Kun iso unelma toteutuu

Pitkäaikainen haave toteutui ja me päästiin muuttamaan luonnon ja vesien äärelle. Melko pitkään tätä kyllä pohdittiin. Suurimmat kysymykset liittyivät tunnin työmatkaan ja siihen, että miten näin "syrjässä" saa aikansa vietettyä. Kuolenko tylsyyteen pienen vauvan kanssa? 

Ensimmäiseen kysymykseen vain aika ja marraskuun synkeät aamut näyttävät todellisen vastauksen, toiseen tiedän sen jo. Täällä on ihanaa. Ei, en aidosti kaipaa keskustaan. Siellä voi poiketa ja varmasti tulen itsekin käymään säännöllisemmin stadissa työasioissa jatkossa, kun Kippari on vähän isompi. Luonto, meidän yhteisö ja sellainen selittämätön kodin tuntu on mulle sata kertaa merkityksellisempi kuin viiden metrin päässä olevat trendikahvilat. Onko ne kivoja ja käteviä? Hell yes. Täällä on kuitenkin jotain, mitä en urbaanista ympäristöstä saa. Rauhaa ja seesteisyyttä. Koko paikka värähtelee sellaista maadoittavaa energiaa. 

Ja onhan sekin myönnettävä, että kämppä ympäristöineen on ihan pirun makea. Meillä on oma beach house. 

Kun kävin täällä ensimmäisen kerran kaksi vuotta sitten, en voinut olla muuta kuin häkeltynyt ja aidosti kateellinen. Miten tällainen paikka voi olla olemassa?! Ihmeellisintä oli nähdä meidän ikäinen nuoripari naapuriterassilla. Miten niillä on varaa tällaiseen asumiseen?! Ja täällä me nyt ollaan. 

Asioilla on tapana järjestyä ja unelmilla toteutua. Jotkut luopumiset voivat hetkellisesti tuntua uhrauksilta, mutta niiden jälkeen avautuu aina entistä parempia ovia ja ikkunoita. 

Inspistä olohuoneen tyyliin

Melko pelkistetyssä olohuoneessa nököttää iso, tummanharmaa divaanisohva, joka on aikalailla se kodin sydän. Viime aikoina se on toiminut kakkosmakuuhuoneena ja toivon mukaan kohta imetysstationina. Se on kotoisin miehen poikamieskämpästä ja on oikein käyttökelpoinen. Tosin hieman tylsä. Käytiin pikaneuvottelu ja sain luvan alkaa sisustustyynyilemään. Otin tämän suurena kunnianosoituksena ja luottamuslauseena, sillä mies on meistä se tarkempi sisustuksen suhteen. Vai pitäisikö käyttää termiä pelkistetympi? Jokatapauksessa, tänne ei ilmaannu mitään ilman yhteistä pohdintaa vaikka varmaan aika monessa muussa perheessä nainen on se sisustaja ja miehelle on ihan sama, että vaihtuuko kodintekstiilit silloin tällöin vai ei. 

Kodin yleistyylin mukaisesti värimaailma tuskin tulee karkaamaan käsistä. Neutraalit sävyt ja suht maltilliset kuviot tulee varmaankin olemaan se juttu. Katsoinkin muutamia inspiskuvia Pinterestin maailmasta ja valkkasin tähän muutaman meidän tyyliin sopivan kuvan. 

Kovin tyylikästä, mutta aivan liian turvallista mun (nykyiseen) makuun!

Vaatteissa tykkään edelleen monochrome tyylistä, mutta ympärilleni kaipaan värejä. Tulevaisuuden kotitavoite onkin se, että kummallakin olisi the oma huone. Mun girlcave olisi kuorrutettu värillä, kuosilla ja boheemeilla elementeillä. Muu koti saa olla moderni ja simppeli.Itseasiassa, unelmien olohuone näyttäisi tällä hetkellä varmaan saman henkiseltä kuin allaoleva kuva.

Asuntojutuista:

Meiltä on kyselty melko paljon, että ajatellaanko jäädä ydinkeskustaan nyt, kun tulee perheenlisäystä. Oon aihetta tainnut täälläkin sivuta pariin otteeseen? Mikään kiire meillä ei ole pois, vaikka luonnonläheisyys aina houkuttaakin. Mulla on suuri luotto siihen, että seuraava, just täydellinen koti odottelee kyllä tuolla jossain. Uskon myös, että ekat vauvakuukaudet voi olla ihan kiva viettää tässä kaikkien palveluiden läheisyydessä. Oli myös vähän epävarmaa tuossa hetken verran, että tuleeko työkuvioihin jotain konkreettisempia muutoksia. Nyt, kun homma vaikuttaa jatkuvan toistaiseksi samaan tyyliin, on meidänkin helpompi miettiä elämää eteenpäin. Ollaan toki valmiita muuttamaan vaikka heti, jos vaan oikea kämppä valloittaa sydämen. Sitä ennen päästään nauttimaan perheiden kesäasunnoilla hengailusta...itseasiassa ensi kesänä varmaan enemmän kuin viime vuosiin yhteensä. En malta odottaa! Sitä ennen voi onneksi tehdä pieniä, laadullisia muutoksia, jotka tuo pientä kodikkuutta ja viihtyisyyttä tähän meidän halliin. 

Kaikista oleellisinta on kuitenkin, että hän, perheen sohvaeläjä, pysyy tyytyväisenä

Kuvia pääkaupunkiseudun kodeistani ja muistoja eri elämänvaiheista

On hauska ruveta miettimään kaikkia niitä koteja ja kodinkaltaisia ratkaisuja joissa on ehtinyt asustelemaan tässä Pk-seutu vuosien aikana. Tampereella ehti olemaan useampi asunto myös, mutta aikaa säästääkseni en mene niihin, Siirrytään vuoteen 2010 ja siihen, kun siirryin osittain töiden ja osittain silloisen puolison perässä Helsinkiin. Kuvien lisäksi tarinaa eletystä elämästä ja sen eri vaiheista, melko rehellisesti ja avoimesti, koska hei, se on itselle ihan mahtava tapa reflektoida omaa elettyä elämää. Siirtymät asunnosta toiseen. Kokeilkaapa itse, tulee miljoonia muistoja ja kokemuksia mieleen.

Ensimmäinen varsinainen oma koti sijaitsi ihan ydinkeskustassa, Forumin kauppakeskuksen takana. Oli mieletöntä asua niin ytimessä. Itse asunto oli aivan ihana, vaikkakin yhdelle ihmiselle aivan valtava (ja kallis). Oli kuitenkin tosi hieno kokemus remontoida koti omannäköiseksi ja elellä herroiksi vaatimattomissa 65m2 neliöissä. Tästä muodostui loppujen lopuksi ainoa sinkkukämppäni, jonka sain sisustaa täysin oman maun mukaisesti ja vain itseäni ajatellen. Kieltämättä tulee hieman haikea fiilis näitä kuvia katsellessa...ei kuitenkaan elämänvaiheen vuoksi sinänsä, vaan sisustuksellisen vapauden, heh. Noihin aikoihin lauloin keittiössä yömyöhään kynttilänvalossa. Kirjoitin gradua. Tutustuin täysillä elämän henkisempään puoleen, löysin meditaation ja uudet sisäiset maailmat, löysin hengenheimolaisia ja yhteyden sellaiseen todellisuuteen, joka tulisi muodostamaan niin sanotusti uuden elämäni. Valuin myöhään kotiin lukuisilta keikoilta ja illanistujaisilta. Aloitin ja lopetin ensimmäisen vakkariduunini. Seurustelin ja erosin, kahdesti. Hyvää, mutta intensiivistä aikaa, jonka olikin tarkoitus jossain vaiheessa loppua. Seurasi siirtyminen ihan toiseen äärilaitaan, maalle uusperheen uudeksi jäseneksi ja eläinlauman äidiksi. En olisi voinut olla tyytyväisempi tähän muutokseen, vaikken tässä vaiheessa tiennyt, että se ei kestäisi vuotta kauempaa.   

ps. Keskustakämpän remontista löytyy lisää kuvia tästä 2011 vuoden postauksesta! http://konkistadori.blogspot.fi/2012/08/remonttikuvia.html

Kauklahden uusperhekokeilu vaaleansinisessä omakotitalossa metsän laidalla oli sekin hienoa aikaa, kaikista haasteistaan huolimatta. Jos voisin neuvoa nuorempaa itseäni, niin kehottaisin pelaamaan enemmän aikaa ja syöksymään tuohon elämään ehkä hieman hellävaraisemmin....eniten itseni takia...mutta eihän ihminen niin tee, ei ainakaan rakastuneena ja vähintäänkin idealistina. Nautin älyttömän paljon monesta asiasta tuossa elämässä. Lapsiarjesta silloin, kun sitä oli, kodinhoitohuoneesta, viljelmistäni, eläimistä ja erityisesti luonnonläheisyydestä. Tajusin, että tätä haluan elämältä. Enemmän luontoa, enemmän luonnollisuutta. Olisiko tätä havaintoa tullut ilman kyseistä elämänvaihetta? Ehkä ei, olen kiitollinen. Vaikka parisuhde ei toiminut, ystävyys, kunnioitus ja kiitollisuus onneksi jäi ja ennen kaikkea ihania muistoja päivittäisestä metsässä haahuilusta, maastojuoksusta, meditaatiosta ja kaikenkokoisten koirien seurasta. 

Espoosta siirryin lyhyen ullakkokämppä -välivaiheen kautta edesmenneen isoäitini omakotitaloon, vielä kaummas landelle. Siirryin, koska en ollut koskaan kokenut oloani niin hyväksi ja turvalliseksi missään muualla. Maaseutu ja koko valtava talo elettyne elämäneen ja energioineen hoiti oman sydämen ja kehon aivan uuteen kuntoon. Tuolla sain kaikessa rauhassa soittaa kitaraa yömyöhään, tehdä monista talon huoneista itselleni sopivia ja haahuilla omassa metsässä loputtomasti, suppilovahveroita keräten. Jos jokin paikka voi eheyttää, niin mulla se oli tämä. Joka ikinen kerta, kun käyn täällä nykyään, niin koen paikan sellaiseksi jossa edelleen voisin asua ja voida hyvin. Vanhempani asuttavat tätä paikkaa nykyään suurimman osan vuodesta. Käyn täällä säännöllisesti ja olen joka kerta todella, todella kiitollinen siitä puolesta vuodesta, jonka sain täällä olla. Ehkä parasta paikassa on valtava piha ja takapihalta alkava metsä täynnä mitä parhaimpia sienestys- ja mustikkapaikkoja. Täällä olon aikana hurahdin luontoon entistä vahvemmin. Tein myös ison päätöksen hakea terapiakoulutukseen. Huvittavaa olikin se, että mieheni lennähtäessä elämääni olin täysin vakuuttunut siitä, että asetun pysyvästi joko tänne tai ehkä Tammisaareen, jossa asustelin eko-kommuunissa reilu kuukauden päivät hevosia ja vuohia hoitaen ja vuoronperään Turussa ja Helsingissä töiden perässä rampaten. Sekin oli muuten ihan oma vaiheensa, josta voisi kirjoittaa erillisen postauksensa, start-up firma töineen ja kommuunikokemuksineen (ehkä tosiaan teen tästä erillisen postauksen!). Mutta kuinkas sitten kävikään... 

Nyt istun Viiskulman modernissa cityasunnossa, vauva mahassa pyörien, ihmetellen sitä, miten elämä kuljettaa joka askeleella kohti sitä, missä ihmisen kulloisenakin hetkenä kuuluu olla. Sain uudelleen elämänvaiheen, jossa keskustan riemut ja huvitukset löytyvät pienen kävelymatkan päästä oman asunnon ympäriltä. Sain myös puolison, jonka kanssa jaamme unelman luonnonläheisemmästä asumisesta sitten, kun oikea paikka tulee kohdalle. Sain myös oman, superrakkaan mökin lisäksi toisen lomakodin, jossa viihdyn enemmän kuin hyvin. Itseasiassa jopa useammin kuin meidän perheen kesäpaikassa! Ennen kaikkea sain sen kokemuksen, että olen kaikin tavoin juuri siellä, missä pitääkin. 

Missä on seuraava koti? Jos jotain olen oppinut, niin koti on siellä, missä rakkaat ovat. Enää ei ole niinkään väliä, että missä se fyysisesti sijaitsee. Koti on yhtälailla reissun päällä, kunhan vierellä on se henkilö, joka on mun todellinen Kotini. Sekin mahdollistui vasta, kun itsessä alkoi asumaan rauha. Kaikki hyvä ja toteutuvat haaveet seuraavat sitä, kun ihminen ensiksi muovaa sisäisen tilansa vastaanottavaiseksi ja turvalliseksi, sen opin isoäidin talon hoivissa.   

a day with me

Vietettiin ihan mahtava tyttöjenviikonloppu Tallinnassa. Siitä pari kuvaa ja ajatusta myöhemmin, oli nimittäin mun ensimmäinen käyntini!! Uskomatonta, nainen on käynyt Palestiinat ja Keniat, mutta Helsingin naapurikunnassa en koskaan. Anböliivabööl!

Nyt kuitenkin jotain klassista, eli päivä kanssani -postaus. Mä rakastan näitä itse, ja nyt sattui niin sopivasti, että kamera lauloi mukana päivän eri etapeilla :) 

Eilen pystyi istumaan ensimmäistä kertaa kahvilan ulkopuolella. Esplanadi! Ei mikään mun lempparilokaatio Helsingissä, mutta onhan sillä 30m pätkällä jotenkin eurooppalainen fiilis. 

Aamu oli kulunut vähän stressaavissa merkeissä työhuolien parissa, mutta lounassalaatti ja ulkona istuskeleminen loi taas parempaa mieltä tähän nuoreen yrittäjättäreen. Että ei pelkkää ruusuillatanssimista ja ihkuilua täällä. Kaikilla on omat haasteensa taustalla! Just puhuttiin reissussa tyttöjen kanssa (joista kaksi bloggaavat itsekin), että ei niitä hyvänmielenblogeja pilaa se, että välillä puhutaan myös haasteista. Kuuluu juttuun! Ja silti sitä voi olla tosi tyytyväinen elämäänsä ja toivottavasti onkin. 

Päivä jatkui pienen työdatailutuokion jälkeen ehkä maailman hauskimmassa puuhassa eli asuntofiilistelyn parissa. Vein ensimmäiset kamat sinne tuon pikkupiskini kanssa ja asensin Nespressokoneen keittiöön. Asensin. Laitoin töpselin seinään. Nyt on oleellisuudet kunnossa!

joogamatto ja petarin sisus - check

Makuuhuoneselfie. 

Illalla oli vielä uuden sängyn valkkaaminen edessä ja eiköhän se ollut taas Ikean patjaosasto, joka kutsui. Perus. Aktiivipäivä päättyi reilu puolen tunnin vk-lenkkiin aka sushinhakureissuun. Pari spicy tuna rollia oli vähän lytyssä kiitos mun paluujuoksujeni take-awayt kädessä hölskyen. 

Aika kliseinen Helsinkitsubu -päivä. Teatterin salaattia, Johto-kahvilassa työskentelyä, sisustusshoppailua ja lenkki. Tällaista tää joskus on, vahingossa. 

TÄRKEÄ KYSYMYS!!

Pe starttaa lento Köpikseen, antakaa rakkaat kaikki hyvät vinkit mitkä vaan mieleen tulee!! Mun eka kerta kyseisessä kaupungissa, odotan tosi paljon!

new home, new decor wanties

iso lamppu

Niinhän se on, että sisustushöpinät uuteen kotiin muuttaessa ovat yhtä suuri lifestyleblogi -klisee kuin kesäiset Mattolaiturihehkutukset, tyttöjen skumppapiknikit, Korsin kellot ja mitänäitänyton, pressitapahtumamacaroonsit. En silti välitä, sillä tällä aallonharjalla surffaan mieluusti. Pari viikkoa, ja uusi himppe majoittaa sisäänsä yhden erityisen tyytskärin tytön. Tein äsken muuttoilmoituksen ja totesin ilmoittavani ekaa kertaa aikoihin osoitteen "pysyväksi" eikä "väliaikaiseksi". Tää on sitä aikuisuutta ja sitoutumista. Maaseutu ei onneksi häivy mihinkään. Kaksi kotia on ihan hyvä. 

Samalla hengenvedolla ilmoitan alkavani täysipäiväiseksi sisustusbloggaajaksi. 

Ei nyt sentään! Mulla on kiva duuni. Saa silti alkaa sponsoroimaan, Divaani-lehti, en kiellä. Latasin tänne kuvia, joiden toivoisin kuvaavan hieman sitä vaaleanpunaista maailmaa, joka pään sisällä pyörii noin 22h vuorokaudessa. 

pinteresthenkinen työpöytä
tästä taloudesta ei mediaseksikästä omenaelektoniikkaa puutu

sohvan takana möllöttävä pienpöytä työntekoon ja tuoksukynttilöiden asetteluun

tikkaat...

...ja valaisua tikkaisiin

puffeja!! koska marokkotrendi, jota rakastan

isoa, rouheaa kuvataidetta

talja <3

parisuhdekompromissityynyjä - jotain vähemmän Indiskaa, enemmän graafista
mutta ei hätää, tungen indiskatunnelmaa jonnekin

Tästä se taas lähtee! Uusi koti

Vuoden kuluttua voidaan asua bungalowissa Balilla, mutta hetken mä olen villapaitaan puettua pienkoiraani taluttava Eiralaisrouva. Ja se hetkihän voi olla mitä tahansa vuoden ja loppuelämän väliltä <3

// So we´re moving. That means thousands of euros spent windowshopping because new home means obviously new decorative cravings. //

obviously she´s really into blogging

Arki remonttiin, heppa alle, Nakulle oma sivusatula?

Haluaisiko joku laskea, että kuinka monta kertaa videossa mainitaan termi penisrengas?

Oliko kynttilät taustalla luomassa kodikkuuden illuusiota? 

Jääköön vielä toistaiseksi salaisuudeksi mihin ratkaisuun sankarittaremme päätyi. 

Nyt kun pääsin taas tähän arkibloggaamisen makuun, niin enköhän jatka jutteloita hetimiten taas. 

Ai niin en ollut tänään Långvikin kylpylässä, Se onkin vasta kuukauden päästä. Hups. 

Kaunis kotipiha

Paviljongin rakenteet muuttuivat huurtuessaan sangen kuvauksellisiksi, oli pakko mennä ulos räpsimään.

Mä en tiedä miksi, mutta jostain syystä haaveilin tosi pienenä lapsena omakotitalosta, jonka pihalla oliti tuijia. 

No tässähän ne nyt on <3

Pihalla tuulettumassa oleva matto näyttää huurteiselta jo sellaisenaan.

maalle vai lähiöön?

Oon ravannut viikon sisällä useamman asunnon väliä. Kaupungissa, lähiössä, maaseutulähiössä, vielä enemmän kaupungissa ja niin maalla, ettei yöllä ulkona ollessa näe metriä kauemmaksi. Kävin _salaa_kääntymässä yhden sellaisen talon liepeillä, joka herätti taannoin meidän kiinnostuksen. Oli vähän ex tempore teko, mutta talo sijaitsi 3km päässä vanhempien talolta jonne olin valmiiksi matkalla, joten miksipä ei tekisi pikkupikku sniikkausta samalla. Talo oli itsessään upea jo kuvia katsellessa, ei siinä mitään, mutta rakastuin palavasti pihapiiriin ja näkymiin. Rinnetalolta näkyy peltoa ja metsää pitkälle horisonttiin. Välittäjän mukaan naapurit kyllä näkyy, mutta aika heikohkosti. Eivät ainakaan häiritsisi (miehelle iso plussa). Ajoin erinäisten hevoshakojen ja lehmätilojen ohi, saavuin tien päähän, ja siellä se häämötti. Monen sadan metrin semivetinen ja kuoppainen hiekkatie vei pienen kukkulan päälle, ja puiden läpi pilkotti tutun talon ääriviivat. Jotenkin mieleen tuli Humiseva Harju, heh. 

Olihan se todella näyttävä pihapiiri, mutta lokakuun lopun pimeys ja vesisade toi sopivasti realiteetteja itselle. Haluanko oikeasti muuttaa niin maalle, että naapuria ei melkein näy ja pimeys on ihan järkyttävän pimeää? Tulisiko sieltä lähdettyä koskaa pois, vai olisiko edessä joku Hohdon uudelleenfilmatisointi IRL? Mites lasten kuljettaminen? Espooseen ajaa 25 min talvinopeuksilla, ei sinänsä paha. Mä vertaan aina siihen, miten kauan julkisilla joutuu tönöttämään lyhyitäkin matkoja. En ollut sillä hetkellä kuitenkaan älyttömän otettu ajatuksesta synkkä maaseutu ja me. Kaksin. Suurimman osan ajasta. Mies The Kotihiiri varmaan tykkäisi. Jos se saisi päättää, meillä olis oma aidattu metsä ja raatelukoira portilla. Se olisi sopiva privacyn taso! Meillä olisi ollut mahdollisuus mennä näyttöön torstai aamuna, mutta tyyppi palaa työmatkalta vasta päivemmällä. No, pitää miettiä... 

^ lumimaisemassa kaikki on nättiä.... :/ näin tän kuvan sattumalta Pinterestissä, ja fiilis oli jotenkin sama!

Ajoin porukoiden luo ja totesin, että tutun, rakkaan metsäisen pihan fiilis oli pimeässä ja sateessa aika karmiva. Mä en juurikaan pelkää mitään, mutta se pimeys oli jo creepya. Koirakaan ei lämmennyt pissareissuihinsa. Eilen aamulenkillä talsittiin pikkumatka kuraisella tiellä ja ihasteltiin hevosia. Totesin, että sellainen ei mua haittaa. Nihkeä keli on ihan fine, mutta se sysipimeä metsä...oon lukenut ehkä liikaa Stephen Kingiä tai sitten se on vaan evolutiivinen jäänne. Tai ehkä kuitenkin ihan maalaisjärkeä :D Mietin, että kolmisen kuukautta vuodesta se olisi juuri tällaista. Onhan meillä tälläkin hetkellä omakotitaloelämää, pimeyttä ja märkyyttä, mutta kumpaankin naapuritaloon on ehkä vaan 10m välimatka. Jotenkin se tuntuu omalla tavallaan ihan turvalliselta. Tää toinen asunto, jota käytiin silloin taannoin katsomassa, oli jollain tavalla mulle ehkä enemmän mieleen. Sijainniltaan. Lähempänä Helsinkiäkin, julkiset menee melkein vierestä. Siinä sosiaalinen elämä olisi ihan toisella tolalla. Voi kuitenkin hyvin olla, että kumpikaan näistä asunnoista ei ole se meidän, vaan jotain parempaa on tulossa. Siihen asti, Espoossa on hyvä olla :) Cityyn me ei haluta. Kriteerit:

• Pitää olla iso piha, metsää ja ehkä vähän lande meininki. Kun nämä valitsee, valitsee toki myös pimeyden! 
• Neliöitä olis kiva olla enemmän kuin nykyisessä (reiska 100m2), mutta ei välttämättä ihan kauheasti. Meitä on kuitenkin kaks suurimman osan ajasta. Tila on toki aina kivaa, ei siinä...mutta ei ihminen oikeasti tarvitse tilaa. Varsinkin, jos tykkää hengaa ulkona kuten mä. 
• 50-60km Helsingistä alkaa olla maksimi

Mua kiinnostaa bloggaajien asuntopohdinnat aina, mutta en tiedä onko tämäntyyppinen ajatustulva kenenkään mielestä mielekästä, heh. Ei kai sen nyt niin väliä. Kommentoikaa pliis jos haluutte, olis tosi mielenkiintoista kuulla kriteerejä kodille! Nykyiselle tai tulevalle. Ja aina saa haaveilla :)

Ps. Uskomaton viikko, niin paljon tapahtunut kaikkea! Eilen oli mm. 2,5h työhaastis. Nyt jää omaan harkintaan, että lähdenkö messiin yhteen mielenkiintoiseen projektiin ja kuinka suurella intensiteetillä. Vähän jänskättää, mutta ehdot stämmäis just mun toiveisiin. Taidan lähteä <3 Tänään tapasin heti aamusta erästä ihanaa bloggaajarouvaa (huutakaa avokadopasta!), yhteistyön merkeissä. Tämä ei liity muhun tai tähän blogiin, puhtaasti työjuttuihini.

Pps. Ajattelin alkaa tekemään välillä vlogeja tänne. Kirjoittaminen on kivaa, mutta videolla saa vaan tuotua niiiiiin paljon enemmän asiaa. Tykkään sitäpaitsi itse vlogeista tosi paljon. 

Kuparia ja keittiöunelmointia

Kupari/metalli-innostusta on nyt kaikkialla. Taisi alkaa erinäisistä Dixoneista. Pakko sanoa, että onhan tuo ihan loistava kombi valkoisen kanssa, oih! Huomaan peilaavani kaikkea sisustuksellista "sinne uuteen kämppään". Mikäli tuohon päädytään, on tyyli kuitenkin kaikkea muuta kuin valkoinen ja kupari. Asunnon tyyli vaikuttaa niin paljon aina sisustukseen. Kodikkaaseen puutaloon en oikein osaa kuvitella mitään modernia. 

^ ihanat!

Yritin etsiä Pinterestistä sellaisia keittiökuvia, jotka olisi mahdollisimman lähellä tuon potentiaalisen uuden kodin keittiötä. Se on nimittäin mun lempihuoneeni koko siitä kämpästä! Ei juuri sellainen, minkä itse suunnittelisin, mutta todella, todella iso ja hieno - tyylillä tehty! Vaikken ole mikään ruoanlaittaja, on keittiö mun lemppari hengailupaikkani. Nytkin istun saarekkeen ääressä kirjoittelemassa tätä juttua :) Tekemättömät työt odottaa. Niin pitkä lista, että mikä tahansa muu asia kiinnostaa enemmän. Kämppä hohtaa puhtauttaan, kun aamu meni luudanvarressa. Perinteistä välttelykäyttäytymistä. 

Tänään on sellainen päivä, että miettii pakostikin miten ihanaa olisi olla ammattibloggaaja, möhöhö

/ Copper. The trendiest thing there is when it comes to decorating your home. I love it too, though I have to admit that it would not look too good IF we happen to buy that new house we´ve been watching. It´s a very homey home :) warm, soft colors. Wood. Ok, the kitchen is white, but still, I think it´s really important to fit your houses style to your decoration choices. This one is a country home. We´d keep it a country home. /

teaseri

"vain vanhaaaa riiiiiiiimuuuu on nyt tallissaaaaaaaain..."

...ja tämän takia istuttiin eilen yhdeksästä yhteen viinin ja juustojen äärellä. 

Isoja miettimisiä; ei niitä halvimpia mahdollisia ratkaisuja ja kyseessä olisi hyppääminen aika erilaiseen arkeen. Kummankin unelmaan, mutta onko sen unelman aika nyt?

Kahtotaan 

ps. ei tarvi säikähtää, kukaan ei oo perustamassa ratsastuskoulua tai vaihtamassa alaa ;)

Päivän asu, tavallaan

Varmaan parempi kun ei mitään?

Rentoa, mukavaa ja vaaleita sävyjä @ eläinlääkärikäynti. 

Päivä jatkuu musahommilla ja asuntonäytöllä. 

Tyyntä (positiivisen)myrskyn edellä - jos tämä kyseinen on meidän uusi koti alkaa a) valtava elämänmuutos b) valtava muuttohässäkkä. Mutta ei haittaa, ollaan valmiita. 

Jos taas ei, niin elämä jatkuu tässä ihanassa kodissa. 

Jännittää ja on tosi rauhallinen ja hyvä olo samaan aikaan. 

Kuitenkin, jos ihan pinnalliseksi heittäydytään, en tiedä miten päin tulen olemaan täällä blogissa jos toi on meidän. Tuleepahan uutta sisältöä tännekin! Pidetään peukkuja... <3 jännittää ihan sikana.

sisustusliike-autoliike smackdown

Käytiin pari viikkoa sitten hyörimässäpyörimässä autoliikkeessä Suomenojalla. Suomenojassa. Finnolla. Finnossa? 

Jossain me käytiin

Vieressä oli Cobello. Liike ei ollut ihan niin kiva, kun olin toivonut, mutta joitain omaa silmää miellyttäviä elementtejä siellä kuitenkin oli. 

Matot oli loistavia! 

Tän perhekunnan kanssa ei vaan enää haaveilla vaaleista sisustustekstiileistä.

Tällainen tuoksukynttilä on ehkä pakko saada jossain vaiheessa. 

Yleisnäkymää liikkeestä. Tykkään industrial -elementtien ja pehmeämpien materiaalien yhdistämistä. Tuolla oli paljon erilaisia vällyjä ja taljoja. Nahkaa, rouheeta puuta ja kivoja piensisustustavaroita. Lamput oli ehkä mun omia suosikkeja! Jos tässä hommattaisiin uusi koti, niin eiköhän tuolta lähtisi juttuja mukaan.

Kaksi tarinaa autoista. Ja puolisosta.

Koska siippa on harrastanut tuota uuden auton ostoa parin viikon ajan, olen mäkin väkisin ajatellut oman auton vaihtoa. Miettinyt mallia ja merkkiä. Mitä Sitten kun tarvii ja likviditeettiä löytyy. Koska enemmän tatuoidulla osapuolella on nyt arvokas sporttidiplomaattipirssi pihassa tuli ehdotus, että eikö olisi kätevää, että mun rakasta autoani tulisi korvaamaan tulevaisuudessa minipakettiauto. Varmasti, ja kiitti hei ideasta. Reipas emäntä vois pärjää myös polkupyörällä? Idea pakettiautosta on kyllä ihan validi mikäli tässä alkaa asunnonvaihtorattaat pyörimään niin vimmatusti, kun tarkoitus olisi. Ei paljoo jännitä, ei, mutta ensi viikon alun jälkeen ollaan jo viisaampia tämän asian suhteen. Iiks. Iiiiiigs. Doubleiiks. 

Toinen osio tästä anekdootista liittyy myöskin uuteen autoon. Näytin tätä postausta bloggausesimerkkinä siipalle. Sen mielestä me voitais kuitenkin mieluummin ottaa kuva, jossa mä poseeraan koiran ja auton kanssa. Kerroin, että tää blogi ei oo ihan sellanen. Kerroin myös, että en ole ajatellut kuvailla tämän asunnon interiöörejä tähän blogiin. Ei kuulemma haittaa ja autosta saa tehdä paljon postauksia. En oo kyllä varma, että hameväkeä jaksaisi kiinnostaa. Toinen vois perustaa oman moottoripyörä- ynnä autoblogin? Ehdotan. 

/ My spouse bought a new car and yeah, that´s about it ;) just kidding. Couple of weeks ago we visited this rustic/industrial style shop. But who cares about that! Next week will be exciting, we´re gonna see a house that would be a magnificent, awesome, disturbingly accurate dream-come-true for both of us. Therefore, my state of excitement is...well, you can imagine. "Is it inappropriate to buy an expensive car few days before buying a new house?", we asked ourselves. Naah. Life´s too short. Sure,we´re fine where we are right now. If not now, maybe some day. But man, that place! Mama´s gotta start making some serious money, though.../

iso perhe isossa talossa

bikinit päällä heti kun lämpömittari näyttää 18 astetta? check

yritys ottaa sikspäkkuva, lopputulos kolme napaa? check

tuulessa lentävä lammastukka ja kärpäslasit? check

taustalla läjä kaatuneita muovituoleja? check

skumppaa ja cantaloupemelonia? check

^ en voi syödä, ihailin

Meidän perheessä skidit opetetaan käyttämään aseita hyvissä ajoin. Yllättävän taitavasti ne ampui. Niin tätikin, jonka ansiosta leikki loppui tai ainakin isi joutui veistämään uuden nuolen. Vanha lens peninkulman päähän :) Hyvä mä!!!!!

Keräsin sormet syyhyten nokkosia ja nyt ne kuivuilee tuolla uunissa....uuh! Yritettiin etsiä perheen puutarhurin kanssa pakurikääpää, mutta oman tontin koivut oli liian nuoria. Jahka oon saanut kirjoitettua tämän tekstin, niin suuntaan syvemmälle metsään uudelle etsintäkierrokselle. Olis niin mageeta löytää sitä!

Eilen kitkin vuohenjuurta 1,5 h putkeen. Tilasin tänään kesäkämpälle oman hyötykasvimaan. Oon siis virallisesti muuttumassa viherpeukaloksi. Selkä ja vatsalihakset oli tyytyväisiä elämäänsä tänä aamuna. Kävin kuitenkin 4km aamulenkillä karistamassa traumaenergian pois kehosta - istuskelin ihan rauhassa puutarhatuolissa, kun helskatin iso kyy luikerteli mun vierestä. Se huudon määrä.... *puistatus*. 

syötiin piiiitkään haudutettua sitruunakanaa ja uusia perunoita

kiitos, oli hyvää

Lehtiäkin on jo! Tuijotin pilviä ja vapautin samalla kroonista stressipuristusta rinnasta. 

Penskat auttoi mua kitkemään rikkaruohoja. Pienempien periaate oli "tärkeintä, että jotain repii".

Tolla vadelmanvärisellä oli kaksvuotisjuhlat <3 Prinsessamekko, check, tuulihousut alla, check. 

"Oho toi lelu tippu kalliolta. Ainiin täti on aikuinen, täti voi hakee sen!"

Ja sitten ne istui kalliolla ja tillitti, kun mä, vähintään kuolemaa uhaten, yritin etsiä jotain sentti kertaa sentti kokoista lelua valkovuokkojen seasta. Söpöjä ovat. 

Tätiä nauratti kovasti isomman pojan "tää metsä on täynnä tulimurkkuja!!" huudot. 

Mun veli mumisi siinä vieressä, että just ton sanan vuoksi me toivottaisiin, että sä oppisit ärrän aika pian. Oli kuulemma selostanut niiden kotipihalla tosi lujaa, että äidillä on murkku kädessä. Terkkuja naapureille. 

Mut aika täydellinen vuorokausi takana. Enkä mä vielä oo mihinkään lähdössä.