18.10.2012

R.I.P, platina

Kun muuhun elämään ei pysty vaikuttamaan aina toivotulla tavalla, sovella kontrollintarvetta kuontaloon. 
Muutostamuutosta mutta minkäs teet, kun hiustpituutta ei ole kuin päälaella? Värjäät, tietenkin. 

Eilen syttyi ensimmäinen ajatus brunetoitumisesta ja tänään oli vuorossa toteutus. Ah iloa, onnea, hyvännäköisyydenkokemusta ja ajatusta siitä, että tämä yksittäinen pinnallinen teko voimaannuttaisi toki myös sisäisen maailman, kun katselin hiljalleen tummuvaa tyveäni. Mies uhkaili Keski-Suomalaisella kannustusmentaliteetilla, että "olis kiva olla vähän tummempi" puheet ovat lopun alkua sille, että allekirjoittaneella on Pirteä Syystukka. Tiedättehän keski-ikäiset pyöreähköt naiset, jotka piristävät lookkiaan värjäyttämällä lyhyen tukan kirkuvan oranssiksi. 35-vuotiaiden komeiden ja pilkallisten miesten kauhukuva. Ai että jos puoliso, tuo ennen niin vaalea ja mielenterveydeltään riittävän stabiili tapaus, menee ja tekee pahimman virheen. Siippa löysi kotisohvalta ihmisen, jolla oli robottimaisen harjoiteltu kuvaus siitä, miten latvojen astetta punertavampi sävy huuhtoutuu pian pesussa pois ja jäljelle jää vaan miellyttävän lämmin karamellisävy. "Nätti", sanoi siippa. Itse pidän kovasti. 


Söpöilyilme!

Oikeasti meininki oli murhanhimoinen. Stressiaikana et halua saada negistelytyöpuhelua. Saat silti. Kaksi hyvinvointiammattilaista istui jälkeenpäin sohvalla ja mietti, mistä löydettäisiin henkilö, joka keksi lihahyytelön. Ainoa henkilö maailmassa, jonka brutaalista murhasta ei jäisi paha mieli. Tämä on sitä arjen ratkaisukeskeisyyttä. 

Älkää pliis kommentoiko Missonineuletta joka ehkä vielä joku päivä syöpyy mun päälle. 
Vähän valehtelen ja sanon, että oli tänään ekaa kertaa päällä koko viikkoon. 
Oikeesti mulla on muitakin vaatteita. 

1 kommentti:

Kommentointi on blogin pitämisen suola, kiitos!