31.12.2013

Päivän asu

...näyttäää tältä. Terkkui talleilta ja koiralenkiltä!


Ja samalla voi varmaan toivottaa hyvää uuttavuotta :)
Olkoon 2014 just hyvä. 

<3 Konkkis

29.12.2013

Dear 2014....


Koitan olla vähemmän herkkänahkainen 

Uusi, kiva taito olisi leuanveto tai vaikka joku päällä/käsilläseisonta

Haluaisin olla enemmän kuin...hmm...haluan vaan olla enemmän mä ja oma itseni!

Hyvä teko - koitan laittaa enemmän safkaa kotona. Miäs polo. Vihreää tulee saamaan. 

Haluaisin, että joko Thaimaan tai Vegasin yhteisreissu toteutuisi - Kiina kutsuu toivottavasti töiden puolesta, samoin Venäjä

Haluaisin lukea Khaled Hosseinin jonkun kirjan, vihdoin!?

Olis kiva kirjoittaa maili muutamalle sukulaiselle tai tuttavalle, joihin ei ole ottanut yhteyttä pitkään aikaan. Kertoa vaan kuulumisia ja kysellä niitä muilta. Ei olis iso panostus, ei. 

Mitähän ruokaa mä en ole vielä testannut?! Ähh, no ehkä voisin tehdä itse vaikka moussakaa? Katso kohta neljä! ;)

Aion olla parempi tietoiseti elämisessä <3 "Let love be your energy" vois olla seuraava tatuointi ellei seuraava tatuointi olisi jo päätetty...JA toivottavasti paikoillaan jo 2014!


19.12.2013

Terkkui työpöydältä!


Sain eilen officen avaimet, mutta nämä joulunaluspäivät menee vielä kotitoimistolla ts. keittiönsaarekkeella.

Aika hektistä menoa. mutta aikas ihanaa. Jos unohtaa antibioottikuurin, väsymyksen ja sen superflunssan, joka ei vaan jätä rauhaan :( Roudasin eilen töistä kotiin sellaisen määrän droppeja, että luulis kehon palauttavan varantojaan kuntoon pikkuhiljaa. Lepo ja kiire on vaikea yhdistää, mutta ainakin pystyn pikkuisen vaikuttamaan hyvään ravintoon...siis niissä määrin, kun mitään terveellistä saan alas ;) kaikki tuore ja terveellinen ällöttää, ja TIETENKIN just silloin, kun sitä kipeiten kaipaisi! Edelleen paahtoleipä, kahvi, suklaa ja pähkinät ovat ainoat ruoka-aineet, mitkä masua inspiroi. Karmaisevan värinen tehosmoothie ja pilleriarsenaali pelastanee sen, mikä pelastettavissa on. Varsinainen hyvinvointi-ihminen täällä kirjoittelee....mut hei, jos ei ole juuri koskaan kipeä, niin sitten pitää olla koko rahan edestä kerralla?!


superviheryäk-smoothiessa 

puhdasta, alkalisoitua vettä
kypsä persimoni
banaani
pinaattia
1tl chlorellaa
paaaaljon tuoretta inkivääriä
himalajansuolaa

mausteeksi lorautin Tropicanaa, koska pahimman luokan Viher-Erkkikään ei pysty vetämään tuota kipeänä ilman makeutta. Testasin eka ilman banskua ja mehua, meinasi lentää viher-oksu.

Voikaa te paremmin kuin minä, ja minä koitan tässä huonostivoidessani auttaa maailmaa tahi ainakin Suomen yrityshenkilöstöä ja peruskuluttajia voimaan paremmin. Koomista ;)



12.12.2013

pyssyleikkei




Riemuiten ja alati ilakoiden totean, että kuukauden sairastamisen jälkeen SuperFlunssa taitaa olla selätetty - jaksoin käydä tänään salilla ja treenasin jopa huimat 25 minsaa. En oikeesti muista näin pitkää toipumisaikaa. Jopa jättimäisen leukaleikkauksen jälkeen mä olin viikon päästä ihan elämäni kunnossa. Mulla siirrettiin leukaa 1,5cm eteenpäin vuonna 2009. Purentavian korjaus. Kuusi viikkoa nestedieetillä (ps. tosi hyvä laihari, vaikka vetäisi silkkaa kermaa). Tää oli silti pahempi, heh. Tuntuuko muista siltä, että nää pöpöt pahenee vuosi vuodelta?! 

Muuta hyvää:

- Vedenjuonti lisääntyi eksponentiaalisesti suodatinkannun hankkimisen jälkeen. Vesi maistuu törkyhyvälle. Oon vetänyt alkalisoitua, ionisoitua ihmevettä kuin Saharan-aavikolta pelastautunut. Tuntuu, että koko aineenvaihdunta lähti ihan uusille teloille. Kroppa tuntuu puhdistuvan - ihanaa! Hitto, tällaisen kuolontaudin jälkeen etenkin.

- Opeteltiin vähän kehittyneempiä maastakäsittelytaitoja miehen kanssa. Raukka oli ekaa kertaa pappia kyydissä, homma kun oli mullekin ihan aidon haastavaa. Mun hevonen kuumeni lopun liinassa laukkaamisesta ihan totaalisesti ja oli ihan hieno nähdä, miten mun ratsastuksenopettajaystävä rauhoitti tilanteen. Käytiin hengaamassa tarhassa yhden potentiaalisen lainahepan kanssa. Tyyppi möllötti meidän välissä ja oli sangen paskana, kun lähdettiin pois. Toinen <3 Tämä tapaus ei ole mikään kokenut kouluratsu, mutta äärimmäisen sydämellinen ja suloinen. 

- Oon löytänyt uuden koukutussarjan: Homeland. Syvää rakkautta. Lähenee koukuttavuudessaan True Bloodia, Aliasta,  Big Lovea, X-Filesia ja Hemlock Grovea. Suosittelen! Oon myös palannut kirjojen lukemisen riemukkaaseen maailmaan. En tosin romaanien, vaan kaiken maailman työhön liittyvien kirjojen. Joku koukuttava romaani olis kyllä ihan ässä. Suosituksia?! Ainiin Remppis muuten, mulla on edelleen jossain muuttolaatikossa sun Kasvattitytön tarina, sori ;)


Ja sitten vielä randomein...käytiin ampumassa ihan aikuistenoikealla pyssyllä. Tai siis mies kävi, mä piirsin hassuja naamoja osumatauluihin, kuvasin vanhoja koriste-esineitä ja harjoittelin aseen pitämistä ja tähtäimen kohdistamista. Olisin saanut ampuakin, tai siis mut kovasti yritettiin ylipuhua siihen, mutta nääh. Babysteps. Oon semipasifisti ja tollainen ase, mikä miehellä kuvassakin on, on oikeasti aika peljottava. Huomhuom miehellä on opettamislupa, eli kaikki meni täysin turvallisesti ja laillisesti ;) Aseet pelottaa mua sen verran, että olin harjoitellessa ihan paskana lippaatonta asetta pitäessä, heh. 

Aim seksyy änd ai nou it





9.12.2013

Turusta ja heposista




Terkkui Turuust! Viikottaiset työmatkailut jatkuivat kivalla junapiipahtamisella täällä lännessä. En tiedä vielä, että kuinka paljon ravailua tämä uusi työ vaatii. Tällainen kerran viikkoon -tahti tuntuu oikein sopivalta. Vaihtelunhaluisena on kiva nähdä uusia kulmia ja hei, pääsinpä käymään pitkästä aikaa ihanan väljässä Hansakorttelin Zarassa. Ei pysty ex-keskustastadilaisena tajuamaan kuinka vähän ihmisiä siellä on. Kävin myös (muistaakseni) ekaa kertaa Sisustuksen Koodissa. Itkemässä. Turha hankkia yhtään mitään tässä vaiheessa, muuttohan voi tulla nopeammin kuin uskookaan. Mutta oih oih niitä piensisustustavaroita...jotenkin mä en vaan näe sellaisia enää meidän eläintarhapäiväkodissa elämässä. Riemuitsen joka kerta lapsuudenkodissa käydessä, herkkiä taide-esineitä ja Artekia löytyy joka puolelta. Himassa venaa treenikalsarielämä pehmoleluineen ja vienosti pennunpissalta haisevine mattoineen <3 Aika aikaansa kutakin. 

Loppupäivän aktiviteetiksi riittää eläinten kanssa leikkiminen ja möllöttäminen. Powerpoint -esitys odottaa, mutta sen ehtii huomennakin. Mun autoni unohtui miehen officen pihaan, joten oon jokatapauksessa stuck himassa. Illalla me mennään yhdessä harjoittelemaan hevosten maastakäsittelyä. Villi veikkaus, että viimeistään sen jälkeen mies on ihan myyty, heh. Raasulla on kauhea friisiläishevoskuume, kuten mullakin. Mentiin ja rakastuttiin tulisesti. Saatoin laittaa kyselyn yhestä heposesta, missä ei taas ollut mitään järkeä, koska ei ees tiedetä missä tullaan asumaan keväällä. Mutta hei, kysely on vaan kysely!

Ens viikolla ilmoitan kainosti, että mulla on koni. 

En oikeesti. 




5.12.2013

Matka-Tatti

Tatti pääsi mamin kanssa työmatkalle. 
Pari söpöstelykuvaa, var så goda. 


"are we there yet?"
"nope"


"ehinkö ottaa päikkärit?"
"joo"


"zzzzz..."


3.12.2013

kliseisesti sanoen: uusia tuulia


Arvuuttelin täällä sangen mystisesti (klik), että mitäköhän uutta mahtaa kuulua elämään. Tällä kertaa asiat liittyvät työrintamalle! Kahdessakin mielessä. Olen edelleen vähän pyörällä päästä, mut nimittäin pyydettiin erääseen oman alan firmaan töihin. Jatkan edelleen (ainakin toistaiseksi) yrittäjänä, mutta upeassa porukassa ja monipuolisia hommia tehden. Ja sekin vielä, että homma on niin mittatilauksena tehty - saan miettiä, suunnitella ja kouluttaa sellaisia juttuja, jotka tulevat suoraan omasta sydämestä. 

On ihan tyypillistä, että omien työunelmien toteuttamiseen menee vuosia. Olin jo kuitenkin tehnyt täydet suunnitelmat, että kuinka hankkiudun hiljalleen muihin hommiin. Oman alan, joo, mutta kuitenkin. Pois yrittäjyydestä ja jatkuvasta pienestä huolesta, että miten tämä kaikki tulee etenemään, saanko edes lainaa vai joutuuko mies ottamaan uuden kämpän lainan yksin harteilleen. Pois siitä, että elanto on kiinni asiakkaista, jotka saattavat feidata viime hetkellä jonkun jutun. Epämääräisistä lupauksista ja suunnitelmista yhteistyökumppaneiden kanssa. Monista toteutumattomista sellaisista, tietenkin. Ja sitten alkoikin yhtäkkiä tapahtumaan, tosi paljon. Tyypillistä. Myös sellaisia outoja yhteensattumia, jotka todistivat vaan siitä, että maailmankaikkeus on koko ajan kuiskaillut korvaan, että venaappas vaan - kohta rytisee :)

Näin myös vihdoin, kahden vuoden odottamisen, hermoilemisen, pienen vainoharhaisuuden, hampaiden kiristelemisen ja epärealistisilta tuntuneiden haaveilujen jälkeen, löysin nimeni yhdestä sopimuksesta. Mainitsin joskus taannoin, että sijoittaminen kiinnostaa. Nyt omistan ensimmäistä kertaa jotain suurempaa täällä Telluksen päällä. 

Raha-asiat ei ole koskaan blogimaailmaan kuuluneet, kauhea tabu, heh, mutta jotenkin sitä haluaa kannustaa naisia tekemään omaa massia, tekemään bisnestä, sijoittamaan, yrittämään, erehtymään ja saavuttamaan kärsivällisyyden kautta omia unelmia. Ja olemaan avoimia ja fiksuja raha-asioiden kanssa. Mikään ei ole mahdotonta, mäkin vain keksin muutama vuosi takaperin yhden hyvän jutun, myin sen, ja parin sattuman kautta olen nyt mukana tässä geimissä. Ei sen kummempaa. Okei, hyvää säkää oli paljon mukana, mutta säkä ja tuuri on joskus vaan toinen nimi johdatukselle. Mä en todellakaan tiedä, mitä tulevaisuus tässä suhteessa tuo, mutta tämä on mulle jännittävä peli, jonka etenemistä on vähintääkin hauska seurata. 

Ja se leipä on ihan kiva juttu siinä pöydässä, kun sen on itse siihen tuonut. Ja voi vielä tarjota voita sen päälle ;) Nyt, kuitenkin, asia kerrallaan! Mikäli näillä näppäimillä on starttaamassa Elämäni Ura, ihanaa. Mikäli tämä on lyhytkin välietappi, ihanaa. Nykyään tällaisella ei ole enää niin väliä. Maailma kantaa ihmeellisella tavalla rakkaitansa. 

Sellainen sepustus. Pitää kirjoitella myöhemmin myös niistä ahdistusajatuksista. Tie on ollut aika kivinen, ja varsinkin tämä loppusyksy on ollut aikamoista vääntöä työelämässä. Kuten sanoin, olin jo luovuttamassa. Ellen jopa luovuttanut! Sellaisistakin kausista on hyvä puhua. Kaikki me ollaan siellä joskus. Vertaistuki, paras tuki. Kivaa viikkoa!



1.12.2013

Aamupuuro hippityyliin



Ainekset
1-2 hlölle

1,5dl tattarihiutaleita
2,5dl vettä (tai maitoa/pähkinämaitoa)
puolikas banaani
himalajansuolaa
(voita, öljyä, kookosöljyä)

Lisää hiutaleet ja neste, kiehuttele, kunnes sakenee (älä ylikeitä, kunhan seoksesta tulee edes suurinpiirtein puuromaista). Lisää lopuksi puolikas banaani ja soseuta sauvasekoittimella puuro sileäksi massaksi. Tämä sopii tattarille mun mielestä erityisen hyvin, sellaisenaan hiutaleet ovat melko karkeita. 

Tarjoa vaikka partajugun ja mustikoiden kanssa. 
Banaani tuo makeuden, mutta halutessa voi käyttää mitä tahansa hedelmää, taatelia tai vaikka ihan vaan hunajaa.



26.11.2013

Kaunis kotipiha


Paviljongin rakenteet muuttuivat huurtuessaan sangen kuvauksellisiksi, oli pakko mennä ulos räpsimään.



Mä en tiedä miksi, mutta jostain syystä haaveilin tosi pienenä lapsena omakotitalosta, jonka pihalla oliti tuijia. 
No tässähän ne nyt on <3


Pihalla tuulettumassa oleva matto näyttää huurteiselta jo sellaisenaan.

25.11.2013

Rakkaat.


Yks iso ja muutama pieni kaupanpäälle <3




24.11.2013

Talvista sisustusinspiraatiota


Mä tykkään aidosti H&M Home -malliston tuotteista. Oon itseasiassa ostanut suurimman osan pussilakanoista sieltä, ja monesti on tullut haettua esim. ihania sisustuskynttilöitä etc pikkukamaa Aleksanterinkadun liikkeestä. 

Kokosin tähän muutaman inspiskuvan mikäli omaa kotia haluaisi hieman upgradeta talvea ja joulua silmälläpitäen. Pehmoisia materiaaleja, tyynyjä, vilttejä ja kynttilöitä - halvalla pääsee, ja jo pienellä määrällä saa tunnelmaa himaan. 

turkisviltti = rakkauden korvike
Tuoksukynttilöitä ja epämääräisiä rustiikkivasuja, joita nainen kaipaa kuin koristetyynyjä konsanaan.

Ah niin muodikasta kuparia!

Onko ruudun toisella puolella talvi/joulusisustajia? Mä en ole koskaan ymmärtänyt ns. jouluverhokerhoa, mutta ehkä tää espoolaistuminen saa senkin aikaan ;) 



22.11.2013

fotoja

Sametti-Tatti elbaa poikaystävänsä kanssa. 

Selfie = hyvä tapa tsekkaa, että pitäiskö peilit pestä. 
2 kg pepsodentia? 

eka joulukoriste

syödäkin pitää

21.11.2013

Köh

Yskä kumahtelee keuhkoissa, eikä jaksamista ole vielä nimeksikään. Kiitos, maailma, tietokoneesta ja niistä hommista, joita voi tehdä kotisohvalta käsin! Tää on kyllä hullun sitkeä tauti. Mä olen salaa hieman kiitollinen siitä, että ilma on noin paska. Muuten mulla olisi liian suuri houkutus kirmata ulkona koiran kanssa tai yksin metsäteitä pitkin. Pahoitteluni kuitenkin niille, jotka joutuvat pyöräilemään tahi kävelemään kouluun tai töihin. Mäkin joudun ulostautumaan asunnolta kohtapuoliin...jotain työjuttuja voisi tänäänkin hoitaa, ehkä, jospa, miksipä ei? Eläköön, yrittäjyys.

Ensi viikolla alkaa pari uutta juttua töihin liittyen. Oon todella innoissani, koska tietyt asiat on junnanneet paikoillaan vähän turhan pitkään, ja mä olen joutunut tekemään lukuisia kärsivällisyysharjoituksia. Voi mieli, mieli, kun jotain haluat - on todella vaikea vaan odotella kiltisti! Jopa mielenhallinnan ammatilaiselle! Asunto- ja työkuviot ovat luonnollisesti isoja kysymyksiä missä tilanteessa ja kelle tahansa, ne kun väkisinkin linkittyy toisiinsa...toisaalta taas muihinkin toiveisiin ja ajankohtaisiin teemoihin. Meikäläisen Pinterest-tiliä seuraaville nekään jutut ei ole ehkä varsinaisesti salaisuuksia. Whoops ;)

Kaiken tämän yhteensovittamista ja erinäisiä epävarmuustekijöitä onkin ihan, öh, mielenkiintoista seurata, mutta yleensä asiat tuppaa järjestymään. 



Eilen oli kyllä ihan hauska työpäivä - olin taas castingissa, uutta telkkamainosta pukkaa. Ne on nyt jotenkin tykästyneet meikään mitä tulee liikkuvaan kuvaan :) Toivon toden teolla, että saan roolin, koska tämä olisi ihan jotain muuta, mitä koskaa aikaisemmin - mä nimittäin kuvaisin "itse" koko mainoksen! Hah, multitaskingia. Fingers crossed, ei se palkka niinkään, mutta toi olisi takuulla hauska kokemus. Todennäköisesti superrankka, mutta kompensaatiokin on hyvä. Näistä ei vaan ikinä tiedä. Siinä mielessä castingit on kurjia. Joutuu varautumaan toden teolla kuvauksiin, mutta saat kuulla valinnoista vasta paria päivää aikaisemmin. Hylsyistä tulee väkisinkin sellainen kahden sekunnin "mikähän mussa oli vikana" pohdinta, vaikka itsekin kameran toisella puolella työskennelleenä tiedän, että se ei ole henkilökohtaista. Joskus syyt valintoihin on ihan huvittavan pieniä. Tässä kyseisessä mainoksessa arvoidaan muun muassa mallien käsiä, ja miltä ne kuvassa näyttäisivät. Kädet! No, mä toivon, että mun kädet on oikean ikäiset ja riittävän södet valitsijaporukan mielestä. 

Ainakin kotona on siistiä. Välittäjä hengasi eilen meillä kahden tunnin ajan, ja saatiin onneksi hommaa etenemään. Siitä huolimatta, että välittäjän syli ja lahkeet oli täynnä Konkistadorilan nelijalkaisia <3 Kämppä lähtee näillä näkymin myyntiin heti alkuvuodesta, ja sitten vaan katsotaan, että mitä tapahtuu. Huisin jännää. 

Puheripuli. Kiitos ja anteex.

20.11.2013

taistelukeinot kaamosta vastaan

Mieli on korkealla, olo onnellinen, kaikki vallan mainiosti ja paljon erilaista uutta ja jännittävää edessä - mutta energiatasot on fyysisesti ihan pohjamudissa. Kaikki valittaa samaa, ja kaikki kyselee kuorossa vinkkejä siihen, miten kehoa ja mieltä voisi piristää....mutta fakta on se, että aika vähän on tehtävissä mitään minkään energeettisen täyskäännöksen suhteen :/ keho ja mieli kulkee käsikädessä luonnon rytmin kanssa. Nyt vaan on tämä karhun talviuni -aika. 

Mä taistelen pimeyttä vastaan muutaman aseen avulla, mutta kaikkea yhdistää yksi ärsyttävä termi: lempeä pakottaminen! Kroppa ei TODELLAKAAN ole automaattisesti pomppaamassa ylös sieltä sohvan pohjalta, se on totaalisessa alivireystilassa. Mieli luulee tilaa väsymykseksi, joka pitäisi levätä pois. *summerin ääni*, TÖÖT, väärin. Se pitää ravistella pois. Jos lupaa liikuttaa itseänsä vaikka vaivaiset kymmenen minuuttia, käymällä pikku happihyppelyllä, katsomalla netistä jotain miljooooonista treeniohjelmista ja tekemällä vaikka lyhyen HIIT -treenin, imuroimalla etc etc etc, niin keho alkaa jo heräämään. Sitten voikin olla, että energiaa yhtäkkiä riittääkin puolen tunnin tai tunnin aktiivisuuteen. Tai ainakin olo on ihan eri!


Naku kaivaa itseänsä Kiinaan.
Ps. milloin tosta vavvasta tuli bodari?! Hirvee lihaskimppu nykyään!


jam.

Toki itselleen pitää olla armollinen <3 mua ketuttaa superpaljon se, että pikkuflunssan jälkitautina tullut paha yskä estää mua lähtemästä juoksemaan. Väsymyksestä huolimatta! Sen vaan tietää, että tuollainen repäisy olisi JUST se, mitä keho kaipaisi. Ehkä kyse on sitten siitä, että löytyy se sopiva lempeän pakottamisen ja armollisuuden balanssi. SAA olla sohvalla enemmän ilman huonoa omaatuntoa! Heh, mä löysin eilen onnekseni ihan törkeän kasan uusia naistenlehtiä, kun kävin pyörähtämässä lähikirpparilla. Mies The Elokuvafriikki katsoo helposti illan aikana vaikka parikin leffaa. Mä en jaksa tuijottaa ruutua kuin tietyn osan päivää, joten teen mieluummin jotain muuta. Telkka on mulle se viimeinen vaihtoehto, kun ei enää jaksa yhtään mitään muuta. Voin rehellisesti kertoa, että freelancerius ja yrittäjyys on aivan hanurista tällaisessa kaamosfiiliksessä. Mä olen kurinalainen tsubu, mutta nyt kaipaan yhtäkkiä ihan tosissani sitä, että mulla olis pomo ja työkaverit joille vois valittaa sitä, että ei jaksa tehdä mitään! Sosiaalista keppiä ja porkkanaa, pliis. 

Mun ei ollenkaan tee mieli mitään tuoretta, mutta koitan silti vetää puoliväkisin luonnon tarjoamia piristeitä. Mitä ankeampi olo ja keli, sitä enemmän pitäisi syödä väriä ja vitamiinia. Vaikka hiilari leipämuodossa on just se, mitä mun keho luulee tarvitsevansa ;) 50mg D-vitamiini uppoaa kiduksiin päivittäin, illalla olen ottanut magnesium + b-vitamiini valmistetta. 

Kivojen asioiden tekeminen pitäisi ottaa päivittäiseksi jutuksi. Aktivoida mieltä innostumaan ja sitä kautta taistelemaan alivireystilaa vastaan. Ihmisten näkeminen, kaupoilla pyöriminen, harrastukset....mä ehkä saan helpommin itseni aktivoitua treenaamaan kuin esimerkiksi näkemään ihmisiä. Toisaalta annan itselleni anteeksi ja hyväksyn sen, että talven muutama pahin kuukausi on mulle kotihiiri -aikaa :) Pian, pian, pian se taas kääntyy voittoa kohden, mussukat. Joulufiilistely katkaisee synkimmän pätkän talvea, ja sitten alkaakin jo kevään venaaminen ;)

Pps. kuustoista hymiötä ja sydäntä, sori.


18.11.2013

Do the charleston, baby!

Long live Turku-krebaukset! Oikeasti, elämän parhaat bileillat on aina vietetty Turussa. Toinen oli 2009, perus keskiviikkoillan tranceaminen Onnelassa. Kuka olisi uskonut?! Toinen oli tämä viikonloppu, Gatsby -teemaiset bileet broidin pyöreiden kunniaksi. Kymmenistä vieraista jokaikinen oli panostanut lookkiinsa ihan älyttömästi!!! Mä olin kapakkalaulajatar-ish kultaisessa paljettimekossani, mies gangsteri konekivääreineen. Oli mullakin leikkimora sukkanauhassa. Ja hyvin avonainen kaula-aukko. Hassua, mä en koskaan ihmettele muiden naisten tissivakoja. Esiin vaan. Ans olla, kun itsellä on kaksosten ylärimat yhtään esillä - yhtäkkiä oon jatkuvan tietoinen niistä.

maailman hoteimman nelikymppisen vieressä



Charleston tanssin, taskumattien (kieltolaki, hei), krebaamisen yms yms lisäksi me saatiin nauttia ihanasta hotelliviikonlopusta kaksin. Eikun eipäs saatu! Kaikki hoitomeiningit meni yhtäkkiä mönkään, joten Ihme-Nakki lähti mukaan. Great. Sen piti mennä yökylään mun vanhempieni hotellihuoneeseen, mutta tämäkin peruuntui. Double-Great. Ei siinä, että muksussa mitään vikaa olisi, päinvastoin, mutta oltaisiin haluttu heräillä aamulla rauhassa ilman pissareissua ja yli-innokasta naamannuolija-siiseliä. Kaikki meni kuitenkin harvinaisen näppärästi, piski viihtyi hotlahuoneessa enemmän kuin hyvin. Heiteltiin puoli kaksi yöllä tennispalloa käytävällä. Bailattiin neljään asti ja jatkoiltiin puoli seitsemään asti hotellihuoneessa ihaillen Amsterdam -stailin sisustusta. Sängyn pääty oli pelkkää peiliä ja ylärimaan tuli napsauttamalla PUNAISET valot. Oikeesti?! Naurettiin ehkä puoli tuntia ja napsuteltiin pornovaloa päälle/pois. Ihan pakko saada vastaava seuraavaan kotiin. Yhtään kuvaa en ottanut, mutta mies kuvaili pushupattua nuorikkoaan ahkerasti. Ohessa pari julkaisukelpoista kuvaa. Viikonlopun paras hetki taisi kuitenkin olla uuden auton korkkaaminen. Mun toimesta, siis. En ole uskaltanut ajaa isin uutta babya, mutta herramunjee kun pääsin Mustan Tappajan kanssa baanalle.... <3 <3 myyty, olen Audi-nainen.

Lisää tällaisia viikonloppuja <3 tuli taas sellainen olo, että mulla on ihan paras perhe. Sunnuntai jatkuu sohvalahnaillen ja työblogia kirjoittaen.

Edit: sunnuntai meni täysin sohvaillen. 

English translation: A little party never killed nobody...

14.11.2013

Talvinen tuorepuuroresepti

Kävin eilen keskustassa töissä. Meni vähän vähemmän aikaa kuin luulin, joten ehdin pörräämään hetken aikaa kaupungilla, pitkästä aikaa. Tuntuu niin hassulta - vielä tovi sitten mä seilasin ytimessä päivittäin! Ja nyt elelen semikotirouvana täällä peltojen laidalla, HAH! Nyt onkin sitten oikein spessujännää käydä isolla kirkolla. Laittaa huulipunaa ja kaikkea. 

kuppikakkukoriste, must have 2013!!

Stockalla oli ihanan jouluista. Ikeassa oli ihanan jouluista. Kaikkialla on niin ihanan jouluista. 
Ihkuu ihkuu.



Joulun hengen äkillinen invokoituminen sydänalaani inspiroi seuraavan hippireseptin. 

Jouluinen Tuorepuuro yhdelle


1 rkl chiasiemeniä
0,5dl vapaavalintaisia puurohiutaleita (itse käytin tattaria)
4 kuivattua luumua 
2tl kookoshiutaleita
mandariini
piparimaustetta
vettä

Sekoita ainekset yhteen, lisää vettä niin paljon, että massa peittyy (jotta chiat pääsevät turpoamaan). Riko mandariinin lohkoja hieman, jotta niiden mehu pääsee sekoittumaan massaan. Tee seos vaikka illalla valmiiksi jääkaappiin ja soseuta sauvasekottimella aamulla. 

Kaada puuro kulhoon, lisää päälle maustamatonta jugurttia tai vaikka partajugua tai nauti mantelimaidon kanssa. Ripottele päälle piparimaustetta ja kaakaojauhetta. 

Voila, hyvää on! Suosittelen kokeilemaan erityisesti, mikäli tuorepuuro ei ole tuttu juttu. Tämä on aika maukas tapa aloittaa raakailuaamupalat. 


kauhian pimeää, vaikea kuvata :/ ts. se perinteinen bloggaajavalitus



9.11.2013

sinkkuruokien aatelia - frittata

Istun sohvalla, taustalla pörrää dokumentti Vogue lehdestä, kissa putsaa itseään jooga-asennossa, koira pyörii lelu suussa akselin ympäri. Flunssa on melkein selätetty ja jaksettiin riehua nelisen tuntia perhebileissä. Mä olen tehnyt viime aikoina huomattavasti enemmän töitä kotoa käsin ja huomaan pieniä mökkihöperyyden piirteitä itsessä. Mä olin tänään päivällä niin epätoivoinen, että järjestin maustekaapin ja lakaisin terassit limaisista lehdistä. Paha. 

Mutta asiaan toki. 

Koska oon kipeillyt kotona yksin pari päivää, olisi vaikka mitä ajatuksia. Nyt kuitenkin lounas/välipala vinkki. Täydellinen nopea setti kun olet yksin, kaapissa ei ole mitään ihmeempiä aineksia ja suurinpiirtein ravitsevaa ruokaa pitäisi saada. 


Gluteeniton Munakaspannari - En keksinyt osuvampaa. Frittatahan tämä kaveri on.

taikina
2 munaa
3rkl jauhoja oman maun mukaan
(itse käytin gluteenittomia leipäjauhoja)
hyppysellinen leivinjauhetta
suolaa 
pippuria

täytteet
kuullotettua sipulia
fetaa
yrttimauste/tuoreet yrtit

Taikinan ainekset sekoitetaan keskenään. Jätä muhistelemaan hetkeksi.
Kuullota sillä aikaa sipuli voissa tai kookosöljyssä. Lisää pannulle taikina, kun seos alkaa pikkuisen hyytyä, lisää feta sekä mausteet. Jos käytät tuoreyrttejä, lisää ne viimeisenä. Flippaa ympäri ja ruskista kevyesti toiselta puolelta. Leikkaa kahtia, tarjoa salaatin ja paholaishillon kanssa. 

7.11.2013

Stars hide your fires / these here are my desires

Pari viimeistä päivää on olleet aika poikkeuksellisen omituisia. Hyvällä ja huonolla tavalla. Elämä on tarjoillut sattumuksia, jotka eivät kyllä tunnu olevan mitään muuta kuin etukäteen räätälöityjä roadmappeja - hullua! Työhön, asumiseen ja muihin konkreettisiin juttuihin liittyen. Jos kaiken ottaisi sellaisenaa, tilanne saattaisi näyttää huonolta. Joskus kuitenkin asioita tapahtuu rytinällä, koska maailma tekee tilaa uudelle aikakaudelle. Jotenkin kaikki on kuitenkin rauhan ja rakkauden peitossa tällä hetkellä! Mikään näennäisen paskamainen uutinenkaan ei tunnu rangaistukselta tai elämää tahallaan horjuttavalta myrskyltä vaan siltä, että hei...näinhän tässä just pitikin käydä. 

muuttopuuhat on jatkuneet luvattoman pitkään, nyt on vihdoinkin avaimet uuden asukkaan kourassa...


Kaiken keskellä mä jättäydyin lomalle. Onnistuin ajamaan itseni tilanteeseen, jossa en oikein enää tiennyt, että minne päin edetä. Sydän sanoo toista, pää sanoo toista, sielu puhuu ihan omiaan. Jumitilannehan siitä tulee. Mies ehdotti, että nyt mama - kone ja sähköposti ja aivot kiinni viikoks. Ole, lue, treenaa, syö, meditoi, keskity tekemään sisimpään tilaa niille oikeille äänille. Mä en ollut edes tullut ajatelleeksi moista vaihtoehtoa, mutta sisäinen rauha valui heti syränalaan - just näin. Uskaltaa jumitilanteessa päästää vähän irti = asiat alkaa sovittautumaan niille kohdille, mille pitääkin. 

Kaikki uusi alkaa aina mielikuvasta, mitä kohti mennä. Mun sisimmässäni looppaa lyhytelokuva siitä, mitä tällä hetkellä eniten haluaisin. Mihin päin sydän vie. Kun purin räkäitkien ja hammasta purren työjuttuja ja niihin liittyviä sekavia tunteita miehelle, tuli ensimmäisenä kysymys, että onko noi niitä asioita joita mä aidosti haluan, vai onko mun sydän sittenkin jossain muualla? Vastasin, että ehkä, ja seuraavana päivänä kuvailin seminolona päässä pyörivän lyhytelokuvani hänelle. Reaktio oli ihana. Yhdessä myös todettiin, että asia ei ole pelkästään täysin toteutettavissa, vaan sellainen, jossa toinenkin haluaa olla mukana. Osa omaan työelämään ja lähinnä ehkä julkiseen työnkuvaan liittyvä kysymysmerkki on sitä luokkaa, että enpä haluaisi olla päättämässä ihan näin isoja juttuja. Jotain siimaa maailmalle on kuitenkin pakko antaa, muuten jää pyörimään paikalleen. Mikään ei oikeastaan muutu, painotusalueet täytyy vaan räätälöidä sisältäkäsin uudelleen. Tähän asti on ollut aika helppo olla puhumatta jostain, mitä kuitenkin teen, ja puhua siitä, mikä ihmisten on helppo sulattaa ja ymmärtää. Mutta aina tällainen mukavuusvyöhyke ei ole se paras ratkaisu kaiken kannalta. En jaksa enää edes välittää siitä, että välillä pelottaa! Mietin, mitä ihmiset ajattelevat. Miten mun tekemisiin suhtaudutaan. Aiemmin oon mieluummin taistellut moisia ajatuksia vastaan, ja ollut ikään kuin fuck what the others think moodissa. Se on kuitenkin pousaamista. Kyllä mä usein mietin sitä, paljonkin. Mutta joskus pitää toimia siitä huolimatta, että pelottaa, ei häätäen puoliväkisin omia pelkoja pois. 

Joku taisi joskus kuvata rohkeutta juuri siten - rohkeus ei ole pelon puutetta, rohkeus on toimimista pelosta huolimatta. 

Nyt jäädään odottamaan. Mä en tiedä, mitä tässä käy! Mä en edes tiedä, mitä tällä lomallani teen. Kroppa reagoi suorastaan oppikirjamaisesti irtipäästämiseen, ja superterveenä ollut energiatyttö sai ensin eilen aamuyöstä jonkin sortin mahakohtauksen ja iltapäivällä alkoi flunssa iskemään päälle. Mies lähti taas ulkomaille. Mulla on auto pihassa, puoli metriä kirjoja edessä, useampi sata kovalevyllä, kaksi lemmikkieläintä ja vapaat kädet. Jäätelöä. 


Koska vetovoiman laki etc etc muut vastaavat jutut ovat sellaisia, joista puhun ihan työnkin puolesta, en yleensä enää lue näin yksinkertaisia, aiheen ääreen johdattelevia kirjoja. Joskus se on kuitenkin aivolepoa ja muistuttaa itselle siitä, mistä asiassa on kysymys - yksinkertaisuudesta. Maailman isot totuudet ovat aika yksioikoisen helppoja, mutta juuri siksi niin vaikeita. Secret on oikein mainio kirja, joka on tuonut tärkeän aiheen kansantajuisesti isolle yleisölle. Suosittelen!! :)

Nenä vuotaa ja kädet tärisee pikkuisen, koska juhlittiin uuden alkua shampanjalla. Tyhjään vatsaan, whoops. Mutta mieli on tyyni. 


4.11.2013

rakkausruokaa/ruokarakkautta

Olen ihastunut, ainaisissa himon kourissa ja vannonkin pyhää, tulista rakkautta ihmiseliöiden lisäksi herra Oliverille. Tai jos en hänelle, niin kyvyllensä tuottaa tahnoja. Vihreää kultaa, jota tekisi mieli laittaa aamupuuroonkin. Pyhyyksien sylvi, miten mä pidänkään täydellisistä maustetahnoista. Tämä kaveri ansaitsi paikkansa nykyisenä ykkösenä. Muita hyviksi todettuja: 

Ikean lasipurkkikastikkeet. Kaikki remouladit. Tapenade. Hummus. 


Ituhippeily kunniaan - varsinaisten ituilujen lisäksi tein ekaa kertaa omatekoista mysliä.


 TÄTÄ, eli banana granolan, ohjetta mukaillen! Oli muuten ihan loistavaa. Luomujugurtin ja hedelmien lisäksi mä napostelin tätä ihan sellaisenaan. Oli koko viikonlopun vähän huonovointinen olo, joten kuivan, rapsakan myslin rouskuttaminen toimi aamu-, päivä- ja välipalana. Hupeni nopsaa. 

kiitos blogimaailman, tätä jumalaisen talvista maustesekoitusta isketään nyt ihan kaikkeen. 
 Omaan taikinaani tuli murskattuja manteleita, tattarihiutaleita, kaurahiutaleita, piprumaustetta, banaani, hunajaa ja maapähkinävoita. 



Lopputuloksesta ei ole kuvaa. Meni niin nopeasti. Tein käytännössä puolikkaan annoksen, ensi kerralla enemmän. Kokeilkaa!

3.11.2013

Antimarraskuinen asu


Cafe Regattan keinu - vain lapsille! Koin olevani riittävän kevyt pienelle poseerausistunnolle.

Skinnyfarkut, college, saappaat, bikertakki ja karvapuuhka. 
Suihkunraikas päänseutu. 
Tärähtänyt kamerakännykkäotos. 
Simppeliä ja toimivaa.


30.10.2013

maalle vai lähiöön?

Oon ravannut viikon sisällä useamman asunnon väliä. Kaupungissa, lähiössä, maaseutulähiössä, vielä enemmän kaupungissa ja niin maalla, ettei yöllä ulkona ollessa näe metriä kauemmaksi. Kävin _salaa_kääntymässä yhden sellaisen talon liepeillä, joka herätti taannoin meidän kiinnostuksen. Oli vähän ex tempore teko, mutta talo sijaitsi 3km päässä vanhempien talolta jonne olin valmiiksi matkalla, joten miksipä ei tekisi pikkupikku sniikkausta samalla. Talo oli itsessään upea jo kuvia katsellessa, ei siinä mitään, mutta rakastuin palavasti pihapiiriin ja näkymiin. Rinnetalolta näkyy peltoa ja metsää pitkälle horisonttiin. Välittäjän mukaan naapurit kyllä näkyy, mutta aika heikohkosti. Eivät ainakaan häiritsisi (miehelle iso plussa). Ajoin erinäisten hevoshakojen ja lehmätilojen ohi, saavuin tien päähän, ja siellä se häämötti. Monen sadan metrin semivetinen ja kuoppainen hiekkatie vei pienen kukkulan päälle, ja puiden läpi pilkotti tutun talon ääriviivat. Jotenkin mieleen tuli Humiseva Harju, heh. 

Olihan se todella näyttävä pihapiiri, mutta lokakuun lopun pimeys ja vesisade toi sopivasti realiteetteja itselle. Haluanko oikeasti muuttaa niin maalle, että naapuria ei melkein näy ja pimeys on ihan järkyttävän pimeää? Tulisiko sieltä lähdettyä koskaa pois, vai olisiko edessä joku Hohdon uudelleenfilmatisointi IRL? Mites lasten kuljettaminen? Espooseen ajaa 25 min talvinopeuksilla, ei sinänsä paha. Mä vertaan aina siihen, miten kauan julkisilla joutuu tönöttämään lyhyitäkin matkoja. En ollut sillä hetkellä kuitenkaan älyttömän otettu ajatuksesta synkkä maaseutu ja me. Kaksin. Suurimman osan ajasta. Mies The Kotihiiri varmaan tykkäisi. Jos se saisi päättää, meillä olis oma aidattu metsä ja raatelukoira portilla. Se olisi sopiva privacyn taso! Meillä olisi ollut mahdollisuus mennä näyttöön torstai aamuna, mutta tyyppi palaa työmatkalta vasta päivemmällä. No, pitää miettiä... 


^ lumimaisemassa kaikki on nättiä.... :/ näin tän kuvan sattumalta Pinterestissä, ja fiilis oli jotenkin sama!

Ajoin porukoiden luo ja totesin, että tutun, rakkaan metsäisen pihan fiilis oli pimeässä ja sateessa aika karmiva. Mä en juurikaan pelkää mitään, mutta se pimeys oli jo creepya. Koirakaan ei lämmennyt pissareissuihinsa. Eilen aamulenkillä talsittiin pikkumatka kuraisella tiellä ja ihasteltiin hevosia. Totesin, että sellainen ei mua haittaa. Nihkeä keli on ihan fine, mutta se sysipimeä metsä...oon lukenut ehkä liikaa Stephen Kingiä tai sitten se on vaan evolutiivinen jäänne. Tai ehkä kuitenkin ihan maalaisjärkeä :D Mietin, että kolmisen kuukautta vuodesta se olisi juuri tällaista. Onhan meillä tälläkin hetkellä omakotitaloelämää, pimeyttä ja märkyyttä, mutta kumpaankin naapuritaloon on ehkä vaan 10m välimatka. Jotenkin se tuntuu omalla tavallaan ihan turvalliselta. Tää toinen asunto, jota käytiin silloin taannoin katsomassa, oli jollain tavalla mulle ehkä enemmän mieleen. Sijainniltaan. Lähempänä Helsinkiäkin, julkiset menee melkein vierestä. Siinä sosiaalinen elämä olisi ihan toisella tolalla. Voi kuitenkin hyvin olla, että kumpikaan näistä asunnoista ei ole se meidän, vaan jotain parempaa on tulossa. Siihen asti, Espoossa on hyvä olla :) Cityyn me ei haluta. Kriteerit:

  • Pitää olla iso piha, metsää ja ehkä vähän lande meininki. Kun nämä valitsee, valitsee toki myös pimeyden! 
  • Neliöitä olis kiva olla enemmän kuin nykyisessä (reiska 100m2), mutta ei välttämättä ihan kauheasti. Meitä on kuitenkin kaks suurimman osan ajasta. Tila on toki aina kivaa, ei siinä...mutta ei ihminen oikeasti tarvitse tilaa. Varsinkin, jos tykkää hengaa ulkona kuten mä. 
  • 50-60km Helsingistä alkaa olla maksimi

Mua kiinnostaa bloggaajien asuntopohdinnat aina, mutta en tiedä onko tämäntyyppinen ajatustulva kenenkään mielestä mielekästä, heh. Ei kai sen nyt niin väliä. Kommentoikaa pliis jos haluutte, olis tosi mielenkiintoista kuulla kriteerejä kodille! Nykyiselle tai tulevalle. Ja aina saa haaveilla :)

Ps. Uskomaton viikko, niin paljon tapahtunut kaikkea! Eilen oli mm. 2,5h työhaastis. Nyt jää omaan harkintaan, että lähdenkö messiin yhteen mielenkiintoiseen projektiin ja kuinka suurella intensiteetillä. Vähän jänskättää, mutta ehdot stämmäis just mun toiveisiin. Taidan lähteä <3 Tänään tapasin heti aamusta erästä ihanaa bloggaajarouvaa (huutakaa avokadopasta!), yhteistyön merkeissä. Tämä ei liity muhun tai tähän blogiin, puhtaasti työjuttuihini.

Pps. Ajattelin alkaa tekemään välillä vlogeja tänne. Kirjoittaminen on kivaa, mutta videolla saa vaan tuotua niiiiiin paljon enemmän asiaa. Tykkään sitäpaitsi itse vlogeista tosi paljon. 

28.10.2013

Nykyisestä treenistä ja tavoitteista

Mun edellisen kahden viikon treenipäiväkirja näyttää seuraavanlaiselta:

MA   ihana maastojuoksuyritys, joka kuitenkin päättyi kaatumiseen - 20 min. MURRRR.
TO   1h reipasta maastoa / juoksu hiekkatiellä
PE   1.10 powerwalk maastossa (ei siis juoksuaskelia, mutta syke ylhäällä koko ajan)
LA   (skidien kanssa metsässä, ei varsinaista treeniä)
SU   50 maastojuoksu

TI     Kevyt maastojuoksu 40 min, väsähtänyt olo...(selittyi seuraavan aamun kurkkukipuun heräämiseen)
KE   35 min kävely piskin kanssa asfalttiteitä, illalla puolisen tuntia lihaskuntoilua telkan edessä
TO    metsäravailu 35 min (hieman nuhaisna)
PE    metsäravailu 40 min (edelleen vähän puolikuntoinen olo...)
LA   30 min kävely, pyrähtelyitä ja sivukyykkyjä koirien juostessa hiekalla
SU   45 min maasto kevyesti juosten

Nuhaviikko rauhoitti lenkkien pituutta ja intensiteettiä. Loppuviikkoa kohden olin jo varma, että flunssa ei iskekään, ja kroppakin jaksoi jo erilailla. En pidä siitä voimattomasta olosta, mikä kropalla flunssaa vastaan taistellessaan on, mutta se on toki pakollinen käsky ottaa iisimmin. Tämä aamu alkoi taas normaalilla vajaan tunnin juoksulla. Mä saan NIIN paljon enemmän motivaatiota ja kiksejä metsästä - vuoronperään saa hyppiä, kiivetä kaikin voimin, tasapainoilla ja pyrähdellä eteenpäin. Ja Navigaattori on aina hyvää seuraa <3


^ Nakki venaa rinteessä mamaa, jolla on toistaiseksi hitaampi vauhti kuin AD/HD terrieriurheilijalla. Toi näyttää niin paljon loivemmalta kuvassa...!


Lihaskunnon tekeminen ei motivoi YHTÄÄN. Mulla on suorastaan aversio siihen :D ajattelin kuunnella kroppaa nyt hetken, ja keskittyä aerobiseen. Toi metsäravaus on kuitenkin monipuolista lihastreeniäkin lihaksille...ainoa, mikä ei saa juurikaan aktivointia, on kädet. Eli ehkä mä voisin alkaa tsemppaamaan itseäni yläkropan lihastreenin suhteen :) Sykemittaria en enää treenatessa käytä. Luotan mututuntumaan, ja pyrin pitämään huolta, että pk-aluetta tulee lenkillä enemmän, kuin vk:ta. Kalliota kiivetessä ja ylämäessä syke toki nousee reippaasti. Mutta se on ok, tekee tosi hyvää kunnon kehittymiselle, kun pääsee hapenkuljetuskoneistot kunnolla töihin!

Tavoitteena on jatkaa suurinpiirtein samaa tahtia. Koira ei hirveästi diggaa juosta asfaltilla, mutta koitan totuttaa sitä enemmän ja enemmän myös siihen, että juostaisiin teitä pitkin. Talven kannalta se on ihan hyvä. Ja silloin me voidaan hajoittaa päivittäisiä juoksuja esimerkiksi 40min aamulla + 20 min illalla -muotoon.
Ajattelin ottaa viikkoon myös yhden pidemmän ja rauhallisemman hölköttelyn. Ja sit sitä lihashuoltoa....äh...Niin! Ja jos sitä kouluratsastusta saisi edes kerran kahteen viikkoon...(tää on rahakysymys, yksityis- ja pienryhmätunnit on aika hintavia).