30.7.2013

viikonloppuhippalot

Perjantai meni totaalikoomassa. Vietin yön pitkästä aikaa kaupungissa, mutta uni oli vain kaukainen muisto...kävin ylikierroksilla ja lähdin puoli kolmen maissa sipsiostoksille K-Extraan. Oli huvittavaa, miten pahalla päällä mä olin koko lauantai päivän. Ihan törkeän kiukkuinen. Tunnelma, jota ei montakaan kertaa vuodessa koe. Väsymys, isot muutokset, eestaas juokseminen tre-hki-espoo-tre-hki-espoo skaalalla ja whatnot muut...meitsi oli perseeseen ammuttu karhu. Aamupäivä meni kaupungilla maleksien. Kävin läpi perus Zarat ja Hennesit, ilman aikataulua. Päivällä salille minne ne ylimääräiset kiukkuenergiatkin jäivät. Räyh!!

Ilma oli mieletön, joten lueskelin Dan Brownia hetken aikaa tyrmäävän tunnelmallisella parkkiapaikalla. 




Missäköhän vaiheessa mun ärsytysenergiani vaihtui autuaaseen musiikkiorgasmointiin? MUSE <3 Mä olin superfani joskus 2009-2010, mutta viime aikoina ei ole tullut hirveästi enää kuunneltua kyseistä britti-ihmettä, Mumford & Sons on vienyt niin paljon tilaa mun sydämessäni. Mutta toi keikka. Oltiin koko perheellä, mukana oli kummatkin veljet kauniine vaimoineen sekä toisen veljen pari kaveria. Hyvä jengi, ja musta tuntuikin, että meidän rivi pogosi, tanssi ja lauloi sen maagiset kaksi tuntia yhtä paljon kuin hyperfanit lavan edessä. Oli herkkää nähdä yksi isoimmista fanituksen kohteista livenä. Bellamy <3 Hittolainen! Varmaan yksi tänhetkisen elämän cooleimpia hetkiä oli laulaa kädet pystyssä yötaivaalle Uprisingin kertsiä. Vain minä ja maailmankaikkeus. Jälkeenpäin mentiin toisella poppoolla, öh, Herculekseen bailaamaan. Laskeskelin mielessä, että tanssimista tuli kaiken kaikkiaan 4-5h illan aikana. Muutama zumbatunti. Pääsin tanssimaan Lady Gagaa öljyttyjen, huippuunsa trimmattujen miesten keskellä. Senkin voi yliviivata bucketlistilta. 




Sunnuntain ensimmäiset kaksi tuntia meni semihyvissä tunnelmissa, mutta kanuuna iski koko voimallaan takaraivoon vasta päivällä. Hengattiin koko perheen voimin mökillä ja illalla Mr. HotRod haki mut himaan. Maanantai aamun herätys klo 5.30 ei ollut kivoin mahdollinen, mutta koska viikonloppu about oli, niin mitä pienistä. Huikeaa tää elo. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentointi on blogin pitämisen suola, kiitos!