maalle vai lähiöön?

Oon ravannut viikon sisällä useamman asunnon väliä. Kaupungissa, lähiössä, maaseutulähiössä, vielä enemmän kaupungissa ja niin maalla, ettei yöllä ulkona ollessa näe metriä kauemmaksi. Kävin _salaa_kääntymässä yhden sellaisen talon liepeillä, joka herätti taannoin meidän kiinnostuksen. Oli vähän ex tempore teko, mutta talo sijaitsi 3km päässä vanhempien talolta jonne olin valmiiksi matkalla, joten miksipä ei tekisi pikkupikku sniikkausta samalla. Talo oli itsessään upea jo kuvia katsellessa, ei siinä mitään, mutta rakastuin palavasti pihapiiriin ja näkymiin. Rinnetalolta näkyy peltoa ja metsää pitkälle horisonttiin. Välittäjän mukaan naapurit kyllä näkyy, mutta aika heikohkosti. Eivät ainakaan häiritsisi (miehelle iso plussa). Ajoin erinäisten hevoshakojen ja lehmätilojen ohi, saavuin tien päähän, ja siellä se häämötti. Monen sadan metrin semivetinen ja kuoppainen hiekkatie vei pienen kukkulan päälle, ja puiden läpi pilkotti tutun talon ääriviivat. Jotenkin mieleen tuli Humiseva Harju, heh. 

Olihan se todella näyttävä pihapiiri, mutta lokakuun lopun pimeys ja vesisade toi sopivasti realiteetteja itselle. Haluanko oikeasti muuttaa niin maalle, että naapuria ei melkein näy ja pimeys on ihan järkyttävän pimeää? Tulisiko sieltä lähdettyä koskaa pois, vai olisiko edessä joku Hohdon uudelleenfilmatisointi IRL? Mites lasten kuljettaminen? Espooseen ajaa 25 min talvinopeuksilla, ei sinänsä paha. Mä vertaan aina siihen, miten kauan julkisilla joutuu tönöttämään lyhyitäkin matkoja. En ollut sillä hetkellä kuitenkaan älyttömän otettu ajatuksesta synkkä maaseutu ja me. Kaksin. Suurimman osan ajasta. Mies The Kotihiiri varmaan tykkäisi. Jos se saisi päättää, meillä olis oma aidattu metsä ja raatelukoira portilla. Se olisi sopiva privacyn taso! Meillä olisi ollut mahdollisuus mennä näyttöön torstai aamuna, mutta tyyppi palaa työmatkalta vasta päivemmällä. No, pitää miettiä... 

^ lumimaisemassa kaikki on nättiä.... :/ näin tän kuvan sattumalta Pinterestissä, ja fiilis oli jotenkin sama!

Ajoin porukoiden luo ja totesin, että tutun, rakkaan metsäisen pihan fiilis oli pimeässä ja sateessa aika karmiva. Mä en juurikaan pelkää mitään, mutta se pimeys oli jo creepya. Koirakaan ei lämmennyt pissareissuihinsa. Eilen aamulenkillä talsittiin pikkumatka kuraisella tiellä ja ihasteltiin hevosia. Totesin, että sellainen ei mua haittaa. Nihkeä keli on ihan fine, mutta se sysipimeä metsä...oon lukenut ehkä liikaa Stephen Kingiä tai sitten se on vaan evolutiivinen jäänne. Tai ehkä kuitenkin ihan maalaisjärkeä :D Mietin, että kolmisen kuukautta vuodesta se olisi juuri tällaista. Onhan meillä tälläkin hetkellä omakotitaloelämää, pimeyttä ja märkyyttä, mutta kumpaankin naapuritaloon on ehkä vaan 10m välimatka. Jotenkin se tuntuu omalla tavallaan ihan turvalliselta. Tää toinen asunto, jota käytiin silloin taannoin katsomassa, oli jollain tavalla mulle ehkä enemmän mieleen. Sijainniltaan. Lähempänä Helsinkiäkin, julkiset menee melkein vierestä. Siinä sosiaalinen elämä olisi ihan toisella tolalla. Voi kuitenkin hyvin olla, että kumpikaan näistä asunnoista ei ole se meidän, vaan jotain parempaa on tulossa. Siihen asti, Espoossa on hyvä olla :) Cityyn me ei haluta. Kriteerit:

• Pitää olla iso piha, metsää ja ehkä vähän lande meininki. Kun nämä valitsee, valitsee toki myös pimeyden! 
• Neliöitä olis kiva olla enemmän kuin nykyisessä (reiska 100m2), mutta ei välttämättä ihan kauheasti. Meitä on kuitenkin kaks suurimman osan ajasta. Tila on toki aina kivaa, ei siinä...mutta ei ihminen oikeasti tarvitse tilaa. Varsinkin, jos tykkää hengaa ulkona kuten mä. 
• 50-60km Helsingistä alkaa olla maksimi

Mua kiinnostaa bloggaajien asuntopohdinnat aina, mutta en tiedä onko tämäntyyppinen ajatustulva kenenkään mielestä mielekästä, heh. Ei kai sen nyt niin väliä. Kommentoikaa pliis jos haluutte, olis tosi mielenkiintoista kuulla kriteerejä kodille! Nykyiselle tai tulevalle. Ja aina saa haaveilla :)

Ps. Uskomaton viikko, niin paljon tapahtunut kaikkea! Eilen oli mm. 2,5h työhaastis. Nyt jää omaan harkintaan, että lähdenkö messiin yhteen mielenkiintoiseen projektiin ja kuinka suurella intensiteetillä. Vähän jänskättää, mutta ehdot stämmäis just mun toiveisiin. Taidan lähteä <3 Tänään tapasin heti aamusta erästä ihanaa bloggaajarouvaa (huutakaa avokadopasta!), yhteistyön merkeissä. Tämä ei liity muhun tai tähän blogiin, puhtaasti työjuttuihini.

Pps. Ajattelin alkaa tekemään välillä vlogeja tänne. Kirjoittaminen on kivaa, mutta videolla saa vaan tuotua niiiiiin paljon enemmän asiaa. Tykkään sitäpaitsi itse vlogeista tosi paljon.