Luottomeikit

hänen suht naturelli naamavärk´

Blogipostausten parhaimmistoa on kosmetiikkapostaukset. Luen muutamaa purnukkablogia samalla hartaudella, kun teinipoika Playboyta. Tosin, jos blogeja olisi ollut silloin, kun allekirjoittanut oli 15v, en mä muuta olisi tehnytkään. Herranen aika mikä kosmetiikkafriikki mä silloin olin! En silloinkaan meikannut juurikaan, mutta mun suhteeni tahnoihin, kiiltoihin, kuultoihin, primereihin, puutereihin ja emulsioihin on ollut aina sangen maaginen. Rakas Joulupukki, jos luet tätä, niin kaikki edellämainitut on mitä parhaimpia lahjoja. P:n äiti oli kysellyt, että mitäköhän mä haluaisin joululahjaksi. Jos se mies yhtään mua tuntee, niin luulis olleen jotain vinkkiä mun ehkä-maailman-suloisimmalle-ynnä-kosmetiikkafriikki-anoppiehdokkaalle. 

Pitemmittä puheitta, seuraavaksi esiteltynä mun ehdottomat must -tuotteeni meikatessa. Listalta puuttuu toki paljon kaikkea, esimerkiksi ripsiväri, joka on mun ehkä tärkein tuotteeni. Mä käytän tällä hetkellä Sensain 38:a joka on kyllä todella toimiva ja hyvä. Ennen käytin Kikcs liikkeistä saatavaa Fiberwigia, joka ehkä tuuheuttaa enemmän kuin 38, mutta jälkimmäinen peseytyy paremmin pois. Haluan siis aina ripsarin jonka voi pestä pois vedellä. Onko kellään mitään suosituksia tällaisista? Onko niitä muita?

1. Pohjustus

Mikäli mä käytän meikkivoidetta, eli lähinnä viikonloppuisin uloslähtiessä, sekoitan tätä Too Faced versiota kosteusvoiteeseen tai Decleorin Balmiin. Mun iho on tällä hetkellä todella pintakuiva, enkä tykkää käyttää tinkkaisen tuntuisia meikkivoiteita yksinään. Eniten tykkään mineraalimeikeistä, mutta mulla ei ole tällä hetkellä käytössä kuin bareMineralsien sävytetty Mineral Veil jonka hankin kesäksi. Siinä on SPF 25.

Olen kokeillut paria BB-voidetta, sellainen saattaisi olla mulle paras vaihtoehto tällä hetkellä. 

2. Kulmat

Mulla on ikivanha Lumenen luomiväripaletti, josta sekoittelen blondeille sopivaa sävyä kulmiini. Saatan käyttää myös ikivanhaa H&M kulmakynää mikäli haluan särmempää lookia. Värillinen kulmageeli kruunaa kaiken. Kulmat on nykyään sellainen pakkojuttu, olo on tosi alaston ilman väriä. Vertaa mun Naked truth kuvani ;)

3. Kuulto ja korostus

 Nyt kun iho on semihyvässä kunnossa tykkään käyttää erilaisia kuultovoiteita ja korostusvärejä. Käytän fiiliksestä riippuen joko Oriflamen pronssinsävyistä puikkoa tai Philosophyn hennonpinkkiä voidetta. Ostin ton Philosophyn siinä toivossa, että se olisi ollut vähän voimakassävyisempi. Tarvisin hyvän poskipunan, mutta jostain syystä oon ollut äärimmäisen nirso sen valinnassa. 

4. Peittäminen 

Garnierin tummille silmänalusille tarkoitettu roll-on on mulla käytössä vähän kaikkeen. Se tuo valoa, joten sipaisen sitä muutenkin kasvojen korkeimmille kohdille. Yleensä laitan arkisin vain manteliöljyä, tätä, kulmat, ripset ja huulet. Siinä mun arkimeikkini. 

Teen myöhemmin postausta ihonhoitojutuista ja huulimeikeistä. Ne ansaitsee nimittäin kokonaan oman postauksensa. 

PS. Rakas Joulupukki.

Mun mielestä mä olen ollut sairaan ahkera ja sydämellinen tänä vuonna. Allaoleva lahja lämmittäisi.

Maailman suloisin minitikrualexa vaikken mikään Mulberryfani olekaan. Tää on vaan niin ooh :)

Pps. Vuoden paras: sain eilenyönä "teet ihan ******n hyvää ruokaa!" tekstarin. Me the Masterchef.

ei-se-perinteisin -itsenäisyyspäivä

Meitsi teki vähän radikaalimmat ratkaisut tänä viikonloppuna. Tai ei tää mikään uus juttu oo, nyt vaan kaikille osapuolille virallinen. Irtisanouduin mun työstä. Gaah. Miksi jättää vakityö näinä maailmanaikoina?! Mä en jaksa enää työtä, jossa matkustaminen on jatkuvaa. Nytkin tulee kuusi viikkoa reissaamista, josta ensi viikon pystyn, thank goodness, tekemään Helsingistä käsin. Toisekseen, jos kaikki menee hyvin, mä teen vaativaa asiakastyötä lopun elämääni. Ehkä mä nyt voisin pitää siitä paussia ensi kevään ajan. Olihan tää ihan totaalinen tyhjäänhyppäys, mutta elämä kantaa. Mulla oli alkusyksystä jo aika huolestuttavia burnout oireita. Ei oikein viitsisi mennä näin veitsenterällä oman jaksamisen kanssa. 

Jaksamisesta puheenollen, mun salikissaproggikseen tuli pieni hidaste, kun iski vaan hirveä treeniaversio päälle. Diagnoosi: liian rankasti isoa punttia monta kertaa viikossa. Palautuminen ei ole ollut riittävää. Oon ottanut vähän iisimmin ja tehnyt sitä mikä hyvältä tuntuu. Toiminnallista harjoittelua, gymstickiä, lenkkiä ja joogaa. Yllä kuitenkin Paleface treeniasussaan. Jaa mitkä Sveitsingeenit? Kukaan ei oo niin skandinaavisen väritön kun mä. 

Töissä siis vedellään viimeisiä. Kaksi viikkoa niin se on siinä...hassua. Ylläoleva kuva on viimeviikkoisen koulutuspaikan ikkunasta. Oli muuten nättiä. 

Itsenäisyyspäivää tuli juhlittua sangen oudosti. Tampereella kun olin, niin olisi pitänyt klassisen kaavan mukaan käydä katsomassa ilotulituksia, taputtaa vaimeaa nahkahasikastaputusta ja huutaa hillitysti "ooooh!" sopivalla hetkellä, ja rynniä sitten katsomaan Linnan juhlia. Instead, me vietettiin ke ilta ystävän kanssa katsomassa mun yhden parhaan ystävän shöytä, jonka jälkeen lähdettiin maestron itsensä kanssa viettämään erilaisia pikkujouluja. Ohjelmaan kuului ruoanlaittoa (minä) ja drinkkientekoa (minä) sekä laulamista (me). Koska mun drinkintekotaitoni on enemmän kuin huono, oli meillä aika korkealentoinen fiilis. Heitin kolmen jälkeen peiton frendin päälle, ja ekat vaimeat muminat (mun suusta tulleina) kuului vasta yhdeltätoista. Yhdeltä pääsi jo ylös kahvinkeittoon josta päivä jatkui aika tiiviisti sohvalla, Travel Channelia katsoen. Frendi lähti livohkaan, minä ruoppasin kinuskijäätelöpurkkia ja lähdin ajamaan maailman hirveimmässä kelissä seuraavaan koulutuspaikkaan, eli Poriin. Täällä ollaan, Cumuluksessa, Pringlespurkki kourassa ja semihyvä mieli päällä. Olo on sopivan hupakkomainen eikä lainkaan arjen raskauttama. Hei olen M, työtön alkoholisti. Eivais. 

Viikonloppu! 

Sinkkuviikonloppu!!! 

Hiustenkasvatusprojekti

Haha, oli pakko ottaa kuvaa tilanteesta. Siinä ois maailman pienin ponnari <3

Tää on yllättävän hyvännäköinen "leikkaus", en näytä enää edes kovin pahasti Bäkkäreiden Nick Carterilta. Entinen sivukalju ja niska on vielä aika lyhyttä. Päällyshiuksissa on mittaa ihan kivasti. 3kk niin tää on polkka! 

projektin etenemispäivitys

Sain varattua vihdoin itselleni TOEFL:n eli englanninkielen kokeen. Seuraava mahdollinen suoritusaika on tammikuun 18., mutta ajattelin hoitaa muut paperiasiat kuntoon ennen sitä...ja sitten ei muuta, kun papereita liikenteeseen. Nyt pitäisi vielä keksiä tarpeeksi monta hakupaikkaa. Hollannin lisäksi ajattelin hakea pohjoismaihin, sillä pohjoismaiset yliopistot ovat säätäneet kliiniset opinnot vastaamaan toisiaan siten, että ammattinimikkeen saa automaattisesti kaikkialle pohjoismaihin. Sama ei päde esimerkiksi Hollannin kanssa, sillä vaikka kyseessä on kliininen ohjelma, joudun anomaan tutkinnon tunnustamista erikseen Valviralta. Tässä vaiheessa täytyy sanoa, että sekä yliopistot että Valvira on vastanneet tiedusteluihin ja sähköposteihin supernopeasti, asiallisesti ja ystävällisesti! Olin kait jotenkin varautunut siihen, että kaikki täytyy selvittää itse ja mistään et saa mitään vastauksia. Mm. oma yliopistoni lähetti pikapikaa englanninkieliset opintorekisteriotteet heti kun niitä pyysin. Byrokratian rattaat eivät aina ole Belsebuubin hallussa. Ajatus ruotsiksi opiskelemisesta tuntuu tällä hetkellä hieman kammottavalta, mutta olisi siinä monia hyviä puoliakin. Äkkiäkös sen hallitsisi niin sujuvasti, että suomalaiset työnantajatkin mieltyisivät. Laajentaisi työskentelymahdollisuuksia, täällä ja tarpeen mukaan myös siellä. Ajatukset pyörii "lähdössä", vaikka mikään ei ole varmaa ja homma on vielä täysin alussa. Aika menee kuitenkin supernopeaa joten parempi se on varautua isoon elämänmuutokseen jo tässä vaiheessa.   

ps. sain viime viikolla elämäni parhaimman esseearvioinnin aiheesta psykologinen ymmärtäminen organisaatiomuutoksessa yksilö- ja ryhmätasolla. Miten ees mahdollista?! Tosin, sain aikoinaan yliopistouran alussa hyvän arvosana kurssista "Johdatus Eu-opintoihin". Siis EU:n historiasta ja toimintaperiaatteista. Vetoan kurssivalinnassa siihen, että olin nuori ja kokematon. 

Muodin orja

Mä harvoin ihastun johonkin tiettyyn asuyhdistelmään, varsinkaan sellaiseen, jota näkee paljon. Univormutyylinen ratkaisu, ei....mutta nyt mulla on ihan friikki uusi rakkaus.

Näitä näkee Helsingissä ja Tukholmassa jonkin verran ja kohta mullakin on oma setti -

Värikkäät Nike Freet, leggingsit ja musta tavallinen takki.

Outo yhdistelmä sporttia ja klassista. 

Iskeekö?

Ens viikolla asukuvaa hihii :p

Tein sellaisen nettikauppatilauksen vaatteita ja kenkiä, että hirvittää. 

Stressinhallintaa.

Naisten välisestä solidaarisuudesta

Kuulkaas kanssasisaret. 

Meikittömyyshaasteet etc on ihan mahtavia ja tärkeitä, mutta jotenkin mä haluaisin jotenkin nostaa esiin sen kysymyksen, että miksi me naiset ollaan niin kamalan surullisella tavalla susia toisillemme? Puhutaan selän takana, piilovittuillaan anonyymeina blogeihin, kadehditaan aivan järkyttävän paljon ja sitten voivotellaan, että eipä tuonkaan marcjacobs paljoa lämmittänyt, kun poikaystävä jätti. Kommentoidaan toistemme lihomisia ja laihtumisia. En halua nyt jeesustella ollenkaan, koska oon itsekin sortunut niiiiiiiin monella tapaa erilaisiin "naisansoihin" ja, anteeksi nyt vaan suorat termit, todella kyrpään käytökseen, varsinkin nuorempana. Hävettää moni juttu. Se tuntuu monesti harmittomalta, mutta eihän se sitä ole. 

Mites toi vetovoiman laki. Se energia, mitä me heijastetaan itsestämme ympäristöön, todella vaikuttaa ja myös luo sitä aktuaalitodellisuutta. Se luo sitä ilmapiiriä meidän ympärille, tiedosti sitä itse tai ei. Ja tiedostamisesta puheenollen, kateuden ja katkeruuden tunteet on luonnollisia ja TÄYSIN ok, me kaikki tunnetaan niitä! Tunne on aina ok, mutta se tapa, millä tunnetta ilmaisee ja kenelle, on huomionarvoista. Me naiset ollaan ihan saamarin taitavia siinä keittiöpsykologisoinnissa. Tiedättekö, käännetään vaikka oma kateus toiseen ilmiasuun, jolloin päästään purkamaan tunnetta, mutta oma sädekehä vaikuttaa kiiltävältä. 

"Bloggaaja X on varmasti tosi sisäisesti köyhä kun se osti taas uuden merkkilaukun. Mun ei ainakaan tarvi pönkittää itsetuntoa tollaisella."

Nojoo, mutta eiköhän me kaikki sorruta itsetunnon pönkittämiseen välillä juuri siinä, että tunnetaan paremmuutta suhteessa toisiimme? Eräs mun lukuisista "oppi-isistä" eli Anthony De Mello puhuu aina siitä, että juuri silloin, kun me luullaan olevamme todella hurskaita, hyvää tarkoittavia ja epäitsekkäitä, niin juuri silloin pitää olla erityisen varovainen. Eli on myös otettava huomioon se mahdollisuus, että tämä kirjoitus on mun tapani käsitellä niitä omia vaikeita tunteita - asettua valistavaan ja aihetta pohtivaan rooliin ;) 

Eikö voisi olla sellaista kampanjaa, että kukin keskittäisi huomion itseensä ja siihen, miten ajattelee ja puhuu muista naisista. Millä sävyllä kommentoi blogeihin. Miten pystyisi hyväksymään myös ne todella häpeälliset ja vaikeat tunteet ilman, että niitä tarvii pukea maireaan ja "hyvää tarkoittavaan" valeasuun ja pahoittaa siten muiden mieliä. Mikään ei ole oikeutetumpaa ja ymmärrettävämpää kuin mielensä pahoittaminen superelämästään bloggaavien hehkutuksia lukiessa, jos oma elämä ei kertakaikkiaan ole tarjonnut samanlaisia edellytyksiä. Ei kaikki tule koskaan omistamaan 1,500e merkkilaukkua tai Loubutineja. Mutta miksi tämä ihminen, joka sellaisia omistaa tai muuten vaan elämässään menestyy, ansaitsisi minun katkeran ja piilovittuilevan blogikommenttini? 

Mä en nyt tiedä oliko tässä kirjoituksessa tarpeeksi selvä punainen lanka. Että käsittelikö tämä nyt sitten blogimaailmaa vai naisten suhdetta toisiinsa ylipäätään vai mitä? Blogimaailma on ehkä vaan tuonut tähän naisten väliseen kateuteen ja pahanpuhumiseen ihan uuden ja pahimmillaan aidosti vahingoittavan portaalin. 

Loppukädessä kyse on varmaankin jokaisen yksilön omasta valinnasta. Muilta voi aina toivoa erilaista käytöstä, mutta muutosta saadaan kuitenkin aikaan vain, kun jokainen on valmis antamaan oman panoksensa. Tarkoitus ei ole tehdä itsestä vielä parempaa ihmistä tämän kautta. Mitä se auttaa tällaisessa projektissa jos mä ärähdän, kun jotakuta naista arvostellaan? Sehän voi taas olla sitä oman paremmuuden pönkittämistä. Että minä en tuollaiseen alennu, hyi teitä panettelijoita! Ehkä kyse onkin juuri siitä omien tunteiden ja omien käytösmotiivien tunnistamisesta. 

Mitä ootte mieltä tästä teemasta? Olis kiva kuulla kommentteja. Voiko asialle edes mitään, vai onko se joku alleeli joka aktivoituu tietyssä iässä?

Proteiinipitoinen, gluteeniton ja muutenkin täydellinen teeleipä

Unohdin tietskalaturin koulutustilaan, joten viikonloppu menee osittaisessa atk-selibaatissa. Ensiahdistuksen (eli täyden paniikin) jälkeen ajatus läppäripaastosta tuntui kuitenkin todella hyvältä. Niin hyvältä, että heti kotiin päästyäni (3h Expressbussissa koko Parolan prikaatin kanssa, Freudia lukien, hauskaa oli) aloin harjoittamaan itselle hyvinkin poikkeavaa perjantaitoimintaa. 

Pics or it didn´t happen!

maailman helpoin resepti

2dl kaurahiutaleita

2 dl soijajauhoja

1tl psylliumia tai 1 muna sidosaineeksi

2tl leivinjauhetta

1 tl suolaa

2dl nestettä (maitoa, piimää, vedellä ohennettua jugurttia...)

2 rkl öljyä

Kuivat aineet sekaisin, nestettä kehiin, koko homma sekaisin ja pellille haluttuun muotoon.

225 asteisessa uunissa 15 minuuttia ja valmis on!

^ elämän todellisuutta on sekava maustekaappi

järkyttävän hyvää oli