4.11.2013

rakkausruokaa/ruokarakkautta

Olen ihastunut, ainaisissa himon kourissa ja vannonkin pyhää, tulista rakkautta ihmiseliöiden lisäksi herra Oliverille. Tai jos en hänelle, niin kyvyllensä tuottaa tahnoja. Vihreää kultaa, jota tekisi mieli laittaa aamupuuroonkin. Pyhyyksien sylvi, miten mä pidänkään täydellisistä maustetahnoista. Tämä kaveri ansaitsi paikkansa nykyisenä ykkösenä. Muita hyviksi todettuja: 

Ikean lasipurkkikastikkeet. Kaikki remouladit. Tapenade. Hummus. 


Ituhippeily kunniaan - varsinaisten ituilujen lisäksi tein ekaa kertaa omatekoista mysliä.


 TÄTÄ, eli banana granolan, ohjetta mukaillen! Oli muuten ihan loistavaa. Luomujugurtin ja hedelmien lisäksi mä napostelin tätä ihan sellaisenaan. Oli koko viikonlopun vähän huonovointinen olo, joten kuivan, rapsakan myslin rouskuttaminen toimi aamu-, päivä- ja välipalana. Hupeni nopsaa. 

kiitos blogimaailman, tätä jumalaisen talvista maustesekoitusta isketään nyt ihan kaikkeen. 
 Omaan taikinaani tuli murskattuja manteleita, tattarihiutaleita, kaurahiutaleita, piprumaustetta, banaani, hunajaa ja maapähkinävoita. 



Lopputuloksesta ei ole kuvaa. Meni niin nopeasti. Tein käytännössä puolikkaan annoksen, ensi kerralla enemmän. Kokeilkaa!

2 kommenttia:

  1. Jännästi sait aikaan erikoisen himon vihreälle pestolla ja makaronille. Outoa. Mutta voihan nam :D

    VastaaPoista

Kommentointi on blogin pitämisen suola, kiitos!