Melko pelkistetyssä olohuoneessa nököttää iso, tummanharmaa divaanisohva, joka on aikalailla se kodin sydän. Viime aikoina se on toiminut kakkosmakuuhuoneena ja toivon mukaan kohta imetysstationina. Se on kotoisin miehen poikamieskämpästä ja on oikein käyttökelpoinen. Tosin hieman tylsä. Käytiin pikaneuvottelu ja sain luvan alkaa sisustustyynyilemään. Otin tämän suurena kunnianosoituksena ja luottamuslauseena, sillä mies on meistä se tarkempi sisustuksen suhteen. Vai pitäisikö käyttää termiä pelkistetympi? Jokatapauksessa, tänne ei ilmaannu mitään ilman yhteistä pohdintaa vaikka varmaan aika monessa muussa perheessä nainen on se sisustaja ja miehelle on ihan sama, että vaihtuuko kodintekstiilit silloin tällöin vai ei.
Kodin yleistyylin mukaisesti värimaailma tuskin tulee karkaamaan käsistä. Neutraalit sävyt ja suht maltilliset kuviot tulee varmaankin olemaan se juttu. Katsoinkin muutamia inspiskuvia Pinterestin maailmasta ja valkkasin tähän muutaman meidän tyyliin sopivan kuvan.
Kovin tyylikästä, mutta aivan liian turvallista mun (nykyiseen) makuun!
Vaatteissa tykkään edelleen monochrome tyylistä, mutta ympärilleni kaipaan värejä. Tulevaisuuden kotitavoite onkin se, että kummallakin olisi the oma huone. Mun girlcave olisi kuorrutettu värillä, kuosilla ja boheemeilla elementeillä. Muu koti saa olla moderni ja simppeli.Itseasiassa, unelmien olohuone näyttäisi tällä hetkellä varmaan saman henkiseltä kuin allaoleva kuva.
Asuntojutuista:
Meiltä on kyselty melko paljon, että ajatellaanko jäädä ydinkeskustaan nyt, kun tulee perheenlisäystä. Oon aihetta tainnut täälläkin sivuta pariin otteeseen? Mikään kiire meillä ei ole pois, vaikka luonnonläheisyys aina houkuttaakin. Mulla on suuri luotto siihen, että seuraava, just täydellinen koti odottelee kyllä tuolla jossain. Uskon myös, että ekat vauvakuukaudet voi olla ihan kiva viettää tässä kaikkien palveluiden läheisyydessä. Oli myös vähän epävarmaa tuossa hetken verran, että tuleeko työkuvioihin jotain konkreettisempia muutoksia. Nyt, kun homma vaikuttaa jatkuvan toistaiseksi samaan tyyliin, on meidänkin helpompi miettiä elämää eteenpäin. Ollaan toki valmiita muuttamaan vaikka heti, jos vaan oikea kämppä valloittaa sydämen. Sitä ennen päästään nauttimaan perheiden kesäasunnoilla hengailusta...itseasiassa ensi kesänä varmaan enemmän kuin viime vuosiin yhteensä. En malta odottaa! Sitä ennen voi onneksi tehdä pieniä, laadullisia muutoksia, jotka tuo pientä kodikkuutta ja viihtyisyyttä tähän meidän halliin.
Kaikista oleellisinta on kuitenkin, että hän, perheen sohvaeläjä, pysyy tyytyväisenä
