Mulla on puolivuotias poika ja se tuntuu melko ihmeelliseltä. Niin vähän aikaa äitinä, niin monia kokemuksia, tunteita ja vaiheita, että aika tuntuu menettäneen merkityksensä. Ainahan se on tossa ollut.
Haluan tehdä puolivuotiskatsauksen ja jättäytyä sitten sivummalle blogikirjoittelusta, hetkeksi aikaa ainakin. Somemaailmani pyörii niin vahvasti Instagramin puolella, että aika ei riitä. Tulevasta kaudesta tulee tosi kiireinen. On tätä äitiyden arkea, intensiivistä 24/7 työtä jo itsessään. Sitten on koulu, jonka viimeistä vuotta koitan saada kunnialla pakettiin. Sitten on työt. Nekin ovat jo alkaneet. Hissukseen, yksittäisin kerroin, mutta kuitenkin. Suosittelen todella seuraamaan Instaa ja @philiavalmennus tiliä, sillä siellä ja omalla sivullani kerron tarkemmin olevista ja tulevista kuvioista. Ja siellä sitä arkipohdintaakin eniten on.
Haluan kuitenkin päiväkirjamaisesti pitää tämän blogin yllä. Harvoin päivittäen, mutta kuitenkin olemassa. Tänne on tullut kirjoiteltua äitiyteen liittyviä pohdintoja siten, että tulen varmasti jatkossa kiittämään itseäni...edes jonnekin on laitettu ylös jotain muistoja!
Asiaan. Rakas äitiyspäiväkirjani. Tällainen on poikani Kapteeni 6kk iässä.
Taidot
- Kääntyy, pyörii, ryömii takaperin, nousee konttausasentoon
- Operoi hienosti lelujen ja esineiden kanssa. Pinsettiotekin on jo melko vahva.
- Jokeltaa ja lörpöttelee valtavasti. Äbbäbbä ja däddäddä kuuluu naapuripitäjään asti.
Luonne
- Edelleen lungi kaveri, joustava ja tosi perustyytyväinen.
- Ikä on kuitenkin tuonut mukanaan ns. "luonnetta" eli jätkä osaa todellakin ilmaista tahtoaan ja lujaa!
- Ihan tuhannen sosiaalinen. Koko päivä kotona niin johan tulee mökkihöperöksi. Ei äiti, vaan poika. Mitä enemmän väkeä, sen kivempaa.
Tykkää
- Ihmisistä
- Syömisestä.
- Naku-koira ja Rocky-saksanpaimenkoira ovat yllättäen ihan parhaita viihdyttäjiä
- Palikoita, kuvakirjoista, hassuista äänistä. No okei, tällä hetkellä kiinnostavinta on kaikki. Tyypillä on ihan totaalinen tutkimusmatkailijavaihe.
- Liikkua. Mielellään koko ajan. Pomppia, tutkia ja vimpuroida.
- Hengata alasti lattialla
- Luonnosta. Jos on paha mieli, ei tarvitse muuta kuin mennä pihalle. Johan hiljenee ihailemaan.
Ei tykkää
- Nukahtamisesta, juurikaan. Mitään kovin suuria taisteluita me ei saada aikaan, mutta jotain käninää. Menoa ja sosialisointia olisi vaikka muille jakaa. Aika tyypillistä siis!
- Autoilu on joko-tai. Ennen niin helposta autoilijasta on tullut se vipeltäjä, joka saa joka kolmas kerta ihan älyttömät hermarit pirssiin joutuessaan. No, kuka tykkää tulla paikalleensidotuksi.
Mitäs muuta...maidolla mennään pääasiassa edelleen, mutta heinäkuusta asti ollaan syöty pienissä määrin kiinteitä ruokia. Hyvin on mennyt! Kaksi alahammasta putkahti ilmoille alkukuusta ja ylhäälläkin jo turvottelee. Kaiken kaikkiaan tyyppi on ihan älyttömän mallikelpoinen tapaus. Rento, hauska, maailmasta kiinnostunut ja kaikkien läheistensä rakastama.
Ei voisi parempaa toivoa.
