Yksi elämän onnellisimmista päivistä

Halusin jakaa teille hetkiä tältä päivältä. Upea, keväinen Kaivopuisto viihdytti meitä lähes 1,5 tuntia. Välillä vaan fiikkaamaan Cafe Ursulaan ja matka jatkui. Oli sellainen olo, että tässä muuten oli yksi elämäni onnellisin päivä. Mistä syystä? Facebookista voi lukea yhden osan onnellisuuden (ja häkellyksen) aiheuttajasta, mutta tärkeintä oli se tietty sisäinen rauha, jota olen välillä vähän ikävöinytkin. 

Tässä on ollut muutoksia vaikka millä mitalla eikä niitä elämän onnellisimpia muutoksia suotta kutsuta myös isoiksi kriiseiksi. Naimisiinmeno, lasten saaminen, muutot...yleensä odotettuja ja iloisia asioita, mutta vaativat ainakin meiltä snadisti herkemmiltä omat adaptoitumisensa. Muutos tarkoittaa aina stressiä. Stressissä itsessään ei toki ole mitään vikaa, sehän on neutraali asia, reaktio ulkoiseen ja sisäiseen ärsykkeeseen. 

Kun elämä muuttuu radikaalisti tarvitaan aina pieni sopeutumisaika. Musta tuntuu, että nyt mä alan aidosti nauttimaan äitiyslomasta ja pienen kanssa hengaamisesta. Pitkäksi venyneistä aamuista ja jopa niistä ajoittaisista kalsaripäivistä. Silloin, kun elämä on intensiivistä, tarvitaan olemisen sietämätöntä keveyttä. Sitä löytyi keväisestä puistosta, koiran riemusta kavereita nähdessään ja myöhemmin harvinaisesta omasta ajasta. Ehdin siivoamaan, kirjoittelemaan tätä, katsomaan pari vlogia...vain olemaan. Ilon kautta.    

Sisäinen fiilis. Rauha, pulppuava ilo for no bigger reason, läsnäolo ja mielellään joku luontohetki. Siitä on mun onneni rakennettu. Nyt rupean laittamaan illallista mulle ja miehelle. Sekin tekee onnelliseksi. 

summer 2015

Nuoruuden viimeinen kesä! Paitsi vuoden päästä jatkuu taas. 

Nythän täytän vasta 29 vuotta. Ehtiihän tässä.

// #lastsummerofyouth //

Midsummer 2015

Noniin ovatko ihmiset toipuneet juhannusriennoista? Itse en ole. Tänäänkin väsytti vielä. Juhannus meni perheiden kanssa ,mikä ei kuitenkaan tarkoittanut tylsää menoa. Ahemmm, päinvastoin. Ruoka, juoma ja seura oli mainiota. Sauna lämpimänä 24/7. Klassista, mutta hyväksi todettua. 

// We really took our Midsummer seriously and partied / chillaxed at his family´s summer cottage for several days...and guess what, the same thing continues tomorrow. We had to come to the city for work and, yeah, a couple of good night sleeps until we´ll start all over again. Being entrepreneurs, we don´t get to enjoy the same kind of summer vacation Finns usually have (like several weeks long and paid one...) but who cares when you can enjoy shorter ones more often! Work hard, play hard. Family motto. I myself haven´t worked THAT hard lately, my brain is already on a vacation mode. Might be a hard job to keep July totally work free ´cause there´s many cool things to come and fun planning ahead. Also one has to make a living. Yet I try to chill out and enjoy this season as much as I can because next Fall will bring new and exciting things in my life. But let´s not get ahead. It´s only June and there´s plenty of summery fun ahead. With my tiny but gorgeous fam <3  //

Moi!

Nyt tulee hyvin arkinen postaus muutaman kuvan ja lauseen muodossa. Vähän niinkuin päivä kanssani -postaus, mutta ei ihan. Viikonloppu meni Tampereella. Mä olen viettänyt huikean tehomaanantain aamun konsulttitapaamisessa työasioihin liittyen, verhokaupassa, yrittäen puhua naiskieltä tyyliin "meil on se se se se sellainen, ei niinkun tanko, vaan se toinen" (kisko), isännöitsijätoimistossa, koiralenkillä, ruokakaupassa ja mitäs vielä...niin, menin iloisesti tapaamiseen, joka onkin vasta huomenna. 24h etuajassa on liioittelua jopa mulle. Esitin Teatterin salaattibaarissa, että en muka kuikuillen odottanut ketään 15 min ja karkasin Zen Sushiin (en mene toiste, kuivaa riisiä). 

Oho taisin myös meikkishoppailla. Oli ehkä tarkoitus ostaa suihkugeeliä Stockalta, mutta harhaantuminen. Meikkiosastolle. Mä olen blogimainonnan uhri eli kiitos Virve, Maybellinen uusi kulmaväri ostettu. Ja kiitos, jokaikinen juutuuberi, huultenvärinen rajauskynä ostettu. Istun tällä hetkellä lattialla äijähupparissa, hiukset takussa, ja mietin, että oonko edes nainen, joka rajaa huuliaan. Retorinen kysymys. 

Päivän muita hyviä juttuja!

Viiskulman Ärrälle avautunut FroYo -baari. Ainoa jäätelötyyppi, mitä kykenen syömään yli 3 rkl. Makucombona hasselrouhe ja kinuskikastike. 

Koti alkaa valmistumaan! Kaikki nartut alkavat kotiintumaan! 

Päivän asenne. Ellei jopa koko elämän. Sydäntä auki ja ilmaa keuhkoihin.

a day with me

Vietettiin ihan mahtava tyttöjenviikonloppu Tallinnassa. Siitä pari kuvaa ja ajatusta myöhemmin, oli nimittäin mun ensimmäinen käyntini!! Uskomatonta, nainen on käynyt Palestiinat ja Keniat, mutta Helsingin naapurikunnassa en koskaan. Anböliivabööl!

Nyt kuitenkin jotain klassista, eli päivä kanssani -postaus. Mä rakastan näitä itse, ja nyt sattui niin sopivasti, että kamera lauloi mukana päivän eri etapeilla :) 

Eilen pystyi istumaan ensimmäistä kertaa kahvilan ulkopuolella. Esplanadi! Ei mikään mun lempparilokaatio Helsingissä, mutta onhan sillä 30m pätkällä jotenkin eurooppalainen fiilis. 

Aamu oli kulunut vähän stressaavissa merkeissä työhuolien parissa, mutta lounassalaatti ja ulkona istuskeleminen loi taas parempaa mieltä tähän nuoreen yrittäjättäreen. Että ei pelkkää ruusuillatanssimista ja ihkuilua täällä. Kaikilla on omat haasteensa taustalla! Just puhuttiin reissussa tyttöjen kanssa (joista kaksi bloggaavat itsekin), että ei niitä hyvänmielenblogeja pilaa se, että välillä puhutaan myös haasteista. Kuuluu juttuun! Ja silti sitä voi olla tosi tyytyväinen elämäänsä ja toivottavasti onkin. 

Päivä jatkui pienen työdatailutuokion jälkeen ehkä maailman hauskimmassa puuhassa eli asuntofiilistelyn parissa. Vein ensimmäiset kamat sinne tuon pikkupiskini kanssa ja asensin Nespressokoneen keittiöön. Asensin. Laitoin töpselin seinään. Nyt on oleellisuudet kunnossa!

joogamatto ja petarin sisus - check

Makuuhuoneselfie. 

Illalla oli vielä uuden sängyn valkkaaminen edessä ja eiköhän se ollut taas Ikean patjaosasto, joka kutsui. Perus. Aktiivipäivä päättyi reilu puolen tunnin vk-lenkkiin aka sushinhakureissuun. Pari spicy tuna rollia oli vähän lytyssä kiitos mun paluujuoksujeni take-awayt kädessä hölskyen. 

Aika kliseinen Helsinkitsubu -päivä. Teatterin salaattia, Johto-kahvilassa työskentelyä, sisustusshoppailua ja lenkki. Tällaista tää joskus on, vahingossa. 

TÄRKEÄ KYSYMYS!!

Pe starttaa lento Köpikseen, antakaa rakkaat kaikki hyvät vinkit mitkä vaan mieleen tulee!! Mun eka kerta kyseisessä kaupungissa, odotan tosi paljon!

Oh it´s such a perfect day

Maaseutu tunnelmia kuvamuodossa, olkaa hyvät, eli terveisiä täältä! 

On totta, että täältä ajaa kauan töihin. Pieniä kärrypolkuja, pimeässä, aamuvarhaisella. Kaupat ja ystävät on vähän kaukana (paitsi se yksi, joka palaa kohta 20km päähän...mikä on siis täällä sangen lyhyt matka, hah)

Mutta sitten on se toinen puoli....

On se tunne, kun viilettää hevosen selässä maailman kauneimmassa talvikelissä. Tekee tallihommia, ja tuntee konkreettisesti kaikkien maallisten stressiajatusten vain häviävän. Katselee tuota aurinkoa niiiiiiin pimeän talven jäljiltä. 

Seuraa tippa linssissä 39-vuotiaan hevosen ja pienen Nakun kohtaamista. 

Hevoset ei tunnu enää pelottavan toista. Vuohet aiheuttaa vielä tärinää ja vapinaa, niitä katsellaan sylistä käsin. Kaksi sulhaskandidaattia on jatkuvasti hanurissa kiinni, mutta Naku vaan näykkää ilmaa koomisesti. Äidin tyttö!

En nyt saa liitettyä videota tänne, mutta allaolevasta osoitteesta pitäisi löytyä tärisevää kännykkäkuvaa --->

https://www.youtube.com/watch?v=IILmJvlsHPk&feature=youtu.be

Enhän mä edelleenkään tiedä, että olenko mä täällä enää kuukauden päästä. 

Tällä hetkellä nautin ja olen ihan käsittämättömän kiitollinen. 

// Feeling grateful here with the horses and goats. It´s cold, dark and very hard to get to the city but either way, I love it here. //