30.7.2013

viikonloppuhippalot

Perjantai meni totaalikoomassa. Vietin yön pitkästä aikaa kaupungissa, mutta uni oli vain kaukainen muisto...kävin ylikierroksilla ja lähdin puoli kolmen maissa sipsiostoksille K-Extraan. Oli huvittavaa, miten pahalla päällä mä olin koko lauantai päivän. Ihan törkeän kiukkuinen. Tunnelma, jota ei montakaan kertaa vuodessa koe. Väsymys, isot muutokset, eestaas juokseminen tre-hki-espoo-tre-hki-espoo skaalalla ja whatnot muut...meitsi oli perseeseen ammuttu karhu. Aamupäivä meni kaupungilla maleksien. Kävin läpi perus Zarat ja Hennesit, ilman aikataulua. Päivällä salille minne ne ylimääräiset kiukkuenergiatkin jäivät. Räyh!!

Ilma oli mieletön, joten lueskelin Dan Brownia hetken aikaa tyrmäävän tunnelmallisella parkkiapaikalla. 




Missäköhän vaiheessa mun ärsytysenergiani vaihtui autuaaseen musiikkiorgasmointiin? MUSE <3 Mä olin superfani joskus 2009-2010, mutta viime aikoina ei ole tullut hirveästi enää kuunneltua kyseistä britti-ihmettä, Mumford & Sons on vienyt niin paljon tilaa mun sydämessäni. Mutta toi keikka. Oltiin koko perheellä, mukana oli kummatkin veljet kauniine vaimoineen sekä toisen veljen pari kaveria. Hyvä jengi, ja musta tuntuikin, että meidän rivi pogosi, tanssi ja lauloi sen maagiset kaksi tuntia yhtä paljon kuin hyperfanit lavan edessä. Oli herkkää nähdä yksi isoimmista fanituksen kohteista livenä. Bellamy <3 Hittolainen! Varmaan yksi tänhetkisen elämän cooleimpia hetkiä oli laulaa kädet pystyssä yötaivaalle Uprisingin kertsiä. Vain minä ja maailmankaikkeus. Jälkeenpäin mentiin toisella poppoolla, öh, Herculekseen bailaamaan. Laskeskelin mielessä, että tanssimista tuli kaiken kaikkiaan 4-5h illan aikana. Muutama zumbatunti. Pääsin tanssimaan Lady Gagaa öljyttyjen, huippuunsa trimmattujen miesten keskellä. Senkin voi yliviivata bucketlistilta. 




Sunnuntain ensimmäiset kaksi tuntia meni semihyvissä tunnelmissa, mutta kanuuna iski koko voimallaan takaraivoon vasta päivällä. Hengattiin koko perheen voimin mökillä ja illalla Mr. HotRod haki mut himaan. Maanantai aamun herätys klo 5.30 ei ollut kivoin mahdollinen, mutta koska viikonloppu about oli, niin mitä pienistä. Huikeaa tää elo. 

25.7.2013

keräilyä


kissan facepalm

22.7.2013

minuutti minuutilta

8.05 - Herääminen työpuheluun. Ääni käheänä olen nippa nappa tietoinen siitä, kenen kanssa edes puhun. Pyydetään Tampereelle sijaistamaan kolmeksi päiväksi, mutta kieltäydyn kohteliaasti, vaikka setelituppo vilahteleekin mielikuvissain. Torkun puhelun jälkeen vielä 5min.

8.35-9.00 - Kiskaisen ensimmäiset lähellä olevat vaatteet päälle ja laitan aamupalat tulille. Pari paahtista ja mustaa Nespresso kahvia, koska mökillä ei juurikaan ole valinnanvaraa. Läppäri auki. Viime kesän MeNaiset aamiaisseurana.

9.00-10.30 - "ammattiblogin" kirjoittamista. Kirjoittaessa peloista tulee mietittyä monia, monia omia pelkoja, menneitä ja läsnäolevia. Kiitollisuus mielessä siitä, että ilo ja vapaus saa olla nykyään ne vahvemmat elementit omassa sisimmässä!

10.30 - Lisää kahvia ja nihkeilyä maidottomuuden suhteen. Harkintaa siitä, pitäisikö ajaa 10km lähimpään maitokauppaan. Laiskuus, bensan hinta ja järki voittaa. Konkistadori -blogin avaaminen ja muutaman vakkariblogin lukeminen. Työjuttujen tekemistä. Neuvottelua päivän aikatauluista maman kanssa. Tekstailua Toipilas-Murun kanssa. Kesäasunnolta meni yhtäkkiä sähköt! Onneksi jääkaapissa on vain valo.

11.30 - Puolikas annos proteiinipuddingia, päärynää ja pähkinöitä. Eli välipala. Mulla on meneillään joku ihme massakausi. Koko ajan nälkä, koko ajan jano! Harkinnassa oli ihan varsinaisen lounaan syöminen, mutta haaveilen Ikeamätöstä. Taas niitä työjuttuja.

12 - Naama kuntoon lähtöä silmälläpitäen. Vahva harkinta, että pitäisikö hoitaa työpapereita kuntoon, mutta tehtävän tylsyysaspekti saa mielen kääntymään välittömästi kivempiin hommiin. Tämä kostautuu vielä.

13-18 -Mama rautatieasemalta kyytiin, nopea palaveri seuraavista siirroista ja mamalta täydellinen ehdostus singahtaa sadepäivän kunniaksi Tapiolaan shoppailemaan. Sämpylät, kahvit ja salaatit Picnicissä, sitten muutamiin kauppoihin. Äiti löysi vaikka mitä, mä toimin caddyna. Oli hirmu kiva fiilistellä, tsekkailla meikkejä ja hajuvesiä kaikessa rauhassa ja ihailla koruja. Tämä on harvinaista herkkua! Fiilikset olisi voineet olla rennommatkin, kipeilevä jäbä yksin himassa painoi takaraivossa. Väitti pärjäävänsä, jatkoimme hajuvesien nuuhkintaa. Kämppikseltä viestiä, että haluanko, että se ripustaa mun pyykit. Hups, vuorokausi koneessa...

18-22 - Mama takaisin kesäasunnolle ja pieruna saharaan -vauhdilla 10km länteen. Mies onneks elossa, kissalla oli näköjään ollut ikävä eli hirveä tarve huseerata ja kertoa mulle viikostansa mau mau mau puuurrrrrr, purrrrr! Tyyppi rauhoittuu, karvainen ja tatuoitu miniperhe katsoo ranskalaista toimintatrilleriä. Kukaan ei hiffaa juonta.

22 - Tämän jutun viimeistelyä :) Ei ollut ihan tyypillinen päivä mun elämässäni mutta toisaalta taas joo. Aika aktiivista menoa, montaa eri juttua päivän aikana. Työpäivästä tuli aika lyhyt, mutta ihan sopivan aikaansaava. Ei niitä tunteja tarvitse niinkään aina laskea. Tärkeintä on tekeminen. Huomiselle jäi melko paljon hommaa, mutta aamulla ehtii. Paras työmoodi ja keskittyminen löytyy varhaisaamulta, kellonaika siinä 6.30-10.

21.7.2013

proteiinivanukas

Puddeloista olen pariin kertaan syönyt. Tällaisena mostly kasvissyöjänä (virallisesti en ole, syön vain intuitiivisesti) tykkään joskus näistä protskulisistä. Yllättävän hyvänmakuista on, ja tänään koklasin lisätä joukkoon maidon sijasta kookosmaitoa. Hyvää! Aika makeaa on ja vaatii mun mielestä jonkin sortin raikkauden seurakseen. Esim. tuoreet mustikat on hyviä ja toivottavasti huomisaamu tarjoaa mulle oman pihan mansikoita. Ootteko kokeillut näitä? Muhun nämä uppoaa paremmin kuin juomat. 


Vaikka mun pitikin olla kahden kollin välissä (toinen on siis oikeasti kissa, senkin pervot) tämä yö, niin kyllä tämä mökin rauha tuntuu hyvälle yltiösosiaalisen viikon jälkeen. Aamun työt hoituu läppärillä ja vaikka ilma onkin kalsea, hyrrrrr, niin onpa kiva hengata omalla pihalla. Viime viikko meni niin autuaasti toimisto-olosuhteissa. Ja sisällä, reporankana. 

Mä rupesin laskeskelemaan pala kurkussa kaikkia niitä asioita, joita tässä saisi, voisi ja pitäisi toteuttaa! Kyse on onneksi siitä, että elämä on nyt ihmeen täynnä kaikkea tosi mageaa. Hauskin uusi juttu on se, että pääsisin halutessani elvyttämään heppatyttöyttäni ihanan issikkapojan kanssa mikäli aikaa olisi. Kyseessä olisi vuokrahevonen frendin tallilla. Mikään muu ei tuntuisi yhtä ihanalta kuin päästä säännöllisesti halailemaan pörröistä ja heiniltä tuoksuvaa Islannin ihmettä. Toisaalta, ihminen raivaa yleensä tilaa tärkeiksi kokemilleen asioille. Mä toivon, että pääsen vielä tosissani hevoskuiskailemaan tämän elon aikana. Oma eläkeheppa on ollut haaveissa vuodesta -98 :) Hevosmiestaidot ja ratsastaminen on tosi ruosteessa, mutta kaippa nekin siellä selkärangassa edelleen on. Ja nöyränä haluan mennä juurikin oppimaan. 

Ai ai ai ai niin paljon olis kaikkea juttua tännekin! Ehkä mä stoppaan tämän kirjoituksen tähän ja jatkan seuraavista aiheista vaikka huomenna. 

16.7.2013

polkka + otsatukka


mulla oli lapsena AINA tällainen tukka

vannoin, että aikuisena mulla on aina pitkä, kihara prinsessatukka...kunnes kyllästyin siihen ja hankin poikatukan sivusängillä. 

nyt olisi kaipuu nukkemaiseen polkkaan jonka avulla olisi helppo lasvattaa hiuksia

plus, otsatukka nyt vaan sopii mulle erinomaisesti (korkea otsa peittyy)


väsyttää.

uusi työympäristö, kauheasti uutta muistettavaa...tosin ei paineita liiemmin, koska kyseessä on keikka.




pikapäivitys

...päädyin juoksemaan Tampereelle työkeikalle pariksi päiväksi, mutta tuli niin ikävä blogistaniaa, että väännetääns joku pikamoi tähän väliin :) elämä on ollut mm. allaolevia juttuja viime aikoina. Viikonloppu oli ihan huima ja elämä on mennyt muutenkin huikeaa tempoa. Lepäily landella on ollut ihan hyvä taktiikka. Nyt jaksaa taas. 



Elämässä on taas eläin!! Mä en ole kissaihmisiä sanan varsinaisessa merkityksessä (tai ehkä nyt olenkin...) mutta tämä eunukki on vienyt mun sydämen ihan totaalisesti. Jäbä on kuulemma aika tarkka ihmisten suhteen, joten Konkistadori on imarreltu. 


Veli osti pienen heräteostoksen. Elämän isoja unelmia!! Ensimmäistä kertaa kun näki Cameron Diazin tämän laitteen päällä tuli sellainen olo, että daaaamn, joku päivä vielä....ja yhtäkkiä meillä on oma! Voisko enää olla tyytyväisempää naista, kun pääsee vahvistamaan sikspäkkiä noin kivalla tavalla? SUP rocks.

Palataan asiaan, mä lähden leikkimään bisnesnaista. Kun on elänyt 1,5 kk joko bikineissä tai hippimekossa, iskee ihan totaali ihmetys, kun pitäisi vääntää aikuisvaatteet päälle. 


9.7.2013

Tiistai




Mun mielestä näihin uintikuviin tuli jotenkin ihana tunnelma. Oon tämän päivän lastenvahtina toisen veljen jälkikasvulle, isukki palaveeraa Helsingissä. Mikäs täällä ollessa. Ilma on hyvä, ja pihalla voi olla vaikka koko ajan. Ollaan oltukin, ja kieltämättä tällä hetkellä tuntuu tuo kahden tunnin yöunet yhdistettynä koko päivän auringossaolemiseen... :)


Kesän lempparijuomat: mango-vihreästä teestä ja sitruunasta tehty jäätee, älyttömän hyvä janojuoma!
Tuo hieman sokerisempi vaihtoehto ei ole silloin tällöin paha sekään. Okei, tämän juominen on kuin nuolisi My Little Ponya.



Viikon parhaita hetkiä (ja niitä on ollut monta!!!!!!) oli eilisillan monen tunnin ministudiointi uudessa rantamökissä mun veljen kanssa. Saatiin nauhoitettua laulut uusimpaan omaan kappaleeseen. Veli soitti akustisella kitaralla ihanat folk-taustat. Tää on parasta mitä mä tiedän. Tai ainakin vahvasti top vitosessa!

Tuota, meikä sitten nukkui tuossa kitarapeitteen päällä makuupussissa, ja oli muuten kylmä ja ankea yö, heh!
Ens yöks toivottavasti jo omaan sänkyyn... 


8.7.2013

kävelyä ympäriinsä


edit: teksti kirjoitettu 14.6. Lilyn puolella

Pari päivää on mennyt niin, etten juurikaan ole suunnitellut tekemisiä. Varsinkin tänään annoin tälle päivälle vapaat kädet mun suhteen, ja oli ihan mielenkiintoinen lopputulos. Olen tehnyt työjuttuja, mutta sellaisella asenteella, etten yritä väkisin vääntää mitään, vaan oikeat ajatukset saa ennemmin vaan nousta mieleen. Aika iso osa aikuisiästä on mennyt melkein joka hetki sen ajattelemiseen, mitä kuuluisi tai pitäisi tehdä. Mitä on ne jutut, joiden suorittamisen jälkeen voin taputtaa itseä selkään ja mennä nukkumaan antisyyllisissä fiiliksissä :) työt, treenaaminen, sosiaalinen elämä. Ihania juttuja, tärkeitä juttuja, mutta intuitiivisella elämisellä ei ole paljon ollut siinä sijaa. No okei, mä olen ehkä pyhittänyt aikaa meditoimiselle. Mutta siinäkin on ollut se henki läsnä, että nyt, plomps, katkaistaan tästä kiireisestä elämästä tämä puolen tunnin pätkä siihen, että voi keskittyä vaan olemiseen. Okei, suoritettu, takaisin tekemiseen! Nyt mä vaan kävelin, menin, päädyin itselleni tärkeisiin paikkoihin ja törmäsin jopa lounaspaikassa ystävään, jonka kanssa oli ollut muutenkin tarkoitus nähdä. Tällainen asenne joka aamuun, kiitos!



Tänään ei ollut sovittuja menemisiä ennen iltaa, joten tein kokeilun. Mennä päivä intuitiolla ja luottaa siihen, että kun kuuntelee jalkojaan, niin ne vie oikeisiin paikkoihin. Luonnollisesti kahdekasta neljään -duuni rajoittaa hieman tämänkaltaista toimintaa. Mutta silti sitä voi kokeilla niiden raamien sisälläkin. Kuunnella pienten valintojen äärellä, että teenkö tuon vai tuon, vai jotain ihan muuta. Aika usein elämää mennään autopilotilla. Voi sen välillä sulkeakin ja koittaa, että miltä tuntuu. Mun jalat johti ulos kävelylle koska ilma oli hetken aikaa niin hyvä. Mä olen tottunut pohtimaan työjuttuja pöydän äärellä, mutta muutamana päivänä oon kokeillut, miltä tuntuu vain kävellä ympäriinsä ja miettiä. Hah, yrittäjyyden parhaita puolia! Mun kollegoiden avulla tajusin myös vihdoin sen, että tällaisessa tilanteessa on mahdollista pitää aamu omaa aikaa ja tehdä työhommia iltaan asti. Tai sekottaa sopivalla tavalla viikonlopun ja arjen raja. 



Perustin oman toiminimen kolme vuotta sitten. Täysin perse edellä puuhun tyylillä! Mulla ei ollut muuta, kuin halu kokeilla, halu tehdä omaa juttua, halu luoda pikkuhiljaa oma ura. Kävin saamassa ohjausta ja koulutusta, kävin naisyrittäjien koulutuspäivässä, koitin itseopiskella. Ja silti - voi miten vähäisellä ymmärryksellä ja tiedolla mä lähdin liikkeelle!! Mutta niin se taitaa monella mennä. Eka on se into ja uskallus, ja sitten opitaan kantapään kautta maksamaan alveja ja pyörittämään paperisotaa. Mutta nyt mä puhun negatiivisia. Yrittäjyyden aloittamiseen liittyy edelleen valtavasti uskomuksia ja hyvin skeptistä asennoitumista, myös yrittäjiltä itseltään. Miksi? Onko parempi etukäteen vähätellä, voivotella ja pelätä vaikka "epäonnistumista"? On näköjään, koska ihmiset sitä tekevät. Mä olen itse käynyt tuhat kertaa kyseisiä ajatuksia läpi. Okei, mä en edes päässyt alkuun ennen kuin mut vedettiin vakitöihin. Ehdin olla "täysipäiväinen yrittäjä" kolmen kuukauden ajan, eli en juuri yhtään...Oman toiminimen toiminta on kulkenut mukana hyvin pienimuotoisena siitä lähtien, mutta nyt voisi olla taas aika muutokselle. Muutama päivä ja tiedän, että alanko taas hetkeksi aikaa opiskelemaan täysipäiväisesti. Kesän ajan mulla on kuitenkin mahdollisuus tehdä asioita yrittäjänä, sekä taide- että oman alan puolella. 



Mä tunnistan itsessäni niitä häivähdyksiä huoliajatuksista ja esimerkiksi taloudellisesta stressistä. Normaalia, ja omalla tavallaan ihan aikuistakin, että miettii näitä arkisia realiteetteja :) MUTTA mä olen siinä rinnalla tehnyt päätöksen ns. värähdellä oikeita energioita tuonne maailmaan päin, myös taloudellisessa mielessä. LUOTTAA siihen, että mä saan juuri sen tarvittavan määrän valuuttaa mun tarpeitani ajatellen. Toisaalta myös päästää terveellä tavalla irti rahasta. Okei, toi on se vaikein. Päästää irti. Päästää irti siitä mielikuvasta, että mikä luo itselle TURVAA. Yhtälailla se voi olla vaikka joku päivittäinen rutiini. Mulle on tällä hetkellä tärkeää luoda aktiivisesti uusi suhde rahaan. En tarkoita sitä, että mä olen ollut tähän asti ahne rahan suhteen. Ehkä jopa päinvastoin. Mutta, mä olen antanut rahalle vallan pitää mut sellaisessa turvasatamassa, joka on yhtä lopunkaiken tyhjä ja epävarma kuin mikä tahansa muu turvasatama. Ei ole sellaista asiaa, kuin turva :) yhtälailla ei ole sellaista asiaa, kuin vaara. On, näennäisesti, ne rakenteet, mitkä me mielellä rakennetaan. Mieli haluaa luoda asioille turvallisia jatkumoita vaikka yhtä lailla tiedostetaan se tosiasia, että kaikki meidän ympärillä on hyvin häviäväistä. Rakkaus. Me halutaan luoda rakkauden TUNNE, joka pysyy ainiaan ja luo meille turvaa. Aika illuusio. Mä kirjoitan ehkä vähän provosoivasti käyttäen esimerkkejä, jotka on aika äärimmäisiä. Raha ja rakkaus :) Pyhiä asioita eikä niiden häviäväisyydestä nyt oikein viitsisi muistuttaa...Joo, mutta ääriesimerkit on joskus niitä, joiden kautta mieli rupeaa pohtimaan muitakin teemojansa ja niitä asioita, mihin se niin kovin mielellään haluaisi kiinnittyä.  



Mieli on hauska. Mulle olis luontevaa alkaa selittelemään tässä kirjoituksen loppuun, että sorisori, tuli vähän vakavampaa asiaa ja olikohan tässä edes konsensusta..? Mutta selittely on monesti vähän hassua. Varsinkin, kun tää on mun blogi ;)

6.7.2013

days of our lives

Sanoin tekeväni päivä kanssani -kuvaspostauksen, mutta tästä tulikin tällainen perusotos pariin arkipäivään. 

aamu alkaa keittiön nurkasta...vielä ei näy kämppiksen naamaa tuolla takana ilkkumassa ;) katsotaan, uskallanko kertoa totuuden tästä mun kauheasta blogi alter-egostani 


siirtyminen kesäasunnolle

oltiin äidin kanssa molemmat vielä vähän toipilaina, joten keskityttiin chillailemaan auringossa



^ ei sellaista tautia, mitä punaviini ei paranna
ruoaksi kanavartaita, marinoituja kesäkurpitsoita ja hummusta

lakeija lukee pellavapäille


toinen lakeija pelaa Unoa :) meil on aika hauskaa ton tulevan ekaluokkalaisen kanssa, se lapsi on sen verran skarppi, että osaa kuittailla pelaamisen aikana

täti opettaa hyödyllisiä termejä, kuten pokerinaama joka aina muistetaan nimellä jokerinaama.


täti on tylsä, ja tekee välillä työhommia

bongaa uusi pinkki puhelin!!

mäkki ja iPhone kuuluvat valitettavasti muille perheenjäsenille


tauti otti valtaansa, neito meni lepäämään


ai että, mä jo odotan postausta "elämää mieskämppiksen kanssa", koska jo ensimmäinen puoli vuorokautta oli aika lupaava :D siis ihan hyvässä mielessä onneksi

5.7.2013

ruskettunut iho ja neonvärit


toimii aina

t. Kesätyttö

4.7.2013

jorinoita

Oon kuvaillut tänään ah aina yhtä hauskaa (siis koska itse tykkään moisia lukea) päivä kanssani postausta. Eiköhän se viikonlopun aikana ilmesty. En malttanut silti odottaa siihen asti, vaan tulin tänne jorisemaan turhia. "Rakas nettipäiväkirja...".



Tänään hengailen kesäasunnolla perheen kanssa. Kesävirus on jo pikkuisen helpottamaan päin, mutta väsy vaivaa. Muutaman tärkeän työjutun oon kuitenkin hoidellut ja mm. käynyt nappasemassa itselleni uuden työpuhelimen. Pinkin. Ei tässä vielä hitto terveitä olla. Rasittavaa, mutta minkäs teet. Ei auta, kun huoltaa kroppapoloa. Miten sitä tuleekin niin lösähtänyt olo kun ei pääse treenaamaan? Viikko pois pelistä ja oma kroppa tuntuu melkeen vieraalta. Mutta ei saa valittaa. Tai saa, mutta ei se mitään hyödytä. Hoen mielessä sellaista "kroppa on viisas, kroppa on viisas..." mantraa, mutta ehkä vähän tyhjille mielen seinille. 

MÄ HALUAN KUNTOON, SALILLE, ELINVOIMAN BÄK!
Noniin se nillityksestä. 



Nyt elellään jotenkin ihania ja jännittöviä aikoja monessa mielessä. No ainahan mä oon ihan fiiliksissä kaikesta, mutta nyt erityisen. Taas vaan huomaa sen, että AINA kannattaa unelmoida. Moni ihana juttu on joko just toteutunut tai toteutumassa, iiks. Rakas kämppikseni saapunee vuorokauden sisällä takaisin kotosuomeen, tyypillä peruuntui lento tänä aamuna. Muutto on huomenna, mutta itse muuttajaa ei tietenkään näy. Remppiksen perhe saapuu tänne ja meillä on hyvät Ateneum ja Granit plänit. Viikonloppu menee varmaan totutellessa yhteiselämään TheHevariCowboyn kanssa. Ja läppärin äärellä, töiden parissa. Mä melkeen tarvisin miniläppärin. Tai ehkä pärjäisin jopa iPadilla ja irtonäppäimistöllä. 13 tuumainen perusläppäri on aika iso jokapäiväinen laukkukaveri.  


Tehdääs loppuun tällainen listaus vielä 

MIELESSÄ
työjutut ja rakas ihminen, aika hyvä kombinaatio

PÄÄLLÄ
muinainen äidin italiasta ostama rantamekko

LAUTASELLA
kohta voileipä

OLO
kipeä mutta muuten oikein tyytyväinen

YMPÄRILLÄ TAPAHTUU
meidän pikkutytöt piirtää, joku huutaa koko ajan mummia tai mua

1.7.2013

Granit

Olin eilen sen hetken tolpillani, että kävin nopeasti katsastamassa Manskun uuden herkun, eli Granitin liikkeen. Tämä on mulle uusi, kun en Ruåtsissa ravaa liian tiuhaan, mutta olipas kiva ja innovatiivinen pulju :)
Alla kuvia lemppareista. Remonttihiiren ja mun tie vie tuonne toivottavasti jo ensi viikonloppuna uudelleen. Woop! Nytpä tiedän mitä halajan omaan kotiin. Tai siis, mun ja CowboyHevarin kotiin. Ens viikonloppuna muutto! Woop