pyssyleikkei

Riemuiten ja alati ilakoiden totean, että kuukauden sairastamisen jälkeen SuperFlunssa taitaa olla selätetty - jaksoin käydä tänään salilla ja treenasin jopa huimat 25 minsaa. En oikeesti muista näin pitkää toipumisaikaa. Jopa jättimäisen leukaleikkauksen jälkeen mä olin viikon päästä ihan elämäni kunnossa. Mulla siirrettiin leukaa 1,5cm eteenpäin vuonna 2009. Purentavian korjaus. Kuusi viikkoa nestedieetillä (ps. tosi hyvä laihari, vaikka vetäisi silkkaa kermaa). Tää oli silti pahempi, heh. Tuntuuko muista siltä, että nää pöpöt pahenee vuosi vuodelta?! 

Muuta hyvää:

- Vedenjuonti lisääntyi eksponentiaalisesti suodatinkannun hankkimisen jälkeen. Vesi maistuu törkyhyvälle. Oon vetänyt alkalisoitua, ionisoitua ihmevettä kuin Saharan-aavikolta pelastautunut. Tuntuu, että koko aineenvaihdunta lähti ihan uusille teloille. Kroppa tuntuu puhdistuvan - ihanaa! Hitto, tällaisen kuolontaudin jälkeen etenkin.

- Opeteltiin vähän kehittyneempiä maastakäsittelytaitoja miehen kanssa. Raukka oli ekaa kertaa pappia kyydissä, homma kun oli mullekin ihan aidon haastavaa. Mun hevonen kuumeni lopun liinassa laukkaamisesta ihan totaalisesti ja oli ihan hieno nähdä, miten mun ratsastuksenopettajaystävä rauhoitti tilanteen. Käytiin hengaamassa tarhassa yhden potentiaalisen lainahepan kanssa. Tyyppi möllötti meidän välissä ja oli sangen paskana, kun lähdettiin pois. Toinen <3 Tämä tapaus ei ole mikään kokenut kouluratsu, mutta äärimmäisen sydämellinen ja suloinen. 

- Oon löytänyt uuden koukutussarjan: Homeland. Syvää rakkautta. Lähenee koukuttavuudessaan True Bloodia, Aliasta,  Big Lovea, X-Filesia ja Hemlock Grovea. Suosittelen! Oon myös palannut kirjojen lukemisen riemukkaaseen maailmaan. En tosin romaanien, vaan kaiken maailman työhön liittyvien kirjojen. Joku koukuttava romaani olis kyllä ihan ässä. Suosituksia?! Ainiin Remppis muuten, mulla on edelleen jossain muuttolaatikossa sun Kasvattitytön tarina, sori ;)

Ja sitten vielä randomein...käytiin ampumassa ihan aikuistenoikealla pyssyllä. Tai siis mies kävi, mä piirsin hassuja naamoja osumatauluihin, kuvasin vanhoja koriste-esineitä ja harjoittelin aseen pitämistä ja tähtäimen kohdistamista. Olisin saanut ampuakin, tai siis mut kovasti yritettiin ylipuhua siihen, mutta nääh. Babysteps. Oon semipasifisti ja tollainen ase, mikä miehellä kuvassakin on, on oikeasti aika peljottava. Huomhuom miehellä on opettamislupa, eli kaikki meni täysin turvallisesti ja laillisesti ;) Aseet pelottaa mua sen verran, että olin harjoitellessa ihan paskana lippaatonta asetta pitäessä, heh. 

Aim seksyy änd ai nou it