Syvällismejä luvassa!
Teki mieli kirjoittaa itselle auki sellaisia ajatuksia ja asenteita, jotka kantavat mua eteenpäin elämässä. Joista olen kerta toisensa jälkeen huomannut, että ne ovat minulle tosi. Kaikki instawisdomit ja mietelauseet ei ole kaikille, jokaiselle resonoi omansa. Siksi tämän tekstin lopussa onkin haaste miettiä OMIA tärkeimpiä asenteita ja elämänoppeja. Mutta nyt, pidemmittä puheitta, Konkistadorin poimimia viisauksia.
1. Tämä pätee itseen ja suhtautumiseen muihin ihmisiin. Mä olen suht ankara itselle ja mikäli en laittaisi ajatuksille suitsia, voisin käyttää monta tuntia viikossa sen miettimiseen, että mitä olisin milloinkin voinut tehdä toisin. Shoulda woulda coulda. Tosiasiassa mä olen aina toiminut tilanteessa parhaan kykyni ja resurssien mukaan. Siinä hetkessä! Nyt on uusia resursseja ja parempaa viisautta, joten voin tehdä parempia valintoja. Elämä tapahtuu eniten tilanteen ollessa päällä eikä suunnitelmallisesti, oletteko huomanneet? Intuitiota oppii kuuntelemaan samaa tahtia paremmin ja paremmin. Armollisuus on tärkeää.
Mä kuuntelen monesti ihmisten puhuvan toisista melko armottomaan sävyyn. Ehkä naiset tekee tätä enemmän. On helppoa arvioida toisten parisuhteita, työvalintoja ja vaikka kasvatusmetodeja. Teen sitä monesti edelleen itse, vaikka en halua. Mä uskon, että armottomuus toisia kohtaan ja esimerkiksi toisten arvostelu heijastaa vain omia epävarmuuksia. Mulle on yleensä ihan sama, mitä mun ympärillä tapahtuu, ellei asia jotenkin kosketa jotain kipeää kohtaa itsessä. Jotain sellaista epävarmuutta, joka saa herkästi miettimään toisten vastaavia negatiiviseen sävyyn. Se tuntuu ehkä hetkellisesti parantavan omaa itsetuntoa, mutta on täyttä skeidaa ja lisää negatiivisuutta omaan elämään. Eli juuri päinvastoin kuin pitäisi tapahtua! Tietoisesti lisää positiivisia ajatuksia omaan päähän. On helppo kuitata moinen kukkahattutäteilynä, mutta tosiasiassa mikään ei muutu ennen kuin me muututaan.
2. Kehittyisikö intuitio ellei tekisi virheitä sen kanssa? Ehkä ei. Mä tunnistan nykyään paremmin sen pienen puristuksen rintakehässä tai vatsassa, joka kertoo mulle totuuden esimerkiksi silloin, kun suu sanoo joo vaikka sydän sanoo ei. Myöhemmin muistan aika hyvin ne tilanteet ja sen tunteen kehossa, joka kertoo, että kaikki ei olekaan ihan ok kyseiseen teemaan liittyen. Se on mulle tärkeintä intuitiota. Intuitio on myös AINA ollut oikeassa. Ajattelen, että se on se meidän puolustaja elämässä. Siksi sen kuuntelemisen oppiminen on tosi, tosi tärkeää.
3. Harva mut tunteva ihminen uskoo, miten kontrollifriikki mä tosiasiassa olen! Haluaisin mielellään hallita kaikkia asioita ainakin ajattelemalla niiden kaikkia potentiaalisia skenaarioita etukäteen, jottei elämä yllättäisi. Arvatkaa onko tämä ollut hyödyllistä ajankäyttöä? Ei, elämä tuppaa yllättämään myös positiivisesti! Sitä olen oppinut myös kutsumaan elämään. Ihania asioita. Ihan lapsenomaisesti ja luottaen, että hyvä vetää puoleensa hyvää. Mitä menetettävää on? Paljon enemmän menettää, kun pelkää aktiivisesti. Aktiivisella pelkäämisellä tarkoitan sitä ehkä naisille tyypillisintä etukäteismurehtimista, joka pelkästään vie pois elämäniloa ja vapautta olla läsnä hetkessä. Joskus negatiivisuudesta, suruista, huolista ja muista möröistä pitää vain päästää irti. Ikään kuin vapauttaa jonnekin kosmoksen syövereihin ja tietoisesti täyttää jäljelle jäänyt tyhjä tila jollain hyvällä. Mitä se sitten kullekin on. Tunne, hyvä päätös, joku mantra...
Ylläoleva on ollut viime aikojen tärkein muistutus <3
Kirjoitin pitkän litanian omaan Facebookiin tästä. Jotkut ajatukset saattaa toistaa aiemmin mainittuja, mutta ehkä kertaus on taas se kuuluisa opintojen äiti.
"Eilen yöllä klo 3-4 välillä oli hyvää aikaa miettiä taas sitä, miten yksi suurimmista defensseistä rakkautta vastaan on olla ottamatta vastaan KAIKKEA, mitä maailmalla ikinä on tarjottavanaan. On helppoa funtsia, että mitä kaikkea huonoa elämässä voi tapahtua. Omassa elämässä tai ainakin lähipiirissä riittää referenssejä vaikka millä mitalla. On helvetin pelottavaa ajatella, että ainoa rajoitus hyvälle, onnelle, nautinnolle ja yltäkylläisyydelle olen vain minä itse ja omat uskomukseni maailmasta. On helppoa syyttää kasvatusta, yhteiskuntaa, aiempia kokemuksia, rahan puutetta, läheisiä, presidenttiä ja ilmastonmuutosta kuin tiedostaa ne omat blokit, jotka ovat vastaanottamisen tiellä. On helpompaa miettiä omaa pienuutta kuin uskoa omaan suuruutensa. On ihanaa syyttää olosuhteita ihan kuin ne olisivat jotenkin muuttumattomia maailman lakeja.
On helppoa pelätä ja siten mukamas valmistautua pahimpaan. Rajoittaa omaa elämäniloa murehtimalla asioita, jotka todennäköisesti eivät koskaan tapahdu. Ihminen on outo ja pyrkii aina hyvään, myös silloin, kun toimii tuhoisalla tavalla itseään tai toisia kohtaan. Jos kääntää oman asenteen vastaanottavaiseksi ylenpalttiselle hyvälle...no sehän vasta voikin olla pelottavaa. Mulle on ollut. Vielä hurjempaa ja pelottavampaa on se, että maailma vastaa välittömästi asennemuutokseen ja alkaa antamaan parastansa. Alkaa tapahtua ihmeitä, jotka itseasiassa eivät edes ole ihmeitä, vaan ainoastaan, miten nyt sanoisi, luonnollista seurausta sydämen avautumiselle. Tai näin minä olen kokenut. Mä uskon, että ei ole olemassa mitään itseni ulkopuolella olevaa suurempaa voimaa, joka säätelee hyvää ja huonoa elämääni, vaan olen yhtä kaiken kanssa ja mitä sallin ja kutsun elämääni, sen myös saan. Haluan siis valita mahdollisimman viisaasti ajatukseni.
Maailma ei arvota antamiansa elämänkokemuksia, me arvotamme ne hyviksi ja huonoiksi. Pitkällä juoksulla kaikki on kuitenkin pelkäksi siunaukseksi ja varsinkin alkaa olemaan, mikäli asennoituu Rumin runon mukaisesti. Kaikkeen. Ja avaa sitä helvetin sydäntä vastaanottamaan KAIKEN hyvän, mitä ikinä vaan voi olla ja vielä sen yli. Varantoja kyllä riittäisi kaikille. Jos toisen onni on multa pois, mä en ehkä luota siihen, että itselle riittää yltäkylläisesti kaikkea.
Omia sisäisiä blokkeja voi liuottaa pois ja uskomuksia muuttaa. Joka päivä ja hetki ja uudelleen ja uudelleen. Haastan kaikki testaamaan."
Haluaisin haastaa muutaman bloggaajan miettimään omia elämän periaatteita vaikkapa samaan tapaan instaviisauksien kautta :) Mikä toimii sinulle, mitä olet tähän mennessä oppinut, mikä auttaa tiukassa paikassa eteenpäin? Ei tarvitse vuodattaa hirveän pitkää tekstiä, saa toteuttaa omalla tyylillä :) Voin kertoa, että tällainen kirjoittaminen on aika voimaannuttavaa!
...ja kaikki jotka vaan haluavat osallistua!
Tägää oma blogisi kommenttiboxiin :)
// Sorry this blogpost was in Finnish only. So much text, translating it would had been a nightmare! //
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentointi on blogin pitämisen suola, kiitos!