Kuinka luoda paras mahdollinen arki

ARKI. 

Jotenkin arkinen sana. Pyykkivuoria ja aamupuuroa, selviytymistä ja loman odotusta? Mä uskon vahvasti siihen, että arjesta tulee tehdä, jos ei joka päivä juhlaa, niin vähintään mielekästä ja odottamisen arvoista. Joo! Nyt löysin sen termin. Mä haluan mun arkeni olevan niin kivaa, että lomalta palaaminen ei ärsytä. Onnekseni oon löytänyt vierelle puolison, joka toteuttaa kanssani tätä hyvää arkea. Kyllä meilläkin pyykätään ja liukastellaan paskavaippoihin. Koti on suoraan sanoen aikamoinen hävitys näinä päivinä. Työpäivät usein pitkiä, ruokakauppaan ja koiranulkoilutukseen koitetaan välillä raivata tilaa. Tunnelma on kuitenkin sen tärkein osa arkea. Meillä sen ylläpitäminen on kaikista tärkeintä. Arki on siis mitä tärkeintä! Tämänhetkinen arki on vauvaperheen elämää, mutta tosi ihanaa sellaista. Tämä vaihe on mitä lyhyin ja koitan nauttia joka päivästä eli myös siitä pitkäveteisyydestä ja pysähtyneisyydestä, mitä tää välillä väkisinkin on. Tulee dynaamisempia vuosia, tulee väsymystä erilaisen arjenpyörityksen vuoksi. Nyt on kuitenkin aika vain olla ja paijata tulokasta. Se on aika spesiaalia.  

Uuteen kotiin muuttaminen herätti vakavampia pohdintoja hyvästä arjesta. Uusi koti on joo sivummalla, mutta tarjoaa tähän elämäntilanteeseen sellaisia elementtejä, joilla on enemmän merkitystä kuin Stockan sijaitseminen 10min kävelymatkan päässä. Harrastusmahdollisuudet tuplaantuvat asuintilan lisäksi, seinänaapureina on rakas sukulaisperhe, tukiverkosto on muutenkin lähempänä. Mikä tärkeintä, saadaan luonto aidosti lähelle. Mm. kyseiset asiat painoivat vaakakupissa loppujen lopuksi enemmän kuin työmatkan piteneminen. 

Kivoinkaan koti ei kuitenkaan merkkaa mitään, jos ihmiset sen sisällä voivat huonosti. 

Mä koen, että tuleva koti tarjoaa mulle kaikkia sellaisia nuoren aikuisen salaunelmia, joita en olisi ikinä uskonut saavani. Ja tuossa ne nyt manifestoituvat. Kuinkahan monta vuotta haaveilin koti spasta ja sadetinsuihkusta? Pinnailin kuvia kaksikerroksisista olkkaritiloista? Nyt saan ne ja paljon muutakin. Nyt, kun tiedän, mitä aidosti haluan - onnellisuuden, mikä ei riipu mistään ulkoisesta olosuhteesta. Olen elänyt aika monta vuotta elämästäni erilaisissa kulisseissa. Ulkoapäin on voinut varmasti ihailla kaikenlaisia puitteita, joiden sisällä ihmiset ovat kuitenkin voineet tosi pahoin.  

Ja silti sitä saa ilman muuta unelmoida kodeista, puitteista ja asioista, joita arkeensa kaipaa. Ei täällä tarvitse pyydellä anteeksi! Ajattelen kuitenkin, että on tärkeä tietää, mitkä asiat tekevät aidosti onnelliseksi. Mikä on prioriteettia omassa elämässä, mikä taas kivaa bonusta ja lahjaa maailmankaikkeudelta tai mistä kukin nyt kokee hyvät asiat saavansa. Mä uskon, että me jokainen luodaan omat jumalat ja demonit, oma taivas ja helvetti. Vedetään magneetin lailla puoleemme asioita sen mukaan, miten oman mielen ja asenteen suuntaa. Mun suurimpia uskomuksia on nykyään se, että elämä muuttuu koko ajan paremmaksi. Se on kombinaatio kokemusta (= näin on käynyt) plus tahdonalaista asennoitumista. Ja tiedättekö, näin se sitten menee. Homma menee koko ajan mahtavammaksi, syvemmäksi ja rakkaudellisemmaksi. On tärkeä tunnistaa omat elämänvalintoja ja yleistä asennetta säätelevät uskomukset ja muuntaa niitä toimivimmiksi mikäli tarvetta on. En ole varsinaisesti menestysteologian kannattaja, mutta olen kokenut joka solulla miten elämä muuttuu silloin, kun itse muuttuu. Ei ole muita rajoituksia kuin me itse. 

Ja hei, elämä tapahtuu jokatapauksessa. Tellus -niminen simulaattori on välillä armotonta koettelemuksiensa kanssa. Tulee isoja suruja, haasteita ja menetyksiä. Konflikteja ja epäonnistumisia. Mä elän tietoisesti siten, että oon sitoutunut näkemään jokaisessa negatiivisessa asiassa jonkun kultareunuksen. Opetuksen, lempeän varoituksen tai kehoituksen muuttaa suuntaa taas kohti sitä parempaa, toimivampaa ja valoisampaa arkea. Ja parempia uskomuksia. Uskokaa pois, se asenne ei tule helpolla, mutta muuttaa oikeasti sen, miten hankaluuksiin suhtautuu. Ja miten ne myös ratkeavat. 

Tällaista tänään. Ei ilman draamaa ja yhtäkkisiä tilanteita, mutta luottavaisena suhteessa kokonaiskuvaan. Alla muuten kuva mun uudesta lemppari sisustuslehdestä ja kannessa sattui olemaan sellainen tyyli, jota uuden kodin olohuoneeseen himoaisin. Luonnollista, modernia, ajatonta ja rauhallista tunnelmaa. En malta enää odottaa muuttoa! Tai maltanpas. Helsinki on ihana paikka, täällä on hyvä leikkiä lattemammaa vielä kesään asti. 

Kivaa viikonloppua, tyypit! Kiitos, kun vierailit tässä blogissa, toivottavasti tuut uudelleenkin!     

Jos kirjoittaisin siten kuin hyvältä tuntuisi

Oli aikoja, ihan muutamia vuosia sitten, kun kirjoitin joka päivä. Käsin, koneella. Kirjasin ajatuksia ja oman elämän tapahtumia. Se oli suorastaan pakko tehdä ja voi vitsi olen kiitollinen, että sitä silloin tein. Nyt katson taaksepäin kaikkea, mitä on tapahtunut. Paljon vettä on virrannut Niilissä (#sinuhefani), mutta...no, olen varmaan keskittynyt elämään. Kirjoittaminen on kuitenkin tosi oleellinen osa omaa elämää ja äsken maailman ihaninta Julie & Julia -elokuvaa katsoessa tuli sellainen fiilis, että miten ja mitä mä kirjoittaisin, jos kirjoittaisin vain itselleni. Mutta sitten tavallaan kuitenkin teille lukijoille, joita on nykyään enemmän kuin koskaan aikaisemmin koska äitylijutut ja somenäkyvyys. Minkälaisia päivittäisiä ajatuksia ylipäätään haluaisin paljastaa ja kuinka paljon koen tarpeelliseksi näyttää omasta elämästä. 

Okei, ajattelin tehdä kokeilun. En mitenkään pysty lupaamaan itselleni, että kirjoitan joka päivä. Haluaisin kuitenkin haastaa itseä siihen. Kirjoittaa tänne edes pieni selostus siitä, että mikä menneessä päivässä on ollut olennaisinta. Mikä on rehellinen fiilis. Mistä olen erityisen kiitollinen ja mikä toimi. Kokeillaan, mitä tapahtuu. Ainakin haluan madaltaa omaa kirjoitus- ja bloggauskynnystä.  Huomaan selittäväni koko ajan itselle, että no sitten kun mä pääsen ottamaan tyylikkäitä kuvia, niin sitten mä aloitan taas tiuhemman kirjoittamisen. Itseni tuntien, se päivä tulee JOS tulee ja sitä ennen mulle on mielekkäämpää jakaa hetkittäisiä tallenteita sekä täällä blogissa että esim. Instastoryssa. Musta ei taida koskaan tulla sitä laskelmoivaa somekuningatarta hienoine postauksineen. Ihailen sellaista paljon, mutta niin kauan, kun tämä on rakas harrastus, niin se saa noudattaa omaa temperamenttia - kirjoita nyt, deletoi kahden vuoden päästä jos alkaa nolottaa liikaa. Sitä on muuten tehty! 

http://www.designlovefest.com

Mennyt päivä on ollut ehkä maailman leppoisin ja täydellisin esimerkki siitä, mitä äitiysloma parhaimmillaan voi olla. Oon superkiitollinen tästä. Vaikka pikku W on helppo ja leppoisa hoidokki, on mulla tietenkin, kuten kaikilla muillakin, ollut iso siirtymä äitiyteen entisestä vapaasta elämästä. Vaikka oikeastaan meidän elämä on äärimmäisen vapaata edelleen. 

Lähdin puoli kasin maissa lähikauppaan ostamaan ihan-vaan-pari-juttua ja löysinkin itseni dallailemasta kylmässä kesähesassa Stockalle koiranruokaostoksille. Ihan noin vaan. Päällä oli vanhat äitiystrikooleggingsit, reiälliset vieläpä, ja vähän mietin, että kyllä ehkä pikkuisen hävettää, jos joku tuttu tulee vastaan. Tai oikeastaan ei edes kamalasti. Teatterin kohdalla otin tukan pois pikkumyynutturalta ja sipaisin vähän sitä huulipunaa, mitä taskusta sattui löytymään. There, good enough. Mahdollisuus tulla ja mennä on edelleen olemassa. Ajoittain tulee pieniä paniikkihetkiä, että apua, en saa enää koskaan olla yksin kunnes muistan, että se pelko ei toteudu. Ja kamoon - puoli tuntia omaa aikaa, niin mulla on jo ikävä mun perhettä. Kyllä, se klisee piti paikkansa. 

Huominen starttaa vähän paremmalla aamiaisella ja sitten ihmetellään, että mitä tulevat päivät tuovat tullessansa. Mitään tarkkoja suunnitelmia ei ole ja se oli vähän tarkoituskin, meidän kaltaisille (erotyisesti lomien suhteen) piilokontrollifriikeille tosi hyvä juttu.

Rauhallista ja palauttavaa pääsiäis...telyä itse kullekin säädylle!

T. teidän kaikkien oma Konkistadori