can you freakkkin´ make up your mind?!

Moi. 

Hyvät uutiset! Olen takaisin. Tuli ikävä bloggeriin. En olisi uskonut, mutta kaikkien wordpress, weebly etc etc kokeiluiden jälkeen tämä alusta tuntuu vaan omimmalta. Toisekseen, tässä on joku hyvä karma muutenkin, kirjoittaminen tänne tuntuu kaikista luonnollisimmalta. Pyydän anteeksi tätä sekoilua ja hyppimistä! Osoitteet vaihtuu ja alustat vaihtuu koska nainen ei EDELLEENKÄÄN osaa siirtää osoitettansa...tai siis pitäisi varmaan hommata ihan se Konkistadorin oma www -sivu jotta homma skulaisi jatkossa paremmin. Koska lets face it - mä kuitenkin menen ja vaihdan alustaa taas noin puolen vuoden päästä. Just freaking stick to the plan, woman!

Plänihän on vain ja ainoastaan se, että sillä mennään mikä parhaiten resonoi. Mulla on ollut ikävä bloggaamista. Tuli pitkä tauko, koska kaikki kirjoitusenergia meni työjuttuihin. Koska tekstintuottamispaineita ei enää ole, jes, niin johan alkaa taas luovuus kukkimaan. Mä kirjoitan suppean infomatiiviset kuulumiset myöhemmin, mutta nyt sanon vaan, että kiva olla takaisin, sydän! <3 

Katsotaan mitä tästä tulee! Olis kiva, jos tulisitte sanomaan kommenttiboksiin moi, niin tietäisin, että kaikki asetukset on ok. Mä jätin bloggerin osittain siksi, että tässä oli liikaa kaikkea säätöä ja kommervenkkia. Nyt totesin, että siitä mä itseasiassa juuri tykkäänkin. Elämä metafora! Plus nyt kiinnostaisi jatkaa vloggaamista myös tämän mun arki-minä -blogin puolella. Kokeilin sitä työmielessä ja vitsi se on kyllä hauskaa ja itselle luonteva tapa...olla luova :) Katsotaan jos mä saisinkin kuvattua ensimmäisen jo pikapuoliin. 

Pus.

// Hey hey hey and sorry about the confusion about constantly changing my blog platform, name etc etc. I realized I like Blogger which is weird ´cause leaving it for Weebly felt good at the time. but yeah, I´m back! I´m super excited to start blogging again. All my energy went to writing my work blog and to other literary projects but now I´m back and feeling super creative. I guess I wanna start vlogging also, eek! Did some vlogging for my work blog and loooooved it so naturally I wanna continue with everyday subjects :) //

ylevää horinaa ja 10 vastausta

Mietiskelin eilen monia vakavia asioita. Myös tätä bloggaamista. Tämä ei ole itsessään vakavaa, mutta vakavoiduin ajatellessa sitä, että postaukset tulee tehtyä aika juostenkustusti. Samoin monet kuvailut. Mähän en todellakaan tee tätä muuten, kuin omaksi ilokseni. Homma on vaan siinä, että olen tehnyt tätä omaksi ilokseni jo vuodesta 2010 eli herranen aika, ensi vuonna niitä vuosia TODELLAKIN on jo plakkarissa! Haluaisinkin siis luvata itselleni ja satunnaisille lukijoille tuottaa vähän laadukkaampaa sisältöä. Zen-buddhismi asennetta kehiin - valitse ne asiat, mitä teet, ja tee ne täydellisesti. Täydellinen on pelottava ja mahdoton sana, mutta sillä tarkoitetaan tässä yhteydessä ennemminkin sitä, että tee niin hyvin kuin pystyt. Ja loppujen lopuksi mä olen joka tapauksessa sellainen luonne, että teen ennemmin itselleni enkä muille. Ithe pithää olla ylypeä. Ja jos äitin ei tartte hävetä ihan kauheasti, niin vielä parempi. 

Mutta niin. Juosten kustu blogi - juosten kustu elämä? Ei kai ihan. 

Voi ja pitääkin olla vähän boheemi, tämä on tällainen mun pikkuinen rento henkireikäni. Mä kuitenkin uskon myös vetovoiman lakiin ja siihen, että lukija todellakin näkee, että kuka panostaa kätöstensä tuotoksiin ja kuka ei. Sen huomaa muittenkin blogeista. Monen elämä on mielenkiintoista, stalkkaamisen arvoista, täynnä kauniita juttuja ja hyviä pohdintoja. Blogeja on Suomessa vähintään miljoonia. Ne, joita mä aktiivisesti luen, kuuluu joihinkin seuraavista kategorioista:

1) Hauska kirjoittaja, raikasta tekstiä, kynä hallussa (Britannika, Made in Lakeus ja Uskollinen Lukija sekä uusin blogilöytö Julia LK ovat hyviä esimerkkejä tästä)

2) Esteettisesti vertaansa vailla olevat blogit, kuten Coco Sweet Dreams ja muotipuolelta vaikkapa Strictly Style ja Kristina´s - ei paljoa voi neitojen kanssa kilpailla kukaan tässä kategoriassa, ei! 

3) Stalkkausblogit. Tähän kategoriaan kuuluu muutaman ystiksen-pystiksen hengentuotos ynnä muutama daami, kenen elämää on hauska stalkata seurata. On myös äärimmäisen hupaisaa kuulla säännöllisen epäsäännöllisesti, että joku random tuttu seuraa blogin kautta Konkistadorin elämää! Oih, tämä vallan hämmentää ja sydäntälämmittää samanaikaisesti. Ps. Terkkui stalkkiksille, että tämä on edelleen fragmentti elämästäni, ja ne asiat, joista olis oikeasti kiva kirjoittaa, jää monasti veks, eli ei kande edelleenkään liian tosissaan ottaa ;)

Olisi ehkä väärin sanoa, että kirjoitan tätä vain itselleni, koska ei se ihan niinkään ole. Ennemmin se menee niin päin, että sensuroin, sensuroin, sensuroin. Välillä mietin, että miksi. En osaa rajata blogin teemaa pelkästään pinnalliseen, vaikka se olisi ehkä helpoin keino. Mut miksi sensuroida. Mä olen tiettyine juttuineni jo astunut kaapista "julkisuuteen", joten ehkä nekin teemat saa valtaa alaa enemmän ja enemmän. Oman pään sisäinen perustelu on ollut joskus se, että ihmiset hämmentyvät, jos blogissa vaihtelee vuoronperään henkevät postaukset ja kynsilakkajutut. Hienosti otan taas vastuuta ihmisten hämmentämisestä! Ehkä voisin lopettaa ja kirjoittaa mitä kirjoitan ja luottaa siihen, että eri jutut resonoi eri ihmisiin.

Miksi mä profiloisin blogini kun en profiloi itseänikään? Pieni esimerkki: kävelin eilen kotiin kaupungista. Siippalassa, täällä maaseudun syrämessä, on parinkymmenen minsan kävelymatka junalta kämpälle. Tähtitaivas oli avoinna, mieli korkealla, ja tulipa taas luovuttua henkisesti eräästä tägistä, mitä olen varmaan jo viitisen vuotta tiukasti mukana kantanut. Aina, kun lähdetään sellaiseen "olen tällainen, en ole tällainen", ollaan vähän...no, turvallisilla vesillä. Ihminen rakastaa kategorisoimista. Mun ego tykkäisi välillä kovasti kategorisoida itsensä vaikka vain puhtaasti henkeväksi ihmiseksi. Mutta persele, kun täällä elämässä ollaan nauttimassa myös siitä pinnallisesta sonnasta x) joka on AIVAN ihanaa! Eli siis ainakin niin kauan, kun mä en istu 24/7 Goalla elefantin vieressä, turbaani päässä, laulan om mani padme humia. 

Miehestä en kerro detskuja ammattinsa ja muun elämänsä takia, ihan turvallisuusjuttu täällä internaatissa. Mutta omalla vastuulla ja sopivalla varovaisuudella voin toki omassa blogissani kertoa itsestäni ja ajatuksistani niin paljon, kun sielu sietää. Tämä siis hyväksi loppuaffirmaatioksi tähän. Ugh, olen puhunut!

MUTTA HEI, olihan tässä postauksessa ihan funktiokin. Nimittäin Julia LK:n blogissa ollut haaste, johon kaikki halukkaat saivat osallistua. Kiitos Julia ja kiitos kivasta blogista! Kymmenen kysymystä ja näihin vastaukset, var så goda. 

1. Mitä odotat erityisesti tulevana syksynä?

Töitä! Suurella innolla, pienellä jännityksellä ja ainaisella uteliaisuudella. Odotan myös pimeneviä iltoja täällä maalla. Paria silmissähäämöttävää reissua. Musiikkijuttuja. Yhteistä aikaa näiden mun läheisten kanssa. Odotan myös innolla mitä hevosteema voi mukanaan tuoda. Perusarkea ja sitten sitä ainaista yllättävyyttä, mitä tämä mun maailmani mulle suo. Vaikka näitä vastauksia kirjoittaessa (eilen, toim.huom.) on vähän blue ja epävarma päivä, odotan suurella rakkaudella ja suurella innolla tätä syksyä, wuhuu!

2. Viimeisin hankintasi?

Taisi olla tuo häämekko. Odotan myös suurella innolla mun H&M pakettia, how teenager of me ;)

3. Bravuurisi keittiössä?

Salaatit. Ylläri. 

4. Lempikirjasi?

Stephen Kingin Tukikohta, Anthony de Mellon Awareness ja romaani nimeltä Empress Orchid.

5. Minne haluaisit matkustaa seuraavaksi?

Jenkkeihin. Siippa ravailee vuosittain siellä työmatkalla ja mukana saa kuulemma lokkeilla, jes!. Vegasiin sain kutsun jo pari vuotta sitten, mutten ääliö osannut hyödyntää mahdollisuutta silloin. Venetsian-koti on tietenkin aina lähellä sydäntä. Sinne olisi kiva päästä syksymmällä, tällä kertaa oivan seuralaisen kanssa. Tallinna-neitsyenä (!!!!) haluaisin käydä pienellä tutustumismatkalla siellä. Tämä olisi kiva toteuttaa äidin kanssa. Onhan noita! Toki tässä on myös talvesta-selviytymis-suunnitelmana joku thaikkureissu tai vastaava. Pitää tehrä rahaa niin saa nämä kaikki toteutettuakin. Hyvä motivaattori. 

6. Suosikkipaikkasi asuinkaupungissasi?

Mä en oikein enää tiedä, mikä mun asuinkaupunkini on, mutta jos se on Helsinki, niin pakko sanoa Hietsun alue ja Eira, ja nimenomaan lenkkeily kummassakin. Espoossa luonnollisesti meidän kesäasunto. Metsä <3

7. Mikä laukku kuvastaa sinua eniten?

Ai joku merkkilaukku? En vastaa niin, vaan sanon heti, että Rimowan hopeinen matkalaukku :p T: ikuinen nomadi. 

8. Kolme suosikkibiisiä?

Rinneradion Kuvala (ikisuosikki), Eddie Vedderin Long Nights ja Björkin Isobel. 

9. Sinulle merkittävä henkilö, kenet haluaisit tavata?

Henkinen oppi-isä Israel Regardie. Googlatkaa ja yllättykää vastauksesta. 

10. Onnea on...

Mielenrauha, itsenäisyys ja sielun vapaus. Se, että joku rapsuttaa tai hieroo niskaa ja selkää. Aamukahvi. Kainalossa kuorsaava elukka. Laulaminen. Perhe. Ystävät. Blogin kirjoittaminen, blogien lukeminen. 

photoshoppauskokeilu ja pienimuotoinen jawdrop

 Meikkiä naamassa ja meikkaamaton naama? 

Ei, vaan muutama pieni kuvamuokkausjuttu.

Aika hurjaa. 

Ei ole tullut mieleenkään, että rupeaisi omaa nassua airbrushaamaan blogia varten, mutta kun se on näin helppoa niin en ihmettele, että moni siihen varmaan sortuu. 

Olkaas bloggajasisaret rehellisiä, käsittelettekö kasvokuvia?

Asu ja ohoh....kilometripostaus, vahingossa.

Asua eiliseltä. Aika mulle epätyypillinen asu, mutta tämä on nyt tällainen työ -look. Vähän siistimpi ja naisellisempi. Tykkäsin tosi paljon tummansininen-teal -väriyhdistelmästä. 

Ystävä kysyi eilen, että olenko mä perfektionisti. Mistä lie keksi moisen. Mä olen nimittäin se pahin ihmistyyppi mitä löytyy, eli laiska ylisuorittaja. Mulla oli ihana vapaaviikonloppu, aurinko paistoi ja aikaa oli vaikka kuinka. Silti mä kärvistelin joka hetki sitä, kuinka paljon mulla olis kaikkea aikuistenjärkevää tekemistä mitä voisi tehdä. Esseetä, no ihan tota pääsykoelukua, hiton veroilmoituksen tekemistä (lue: lähettämistä kirjanpitäjälle viimetipassa, kuten viime vuonnakin...). Kaikesta siitä stressaamisesta huolimatta mä kirjoitin vain yhden sivun. Lazy ass kärvistelyä sekin.

Ei pysty nauttimaan hetkestä, kun taustalla painaa tekemättömät työt. Jotka on kaikenlisäksi vapaaehtoisesti itselleen haalinut. Kukaan ei pakottanut mua alkamaan uudelleen opiskelemaan esimerkiksi tota erikoistumisopintoa. Saati tavoittelemaan tuplatutkintoa. Älkää käsittäkö väärin, ihania juttuja kaikki, ja sellaisia, mitä haluan tehdä. Mä huomaan vaan, että on jäänyt päälle sellainen moodi, jossa kaiken ytimenä on tekeminen tekeminen tekeminen. Jatkuva liikkeessä oleminen ja tietty hektisyys. Viime ja edellisvuonna mä olin koko ajan joko työreissussa, lähdössä sellaiselle tai tulossa sellaiselta. Jos en ollut, kirjoitin gradua. Mä tiedän, mä toistan tätä samaa joka viidennessä postauksessa :D mutta tää on tällaista retrospektiivistä prosessointia. Enää en oo uupunut, päinvastoin, mutta mä uppoan edelleen sellaiseen suorittajamoodiin ellen jatkuvasti tarkkaile itseäni. Mä tarvitsen itse jokaikistä metodia, mitä muille ohjaan ja opetan. Mm. tietoisuustaitoja. Rentoutumistekniikoita. Kehomieliyhteyden mahdollisimman hyvänä pitämistä.

Kieltämättä näitä blogejakin lukiessa tulee välillä sellainen fiilis, että monella muullakin nuorella naisella on se sama moodi päällä. On työt, opiskelut, salilla käyminen 7x viikossa, karppaaminen, parisuhde/sen etsintä/sen päättäminen, sisustamisprojekti, koira ja Balin reissu tulossa :D Vähän nyt ivaan, mutta ihan vaan rakkaudella. Tää on tää meidän outo yhteiskunta. Menestys on sitä, että on kaikki palikat kunnossa. Ja sen päälle treenataan vielä, kuin kilpaurheilija. Okei, monella tosiaan voi olla näin, ihan automaattisesti. Mutta kuinka moni kokee, että et riitä tässä nuorten naisten kulttuurissa jos ei ole sikspäkkiä ja Mulberrya? Ja sitten siitä huippuelämästä kirjoitetaan tietenkin blogiin ja siitä tulee yleinen normi. Lumipalloefekti. 

Mä olen tietyllä lailla elänyt tätä samanlaista elämää jo kauan ennen blogiaikaa. Luonteeni ja tyylini kanssa. Tai siis, että samat asiat on olleet mulle tärkeitä: terveelliset elämäntavat ja opiskelu. Tulevaisuudensuunnitelmat. Työelämä. Ne on  toki myös niitä teemoja, joista kirjoittelee blogeissakin. Kuitenkin on niin kovin helppo tarjota omasta elämästään jonkin sortin superkuva todellisuuden ollessa paljon monisyisempää ja värikkäämpää :) Mä voin rehellisesti myöntää, että tekisi monesti mieli kirjoitella täällä paljon vapaammin. Hehkuttaa asioita enemmän päiväkirjamaisesti. Puhua vaikka pojista ja deittailusta ;) Puhua siitä kasvuympäristöstä mistä tähän elämään on ponnahdettu. Puhua paljon syvemmistä intresseistä. Samaan aikaan nautin siitä, että tämän homman saa pitää pinnallisena läpänheittona. Bloggaaminen taitaa olla kaikille meille sellainen arjenpakenemispaikka? Silti tämä on aikamoinen kupla. Bloggaajat varjelevat yksityisyyttään, mutta jokainen lukija tajuaa kuitenkin, että samojen ongelmien ja haasteiden kanssa kaikki painii. Ehkä se on vähän ristiriitaista, että jengi haluaa lukea blogeja siksi, että paetaan omaa arkea kiiltokuvaelämään, mutta samalla kaivataan sitä "todellista" ihmistä siellä taustalla? Tai kukin nyt kai valitsee lukemansa blogit eri syistä. Mä itse luen sekä että -syistä. Esim. Pupulandian Jenni oli mun mielestä tosi suloisen koskettava ja aito, kun kertoi aika raastavasti erostaan tuossa taannoin. Nostan kyllä hattua. Varsinkin, kun lukijoita on tsiljoona ja on jo sitä tunnettavuutta. Seuraava postaus voi sitten ihan hyvin olla jostain uutuuskengistä tai huulipunista :) Sehän just on sitä elämää. Mulla ainakin. Sellaista tykkään lukeakin. 

Samaa pohdintaa aina ja ikuisesti. Wautsi, jos jaksoit mukana loppuun asti! Tää oli tällainen ajatuksenvirta. Ei ollut tarkoitus kirjoittaa mitään syvällisempää settiä, mutta näin tässä nyt kävi. 

Kommentoikaa! Kuulostaako tutulta?

Blogilistalla taas!

Mikäli hävisin sun Blogilistalta, niin se johtuu siitä, että muutin blogin nimen Konkistadoriksi entisen Valloita oma elämän sijaan. Selkeämpi mun mielestä näin. Klikkaa TÄÄLTÄ ja pääset takaisin lukijaksi!

Kuva ei liity tekstiin mitenkään. On vaan aina hauskaa, kun elukalle pistetään hattu päähän. 

Palataan myöhemmin asiaan vähän syvällisemmin.

Seuraa Pinterestissä!

Moikka.

Mikäli pinnailujen seuraaminen kiinnostaa, niin sivupalkista löytyy "Follow on Pinterest" -nabbula.

T: mukamasaikuinen työntekijä, joka säätää blogijuttuja tämän päiväisten yksilötapaamisten välillä. 

Täällä taas

Kuinkahan mones blogi tässä taas lähtee käyntiin, kolmas? :)

Homman nimi on se, että tämä oman elämän jakaminen on kivaa. Itselle. Onhan näillä ollut lukijoitakin, mutta ennen kaikkea blogin pitäminen on rentouttavaa ja hauskaa, vastapainoa arjelle.

Ensimmäinen blogi oli mahtava mutta melko paljastava. Toisen kanssa menin anonyymisti, naamattomasti,  Olen

suurinpiirtein aikuinen, työssäkäyvä nuori nainen ja haluaisin luoda tänne interneetin ihmeelliseen maailmaan sellaista blogia, joka toisaalta on tarpeeksi asiallinen ja neutraali, toisaalta tarpeeksi persoonallinen jotta pysyy edes suurinpiirtein mielenkiintoisena.

Haluaisin puhua itselle tärkeistä teemoista, kuten hyvinvoinnista, omasta asenteesta elämään ja ihmissuhteiden merkityksistä mutta toisaalta nauttia pinnallisuudesta ja kevyistä teemoista. Huulikiilloista ja ruokaresepteistä.

Onnistuisiko kumpikin?

Kokeilen!

ihan noin oranssi en oikeasti liene

Taidan mennä myös omalla naamalla.

Moi olen M ja tämä on mun pikku kanavani!