26.1.2014

rutikuivan talvi-ihon bestikset

Otsa kutisee, ihon pinta on täynnä pienen pientä röpelönäppyä, poskipäät on hiekkapaperia...varmaan tuttua näillä pakkasilla niillekin, joiden iho on muuten melko hyvässä kondiksessa? Mä vannon kookosöljyn nimeen sekä ruoanlaitossa että ihonhoidossa, mutta ajattelin listata muutaman muunkin oman suosikin - nämä ovat oman kosmekaapin käytetyimmät ja tykätyimmät tuotteet. Olen siirtymässä pelkkien luonnonkosmetiikkatuotteiden käyttöön, mutta jotain vanhoja juttuja olen toki käyttämässä pois. Ei olis ekoteko heittää kassillista "muovikosmetiikkaa" mäkeen. Jostain syystä ei-luonnonkosmen käyttäminen tuntuu nykyään vähän pahalta. No, näillä mennään vielä hetki, ja onhan munkin tuotteista noin 90% jo luonnonmukaisia, jee! (Meikkejä pitäis vielä löytää....ne taitaakin olla ne vaikeimmat? Esim. Dr.Hauchkan ripsari oli ihan katastrofi, buu :( vinkkejä saa antaa!)


Käytetyin puhdistustuote on mulla tällä hetkellä Lorkun (joo mäkin inhoan tota termiä, sori) Sublime Soft. Ihan siitä syystä, että sen kanssa ei tarvitse läträtä vedellä, vaan meikki lähtee hellävaraisesti pyyhkimällä. Mä pihtaan suihkussakäyntiä, se kun kuivattaa vartalon ihoa. Parasta olisi käyttää suihkuöljyä tai voidetta suihkusaippuan sijaan. Mä olen käyttänyt itseasiassa kosteusvoidetta suihkussa parin viime kuukauden ajan, suihkugeelin sijasta, ja säärten sheivaukseen jotain halpaa hiustenhoitoainetta. Pieniä juttuja, mutta säästää ihoa hyvin lisäkuivumiselta. 

Tykkään käyttää seerumeita, mutta anti-age tuotteet on liian raskaita. Ennemmin kaipaan kosteutta, sitä tulee tosi kivasti hyvän hinta-laatu -suhteen Lumenesta. Kirkas geeli sopii yksinäänkin kesäaikaan, mutta talvella se on tosi hyvä combo jonkun rasvaisemman voiteen/kookosöljyn kaverina. 

Kosteusvoiteena käytän sekalaisesti näiden tuotteiden yhdistelmiä. Pohjalle menee yleensä toi Lumenen seerumi, sitten maailman parasta Syrinxin voidetta, joka jättää muuten kivan mattaisen pinnan hoitavuudestaan huolimatta. Jos iho on tosi kuiva, isken pohjalle tai päälle Nuxen klassikkoöljyä, jonka tuoksu on BTW ihanan naisellinen!! Mun mies on ihan hulluna siihen. Käytän sitä tarvittaessa myös hiuksiin ja vartalolle. Joskus laitan jopa meikin päälle, tulee kiva kuulto ja iho saa lisäkosteutta. Toihan on ns. kuivaöljy, eli ei jää öljyinen pinta. Mulla on myös lähestulkoon aina käytössä joku edullisempi markettikosteusvoide, jota käytän naamiona. Tällä hetkellä esimerkiksi Garnierin Nordic -sarjan heleyttävä kasvovoide. 

Viime viikolla ostin allaolevan tuotteen kokeiluun, hinta oli halpa, muutaman euron, ja tuote vaikutti kivan luonnolliselta...ja hitto toi on hyvää!! Kyseessä on balmimainen kehäkukkavoide, joka tuoksuu ennemmin hunajalle kuin kukkaiselle, mutta hyvä niin (T. Hunajisti). Olen sekoittanut kroppavoiteen ja jopa kasvovoiteen sekaan pienen nokareen balsamia, ja ainakin tänä aamuna iho tuntui huomattavan paljon paremmalle. Huulirasvana tää on myös ihan ykkönen. 


Ihonhoitoaddiktina ja vaikka mitä kokeilleena suosittelen sekoittelemaan talvisaikaan kevyitä öljyjä, balmeja ja superkosteuttavia seerumeita/geelejä keskenään tai sivelemään niitä päällekkäin, tälleen saa omalle iholle parhaan mahdollisen sekoituksen ympäri vuoden, pakkasetkin kun nähtävästi vaihtelee rajusti päivästä toiseen. Tuntuu muuten ihanan lämpimältä toi -5 tällä hetkellä ;) Kuten aina, olis kiva kuulla lukijoiden kosteutusvinkkejä!! Edullinen, runsas kosteusvoide kropalle olis hakusessa...luonnonkosmetiikkana, joo. Kookos on tosi jees, mutta tykkään illalla läträtä normivoiteilla. 


24.1.2014

inkattua ihoa ja rämpimistä (myös lumessa)

Heippa. 

Parin viimeisen viikon aikana on tapahtunut taas pidemmän ajan edestä. Suoraan sanoen, eilen yöllä mä torkuin sohvalla melkeen kolmeen saakka, Arrested Developementin pauhatessa taustalla. Päivä oli aika intensiivinen - eka mielenkiintoinen palaveri (ja huhhuh mikä lopputulos, löysin itseni yllättävästä uusvanhasta roolista), sitten juoksua pakkasessa, Aussiclubille tatuoitavaksi ja siitä semitäristen Casinolle uhkapelaamaan muiden ulkomaalaisturistien kanssa. Mies sai 30 000 bonuspistettä multa ehdotettuaan ex-tempore casinoiltaa. Todellakin! Tosin, hiukan mua hämäsi se tosiasia, että näytin vähintäänkin itsemurhakandidaatilta näine paketteineni....


hah!

Oli tosi high roller olo ton paketin kanssa. 

Joo, adrenaliinit oli pinnassa. Tatskaaminen, noinkin pienen tekeminen, verottaa aikamoiset mentaalienergiat. Ainahan se jännittää omalla tavallaan, uhraan palan ihostani loppuelämäksi?! Ja okei, se on riitti. Mä olin monta tuntia etukäteen lievässä transsitilassa. Alkaa sellainen tehostettu keskittyminen ja vetäytyminen, hassua. 

Lopputulos: ynpyrä ranteessa :) Instassa näkee, logatkaa sinne. Kummasti toi Insta vähentää bloggausaktiivisuutta....Mutta hei! Olihan mulla kuviakin. Nimittäin 1,5h lumirämpimisreissulta. Olin aika reipas, ja uhmasin tänäänkin kylmää. On vaan niin kaunista, ettei malta olla sisällä. Mä kärsin muutenkin paljon enemmän kuumasta kuin kylmästä. Pukeutumiskysymys, sanon minä. Tänään ostin toppahousutkin. Oikein McKinleyt. 

UFFilta ;)



Tän kuvan sain otettua sekunti ennen akun pimenemistä.
Aivan tyrmäävän kaunis maisema!








17.1.2014

töitä, töitä - mutta kivoja töitä

Terkkui työnarkomanialandiasta. On se kiva, kun voi tehdä kivoja töitä, mutta heräsin työkalenteria täytellessäni siihen, että yhdeksän-päivää-putkeen-ja-loppua-ei-näy -tyyppinen työtahti pitää katkaista. Toissapäivänä löysin itseni lukemasta työsähköposteja klo 23.15. Nukkumaanmennessä, yhden kieppeillä, jahka olin valmis keittiönsiivoamisen kanssa whoooops, aloin murehtimaan yritysverojuttuja (kunnes mies, tuo mielenhallintamaagi, teki 20 sekunnin pikamentaalivalmennuksen nuorikolleen. Bless him.)

Ei liene vaikea päätellä, mikä täällä päädyssä pitää kiireisenä. En olisi ennen uskonut, että vaapapäivän merkitseminen kalenteriin voisi olla mun kohdalla pakollinen suojelutoimenpide. Siltä alkaa näyttämään! Onneks on elukat ja mies jotka pitää jalat edes jonkin verran maassa. Muuten en varmaan tekisi mitään muuta kuin töitä tai töihin liittyviä juttuja. 

Löysin loistavan applikaation henkilölle, joka haluaa pysyä perillä tekemisistään. iDoneThis. Sopii vaikka opiskelijallekin! Perusidea on se, että järjestelmä lähettää sulle sähköpostin joka päivä. Kysyen, että mitä olet tehnyt tänään/eilen. Näin esimerkiksi tiimi tai yksittäinen ihminen pysyy kärryillä omista ja muiden tekemisistä. 



Kahdeksantuntisten toimistopäivien aika alkaa olla vähän ohi, ihmiset alkavat vihdoin tajuamaan, että ei se konttorissa nököttäminen ole suoraan sama kuin tuottelias työpäivä. Moni tekee enemmän kolmssa tunnissa kotoota käsin kuin kellokortti otsassa hälyisellä toimistolla. Työelämä käy läpi aikamoista murrosta. Tuloksen pitäisi olla kuitenkin se oleellisin juttu. Toki moni ammatti vaatii sen face-to-face asiakaspalvelun, mutta enenevissä määrin työ siirtyy sähköiseksi....harmi kyllä!! Okei, mä en esimerkiksi itse voisi tehdä töitä pelkästään läppärin kanssa. On kuitenkin päiviä, tai ainakin aamupäiviä (niinkuin nyt!), että aamutakki, pörrötukka ja jättimäinen kahvimuki voittaa mennen tullen tuon pakkaseen lähtemisen. Ja silti saan ihan tärkeitä juttuja aikaan! 

Mitäs siellä, tuntuuko office ykkösvaihtoehdolta ahkeruuden ja tuotteliaisuuden näkökulmasta vai saatko kotisohvalla parhaan moodin?

ja sitten pari rakeista ulkoräpsäsyä Espoon winter wonderlandista



Koti-orava ihmettelee, että voiko tuonne hankeen ilman pilkkihaalaria lainkaan mennä.

Mä jatkan päivää kahvikupin ja Skype-palaverin merkeissä. Oli niin tehokas aamupäivä, etten muistanut vaihtaa oloasua pois tahi pestä hampaita/harjata hiuksia etc etc. Tukka ponnarille ja play!


14.1.2014

ajatuksia neli- ja kaksijalkaisista

Note to self: älä enää käytä termiä porn (esim. food porn, pornopants...) blogiotsikoissa. Viitaten edelliseen tekstiin. Kiitos erinäisten valkovenäläissivustojen, noista postauksista tulee vähän turhankin "luettuja". Erh...

Nomuttamoi! Aamu alkoi tummapaahtokahvilla, vanhanajan luomumaidolla ja koiranpissojen siivouksella. Normaalisti sisäsiisti pikkutyttömme ei arvostanut -17 pakkasastetta. Kunnes tuli isompi hätä. Sain eilen naapurinrouvalta neljä uutta vaatetta, hänen koirilleen vääränkokoisia, mutta muuten tosi hyviä settejä. Koiranvaatebisnes on kyllä rahastuksen huipentuma. 40-60 e taitaa olla perinteisin hintahaitari pikkukoirien haalareistaja nutuista. Edelleenkään mä en voi sietää koirien pukemista, mutta noiden karvattomien kanssa ei ole vaihtoehtoa. Koiraa en vaihtaisi toiseen mistään hinnasta, mutta toki Suomen olosuhteissa tulee omat haasteensa. Mä kuitenkin koen plussana sen, että pääsen pussailemaan vauvanpepunpehmeää, hyvältätuoksuvaa ihoa, vaikka miinuksena onkin tuo ainainen pukeminen ja ulkoiluhaluttomuus kovilla pakkasilla. Eli pakkasilla ylipäätään :D 

Voin paljastaa tässä vaiheessa, että toinen koira on jo tilauksessa. Eikä se ole aivan karvaton. Katsotaan, miten käy <3 Ei tässä paineita tai kiirettä ole, luotetaan, että oikea tyyppi ilmestyy oikeaan aikaan. Lenkkikaverikuume on mulla kuitenkin kova. Kyllähän toi pikkupiru juosta jaksaa, mutta talviaikaan se on enemmän sisäkoira - ja ihan ok niin. Koiraahan tilanne ei haittaa, se rakastaa leikkiä sisällä ja kiusata kissaa. Noi on nyt ottanut harppauksen suhteessaan, ja päivän aikana flaidaushetkiä kertyy helposti neljä, viisi. Rynnistävät, mokomat, ympäri kämppää, kauhea paini, pureminen ja raapiminen puolin ja toisin. Hauskaa on. 

Kissa-vanhus on piristynyt silmissä kiitos Tasmanian Tuholaisen aktivoinnin, eilen se leikki keskenäänkin raapimispuussa. Soisin kuitenkin, että kissa saisi nopeasti kissaseuraa ja piski koiraseuraa itselleen. Mähän hommaisin täyden eläintarhan jos tila- ja aikaresurssit sen sallisi...ja siis toivottavasti tulevaisuudessa salliikin, elämää ainakin pyritään meillä järkkäämään siihen suuntaan. Parhaimmillaan mulla onkin ollut samaan aikaan kolme marsua, koira, hamstereita ja neljä rottaa. Niin, ja osaomistusheppa. Joskus yläasteaikoina, nimittäin. 

Ihmiset perustelee eläintenhankkimisesteitä usein sillä, että sitten ei pääse lähtemään matkalle välttämättä niin usein. Mä ajattelen tän ehkä hieman toisinpäin. Kuinka moni ihminen oikeasti ramppaa ex-tempore matkoilla niin usein, että tämä olisi suurempi syy, kuin se arjessa eläimen kanssa vietetty aika? Okei, näin voi olla, ja oli munkin aiempi elämä lähes viikottaista hotellissa-asumista työn takia. Eikä silloin ollutkaan tarvittavia aikaresursseja lemmikinpitoa varten. PERUSARKI on mun mielestä se, mikä eläimenpidon järkevyyden määrittää. Mulla menee paljon aikaa päivässä siihen, että huollan meidän elukoita ja hengaan koiran kanssa, oli se sitten leikkien tai ulkona ollen. Monta tuntia! 

Toki koirissakin on eroja, ja eri eläinlajien kesken sitäkin enemmän, kissat on monesti paljon itsenäisempiä otuksia. Eläimenhankkimista harkitseville arjen ajankäyttö on paljon suurempi kysymys kuin yksittäiset Kanarianmatkat tai työkeikat. Yksittäisiin juttuihin on kuitenkin pienellä vaivalla mahdollista saada hoitoapua, arkeen ei. Arjen ajankäyttö ja se, miten aikaa haluaa käyttää, on mun mielestä oleellisin kynnyskysymys. Mikäli siis kiinnostusta, rakkautta ja osaamista riittää ;) 

Mulle oleellinen plussa lemmikinpitoon liittyen on se, että mulla on joustava työ. Käytännössä mä määritän 95% mun omat työajat ja sen, missä näitä töitä teen. Eilen esimerkiksi työskentelin kotona melkein koko päivän. Kävin lounasaikaan pitkällä lenkillä ja lähdin iltapäivästä työtapaamisiin. Tulin kotiin vasta kahdeksan jälkeen, mutta koska miehen työajat on aikalailla ne perus officetunnit, niin koira ei joutunut olemaan yksin montaa tuntia. Parhaimmillaan se on ollut yksin ehkä seitsemän tuntia, ja hyvin on mennyt. Kaveri on kuitenkin vasta vajaa 7kk vanha. Mä olen alusta asti totuttanut sen yksinoloon, tekemättä asiasta mitään sen kummempaa numeroa. Mitään eroahdistuksen häivääkään ei ole ollut. Koirat on toki erilaisia, mutta energioilla pelaaminen on mun kokemuksen mukaan tehokkaampaa ja luonnollisempaa herkille ja vaistonvaraisille otuksille. Jos omistaja on lunki, koira on lunki. Jos eron hetkistä tehdään numero, koira saattaa luulla, että tässä on jotain poikkeuksellista ja vaarallista. Vähän kuin lapset ja nukkumaanmeno! 

Mä oon ehkä vähän hevosnainen näissä mun kasvatusperiaatteissa, mutta eläimet ja lapset nyt vaan on herkempiä aistimaan aikuisten asenteet ja energiat eri asioita ja teemoja kohtaan. Kunhan itsellä on tietoisuus omista energioista ja kyky säädellä niitä pikkuisen, kaikki menee varmasti hyvin. Eläin vaistoaa hermostumisen ja jännityksen valitettavan herkästi. Hevoset on parhaita opettajia tässä :)

Eikä mun periaatteet tietenkään ihan näin simppeleitä ole, älkää ymmärtäkö väärin. Pääsin kuitenkin testaamaan tätä lähestymistapaa aika hc tilanteessa jokin aika sitten. Pieni, herkässä iässä oleva tytärpuoli sai ihan hermeettisen itkupotkuraivarikohtauksen, ihan väsymystään. Kuppi meni totaalinurin ja mikään ei ollut hyvin. Raukka oli täysin hysteerinen eikä pystynyt hallitsemaan itseään yhtään. No, jokainen kunnon uhmiskohtauksen todistanut tietää! Koko perheen huomio oli kiukkuprinsessassa 110% siinä hetkessä. Mies toimi ihan upeasti, mutta mä aistin hänen huolen ja ihmetyksen, niin varmasti muksukin, vaikka näennäisesti toimittiin tilanteessa kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Kun tilanne ei ottanut rauhoittuakseen, mä vedin päälle kylmänrauhalliset mutta hellät fibat ja pyysin muksua ottamaan mua käsistä kiinni ja keskittymään hetkeksi vain mun käsiin. Naps, 15 minuuttinen raivari loppui kuin seinään ja saatiin kontakti itsekin hieman häkeltyneeseen muksuun. Halusin todistaa lapselle, että me ei pelästytä raivaria, mutta sen ei myöskään ole enää hyvä jatkua. 

Samaa teen koiran kanssa. Tai ainakin yritän!! Kukaan nyt aina muista tai osaa tai onnistu, heh. Kamalin kokemus itselle oli muinoin meidän perheen koliikkivauvan nukuttaminen...toisen ahdistus tarttui ihan täysin itseen, siinä me sitten itkettiin kumpikin ahdistuksissamme, varmaan yks elämäni karmein kokemus (okei, tästä on monta vuotta aikaa ja oma mielenhallinta oli paljon huonompi, mutta silti, KAIKKI sympatia koliikkivanhemmille....ja iso pyyntö haltiakummeille ja kaiken maailman hyville hengille, että potentiaalisen tulevan oman vauvan ei tarvisi siitä vaivasta kärsiä...). Joka tapauksessa, ennen käskyä, kieltoa tai kiitosta oikean ja halutun ENERGIAN tulisi olla se, mikä välittyy ensimmäisenä. Sekin auttaa paljon, jos visualisoi mielessään halutun lopputuloksen. Meidän yksi haaste oli esimerkiksi kynsienleikkuu, koira vihasi sitä, vaikka on muuten tosi reipas ja lunki kaikissa käsittelytoimenpiteissä. Olin jo luovuttamassa ja kiikuttamassa piskiä eläinlääkäriin kynsienoperointia varten, mutta päätin kuitenkin, että me onnistutaan, ja kaiken lisäksi hyvällä. Koiran tulee tietää olevansa siinä inhokkihetkessä täysin turvassa ja luottavaisena mua kohtaan. Eka mentiin kynsi kerrallaan, mutta viimeksi sain leikattua jokaisen koiran möllöttäessä sylissä yllättävän rentona. Katsoin vaan sitä monta kertaa silmiin ja sanoin, heh, että tää menee hyvin, ei hätää. Sanat on koirille vähemmän tärkeitä oikeisiin energioihin nähden, mutta ihmisille luontevampi keino ilmaista tunnetilaa ja omia frekvenssejä. Mä ainakin puhun tosi paljon tolle piskille. Ja hevosille. Toimii mulle ainakin tosi hyvin ja elukatkin tuntuu olevan aika vastaanottavaisia. 

Loppuun vielä muutama ulkoilufiilistelykuva kaiken tän paasauksen vastapainoksi ;) Olin ravaamassa ympäri golf-kenttää, nautin koko syrämmen pohjasta. Olin ihan eri tyttö aurinkolenkiltä palattua.







9.1.2014

foodporn

Hirrrveen pitkä tauko! Mitäpä tässä muuta syynä, kun elämä. Aiheita on ihmeen vähän, kun kamerastakin loppui akku ja laturi on herratiesmissä. Joo ei oo mun tavarat vieläkään yhden katon alla. Puhuttiin iltapäivällä, että pitäiskö tehdä muutto road map pikkuhiljaa, mutta nääääh - perinteinen edellisen yön paniikkisiivous edessä ennen näyttöjä. Eiks se oo klassikko? 

Mulla ei ole oikeasti mitään sanottavaa, heh. Mites olis läjä inspiroivia foodporn -kuvia? Ei se mitään, saatte jokatapauksessa. Ei kannata katsoa mikäli nälättää. Namnam.