Terkkui Turuust! Viikottaiset työmatkailut jatkuivat kivalla junapiipahtamisella täällä lännessä. En tiedä vielä, että kuinka paljon ravailua tämä uusi työ vaatii. Tällainen kerran viikkoon -tahti tuntuu oikein sopivalta. Vaihtelunhaluisena on kiva nähdä uusia kulmia ja hei, pääsinpä käymään pitkästä aikaa ihanan väljässä Hansakorttelin Zarassa. Ei pysty ex-keskustastadilaisena tajuamaan kuinka vähän ihmisiä siellä on. Kävin myös (muistaakseni) ekaa kertaa Sisustuksen Koodissa. Itkemässä. Turha hankkia yhtään mitään tässä vaiheessa, muuttohan voi tulla nopeammin kuin uskookaan. Mutta oih oih niitä piensisustustavaroita...jotenkin mä en vaan näe sellaisia enää meidän eläintarhapäiväkodissa elämässä. Riemuitsen joka kerta lapsuudenkodissa käydessä, herkkiä taide-esineitä ja Artekia löytyy joka puolelta. Himassa venaa treenikalsarielämä pehmoleluineen ja vienosti pennunpissalta haisevine mattoineen <3 Aika aikaansa kutakin.
Loppupäivän aktiviteetiksi riittää eläinten kanssa leikkiminen ja möllöttäminen. Powerpoint -esitys odottaa, mutta sen ehtii huomennakin. Mun autoni unohtui miehen officen pihaan, joten oon jokatapauksessa stuck himassa. Illalla me mennään yhdessä harjoittelemaan hevosten maastakäsittelyä. Villi veikkaus, että viimeistään sen jälkeen mies on ihan myyty, heh. Raasulla on kauhea friisiläishevoskuume, kuten mullakin. Mentiin ja rakastuttiin tulisesti. Saatoin laittaa kyselyn yhestä heposesta, missä ei taas ollut mitään järkeä, koska ei ees tiedetä missä tullaan asumaan keväällä. Mutta hei, kysely on vaan kysely!
Ens viikolla ilmoitan kainosti, että mulla on koni.
En oikeesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentointi on blogin pitämisen suola, kiitos!