Tukholma Yoyoista katsottuna

Kuusi päivää Tukholmassa palveli parhaalla mahdollisella tavalla. Tuli nimittäin ihan uudenlainen rakastuminen tuohon pieneen matkustajatoveriin, joka innoissaan hihkui, murisi ja nukkui Yoyoissaan pitkin Kungsholmenin, Östermalmin ja SoFon katuja. Täydellinen matkakaveri. 

Jännitystä oli ilmassa heti lähtökuopissa Kipparin sairastuttua elämänsä ensimmäiseen nuhaan. Mites lentomatkan kanssa?? Luonnollisesti jännitti korvien poksuminen mutta kah, muksu ei ollut moksiskaan, imetin lähes koko huiman tunnin mittaisen lennon nukkuvaa miestä ja parin päivän päästä nuha oli muisto vain. 

Tukholma on lapsiystävällinen paikka. Miltei kaikkialla sai todella hyvää palvelua ja miksei saisi - tuntui, että joka toisella vastaantulijalla oli bebe tai pieniä lapsia mukana. Suomeen verrattuna lapsia pidetään paljon enemmän messissä mukana. Toki lomakausi vaikuttaa asiaan, mutta jopa klassikkoravintola Riche piti meitä kuin kukkaa kämmenellä. Iso suositus paikasta ja Forsselin pariskunnalle kiitos raflasuosituksesta! 

Mutta nyt pari sanaa toisesta matkakumppanista eli Kinspiring -palvelun kautta lainaan saaduista Babyzen Yoyo -rattaista. Moni tunteekin ne jo hyvin, trendikkäät ja kaikkea, mutta muille tiedoksi, että kyseessä on markkinoiden kevyimmät ja kätevimmät matkatoverit. Kuljetimme kiesit käsimatkatavaroina ja kieltämättä kentillä pörrätessä oli iloa omista vaunuista, joissa vauva mennessä ja tullessa vetäisi tirsatkin. Taittomekanismi oli kätevä, meno letkeää ja kevyttä ja kyllä me päästiin Södermalmin mukulakivinen kirkonmäkikin ylös asti! Ei siis huolta, etteikö minipyörillä pääsisi etenemään hiekkatieosuuksia tai muuta möhkyräisempää maastoa. Portaissa vaunuja oli tok tosi helppo kantaa keveytensä vuoksi. Vaikka vaunut ovat markkinoiden pienimpiä, sai tavaratilaan yllättävän paljon kamaa kulkemaan mukaan. Vesipulloja, kosteusliinoja, varavaatteita...Plussaa tulee myös kuomun kätevästä pikkutaskusta.

Jos asuisin lumettomassa maassa enkä juurikaan lenkkeilisi vaunujen kanssa maasto-olosuhteissa, olisi nämä olleet mun valintani heti vastasyntyneestä asti. Ihan loistavat kiesit kaiken kaikkiaan. 

Mikäli Kinspiring ei ole vielä tuttu, niin et ole selvästikään Instagramia käyttävä äityli :) sen verran paljon palvelua on somessa ja muussakin mediassa hehkutettu, eikä syyttä. Yrittäjämutsina nostan ison hatun Hetalle ja Kristalle näin upean palvelun kehittämisestä! Ideana on siis se, että kuka tahansa voi palvelun avulla vuokrata lastentarvikkeita. Itse tulen todennäköisesti testaamaan juoksurattaita tai ehkäpä jotain astetta kalliimpaa kantoreppua ennen omaa ostopäätöstä. Vähän niinkuin lastentarvikkeiden AirBnb meininki. Ekologista, taloudellista ja yhteisöllistä. Mikäs sen parempaa. Menestystä daameille ja iso suositus meidän jengiltä palvelun hyödyntämiseen <3 

Eka perhereissu

Voi vitsit, nyt me päästään ihmettelemään ekaa perhereissua lentoineen päivineen ihan tuonne rapakon toiselle puolelle asti! Siinä vaiheessa, kun luette tätä tekstiä, me viihdytetään kanssamatkustajia ihan jäätävällä heviörinällä. Kiitos ja anteeks. 

Miehellä on työreissu ja me päästään Kipparin kanssa kirjaimellisesti siivellä matkaan. Kiva juttu, mä rakastan Tukholmaa ja se on mahdollisimman helppo aloittelukohde pienen vauvan kanssa. Mikä parasta, muutaman päivän päästä seuraksi rientää yksi rakkaimmista ystävistä vauvoineen.

Ai niin, matkalle saatiin myös uusi, ihana yhteistyökumppanuusfirma, nerokas Kinspiring. Heiltä saimme yyberkätevät ja vissiin Tukholman kaduillakin suositut Babyzen Yoyo -matkikset. Menenkin tästä samantien hiplailemaan rattaita jo valmiiksi. Mitenniin vaunufani. 

Tämä ihan tällaisena lyhyenä inserttinä, palataan asiaan Instastoryssa!

Matka äidiksi on täynnä luopumista ja uuden vastaanottamista

Täysin randomi kuva Carcassonnen reissulta vuosi takaperin. Jotenkin toi pohtiva naama sopi tähän tekstiin.

Aamuyön valvotut tunnit on oikeastaan ihan inspiroivia. 

Hormoniunettoman arki on vähän tylsää, kun on hereillä sen 21 tuntia vuorokaudessa. Mä olen lueskellut torstain tenttiin, katsonut dokumentteja ja sarjoja, lukenut, kirjoitellut, hengannut netissä. Äsken tuli käytyä läpi kuva-arkistoja muutamalta viime vuodelta. Kuvat jakautuu selkeästi kolmeen kategoriaan: kuvakaappaukset jostain instaquotesta, söpöstä eläimestä tai jonkun böönan hauskasta tyylistä. Kuvat puolisosta ja koirasta. Matkakuvat. 

Viimeinen kategoria on se tärkein. Mä olen yhtäaikaa kiitollisella ja haikealla mielellä katsellessa meidän lukuisia reissukuvia yhdessäolon ajalta. Kiitollinen siitä, että ollaan saatu mennä ja kokea niin paljon, vaikka yhteisiä kilometreja on takana vasta pari. Haikea, koska kuka tietää milloin päästään seuraavan kerran kaksin reissuun. Ollaanko me enää ikinä nuoria ja villejä vai ainoastaan iskä ja äiskä? Nämä on niitä ajatuksia, jotka pörräävät sopusoinnussa odotuksen, innon ja kärsimättömyyden kanssa. On jännittävää muuntua äidiksi, vanhemmiksi. On samaan aikaan haikeaa ja ahdistavaa astua täysin uuteen rooliin, myös pariskuntana. Ihminen on ahne, mä olen ahne. Vapautta ja riippumattomuutta voisi jatkaa täysin loputtomiin. Uskon kyllä siihen, että kannattaa elää ja tehdä ennen perheentymistä. Uskon kuitenkin yhtä vahvasti siihen, että vanhemmuus korostaa ihmisessä jo olemassaolevia vahvuuksia ja heikkouksia. Meidän vahvuuksia on Eläminen isolla eellä, asioista nauttiminen, elämyksellisyys, matkustaminen. Ne ovat arvoja, joita sovelletaan myös perheenä. Haluan uskoa siihen, että nämä pienet sielut kyllä tietävät, että minkälaiseen perheeseen tulevat. Niin paljon, kun lapsen temperamenttia ja luontaisia taipumuksia haluaa ymmärtää ja kunnioittaa, haluan pitää meidän aikuisten arvomaailman ja ilon kohteet myös lapsen tulon jälkeen. Joustaa voi  ja täytyy monessa asiassa. Moni asia on kuitenkin asennoitumiskysymys. 

Niin kiva, kun kaksin onkin matkustaa enkä siitä yhtään vähemmän tärkeän syyn vuoksi luopuisi, niin kivaa tulee myös siitä, että kohta meillä on uusi tyyppi matkaseurueessa. Ja elämässä ylipäätään! Elämä on jatkuvaa uuden vastaanottamisen ja luopumisen tanssia, jos näin voisi kuvailla. Mun asenne on se, että haluan vastaanottaa aina ja kaikessa sen mahdollisuuden, että maailma voi yllättää todella positiivisesti. Mitä enemmän odotan hyvää, sen enemmän sitä saan. Tätä maailma on opettanut jo vuosikausien ajan. Toisaalta haluan antaa itselleni luvan myös tarvittavaan "surutyöhön" erilaisten luopumisten kanssa. Moni asia tulee pysymään samana ja yhtä moni asia tulee muuttumaan. Jätän kuitenkin mieluummin määrittelemättä etukäteen sen onko muutokset hyviä vai huonoja. Avoimuus on paras asenne muutoksen edessä. 

Toivon, että meidän lapsesta muokkautuu suvaitsevainen ja utelias tyyppi kiitos sen, että hänellä on pienestä asti mahdollisuus matkustaa erilaisiin paikkoihin, tavata paljon erilaisia ihmisiä ja kunnioittaa maapalloa sen asukkeineen ja olioineen. Haluan tarjota lapselle sen kokemuksen mikä itsellä on, että maisemat ja lokaatiot voivat vaihtua paljonkin, mutta koti on aina siellä, missä perhe ja rakkaimmat ovat. Jännä nähdä, että mikä hänen ensimmäinen kohteensa tulee olemaan! Kunhan nyt eka saataisiin toinen turvallisesti tälle puolelle mahaa - sitten voidaan iskeä se ensimmäinen passi pieneen kouraan ja lähteä ihmettelemään maailmaa perheenä. 

Lofoten roadtrip sneak peak

Roadtrip Norjan Lofooteille selätetty eikä pelkästään selätetty, vaan nautittu ja iloittu. Olipa matka!! Ohjelmaan kuului mm. mun ensimmäinen Lappi-kokemus, telttailua, trangiaruokaa ja välillä valaanlihasushia, kauniita pieniä kyliä, kylmiä järviä, uljaita vuoria ja eritoten ihan tosi ainutlaatuista yhdessäoloa. Alkuun jänskäsi vähän, että kuinka sitä jaksaa istua autossa niin monia kilometreja (kuudessa päivässä yhteensä vajaa 4000km...), mutta eipä meillä ollut hätäpäivää. Loppurykäyskin meni 22h yhtäjaksoisella kilpa-ajolla Tampereelle! Suosittelen. Todella lämpimästi. Lisää kuvia tulossa kyllä jahka perheemme valokuvaaja saa editoitua tahi allekirjoittanut tsekattua osuvimmat iPhone otokset interwebin maailmaan. 

Sorry for being MIA for so long, we just came back to Helsinki from the most beautiful roadtrip ever. Norway´s Lofoten islands were so extremely beautiful that I cannot help but recommend taking a roadtrip there, hands up. First I was a bit skeptical about the driving kilometers to come, but 3000 + was a piece of cake with great views and even better company. I´ll post more pics as soon as we´ve done editing them. 

Take me camping! + video

Mikä mieletön reissu takana! Camping-roadtrip johti Mikkelin suuntaan, yövyttiin kaksi yötä ulkosalla ensiksi teltassa, sitten laavussa. Sukulaisten mökki toimi saunottajana ja öhh käytiin ehkä myös ruokkimassa itsemme Trangiasafkan ohella kaupungissa. Pieni luksus sallittaneen. 

Ruokaa, vettä, aurinkoa ja erinomaista seuraa riitti, nyt olo on väsynyt mutta onnellinen. Koettiin tarpeelliseksi kuvata eilen noin neljä erilaista tanssivideota eri maisemissa. Perheen kameravastaava (jo työnsä puolesta) editoi pienen retkipätkän olennaisimmista jutuista - kiva! Instassa löytyy lisää retkikuvia. Multa perus iPhone otoksia, Kallelta pro-versioita. 

Seuraavana perjantai-illan ohjelmassa on pieni dinneri Careliassa kavereiden seurassa ja sitten, tittididii, OMA SÄNKY. Nukuin yllättävän hyvin ulkomajoituksessa, piski kainalossa ja pipo silmillä (tästä saattaa olla kuvakin), mutta kyllä tuo nykyinen buduaarini on ihan mieltsi mesta. Vähän off topic, mutta totesin reissussa myös sen, että kyllä tämä on nyt se Koti. Tuntuu aivan ihanalta, että näin pian muuton jälkeen koti on siellä missä sydänkin, eikä kämppä tunnu miltään väliaikaisratkaisulta tai vastaavalta. Vaikken oo mikään kotikissa, tuntuu tämä jo ihanalta turvapaikalta. Jes. Maaseutuikävää pääsee onneksi kompensoimaan tällaisilla reissuilla ja mökkielämällä. Eihän sitä tiedä, mihin tulevaisuus vie, mutta nyt on hyvä tässä, ydinkeskustassa.  

Seuraavat reissut on jo suunnitteilla. Kesä näyttää hyvältä. Huomenna pitäisi jaksaa nousta klo 6.30 ylppärijuhlareissulle mikä onnistunee varmaankin vallan hyvin kiitos päikkäreiden ja iltamyöhäisen espressoannoksen aiheuttaman valvomisen. Tsemii mulle!

// While waiting for our friends to join us at dinner I thought I´ll post some of our camping memories in a video form. More pics in Instagram! What a trip we had. Seriously, couldn´t have been a better one. The video obviously proves that also. Weather was totally awesome even though the weathercast sounded pretty bad at first but nope, scorchio all day long, everyday. Good thing ´cause we slept outside both nights and it was super nice to wake up to sunshine and..yeah...not get hypothermia while sleeping. Good trip but now I´m pretty tired. Physically that is. I just loved the feeling coming home and feeling like, yeah, this IS home. I was expecting this to happen some time later but it feels really good after only a month. No rest for the wicked - had an espresso after dinner which was a little too late and now I´m happily awake even though we must get up at 6.30 am tomorrow...Oh, well. Wish me luck. //

wining, dining and loving in Copenhagen

Muutama ruokavinkki Kööpenhaminaan matkaaville!

Allekirjoittaneiden matka meni enemmän ja vähemmän wine&dine meiningeissä, eikä valittamista. Maut oli skandinaavisen puhtaita ja raaka-aineet laadukkaan tuntuisia. Hinnat tuntuivat aika helsinkitasolta mun mielestä.

Matkan eka steppi tapahtui ihanassa Joe & The Juicessa, mikä, joojoo, on ketju, mutta saakeli, miten hyvältä avokadoleipä maistuu matkustusaamun jälkeen! Ja ne mehut...! Niitä Joe osaa tehdä. Rantautuukohan tämäkin jossain vaiheessa Helsinkiin? Pretty pleace?

Seuraavalle päivälle oli varattuna kaksi safkapaikkaa, aamupäivän brunssi Toldbodeniin ja dinneri fine dining paikkaan nimeltä Era Ora. Harmi kyllä michelintähtimestassa ei ihan kehdannut ottaa iPhone -kuvia. Kaikkea muuta mä sitten kehtasinkin tehdä. Mm. kaataa vesilasin pienissä viinihuuruissani vieressä istuvan herrasmiehen syliin. Voiko enää enemmän nolottaa? Äiti-polo olisi kuollut häpeästä, mutta ei ollut onneksi tällä kertaa mukana. Tallinnan Bocca, myöskin pohjois-italialainen mesta, meni kuitenkin hinta-laatu -tasoltaan Era Oran yli. Köpiksen dinnerkokemus oli kyllä kaikkinensa ihan mahtava! Palvelu oli huikeaa ja seura nyt tietysti parasta.  

No, brunssista kehtasi räpsiä kuvia. Paikka oli tosi ihana, paljon trendikästä hipsterväkeä Chanel-laukku olalla, ja brunssi itse oli yksi melkein kolmekymmenvuotisen elämäni parhaista. Shout out sille, että söin pekonia ja nakin jos toisenkin hyvillä mielin. Jälkkäri ei enää vaan mahtunut alas, sääli kyllä. Iso suositus! Ruoka-annokset näytti myös hyvältä ja viikonloppuisin mestassa taitaa olla hyvä meno iltamyöhään asti. 

Toldbodenin lähellä oli kaunis puisto kirkkoineen ja lampineen. Keskustaan oli just sopiva kävelymatka, me osuttiin kaiken lisäksi kivalle galleriakadulle. 

Mahtavan viiden ruokalajin illallisen ja yöllisten bailutuntien jälkeen aamupala ei varsinaisesti huutanut luokseen, mutta ennen kaupungille lähtöä käytiin naapuruston kivassa pikku kahvilassa vetämässä sämpylä-kahvi -setit. 

Kävellessä ja Glyptotek museota kolutessa tuli kuitenkin seminälkä ynnä sadekuuro ja kappas, osuttiinkin sopivasti mitä parhaimman pizzapaikan ovelle sadetta piiloon. Paikan nimi on Neighborhood ja nyt on pakko sanoa, että taisi olla elämäni paras ja nätein pizza vaikken yleensä kyseisen ruoan suurfani olekaan ja siten ehkä jäävi arvioimaan. Mehut oli myös taivaallisia, varsinkin mun omena-timjami-rosmariini versioni. 

Kyllähän siellä muutakin syötiin ja juotiin, mutta tässä nämä muutamat lämpimät suositukset!

 // Although the weather didn´t treat us so well, the food did. If you´re traveling to Copenhagen, have brunch at Toldboden, dinner at Era Ora and the best organic pizza at Neighborhood!//

sweet sweet cherry cherry @Kööpenhamina

Terveisiä Köpiksestä!

Tulossa muutama hyvä ravintolavinkki sinne päin tulevaisuudessa matkaaville, mutta tässä välissä antaa kuvien puhua ja kirsikankukkien tuoksun välittyä ruudun sinne puolen. 

Sen sanon, että olipa ihana viikonloppu ja onpa mulla mahtava hovikuvaaja!! Ilmat ei olleet kovinkaan kummoisia ja sunnuntaina satoi aika paljon. Pärjättiin silti ja päästiin kävelemään aika paljon ympäriinsä, onneksi.  

Mustan ja hennon vaaleanpunaisen yhdistelmä on kyllä ihan super. Pitää olla jotain räyheää kontrastia tuolle hempeydelle ja prinsessatukalle. Conssit tuo sitä mun mielestä ihan kivasti. Samoin kuin Harley Davidson -toppi. Pieniä asuotoksia tulossa myös seuraavassa postauksessa! 

Elämä jatkuu lyhyehkön työpäivän jälkeen muuttopuuhilla. Kahvitilaus on saapumassa, silmiä painaa aamuyöhön asti jatkunut ilottelu Meatpacking Districtin parilla klubilla :) Muuten oli tosi helppo ja vaivaton reissu. Palataan Köpistunnelmiin jahka pääsen taas koneen äärelle!

Mitäs tykkäätte lookista? 

Ylempi kuva

Kalle Kirjalainen Photography

// I really, really, really have the best photigrapher - ever. We had a lovely trip to Copenhagen even though the weather could have been nicer. I liked my outfit a lot. The combination of soft pink and black Converses really worked well together...or what do you think? More Copenhagen things coming up :) //