// Ok, I went and splurged a little bit. Did I need another lip product? No way in hell. Does one necessarily need a perfume for one´s hair? Usually not. Anywho, I bought these darlings and couldn´t be happier. What is it with high-end products really? They´re not necessarily any better than cheaper ones but I still think that some products tend to work better if the price tag has a bigger number in it. Serums and night creams for example. Basically anything that stays on your skin for more than a minute is something I tend to pay more of. When it comes to lip products I absolutely prefer brands like Chanel and Dior. They just simply work best for my super dry lips. And I do admit it´s all about the experience too :) //
Uusimaat splurget:
Diorin Miss Dior Hair Mist (!)
ja YSL Volupte Tint-In-Oil sävy 8.
Pakko selitellä vähän tuota hiushajuvettä. Mulla on, kamalaa kyllä, enää yksi hajuvesi käytössä. Kaikki muut ovat loppuneet enkä ole jostain syystä raatsinut panostaa niihin viime aikoina. Koska tärkeämpiäkin juttuja plus ja onhan nyyyh vaan pari hajuvettä jo ihan semisti first world problems -tasoa. Kuitenkin, tykkään tuoksua myös hyvältä ja kesää vasten on kivempi tuoksua aika kevyesti hajuvedeltä ja voimakkaammin vaikka kookosöljyltä. Siksipä tämä neronleimaus, eli mitä ihanin Miss Dior löyhähtelee hiusteni seasta tästedes. Ensimmäinen testisuihkaus oli varovaisen säästäväinen, mutta luksuksentuntu kuitenkin 10+. Elämyksellisyys on kova sana perheessämme.
Mistähän tämä mun luksuskosmetiikkarakkauteni tulee? Äiti on aina panostanut meikeissä laatuun ja olenkin jo nuorena saanut tuliaisiksi taxfree kosmetiikkaa myös sieltä hyllyn paremmalta puolelta. Muistan kuitenkin yli viisitoista vuotta sitten vierailleeni tutun vanhemman pariskunnan kartanossa. Pariskunnan rouva oli ikäänsä nähden todella rypytön ja kuulas sekä aina kauniilla tavalla laitettu. Hänellä oli OMA kylpyhuone (tätä tapahtui siihen aikaan vain herraskaisimmissa piireissä, nykyään varmaan jo normia?), jossa salaa uteliaana vierailin taloon yksin jäätyäni. Iso marmorilavuaari oli täynnä toinen toistaan kalliimpia rasvapurkkeja. Kaltaiseni nuori purtilofani ihaili nöyrästi hetken ja päätti, että isona hänellä olisi isompi samanlainen valikoima.
No ei ole, melko vaatimattomalla linjalla menen, jos en määrässä, niin ainakin laadussa. Ehkä sitten kuuskymppisenä? Tai kahden vuoden päästä. Ei hinta tai swarowskikristallikoristeltu purkki välttämättä tehoa sen kummemmin kuin Erisan. Joskus kuitenkin hinnan vaikutus näkyy paremmin joissain tuotteissa kuin toisissa. Vanha sääntö siitä, että iholla nopeasti käyvissä tuotteissa kantsii säästellä mieluummin kuin esim. voiteissa, pätee itselläkin käytännössä.
Mä satsaan mielelläni rahaa huulipuniin, seerumeihin, yövoiteeseen ja hiustenhoitoaineeseen. Erityisesti hiuksiinjätettävään. En satsaa kroppavoiteeseen, jota kuluu litrakaupalla jokatapauksessa, ja perus tummansininen Nivea toimii mulla jokatapauksessa parhaiten, koska ihmis-Sahara. Taxfreet ja alennusmyynnit on kyllä loistavia paikkoja tehdä kosmetiikkalöytöjä myös kalliimmilta merkeiltä. Mä en osta juuri koskaan mitään kalliimpaa normihinnalla, sen verran olen nuuka.
Nuukuus ja nuukuus, tarvitsinko mä uutta huulituotetta? En todellakaan, mutta tämä ihanuus on poltellut mielessä siitä hetkestä, kun testasin sitä Stockalla ihan piruuttani. Ihanan hoitava ja kevyt öljynkiilto lähtee, mutta sävy jää. Näitä joka värissä, jooko? Huulituotteissa mä olen muutenkin kokenut hinnan oleellisimmaksi tekijäksi laadun kanssa. Dior ja Chanel on lempparimerkit, YSL:stä ei ole hirveästi kokemusta, mutta lasken samaan kategoriaan.
PS. Hiushajuvesi ja YSL saa kulkea kohta mun uudessa eiralaiskäsilaukussani, iiks <3 Alesta tilattu, tietenkin.
