2.2.2014

Ajatuksia hiilareista

Huom! Haluan kertoa rehellisesti omista kokemuksistani sopivan ruokavalion etsimisessä, ei muuta. Diagnosoidulla keliakialla ei kande lähteä leikkimään gluteenin kanssa - kyseessä ei ole allergia tai yliherkkyys, vaan autoimmuunisairaus. 

Pidempään blogia seuranneet tietää, että elän gluteenittomasti. Viljaoireiluni alkoivat täydellä rytinällä 2007, mutta vasta pari vuotta myöhemmin tajusin puolivahingossa niiden johtuvan gluteenipitoisista tuotteista. Enkä tosiaan puhu nyt mistään pienimuotoisesta turvottelusta ja kipristelystä, vaan rajuista oireista ja laihtumisesta/jatkuvasta superjanosta n. 3500 päivittäisestä kalorista riippumatta. Huhhuh niitä aikoja. 

Vuosien saatossa olen testaillut erilaisia ruokavalioita muutamaan otteeseen, en kuitenkaan pitkiä aikoja kerrallaan. Tai no, vuoden ajan ehdin olemaan ensiksi 90% vegaanina, sitten pikkuhiljaa kalaa syövänä kasvissyöjänä. Tämä vaihe ei perustunut mihinkään muuhun kuin omaan fiilikseen. En vaan hetkeen voinut syödä mitään eläinperäistä, ja toisaalta punaista lihaa jo vuosia karttaneena joku kana ja kalkkuna oli hyvin helppo jättää pois ruokavaliosta. 



Nykyään oon kuitenkin satunnainen sekasyöjä. Syön edelleen täysin kasvisvoittoisesti, mutta pystyn kyllä silloin tällöin vetämään lihaa. Varsinkin, jos se on luomua tai jonkun pienen lähitilan tuottamaa. Eettisyys on aika kova juttu, ja koska pyrin muutenkin syömään mahdollisimman cleanisti, tämä tuntuu hyvältä. Oleellista mulle on oman kropan kuuntelu. Joku päivä saatan himoita "raskaampaa" ja protskupitoista ruokaa, joskus taas menee pitkiä aikoja niin, että en koske Mansikkiin tahi Hemmo Haukeen. Mä kuitenkin uskon, että keho on rakennettu sekasyöjäksi. Kropat on kuitenkin yksilöllisiä, eli kaikille esim. punaisen lihan syönti ei nyt vaan sovi. Maitotuotteet on aikuiselle aika turhia ja suurien laktoosimäärien pilkkomiseen kropalla ei ole resursseja. 

Yhden asian huomasin joulun tienoilla, ja se muutti omaa ruokailua aika radikaalisti - mitä käsittelemättömämpää ruokaa syön, sen paremmin ruoansulatuselimistö voi. Myös vahvojen monivitamiinien ja maitohappobakteerien säännöllinen syöminen on balansoinut kroppaa. Mulla ei ole diagnosoitu keliakiaa. Testaamisen aikoihin olin ollut jo parin kuukauden ajan gluteenittomalla dieetillä, enkä voinut kuvitellakaan palaavani muutamaksi viikoksi tavisruokavalioon, niin sairaaksi viljat mut teki. Jopa yhden keksin syöminen tarkoitti seuraavan päivän noro-virus oloa. Luonnollisesti vältin gluteenia ruton lailla. Juu, ja tän lisäksi laktoosi on ollut mulle melkein koko elämän no-no. On ollut hetkiä ja aikoja, jolloin Hyla-tuotteet ei ole aiheuttaneet probleemia, mutta välillä olen joutunut pitämään nollatoleranssia. 



Oliko se sitten intuitiota vai silkkaa kokeilumieltä joulun kunniaksi, päätin testailla suoliston kuntoa gluteenin avulla. Otin kehomieli -konstitkin käyttöön, lähetin croissanttia pureskellessani lämpimiä ajatuksia ruoansulatuselimistölleni. Ei ongelmia. Kokeilin syödä tavallista leipää. Sama juttu, hyvin meni alas eikä tullut missään vaiheessa ylös ;) Ihmettelin ja iloitsin suuresti ajatuksesta, että hyvä ruokavalio ja kehon saamat rakennusaineet on näköjään auttaneet kroppaa tasapainottamaan itseään jolloin se taas jaksaa paremmin erittää tarvittavia ruoansulatusentsyymejä. Go, kroppa! Toki mopo lähti käsistä, vuosien pihtaamisen jälkeen, mutta oireet olivat tosi, tosi paljon lievempiä kuin aikaisemmin! Suolisto kestää nykyään siis pienet määrät gluteenia, ja se on jo aivan huippu editysaskel!

No mutta niihin hiilareihin. Viikko takaperin tajusin, että olen totuttanut elimistön saamaan säännöllistä sokeria erilaisten makeiden terveystuotteiden muodossa. Luomuhunaja, taatelit, tumma suklaa, sokeripitoiset hedelmät etc etc kuulostaa terveelliseltä, mutta pakko myöntää, että runsaissa määrin nautittuna...no hei, nekin on sokeria! Toki terveellisempää kuin puhdistettu, valkoinen sellainen (esim karkkimuodossa), mutta elimistö laskee ne nopeiksi sokereiksi. Olin ajatellut, että aika paljon treenaavana tarvin melko paljon hiilareita jaksaakseni, mutta sokerilakon aloittaminen viikko takaperin laittoi miettimään....tarviinko sittenkään? Ja jos, niin mitä sokereita tai hiilareita ylipäätään?

Eka ajattelin jättää KAIKEN pikamakean pois. Siirsin jopa rakastamani hunajan kaapin perukoille, nyyh. Oletin, että kolmen minuutin päästä iskisi helvetillinen makeanhimo. Halusin muutenkin lisätä ns. oikean ruoan määrää muutenkin ja kiinnittää huomiota ravintoon. Kunnon ruoka on mun heikko lenkki. Syön liian usein jotain nopeaa ja helppoa, ja se on herkästi jotain välipalatyyppistä, joka ehkä vie nälän, mutta ei ravitse tarpeeksi. 



Aloin siis lappamaan reilusti kasviksia, hyviä protskuja ja ÖLJYJÄ lautaselle. Ihmeekseni (tai oikeastaan ei, heh) makeaa ei edes tehnyt mieli. Hiilarit jäi muutenkin minimiin, ja olo oli tosi virkeä ja hyvä. Reilu viikon kokeilun jälkeen voin sanoa, että olen kyllä kieltämättä sortunut mm. suklaaseen ja hunajaan pariin otteeseen, mutta niihinkin vaan emotionaalisista syistä. Oon ihmetellyt omaa virkeyttä ja jaksamista, vaikka hiilarit väheni, jos ei nyt ihan atkins-tasoille, niin Heikkilä tasoille ainakin, heh. Ainoa negatiivinen puoli on ollut palautuminen. Tänä aamuna lihaksissa tuntui siltä, että parin päivän sisällä tehdyt salit ja lumenluomiset ei ole huuhtoutuneet kunnolla lihassoluista...Ajattelinkin, että alan pitämään ihan erilailla huolta palautusateriasta, syöden bataatit, leivät, pastat ja perunat treenin jälkeen. Kai toikin ajan kanssa tasapainottuisi ja kroppa oppisi hyödyntämään hiilarit paremmin, mutta nääh, en mä kikkailla jaksa, haluan sen hyvän olon - ei mitään liian vaikeaa tai rajoitettua systeemiä! Haaste on myös ruoan määrä. Hiilarit on tosi tiivistä energiaa, joten muuta ruokaa saa ja pitää lappaa PALJON! Öljyjä ja rasvoja käytän muutenkin surutta, nyt vielä enemmän. 

Mitä sitten oon syönyt? Raakapuuroja, munakkaita, juustoa, hedelmiä, marjoja, kalkkunaleikkeleitä, kalaa, avokadoa, vihanneksia (varsinkin vihreitä), falafel-pullia, kookos-ja oliiviöljyä, protskupannareita tattarijauhosta ja kookoshiutaleista, pähkinävoita, hedelmiä (varsinkin vesipitoisia, melonia ja omenaa, vähiten sokereita...), kahvia lorauksella vanhanajan maitoa...Eilinen päivällinen oli mm. tankoparsaa, halloumia ja paprikaa :) hiton hyvää, se tulee olemaan myös tänpäiväinen lounas! Eli IHAN niitä samoja juttuja kuin ennenkin, en vaan ole sortunut siihen makeaan. Ja joo, olen syönyt huomattavasti enemmän. Mitään en myöskään aio kieltää itseltäni. Jos jossain tarjotaan jotain makeaa, otan sitä jos mieli tekee. Lähinnä mä haluan panostaa siihen oikeaan, ravitsevaan ruokaan ja unohtaa makeat pikatankkaukset, mikä on ollut mun ruokasynti nro. 1. 

Edelleen joudun jatkamaan 99% gluteenittomalla linjalla. Croissant tai karjalanpiirakka silloin tällöin on kuitenkin jo ihan huikea edistysaskel ja nautinto mulle, jee!




2 kommenttia:

  1. Mä oon jotenkin kiinni tossa mun vehnättömässä silleen psyykkisesti :D en oikein uskalla alkaa kokeilla, kai vielä on liian tuoreessa muistissa ne huonot ajat. Ja sit kun tiedän, että mahan tasapainoon todellakin vaikuttaa myös moni muu asia kun se höttövehnä... stressi, kahvi jne. Plus ne mun viimeisimmät vehnäkokeilut mitä oon tehnyt on pääosin olleet aika epäonnistuneita, palaute tullut about parin, kolmen tunnin sisällä.
    Mut en mä aio luovuttaa, uskon että vielä joskus pystyn kans syödä silloin tällöin jotain pientä, vaikka croissantin tai karjalanpiirakan. Ehkä jossain tasaisemmassa elämänvaiheessa, kun on vähemmän stressiä tai opin hallitsee sitä paremmin. Tää mun maha on niin sellainen kokonaisuus, kaikki vaikuttaa siihen ja välillä toki on vieläkin ripulipäiviä ilman selvää syytä, mutta toki huomattavasti vähemmän kuin sillon joskus.
    Olipa sekava kommentti.
    Mutta sun 'hiilariton' ruokakokeilu vaikuttaa tosi hyvältä, nams mitä safkoja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ollu yhtään sekavaa :D Toi on just hassua suoliston kunnon kanssa, että se yksittäinen tekijä ei välttis itsessään ole paha, mutta yhdistettynä muihin "häiriötekijöihin" olosta voi tulla ihan karsea. Ja lähteäkö sitten tosiaan koklailemaan hyvässä uskossa, että mitenkä se maha tänään reagoi...mä mietin usein sitä, että kuinka tärkeitä juttuja mulla on seuraavana päivänä, uskallanko ottaa riskiä :p Mutta joo, I FEEL YOU, tää ei oo ihan iisiä. Mut toisaalta se hyvä ja tasapainoinen olo on vaan niin ihana, että siitä pitää mielellään kiinni, vaikka se tarkoittaisi harvempia croisanttien popsimis hetkiä.

      Poista

Kommentointi on blogin pitämisen suola, kiitos!