The skin you´re in

Tykkäsin tosi paljon ylläolevasta kuvasta. Aika herkkä, aivan kuten mallin ihokin!

Miten kuvailisi omaa ihoa? Hankala. Heti lähtee siis negatiivisille vesille ajatukset! Se kuivuu, reagoi, se muistaa jokaisen kolhun ja teini-iän pikanaisistumiset. Toisaalta se kiittää minuuteissa, jos sille antaa kosteutusrakkautta. Se pitää kosketuksesta. Tosi paljon. Se on jaksanut sinnitellä läpi erilaiset elämänvaiheet.

Mä tiedän oikein hyvin, miten herkästi syyllistyn itse negatiiviseen kehopuheeseen oman pään sisällä. Ja kuinka helposti saatan kommentoida toisillekin, että voikun tämä ja tämä asia olisi paremmin itsessä. Asioihin toki voi ja saa vaikuttaa. Treeni ja hyvä ihonhoitorutiini on tärkeää.  Mitä jos alkaisi kuitenkin kiittämään kropan isointa elintä kaikesta siitä, mitä se kestää mun kanssa. Katsoisi peiliin tietoisesti rakastavin silmin, eikä bongaten heti niitä osioita tai ilmiöitä itsessä, jotka voisivat olla paremminkin. Ajatuksen mahti käyttöön? 

Eilen illalla meikkejä putsatessa tajusin myös, että jokailtainen putsaus/rasvaus -ruljanssi voi olla kunnon positive thinking -tuokio. Samalla, kun läträän voiteilla, voin tietoisesti ajatella hyvää itsestäni. Kuunnella sitä ihoa ihan rauhassa ja valkata tuotteita illan ihofiiliksen mukaan, eikä vaan toimia automaatiolla. Mulla on kehittynyt parin viikon sisällä sellainen rutiini (ehkä juuri tämän takia), että entinen kuivankarhea ja samea kasvojeniho hohkaa terveyttä ja elinvoimaa eikä kuivuusnäppyjä ole juuri lainkaan! Omat speshölvinkit tulee varmasti seuraavassa postauksessa, jos jotakuta kanssakärsijää kiinnostaa. Mä ainakin rakastan blogimaailman purnukkapostauksia! Edellinen löytyy täältä.

Otan haasteen vastaan, iho, ja ajattelen susta enemmän hyvää!

Koska jokainen on kauniimpi kuin itse uskoo 

Katsokaapas allaoleva video! Aika herkkä sekin. 

// I´ve recently discovered that a) I CAN still love my skin despite of all the sensitivities and tiny annoyances I have and b) my nightly skincare routine CAN be a time when I can think good thoughts about my skin and listen carefully what it wants at each moment. ´Cause after all we´ve been through together...it´s a pretty damn good skin. Coming up - my skincare routine which has given me a new, healthy glow! Check out Dove´s beautiful video. We´re all way more beautiful than we think. //

photo by Kalle Kirjalainen Photography

Tulevaisuudenkuvia

Kirjoittelin äsken muistikirjaan toiveita ja suunnitelmia tuleville ajoille. En halunnut rajoittaa niitä spesifisti vuodelle 2015, kaikki kyseiset toiveet saavat mun puolesta toteutua heti tai viiden vuoden sisällä. Ennemminkin halusin kelata niitä juttuja, jotka tällä hetkellä ovat mulle tärkeitä. Mä jos kuka tiedän, että prioriteetit voi ja saa vaihtua...teknisissä asioissa, siis. Mun elämäni ykkösprioriteettina on se, että olen vapaa ja onnellinen. Kuulostaa itsekkäältä? Mulla ei ole mitään annettavaa kenellekään jos en itse ole onnellinen! Piste. Se on huomattu, ja mikäli puserran itsestäni jotain, mitä mulla ei ole, näännyn aika nopeasti. Kaikki oman elämän tänhetkiset valinnat perustuu siihen, että nämä teemat avaa sydäntä, saa odottamaan huomista innolla ja valaa muhun pelkästään positiivista energiaa. Stressi, aikuisuus ja arjen haasteet pitävät kyllä huolen itsestään. Mä pyrin keskittymään nyt niihin juttuihin, jotka saa olemaan kiitollinen siitä, että on elossa ja saa elää juuri tätä elämää.

Kaiken voi aina muuttaa. Aina voi vaihtaa suuntaa ja editoida omaa elämää lennosta. Mutta ne asiat, mitkä toimii, niitä tulee ruokkia ja vahvistaa lisää. 

1. Työelämä

Needless to say, mä olen uranainen. Oon myös äärimmäisen ylpeä siitä. En kuitenkaan koe, että tarvisi enää saavuttaa mitää, ei titteleitä eikä asemaa. Mulla on kuitenkin tavoitteita sen suhteen, miltä mun arki saisi näyttää ja minkälaisin panoksin tulisin omassa työelämässä toimimaan. Oon ollut nykyisessä pestissäni nyt 3,5 kk eli tosi lyhyen aikaa. Silti jo tässä ajassa mä olen päässyt näkemään ja kokemaan upeita juttuja ja oon myös aidosti nauttinut työelämästä. Nautin pervolla tavalla siitä, että joudun olemaan viikottain pois omalta mukavuusvyöhykkeeltä. En ole kauppislainen, mutta puuhaan sen maailman jargonin kanssa. Kaikki uusi kiinnostaa. Tykkään oppia. Vaikka sitten tarvittaessa Wikipedian avulla :) Haluan myös, että voin omalla työllä mahdollistaa haluamani arjen. Se on ehkä oleellisin osa mun feminismiä.   

2. Henk.koht. elämä

Mulla on mitä rakkain perhe. Se on mun suurin rikkaus elämässä ja siihen panostaminen on ykkösprioriteetteja. Mulla tuli pieni terveyssäikähdys parisen kuukautta takaperin. Onneksi selvisin vain säikähdyksellä, mutta kriittisimmällä hetkellä mielessä oli vain yksi ajatus - jos ja kun tästä selviän, haluan viettää maksimaalisen paljon aikaa läheisten kanssa. Se tuntui ainoalta oleelliselta asialta omassa elämässä. Työ, joo, tärkeää ja iso osa identiteettiä. Mutta. Se ei silti käväissyt mielessäkään. Meidän perheen lapset on mulle myös supertärkeitä. On ihana seurata vierestä, että minkälaisia tyyppejä niistä oikein kehittyy. Tätä postausta kirjoittaessa makuuhuoneesta kuuluu stereotuhina. Toinen on toki armas koirani ja toinen taas mitä lahjakkain ja coolein tyyppi, jota voin ylpeydellä kutsua omakseni.  Niin, ja ne ystävät. Teidän arvo kasvaa hetki hetkeltä. Rakkaus läheisiä ihmisiä kohtaan. Se on se kaikista oleellisin juttu. 

3. Pienet mutta tärkeät toiveet 

Joogaaminen. Treenaaminen. Luominen. Musiikki. Laulaminen. Omat intohimot. Orastava kesäkausi. Kesäsuunnitelmat. Keväinen Helsinki. Uudet ja vanhat ravintolat ja kahvilat. Maalla hengaaminen. Kuvaaminen. Insta ja some -fiilistelyt. Hevoset. Tulevaisuuden harrastusfiilistelyt. Uudet tuttavuudet. Hieman liian shampanjanhuuruiset illat. Avanto-uinti. Kolme ulkomaanreissua ensi kuulle pitkän kuivan kauden jälkeen. Pääsiäisloma. Kevätvaatteet ja kirkkaat huulipunat. 

Mulla on kirkkaat toiveet lähitulevaisuutta kohtaan, mutta haluan säilyttää joustavuuden. 

Maailma yllättää jokatapauksessa. Onneksi myös iloisesti. Jos vain tohtii vastaanottaa :)

Oh it´s such a perfect day

Maaseutu tunnelmia kuvamuodossa, olkaa hyvät, eli terveisiä täältä! 

On totta, että täältä ajaa kauan töihin. Pieniä kärrypolkuja, pimeässä, aamuvarhaisella. Kaupat ja ystävät on vähän kaukana (paitsi se yksi, joka palaa kohta 20km päähän...mikä on siis täällä sangen lyhyt matka, hah)

Mutta sitten on se toinen puoli....

On se tunne, kun viilettää hevosen selässä maailman kauneimmassa talvikelissä. Tekee tallihommia, ja tuntee konkreettisesti kaikkien maallisten stressiajatusten vain häviävän. Katselee tuota aurinkoa niiiiiiin pimeän talven jäljiltä. 

Seuraa tippa linssissä 39-vuotiaan hevosen ja pienen Nakun kohtaamista. 

Hevoset ei tunnu enää pelottavan toista. Vuohet aiheuttaa vielä tärinää ja vapinaa, niitä katsellaan sylistä käsin. Kaksi sulhaskandidaattia on jatkuvasti hanurissa kiinni, mutta Naku vaan näykkää ilmaa koomisesti. Äidin tyttö!

En nyt saa liitettyä videota tänne, mutta allaolevasta osoitteesta pitäisi löytyä tärisevää kännykkäkuvaa --->

https://www.youtube.com/watch?v=IILmJvlsHPk&feature=youtu.be

Enhän mä edelleenkään tiedä, että olenko mä täällä enää kuukauden päästä. 

Tällä hetkellä nautin ja olen ihan käsittämättömän kiitollinen. 

// Feeling grateful here with the horses and goats. It´s cold, dark and very hard to get to the city but either way, I love it here. //

liikunnan ilo

On ollut yllättävän vaikeaa päättää, että säilyttääkö gymiasiakkuus vai ei. Mun ikuinen haaveeni on saada lisää lihasta. Rehellistä massaa. En kuitenkaan haluaisi alkaa treenaamaan liian tavoitteellisesti, sillä liikunnan aito ilo on mulle sangen uusi tuttavuus. Vuosia treenanneena erinäiset ulkonäköön tai kuntoon/kisakuntoon liittyvät tavoitteet ovat olleet niitä isoimpia motivaattoreita, ei ilo. 

Ilon kautta on mun mottoni enenevissä määrin elämässä ylipäätään, joten treenissä myös. Osallistun tänä keväänä ystävän pitämään liikunnan ilo -ryhmään, jossa mieltä haastetaan treeniin nimenomaan leikin ja hauskanpidon näkökulmasta, kunnon pössistä ja hikeä unohtamatta. 

Mun tulee tällä hetkellä liikuttua aerobisesti aika paljon, kiitos ison koiran. Paimenkoiran kanssa ei lönkytellä hitaita haistelukierroksia lähimaastossa, vaan tahti saa hengästymään. Tykkään! Tämä on yksi tärkein syy siihen, miksi me toinen koira hankittiin - mami sai metsästä diggaavan juoksukaverin. Keskimäärin tunti aerobista päivässä (F on isoksi kasvava pentu, nyt pitää miettiä erilailla kasvujuttuja) tarkoittaa kuitenkin noin seitsemää tuntia reipasta treeniä viikossa, joten siihen rinnalle en enää kaipaa mitään ylirasittavaa ja tavoitteellista treenaamista. Mieluummin alan keskittymään jatkossakin juoksuun, siitä kuitenkin nautin aidosti (monen vuoden takkuilun jälkeen...). Bootcamp tyyppiset treenit, välillä kunnon salivääntö isoin painoin, tanssi- ja joogatunnit sekä erilaiset lajikokeilut kiinnostaa tällä hetkellä kovasti. Ja se ravinnon parantaminen :) Paljon treeniä = paljon polttoainetta, sen huomaa jo nyt! Eli toisin sanoen oon tiputtanut tuolla metsässä ne vaivalla hankitut + 2kg, nyyh. 

Kerrotaan nyt rehellisesti, että otin tavoitteekseni saada paino muutaman kilon ylöspäin. Ihan terveys ja fiilissyistä. Vaikka se ei mua määritäkään, niin mielelläni olisin mahdollisimman tyytyväinen peilikuvaani. Ja tietenkin erityisesti siihen tunteeseen, mikä kropassa on silloin, kun on vahva ja terve olo. Ehkä se paino alkaa kertymään herkemmin kolmenkympin jälkeen, katsotaan. Mä haluan kuitenkin nyt luottaa yhdistelmään paljon treeniä/hyvää, puhdasta, terveellistä ruokaa, en niinkään keinotekoiseen massankasvattamiseen salilla. Uskon, että mun kroppa kiittää parhaiten silloin, kun teen ilon ja hauskuuden kautta. Muinoin säännöllisesti joogatessa mä huomasin sen kaikista parhaiten! Haba kehittyi huomaamatta. 

pikkuisen on jo ikävä lumettomia maastoja...takatalvi, nyyh!

why walk when you can dance

Va-cay time!

Pakkasin itseni ja Siiselin autoon, jättäen miehen ja Jääkarhun pärjäilemään koto-Espooseen ja ajoin landen kautta synnyinkaupunkiini viikonloppulomalle. Oon kulkenut huoneesta toiseen suurinpiirtein käsiä taputtaen ja hihkuen. Täällä ei ole vielä toistaiseksi ketään, mutta tänään porukat palaa ulkomaankomennukselta takaisin Suomeen ja veli lapsineen tulee myöskin viettämään viikonloppua tänne. Vielä hetken aikaa saadaan ihmetellä rauhaa ja hiljaisuutta Naku-koiran kanssa. 

Olo on varmaan samanlainen kuin useamman lapsen äidillä, kun lähtee vain yhden kanssa jonnekin....oliko se muka näin helppoa joskus?! F on monessa mielessä superhelppo ja "valmis pakkaus", mutta yksinjäämisen kanssa on vielä ongelmia ja se rassaa arkea aika paljon. Ei muuten, mutta himassa laitetaan aika ranttaliksi, ja vaikka suuria tuhoja ei sinänsä ole tapahtunut, niin arkinen siivoaminen vie näinä päivinä yllättävän paljon aikaa...No, siitä huolimatta, kaksi koiraa arjessa vaikuttaisi olevan tietyllä tapaa myös helpottava tekijä, ainakin Nakun kannalta. Koirilla on tosi paljon seuraa toisistaan, ja huomiohoro Naku tuntuu ihan sikahelpolta tapaukselta ;) Jahka päästään tästä pentuvaiheesta ohi, niin noi on aikas kätevä ja kivasti toisiaan täydentävä parivaljakko. Iso vasikka ja minipossu. 

EDIT koomisuusmomentti edelliselle lauseelle: sitä kirjoittaessa Naku yrjösi koko aamupalansa mun jalan viereen lattialle. Ehh...Mä en edes tiedä kuinka mones yrjö/kusi/paska siivous toi oli tällä viikolla? Paras oli kissan karvapalloyrjö SÄNGYN alle, tasan siihen keskikohtaan, josta on ihan mahdoton siivota yhtään mitään.

Sanomattakin selvää, että elämä on ollut tosi hektistä viime aikoina. Mä olen yrittänyt olla hyvä työntekijä joka suuntaan, hyvä puoliso, hyvä mami, ja enemmän tai vähemmän kaikki mun roolit on tuntuneet suoraan sanoen kusevan. Eniten on kussut hyvän ystävän rooli. Mä en ole viime aikoina juuri edes ehtinyt ajattelemaan, että olisko voimia lähteä jonnekin ja nähdä ihmisiä. Töiden puolesta sosiaalisuutta tulee, mutta omiin, tärkeisiin ystäviin oon jaksanut pitää ihan hälyyttävän vähän yhteyttä. Jos siis tätä luette, niin sori rakkaat, en ole teitä unohtanut!! 

Kun arki on selviytymistä, ekana karisee leikki ja luovuus. Eli juuri ne ilmiöt, jotka olisivat arjessa omia voimavaroja! Joskus on turha jäädä odottelemaan jumalaista inspiraatiota, vaan kertakaikkiaan otettava aikaa ja kehitettävä jotain uutta kivaa. Mäkin rupesin miettimään, että pitäiskö alkaa käymään taas tanssitunneilla... 

En halua, että tää postaus kuulostaa nillittämiseltä ja valittamiselta. Ennemminkin mä haluan nyt huomata itse tän oman tilanteen ja kehittää ratkaisuja. Tai kai mä niin jo teinkin - lähdin viikonloppulomalle Mansesteriin, näen ihmisiä, varasin maanantaille sekä hieronnan ETTÄ vyöhyketerapian ja rupesin taas kehittelemään yhtä luovuusproggista. Kukaan ei hitto pidä ihmisestä huolta paitsi ihminen itse! Koitan siis olla parempi ihminen itselleni - taas - ja ottaa aikaa palautumiselle, ilolle ja luovuudelle. Ja ihan vaan omalle itselleni. Myönnän, että oli ihan kauhea syyllisyys päällä jättäessä muun porukan himaan. Kunnon äitisyndrooma. Äideistä ei vaan oo paljon hyötyä missään jos ne eivät pidä huolta itsestään. 

Paljon on tällä hetkellä myös kiitollisuutta ilmassa! Tämä vuosi tuo tullessaan ihan älyttömän mielenkiintoisia työproggiksia, ja oon muutenkin saanut itsevarmuutta omaan alaan liittyen. Lokakuulle sain sellaisen puhujatilauksen, josta oon salaa haaveillut vuosikausia <3 Tuli taas sellainen vahvistus itselle siitä, että kunhan vaan tekee sydämestään asioita, niin menestys seuraa. Ei pakottaen, ei stressaten, vaan ihan vaan tehden. Sama varmaankin pätee tähän mun arkeenkin. Ei sielläkään tarvi suorittaa. Miehellekin näyttäisi riittävän se, että oon vaan oma itseni (outoa....;)). 

Toisaalta haluan kiittää viime aikoja, olette olleet loistava opettaja. Vuosi 2014 alkoi välittömästi ihan uudenlaisella itsetutkiskelulla ja muutoksella suhteessa siihen kuinka selkeästi näen asiat itsessäni ja ympärillä. Ei ole ollut kauhean nättiä katsottavaa ihan joka hetki. Totuus on kuitenkin loppupeleissä se ainoa, joka ihmisen vapauttaa. Totuutta on mm. se, että mä liu´un edelleen herkästi stressiin ja suorittamiseen. Ihanankamalaa, että saan taas huomata tämän asian! Dammit. Nyt voin taas tehdä asialle jotain. 

Kuvat kesältä 2012

Ajatuksia hiilareista

Huom! Haluan kertoa rehellisesti omista kokemuksistani sopivan ruokavalion etsimisessä, ei muuta. Diagnosoidulla keliakialla ei kande lähteä leikkimään gluteenin kanssa - kyseessä ei ole allergia tai yliherkkyys, vaan autoimmuunisairaus. 

Pidempään blogia seuranneet tietää, että elän gluteenittomasti. Viljaoireiluni alkoivat täydellä rytinällä 2007, mutta vasta pari vuotta myöhemmin tajusin puolivahingossa niiden johtuvan gluteenipitoisista tuotteista. Enkä tosiaan puhu nyt mistään pienimuotoisesta turvottelusta ja kipristelystä, vaan rajuista oireista ja laihtumisesta/jatkuvasta superjanosta n. 3500 päivittäisestä kalorista riippumatta. Huhhuh niitä aikoja. 

Vuosien saatossa olen testaillut erilaisia ruokavalioita muutamaan otteeseen, en kuitenkaan pitkiä aikoja kerrallaan. Tai no, vuoden ajan ehdin olemaan ensiksi 90% vegaanina, sitten pikkuhiljaa kalaa syövänä kasvissyöjänä. Tämä vaihe ei perustunut mihinkään muuhun kuin omaan fiilikseen. En vaan hetkeen voinut syödä mitään eläinperäistä, ja toisaalta punaista lihaa jo vuosia karttaneena joku kana ja kalkkuna oli hyvin helppo jättää pois ruokavaliosta. 

Nykyään oon kuitenkin satunnainen sekasyöjä. Syön edelleen täysin kasvisvoittoisesti, mutta pystyn kyllä silloin tällöin vetämään lihaa. Varsinkin, jos se on luomua tai jonkun pienen lähitilan tuottamaa. Eettisyys on aika kova juttu, ja koska pyrin muutenkin syömään mahdollisimman cleanisti, tämä tuntuu hyvältä. Oleellista mulle on oman kropan kuuntelu. Joku päivä saatan himoita "raskaampaa" ja protskupitoista ruokaa, joskus taas menee pitkiä aikoja niin, että en koske Mansikkiin tahi Hemmo Haukeen. Mä kuitenkin uskon, että keho on rakennettu sekasyöjäksi. Kropat on kuitenkin yksilöllisiä, eli kaikille esim. punaisen lihan syönti ei nyt vaan sovi. Maitotuotteet on aikuiselle aika turhia ja suurien laktoosimäärien pilkkomiseen kropalla ei ole resursseja. 

Yhden asian huomasin joulun tienoilla, ja se muutti omaa ruokailua aika radikaalisti - mitä käsittelemättömämpää ruokaa syön, sen paremmin ruoansulatuselimistö voi. Myös vahvojen monivitamiinien ja maitohappobakteerien säännöllinen syöminen on balansoinut kroppaa. Mulla ei ole diagnosoitu keliakiaa. Testaamisen aikoihin olin ollut jo parin kuukauden ajan gluteenittomalla dieetillä, enkä voinut kuvitellakaan palaavani muutamaksi viikoksi tavisruokavalioon, niin sairaaksi viljat mut teki. Jopa yhden keksin syöminen tarkoitti seuraavan päivän noro-virus oloa. Luonnollisesti vältin gluteenia ruton lailla. Juu, ja tän lisäksi laktoosi on ollut mulle melkein koko elämän no-no. On ollut hetkiä ja aikoja, jolloin Hyla-tuotteet ei ole aiheuttaneet probleemia, mutta välillä olen joutunut pitämään nollatoleranssia. 

Oliko se sitten intuitiota vai silkkaa kokeilumieltä joulun kunniaksi, päätin testailla suoliston kuntoa gluteenin avulla. Otin kehomieli -konstitkin käyttöön, lähetin croissanttia pureskellessani lämpimiä ajatuksia ruoansulatuselimistölleni. Ei ongelmia. Kokeilin syödä tavallista leipää. Sama juttu, hyvin meni alas eikä tullut missään vaiheessa ylös ;) Ihmettelin ja iloitsin suuresti ajatuksesta, että hyvä ruokavalio ja kehon saamat rakennusaineet on näköjään auttaneet kroppaa tasapainottamaan itseään jolloin se taas jaksaa paremmin erittää tarvittavia ruoansulatusentsyymejä. Go, kroppa! Toki mopo lähti käsistä, vuosien pihtaamisen jälkeen, mutta oireet olivat tosi, tosi paljon lievempiä kuin aikaisemmin! Suolisto kestää nykyään siis pienet määrät gluteenia, ja se on jo aivan huippu editysaskel!

No mutta niihin hiilareihin. Viikko takaperin tajusin, että olen totuttanut elimistön saamaan säännöllistä sokeria erilaisten makeiden terveystuotteiden muodossa. Luomuhunaja, taatelit, tumma suklaa, sokeripitoiset hedelmät etc etc kuulostaa terveelliseltä, mutta pakko myöntää, että runsaissa määrin nautittuna...no hei, nekin on sokeria! Toki terveellisempää kuin puhdistettu, valkoinen sellainen (esim karkkimuodossa), mutta elimistö laskee ne nopeiksi sokereiksi. Olin ajatellut, että aika paljon treenaavana tarvin melko paljon hiilareita jaksaakseni, mutta sokerilakon aloittaminen viikko takaperin laittoi miettimään....tarviinko sittenkään? Ja jos, niin mitä sokereita tai hiilareita ylipäätään?

Eka ajattelin jättää KAIKEN pikamakean pois. Siirsin jopa rakastamani hunajan kaapin perukoille, nyyh. Oletin, että kolmen minuutin päästä iskisi helvetillinen makeanhimo. Halusin muutenkin lisätä ns. oikean ruoan määrää muutenkin ja kiinnittää huomiota ravintoon. Kunnon ruoka on mun heikko lenkki. Syön liian usein jotain nopeaa ja helppoa, ja se on herkästi jotain välipalatyyppistä, joka ehkä vie nälän, mutta ei ravitse tarpeeksi. 

Aloin siis lappamaan reilusti kasviksia, hyviä protskuja ja ÖLJYJÄ lautaselle. Ihmeekseni (tai oikeastaan ei, heh) makeaa ei edes tehnyt mieli. Hiilarit jäi muutenkin minimiin, ja olo oli tosi virkeä ja hyvä. Reilu viikon kokeilun jälkeen voin sanoa, että olen kyllä kieltämättä sortunut mm. suklaaseen ja hunajaan pariin otteeseen, mutta niihinkin vaan emotionaalisista syistä. Oon ihmetellyt omaa virkeyttä ja jaksamista, vaikka hiilarit väheni, jos ei nyt ihan atkins-tasoille, niin Heikkilä tasoille ainakin, heh. Ainoa negatiivinen puoli on ollut palautuminen. Tänä aamuna lihaksissa tuntui siltä, että parin päivän sisällä tehdyt salit ja lumenluomiset ei ole huuhtoutuneet kunnolla lihassoluista...Ajattelinkin, että alan pitämään ihan erilailla huolta palautusateriasta, syöden bataatit, leivät, pastat ja perunat treenin jälkeen. Kai toikin ajan kanssa tasapainottuisi ja kroppa oppisi hyödyntämään hiilarit paremmin, mutta nääh, en mä kikkailla jaksa, haluan sen hyvän olon - ei mitään liian vaikeaa tai rajoitettua systeemiä! Haaste on myös ruoan määrä. Hiilarit on tosi tiivistä energiaa, joten muuta ruokaa saa ja pitää lappaa PALJON! Öljyjä ja rasvoja käytän muutenkin surutta, nyt vielä enemmän. 

Mitä sitten oon syönyt? Raakapuuroja, munakkaita, juustoa, hedelmiä, marjoja, kalkkunaleikkeleitä, kalaa, avokadoa, vihanneksia (varsinkin vihreitä), falafel-pullia, kookos-ja oliiviöljyä, protskupannareita tattarijauhosta ja kookoshiutaleista, pähkinävoita, hedelmiä (varsinkin vesipitoisia, melonia ja omenaa, vähiten sokereita...), kahvia lorauksella vanhanajan maitoa...Eilinen päivällinen oli mm. tankoparsaa, halloumia ja paprikaa :) hiton hyvää, se tulee olemaan myös tänpäiväinen lounas! Eli IHAN niitä samoja juttuja kuin ennenkin, en vaan ole sortunut siihen makeaan. Ja joo, olen syönyt huomattavasti enemmän. Mitään en myöskään aio kieltää itseltäni. Jos jossain tarjotaan jotain makeaa, otan sitä jos mieli tekee. Lähinnä mä haluan panostaa siihen oikeaan, ravitsevaan ruokaan ja unohtaa makeat pikatankkaukset, mikä on ollut mun ruokasynti nro. 1. 

Edelleen joudun jatkamaan 99% gluteenittomalla linjalla. Croissant tai karjalanpiirakka silloin tällöin on kuitenkin jo ihan huikea edistysaskel ja nautinto mulle, jee!

liikunnan iloa vai egon pönkitystä ja ismejä?

Newly impassioned soul (joka on siis lempikohta Mumfordien Roll away your stone -biisistä, sydän) kuvaa aika hyvin mun temperamenttia. Tykkään innostua ja fiilistellä, joskus jopa rasittavuuteen saakka. Täysin faijalta tullutta geeniperimää, hyvässä ja huonossa. Mikä tahansa asia, mikä mun sydämen vie, vie sen ainakin hetkeksi 110% ja suurella innostuksella. Luonnollisesti tästä piirteestä on ollut riesaakin, mutta uskoisin, että se on ollut se suurin yksittäinen tekijä, joka mut on a) saanut nauttimaan elämästä todella lujaa b) vienyt erilaisiin jänniiin tilanteisiin. 

Tällä kertaa kyse on harrastuksesta, löysin nimittäin ah niin ihanan ja tarpeellisen Pinterestin kautta Zentangle piirtämisen. Viimeisen viikon ajan oonkin heilunut tussien ja paperin kanssa, ihan maanisesti. Parasta aivolepoa moinen, kannattaa kokeilla! 

Harrastuksesta puheenollen, olin eilen katsomassa ystävän stand-up -kiertuetta. Hyvää settiä, vähän sellaista yhteiskunnallisesti kantaaottavaa, ja jossain vaiheessa lavalla puhuttiin "harrastamisesta". Otetaan mikä tahansa asia, mitä ihminen tekee leikinomaisesti ja mielellään, ja laitetaan siihen sääntöjä, aikataulutetaan se, annetaan sille nimi ja tehdään siitä ehkä jopa brändi. Pisti miettimään, että leikkiminen, mikä on ihmiselle luontainen, luova ja virkistävä tila, on se juttu - ei se, kutsutaanko sitä harrastamiseksi. Oon miettinyt tätä joskus aiemmin itsekin omaan treenaamiseen liittyen. Miksi tehdä ohjelmia, miksi sitoutua tekemään jotain tiettyä juttua instead o, että vaan "leikkisi" oman fiiliksen mukaan, oli se sitten hiihtämistä, tanssimista tai juoksemista. Tavoitteellisuus on tietenkin ok, kisoihin tähdätessä. Haluaisin kuitenkin pikkuisen kyseenalaistaa sen, että tavallisen kuntoilijan tarvii noudattaa ohjelmaa. "Ohjelmia ja aikatauluja tarvitaan, jotta saadaan ihmiset liikkumaan". Hyvä argumentti sinänsä, mutta entäs se liikunnan ilo? 

Ihmiset on toki erilaisia tässä, mutta haluaisin haastaa jengiä pohtimaan omia motiiveja. Onko motiivina ilon saaminen vai lihan kurittaminen? Mun parhaat lenkit on olleet niitä, että lähden luontoon ajatuksella, että saatanpa treenata 17 minuuttia tai 1,5 tuntia, mutta kuuntelen itseäni enkä tee väkisin. Tai haen netistä hauskimmat bootcamp -ohjelmat, ja teen akrobaattisen lihaskuntotreenin olkkarin matolla alkuyöstä. Tuntuu aika loogiselta, että ihminen haluaa tehdä myöskin säännöllisesti niitä juttuja, mitkä tuottaa iloa ja nautintoa. Liikunnan ilo tulee ihmisille niin eri asioista, joten sen sijaan, että kaikki pyrkivät käymään salilla kolme kertaa viikossa ja lenkillä kaksi, voisi ennemmin miettiä, että mikä tuo iloa, ja lähteä siitä sitten soveltamaan...Jokaiselle löytyy TAKUULLA laji, joka tuntuu hauskalta ja tuo hien pintaan. Tässä on ehkä ajatuksena myös keho-mieli -yhteys, mun ikuinen lempiaiheeni, mutta kuinka paljon tehokkaampaa ilolla tehty treeni on vs. väkisin puurtamiseen....! Uskallan veikata, että treenimäärät kasvavat tällä mentaliteetilla myös kuin itsestään. 

Ihminen menee luontaisesti kohti kivalta tuntuvia asioita ja poispäin itselleen epämieluisista. Tätä ihmisyyden perusmekanismia voi kuitenkin hyödyntää terveellisempiä elämäntapoja hakiessa. Silkalla kurinalaisuudella saa toki tuloksia, mutta onko siinä mukana ilo. Siis muukin ilo, kun egon ylpeys siitä, että jes, kurinalaisuus = hyvä ihmisyys, eli jos pysyn kurinalaisuudessani, olen onnistunut = ilo. Mutta se on kuitenkin suorituspohjaista iloa, ei sisältöiloa. Tämä oli mulle käänteentekevä havainto omassa treenissä. Kun treenasin monta tuntia viikossa triathlonia varten, olin hyvä ihminen. Identiteetti perustui suurilta osin tässä asiassa onnistumiseen. Huono viikko saattoi tarkoittaa epävarmuutta omassa "urheilijaidentiteetissä". Identiteetti ei ole kuitenkaan minä. Minä on ennemmin se yksinkertainen, lapsenkaltaine olento, joka rakastaa leikkiä, rakastaa luoda. Rakastaa ehkä sitä vaihtelevuutta ja kaikkea uutta. Ei sitä kiinnosta ismit, ne on egon heiniä. 

Tällaista tällä kertaa, perus lauantai-aamun pohdintoja viiteen valvomisen jälkeen ;) Tänään muuttosiivotaan ja huomenna mennään ehkä moikkaamaan uutta potentiaalista perheenjäsentä <3 Katotaan, että jääkö moikkaamisen tasolle, vai onko jengin jäsenenä pian uusi nelijalkainen. Hui!! Tassumäärä alkais olemaan siinä vaiheessa aika kunnioitettava. ¨

Hauskaa viikonloppua!

Terkkui työpöydältä!

Sain eilen officen avaimet, mutta nämä joulunaluspäivät menee vielä kotitoimistolla ts. keittiönsaarekkeella.

Aika hektistä menoa. mutta aikas ihanaa. Jos unohtaa antibioottikuurin, väsymyksen ja sen superflunssan, joka ei vaan jätä rauhaan :( Roudasin eilen töistä kotiin sellaisen määrän droppeja, että luulis kehon palauttavan varantojaan kuntoon pikkuhiljaa. Lepo ja kiire on vaikea yhdistää, mutta ainakin pystyn pikkuisen vaikuttamaan hyvään ravintoon...siis niissä määrin, kun mitään terveellistä saan alas ;) kaikki tuore ja terveellinen ällöttää, ja TIETENKIN just silloin, kun sitä kipeiten kaipaisi! Edelleen paahtoleipä, kahvi, suklaa ja pähkinät ovat ainoat ruoka-aineet, mitkä masua inspiroi. Karmaisevan värinen tehosmoothie ja pilleriarsenaali pelastanee sen, mikä pelastettavissa on. Varsinainen hyvinvointi-ihminen täällä kirjoittelee....mut hei, jos ei ole juuri koskaan kipeä, niin sitten pitää olla koko rahan edestä kerralla?!

superviheryäk-smoothiessa 

puhdasta, alkalisoitua vettä

kypsä persimoni

banaani

pinaattia

1tl chlorellaa

paaaaljon tuoretta inkivääriä

himalajansuolaa

mausteeksi lorautin Tropicanaa, koska pahimman luokan Viher-Erkkikään ei pysty vetämään tuota kipeänä ilman makeutta. Testasin eka ilman banskua ja mehua, meinasi lentää viher-oksu.

Voikaa te paremmin kuin minä, ja minä koitan tässä huonostivoidessani auttaa maailmaa tahi ainakin Suomen yrityshenkilöstöä ja peruskuluttajia voimaan paremmin. Koomista ;)

taistelukeinot kaamosta vastaan

Mieli on korkealla, olo onnellinen, kaikki vallan mainiosti ja paljon erilaista uutta ja jännittävää edessä - mutta energiatasot on fyysisesti ihan pohjamudissa. Kaikki valittaa samaa, ja kaikki kyselee kuorossa vinkkejä siihen, miten kehoa ja mieltä voisi piristää....mutta fakta on se, että aika vähän on tehtävissä mitään minkään energeettisen täyskäännöksen suhteen :/ keho ja mieli kulkee käsikädessä luonnon rytmin kanssa. Nyt vaan on tämä karhun talviuni -aika. 

Mä taistelen pimeyttä vastaan muutaman aseen avulla, mutta kaikkea yhdistää yksi ärsyttävä termi: lempeä pakottaminen! Kroppa ei TODELLAKAAN ole automaattisesti pomppaamassa ylös sieltä sohvan pohjalta, se on totaalisessa alivireystilassa. Mieli luulee tilaa väsymykseksi, joka pitäisi levätä pois. *summerin ääni*, TÖÖT, väärin. Se pitää ravistella pois. Jos lupaa liikuttaa itseänsä vaikka vaivaiset kymmenen minuuttia, käymällä pikku happihyppelyllä, katsomalla netistä jotain miljooooonista treeniohjelmista ja tekemällä vaikka lyhyen HIIT -treenin, imuroimalla etc etc etc, niin keho alkaa jo heräämään. Sitten voikin olla, että energiaa yhtäkkiä riittääkin puolen tunnin tai tunnin aktiivisuuteen. Tai ainakin olo on ihan eri!

Naku kaivaa itseänsä Kiinaan.

Ps. milloin tosta vavvasta tuli bodari?! Hirvee lihaskimppu nykyään!

jam.

Toki itselleen pitää olla armollinen <3 mua ketuttaa superpaljon se, että pikkuflunssan jälkitautina tullut paha yskä estää mua lähtemästä juoksemaan. Väsymyksestä huolimatta! Sen vaan tietää, että tuollainen repäisy olisi JUST se, mitä keho kaipaisi. Ehkä kyse on sitten siitä, että löytyy se sopiva lempeän pakottamisen ja armollisuuden balanssi. SAA olla sohvalla enemmän ilman huonoa omaatuntoa! Heh, mä löysin eilen onnekseni ihan törkeän kasan uusia naistenlehtiä, kun kävin pyörähtämässä lähikirpparilla. Mies The Elokuvafriikki katsoo helposti illan aikana vaikka parikin leffaa. Mä en jaksa tuijottaa ruutua kuin tietyn osan päivää, joten teen mieluummin jotain muuta. Telkka on mulle se viimeinen vaihtoehto, kun ei enää jaksa yhtään mitään muuta. Voin rehellisesti kertoa, että freelancerius ja yrittäjyys on aivan hanurista tällaisessa kaamosfiiliksessä. Mä olen kurinalainen tsubu, mutta nyt kaipaan yhtäkkiä ihan tosissani sitä, että mulla olis pomo ja työkaverit joille vois valittaa sitä, että ei jaksa tehdä mitään! Sosiaalista keppiä ja porkkanaa, pliis. 

Mun ei ollenkaan tee mieli mitään tuoretta, mutta koitan silti vetää puoliväkisin luonnon tarjoamia piristeitä. Mitä ankeampi olo ja keli, sitä enemmän pitäisi syödä väriä ja vitamiinia. Vaikka hiilari leipämuodossa on just se, mitä mun keho luulee tarvitsevansa ;) 50mg D-vitamiini uppoaa kiduksiin päivittäin, illalla olen ottanut magnesium + b-vitamiini valmistetta. 

Kivojen asioiden tekeminen pitäisi ottaa päivittäiseksi jutuksi. Aktivoida mieltä innostumaan ja sitä kautta taistelemaan alivireystilaa vastaan. Ihmisten näkeminen, kaupoilla pyöriminen, harrastukset....mä ehkä saan helpommin itseni aktivoitua treenaamaan kuin esimerkiksi näkemään ihmisiä. Toisaalta annan itselleni anteeksi ja hyväksyn sen, että talven muutama pahin kuukausi on mulle kotihiiri -aikaa :) Pian, pian, pian se taas kääntyy voittoa kohden, mussukat. Joulufiilistely katkaisee synkimmän pätkän talvea, ja sitten alkaakin jo kevään venaaminen ;)

Pps. kuustoista hymiötä ja sydäntä, sori.

pyhitä lepopäiväsi

Kerrankin mulla on sellainen tilanne, että jonossa odottaa useampikin postaus. Ideoita on toistaiseksi jopa enemmän kuin aikaa niiden toteuttamiselle! Greiziä. 

Ja ajasta puheenollen, eilinen ja tämä päivä on menneet rennosti. Kyllä, olen ollut minilomalla. Ja mitä syyllisyyttä se onkaan aiheuttanut!! Uskokaa tai älkää, itkekää tai naurakaa, mutta voivotelkaa nyt ainakin. Koko eilinen meni nimittäin potiessa huonoa omaatuntoa siitä, että en tee mitään "tärkeää". Eli töitä. Eli rahaa. Jumaleishön, miten urpo sitä osaa olla. 

Tänään otin aamulla koirani ja läksin tänne huiman 8km päähän eli mökille. Kaunis ilma. Ihana metsä. Melkein liian kypsiä puolukoita ja paljon sellaisia sieniä joita en tunnistanut. Oon haravoinut, kirjoittanut, lukenut blogeja ja leikkinyt koiran kanssa. Nyt lämpiämässä mun rakkain rantasauna ja taidanpa muuten jäädä tänne yöksikin. Piskikin viihtyy. Se on ihana. Mä tykkään, kun mulla on tollainen constant companion messissä. 

kauneinta ikinä?

Tatti pönöttää. Löysin sille syksyisen brittivillapaidan kirppikseltä.

Viikonlopusta pitäis muuten tulla aika hauska. Siihen liittyy standuppia ja hevoisia. Ja lapsia. Ja sit taitaa alkaa valmistautuminen kolmeen isoon ja ehkä aika mullistavaan juttuun. Onneks tajusin ottaa aikaa rentoilulle. Tap tap omalle olalle, en mä ihan mahdoton ole!

Mulla on muuten muutama postaus venaamassa --> Vähän, tai oikeastaan paljon, asiaa rakkaudesta ja ihmissuhteista. Uuuu! Ehkä jotain suuria paljastuksiakin. Muutama kiva kuva sisustusliike Cobellosta. Ja sit vielä ainakin yksi ruoka- ja reseptiaiheinen postaus. Nauttikaa syksystä. 

arjen hyvinvointivalintoja

Mun arkeni, työmielessä, toteutuu harvoin aikavälillä 8-16. Tänään ja huomenna on itseasiassa poikkeuspäivät, sillä työskentelen Pirkanmaalla office-olosuhteissa. Mikä tekee mun arjestani haastavaa, on sen ainainen vaihtelu. Mikä tekee siitä juuri mulle sopivaa on...no, se ainainen vaihtelu :)Koska mun hyvinvointini perustuu tietynlaiseen rentoon kurinalaisuuteen (= ts. en harrasta mitään repsahduspäiviä tai aikoja, vaan terveelliset elämäntavat on osa mun arkea), listasin muutaman oleellisen jutun ylös. Mitää uutta tässä tuskin on, mutta jos näistä olisi vaikka apua jollekulle tai olisi vähintään mielenkiintoista. Kommentoikaa hei jos teillä on hyviä ideoita tai hyväksi koettuja vinkkejä! Älkääkä ottako liian vakavasti. Mua tai sitä omaa hyvinvointia. Mun filosofiaan kuuluu se, että saa välillä perseillä. Oleellinen sana tuossa lauseessa on juurikin se välillä. Ei synttäritkään tunnu enää jänniltä jos niitä juhlii viikottain. 

Aina joku snack ja vettä mukana 

Lähden tuskin ikinä kotien kodin ulos ilman vesipulloa. Juon silti vähän liian vähän siihen nähden, kuinka paljon nestettä kuluu. Hyvä käsilaukku on sen kokoinen, että siihen mahtuu puolen litran pullo. Kuljetan vähänkin pidemmillä reissuilla mukana aina myös jotain pikku välipalaa. Yleensä banaani, kuivatut hedelmät, pähkinät ja vastaavanlaiset toimii hyvin. Tämä tarkoittaa myös sitä, että mun laukunpohja on aina täynnä rusinoita ja cashewpähkinöitä. Jos olen tien päällä, juotavat jugurtit, valmiit smoothiet, ProFeel -juomat ja vastaavat pikkuvälipalat ovat helppoja. Tällä vältän äkilliset nälkäkuolemat ja tilanteet, joissa ei ole mitään gluteenitonta saatavilla. Tosin nyt täytyy myös sanoa, etten välttele ns. epäterveellisiä juttujakaan. Gluteeniton euron juusto, ranskalaiset ja Starbucks -juomat kuuluu myös välillä mun matkaeväisiin. 

Aina terveellisiä pikasafkatarvikkeita kaapissa

Pakastevihannekset, pähkinät, tattarijauhot ja kaurahiutaleet, kananmunat, maito, rahka tai turkkilainen jugurtti, hedelmät ja marjat sekä esimerkiksi tonnikala, feta ja tofu...muutama kastike ja mauste, niin näistä saa jo vaikka mitä. Leipää ja riisikakkuja säilytän myös yleensä jokaisen kodin kaapissa ja pakastimessa. Näitä mulla täytyy kuitenkin olla jokaisen kämpän kaapissa: maitoa, kahvia, hunajaa, gluteenitonta jauhoa (soija, tattari, manteli...) sekä earl grey -teetä. Nämä on mun must-tuotteet!

Pysyn liikkeessä päivän mittaan

Mä en tykkää istua. Kroppa vaatii liikkeessäoloa, treenaamisen lisäksi, ja esimerkiksi koneella istuminen tai sohvalla makaaminen kestää mulla vaan hetken - sitten on pakko päästä liikkeelle. Kun työskentelen kotona koneella, niin yleensä seison. Siippalan keittiön saareke on tällä hetkellä paras paikka kyseiseen toimintaan. Toki istuttuakin tulee, mutta vain vähän aikaa kerralla. Siivoaminen, paikkojen järjestäminen ja vastaava touhu on mulle arkiliikuntaa. Pyrin myös hyötyliikkumaan mahd. paljon. 

Lenkkarit ja joogamatto kulkee aina mukana

Koska liikun paljon ympäriinsä ja nykyään enemmän ja enemmän autolla, kulkee mulla kaikki oleelliset treenitarvikkeet mukana. Mikäli en liiku autolla, on mulla yleensä mukana niin iso laukku, että lenkkarit, trikoot ja urheilurintsikat mahtuu messiin. Muuta ei tarvi, näiden avulla voi pyrähtää lenkille tai tehdä bootcampia kotiolosuhteissa. 

That´s about it. Niin ja joo, Spotify, mun henkireikäni, kulkee aina kännykässä. Musiikkia on pakko olla. Näiden lisäksi on tietenkin pikkujuttuja joita haluaisin parantaa. Toisaalta, täydellisyys ja virheettömyys ei ole meitsille synonyymit :) Joo, aina voi parantaa, mutta on hyvä tiedostaa se, että mikä on hyvinvoinnin edistämistä ja mikä on terveellisyysegon pönkittämistä vailla aitoa hyvinvointia = iloa. 

Mutta jos nyt listaisin näitä juttuja, niin aika klassiselta näyttää...

Vähemmän sokeria

Ongelma: Länsimaalaisten vitsaus, piilosikuri ynnä näkyvä sellainen esimerkiksi Makuunimuodossa...

Vaikken edes ole sikurihiiri, niin makiaisia asioita tulee nautittua päivittäin. Maltillisesti, joo, esim. eilen munchasin muutaman karkin, eskimopuikon ja Starbucks-laten. Tämä määrä on kuitenkin jo IHAN tarpeeksi sokerimielessä :/ helpostihan se täyttyy....pitää herkutella, mutta ei joka päivä sillä puhdistetulla sokerilla. 

Ratkaisu: koska asioiden pitää päivittäin maistua myös tosi hyvälle ja mielitekoja/kalorivajeita tulee, niin pidän kaapissa yleensä aina makeuttamatonta maapähkinävoita, taateleita ja tällä hetkellä löytyy jopa superherkkuani, St.Dalfourin sokeroimatonta kirsikkahilloa. Näistä saa helpotusta sokerihimoon. Lasi tuoremehua ja tumma suklaa on myös jees. Joskus saan kohtauksen ja juon muksujen kaakaota (tai pöllin niiltä Ville Vallaton -puikon, ne on tosi pieniä ja harmittomia).

Liian vähän unta

Ongelma: Valvominen on liian kivaa. Varsinkin hyvässä seurassa. 

Ratkaisu: Voi ku oliskin moinen! Kurinalaisuus, ei kai siihen muu auta. Eilen illalla mua motivoi se päätös, että olin laittanut kellon soimaan 6.40 jotta ehtisin aamujoogailemaan. Se on ikävästi rutiineista poisjäänyt juttu, joka kuitenkin tekee mulle äärimmäisen hyvää. Kuitenkin, valvominen on niin kivaa, että seuraavan päivän väsy on joskus sen arvoista. 

Treeni ei aina huvita

Ongelma: Väspättää. Ei jaksa. Ei huvita. 

Ratkaisu: Väsyttääkö oikeasti? Lepää. Onko vain alivireys? Useimmiten kyse on tästä, eli kroppa liikkeeseen puoliväkisin, ja johan tulee parempi olo. Aina kannattaa aloittaa. Jos tuntuu, että ei pysty jatkamaan, niin voi keskeyttää. Jopa ryhmäliikuntatunnin! Harvemmin näin kylläkään käy. Alivireyden ja oikean väsymyksen tunnistaminen on ihan hirmu tärkeää ja treeniarkea helpottavaa!

Terveellisyys tuntuu suorittamiselta

Ongelma: jokainen blogitar kertoo kilpaa superterveellisestä ja ihanasta elämästään, itse söit juuri päivän toisen lihapiirakan etkä muista edellistä flow-jooga kertaasi.

Ratkaisu: ota paasto blogien lukemisesta, hiisi vie. Oikea elämä löytyy vaikka metsästä. Mene sinne ja opettele tunnistamaan sieniä. Ei paljoa nuoren naisen elämänpaineet kiinnosta, kun koittaa välttää munuaismyrkytyksen. Nämä blogit on tosi kivoja ja parhaimmillaan inspiroivia, mutta luo myös paineita. Vältä täydellisiä ihmisiä ja ala hengaamaan vaikka tarha-ikäisten kanssa. Hanki maitotila. Et ehdi ajattelemaan yhtään mitään muuta kuin utareita. Hanki vauva. Et ehdi ajattelemaan yhtään mitään muuta kuin omia utareitasi. 

Ällöt trendit

Ongelma: et pidä vihreästä smoothiesta etkä halua syödä levää tahi mehiläisen siitepölyä. 

Ratkaisu: lopeta moiset jutut alkuunsa. 

Tämä oli ennemminkin hjumoristinen tapa ilmaista, että löydä oma linjasi, älä kopioi, Tai kokeile ja pidä se, mikä toimii. Mikään terveysveto ei tule kestämään aikaa ellei sen toteuttaminen tunnu hyvältä. 

Kommentoikaa, blogittaret, mikä toimii sulle ja mikä ei?