31.5.2015

dinner OOTD



Jes jes JES pitkästä aikaa asukuva, tuo blogimaailman heroiini - ei ketään kiinnosta, että kävit sushilla ja teit töitä eräs tiistai, mutta kaikkia kiinnostaa, missä housuissa sen teit. 

Käytiin syömässä Careliassa ystävien kanssa. Metsäretkeilyn jälkeen tuntui muuten harvinaisen kivalta näyttää enemmän kaupunkilaiselta, vähemmän Marja-Liisa Kirvesniemeltä. Päällä nk. klassikkot eli samat luottonilkkurit ja sama luottopikkulaukku, shortsit ja joku valkonen neule. Luottolookit on kyllä käteviä, aina on pukeutunut ja sellainen oma itsensä olo. 

// Long time no see, OOTD! Ooh that accidentally rhymed. After our wilderness retreat it felt really good to put on some makeup and wear something that didn´t make you look like a goblin / winter athlete hybrid. Same old things I wear every time I wanna feel put together but still "me". What do you think of the outfit?//

30.5.2015

Take me camping! + video

Mikä mieletön reissu takana! Camping-roadtrip johti Mikkelin suuntaan, yövyttiin kaksi yötä ulkosalla ensiksi teltassa, sitten laavussa. Sukulaisten mökki toimi saunottajana ja öhh käytiin ehkä myös ruokkimassa itsemme Trangiasafkan ohella kaupungissa. Pieni luksus sallittaneen. 

Ruokaa, vettä, aurinkoa ja erinomaista seuraa riitti, nyt olo on väsynyt mutta onnellinen. Koettiin tarpeelliseksi kuvata eilen noin neljä erilaista tanssivideota eri maisemissa. Perheen kameravastaava (jo työnsä puolesta) editoi pienen retkipätkän olennaisimmista jutuista - kiva! Instassa löytyy lisää retkikuvia. Multa perus iPhone otoksia, Kallelta pro-versioita. 

Seuraavana perjantai-illan ohjelmassa on pieni dinneri Careliassa kavereiden seurassa ja sitten, tittididii, OMA SÄNKY. Nukuin yllättävän hyvin ulkomajoituksessa, piski kainalossa ja pipo silmillä (tästä saattaa olla kuvakin), mutta kyllä tuo nykyinen buduaarini on ihan mieltsi mesta. Vähän off topic, mutta totesin reissussa myös sen, että kyllä tämä on nyt se Koti. Tuntuu aivan ihanalta, että näin pian muuton jälkeen koti on siellä missä sydänkin, eikä kämppä tunnu miltään väliaikaisratkaisulta tai vastaavalta. Vaikken oo mikään kotikissa, tuntuu tämä jo ihanalta turvapaikalta. Jes. Maaseutuikävää pääsee onneksi kompensoimaan tällaisilla reissuilla ja mökkielämällä. Eihän sitä tiedä, mihin tulevaisuus vie, mutta nyt on hyvä tässä, ydinkeskustassa.  

Seuraavat reissut on jo suunnitteilla. Kesä näyttää hyvältä. Huomenna pitäisi jaksaa nousta klo 6.30 ylppärijuhlareissulle mikä onnistunee varmaankin vallan hyvin kiitos päikkäreiden ja iltamyöhäisen espressoannoksen aiheuttaman valvomisen. Tsemii mulle!



// While waiting for our friends to join us at dinner I thought I´ll post some of our camping memories in a video form. More pics in Instagram! What a trip we had. Seriously, couldn´t have been a better one. The video obviously proves that also. Weather was totally awesome even though the weathercast sounded pretty bad at first but nope, scorchio all day long, everyday. Good thing ´cause we slept outside both nights and it was super nice to wake up to sunshine and..yeah...not get hypothermia while sleeping. Good trip but now I´m pretty tired. Physically that is. I just loved the feeling coming home and feeling like, yeah, this IS home. I was expecting this to happen some time later but it feels really good after only a month. No rest for the wicked - had an espresso after dinner which was a little too late and now I´m happily awake even though we must get up at 6.30 am tomorrow...Oh, well. Wish me luck. //


25.5.2015

Moi!

Nyt tulee hyvin arkinen postaus muutaman kuvan ja lauseen muodossa. Vähän niinkuin päivä kanssani -postaus, mutta ei ihan. Viikonloppu meni Tampereella. Mä olen viettänyt huikean tehomaanantain aamun konsulttitapaamisessa työasioihin liittyen, verhokaupassa, yrittäen puhua naiskieltä tyyliin "meil on se se se se sellainen, ei niinkun tanko, vaan se toinen" (kisko), isännöitsijätoimistossa, koiralenkillä, ruokakaupassa ja mitäs vielä...niin, menin iloisesti tapaamiseen, joka onkin vasta huomenna. 24h etuajassa on liioittelua jopa mulle. Esitin Teatterin salaattibaarissa, että en muka kuikuillen odottanut ketään 15 min ja karkasin Zen Sushiin (en mene toiste, kuivaa riisiä). 

Oho taisin myös meikkishoppailla. Oli ehkä tarkoitus ostaa suihkugeeliä Stockalta, mutta harhaantuminen. Meikkiosastolle. Mä olen blogimainonnan uhri eli kiitos Virve, Maybellinen uusi kulmaväri ostettu. Ja kiitos, jokaikinen juutuuberi, huultenvärinen rajauskynä ostettu. Istun tällä hetkellä lattialla äijähupparissa, hiukset takussa, ja mietin, että oonko edes nainen, joka rajaa huuliaan. Retorinen kysymys. 



Päivän muita hyviä juttuja!


Viiskulman Ärrälle avautunut FroYo -baari. Ainoa jäätelötyyppi, mitä kykenen syömään yli 3 rkl. Makucombona hasselrouhe ja kinuskikastike. 


Koti alkaa valmistumaan! Kaikki nartut alkavat kotiintumaan! 


Päivän asenne. Ellei jopa koko elämän. Sydäntä auki ja ilmaa keuhkoihin.

19.5.2015

My hair growing project - from tomboy to Rapunzel

Huomasin yhtäkkiä, että hiukset alkavat uhkaavasti hipoa pituutta "tosi pitkät". Näitä on leikattu pari kertaa vuoden aikana, mutta veikkaan silti, että pituutta on tullut lisää vajaa 20cm?! Varmasti geeneillä on paljonkin osuutta, mutta muutamaa muutakin syytä voisin tälle vauhdille esittää. 
  • En juuri ikinä föönaa, suorista tai käsittele hiuksia. Puhutaan siis vuositasolla! Varmasti voisin käsitellä enemmänkin, eikä ne siitä hermostuisi, mutta en yleensä viitsi. Laiska hiustenlaittaja.
  • Pidän hiuksia aika paljon nykyään auki vs. vuodentakainen, jolloin en ollut vielä ollenkaan tottunut selässä kutitteleviin kutreihin. 
  • Viime syksyn jälkeen hiuksia ei ole värjätty kuin Wellan väriä kirkastavan ja hoitavan käsittelyn avulla ja kampaamossa käydessä hiuksista ei ole napsittu pois kuin pakolliset kuivuudet. 
  • Pesen fledan niin harvoin kuin mahdollista (muutaman kerran viikossa) 
  • Tykkään läträtä öljyillä. Nykyään laitan pituuksiin arganöljyä ennen pesua - ja jälkitäteen myös. 
  • En harjaa tai kampaa hiuksia ellei ole ihan pakko, koska se rikkoo kiharan rakenteen. Jos ja kun harjaan, niin mielellään kosteahko tukka ja Tangle Teezer. 
Nykymitassaan fleda kaipaa hellää hoitoa ihan uudella tavalla kuin aikaisemmin, sillä latva on kuitenkin jo muutaman vuoden vanhaa suurimmilta osin. Ja värjättyä / raidoitettua.         Aurinkoaikaan pärjään hyvin värjäämättä, mutta talviaikaan pipon ja sisätilojen takia piilossavärjöttelevä hius alkaa olla ärsyttävän tumma. Kaikkea oon kokeillut, mutta vaalea sopii aina parhaiten mun sävyihin - ja ehkä luonteeseen myös :) 


Kyseiset suihkutettavat tuotteet ovat jokapäiväisessä käytössä. Frizz Ease on tosi hyväksi koettu sarja mun hiuslaadulle, täytyypi hankkia koko setti shampoineen päivineen. Kuivashampoita olen kokeillut nyt ehkä muutamaa merkkiä ja onhan niissä isoja eroja. Batiste lähtee seuraavaksi hyllyyn, koska kaipaan itse kivempaa tuoksua kuin mikä tästä tehokkaasta mutta tylsästä Kliposta lähtee. Ihan hyvä hinta-laatu -suhde kuitenkin, jos kaipaa vähän styrkempää tuotetta.  

Noniin ja sitten mielenkiintoiseen osioon, eli muuttumisleikkiin poikatukasta KutriKatriksi! Ihan ensiksi, isot ja nolot pahoittelut noista likainen peili -kuvista. Keskittykää oleellisen, minä häpeän emännäntaitojani täällä... (tähän se emojiapina, joka peittää silmänsä)

mites toi pose?!
Tästä lähdettiin liikkeelle. 2012 keväällä. Okei, pitkästähän siis lähdettiin, mallityötauon alkajaisiksi menin ja katkaisin kaikki prinsessakutrit v*****n, niin sanoakseni, enkä olis voinut olla tyytyväisempi! Tämä on edelleen paras lookki omasta mielestä. Ikinä. Tunsin olon tosi seksikkääksi, mutta pari naiskaveria väittää, että olin tukkamuutoksen myötä paljon kovempi ja vaikeammin lähestyttävä. Mene ja tiedä? Tykkäsin. Tunnustus: olin jo leikkaamassa lyhyttä tukkaa takaisin helmikuun tienoilla, mutta mutta...se nyt sitten jäi (terkkuja rakas jos luet tätä :p)



Aloin taas kasvattelemaan kutreja ja se välivaihe, jossa hiukset eivät ole MINKÄÄN mittaiset ala ysäripolkka, oli ihan hirveä. Joten --> klipsipidennykset! Älkää ihmiset kärvistelkö, vaan iskekää huivia ja pipoa ja lisuketta päähän. Ainoa vaan, että kuinkahan monesti joku yli-innokas toveri repäisi klipsuja vahingossa pois, heh. Auts. Omat meni huonoon kuntoon nopeasti, mutta se oli mun vika, ei valmistajan. Pesin niitä ihan liian usein enkä hoitanut riittävästi! Kuontalo muuttui monta sävyä tummemmaksi ja tykkään kyllä edelleen tästä tyylistä itselläni. 


Onnekkaasti pääsin polkkavaiheeseen tosi nopeasti. Tämä on myöhäissyksyltä 2013. Ilmeisesti föönattu, silloin kiharat menee (tuolla pituudella) södeiksi korkkiruuveiksi. Tosin liian södeiksi omaan makuun. Silti taas yksi lempparilookeista, mutta koitan sinnitellä hetken tällä nykyisellä megapitkällä...seuraavaksi ehkä taas tämän tyylinen? 



Viime kesältä. Olin ehtinyt leikata pituutta muutamia senttejä ja tuosta ohimolta huomaa epäonnisen otsisvaiheen, oli muuten tällä kertaa virhe! Yleensä mun otsis ei ala kihartumaan paitsi nyt sitten tietenkin. 


^ köyhän miehen Shakira. It´s the humidity!
Ei muita kommentteja. Tällainen tämä monesti on. 



Viikko sitten mökillä. Näytän yhtäkkiä niin nuorelta ja viattomalta, vaikken ole kumpaakaan. Hiukset on luonnonkiharalla ja edellispostauksesta muuten näkee, että mihin asti selkää ne nykyään ovat. Ajattelin mennä tällä siihen asti, että saan kuvan, jossa nousen vedestä rinnat hiuksien peitossa. Ihan omaksi iloksi! Voi sitten mummuna ihmetellä kiharapehkovaihettaan. Että naiset - kyllä ne sieltä kasvaa! Jaksakaa odotella. Muistakaa kosteutus ja hyvät öljyt, sisäisesti ja ulkoisesti. 

Btw kulmakarvat ovat täydessä luonnontilassa. En nypi niitä, en ole koskaan nyppinyt muuta kuin yksittäisiä hajakarvoja, mutta ne ei vaan levene! Olen siis poissa kulmakarvatrendin aallonharjalta...

// Brief summary: my hair growing project from 2012 to a week ago. I rarely chemically treat or heat style my locks so I guess that supports the growth along with my genes. I´ve been cutting the lengths a few times and colored during the winter seasons, but nothing too harsh or too often. I try to use as much oils and moisturizing products as possible, even using oil before washing my hair. I did love my pixie cut A LOT but trying to enjoy this Goldie Locks phase now as long as possible //



12.5.2015

The skin you´re in


Tykkäsin tosi paljon ylläolevasta kuvasta. Aika herkkä, aivan kuten mallin ihokin!
Miten kuvailisi omaa ihoa? Hankala. Heti lähtee siis negatiivisille vesille ajatukset! Se kuivuu, reagoi, se muistaa jokaisen kolhun ja teini-iän pikanaisistumiset. Toisaalta se kiittää minuuteissa, jos sille antaa kosteutusrakkautta. Se pitää kosketuksesta. Tosi paljon. Se on jaksanut sinnitellä läpi erilaiset elämänvaiheet.

Mä tiedän oikein hyvin, miten herkästi syyllistyn itse negatiiviseen kehopuheeseen oman pään sisällä. Ja kuinka helposti saatan kommentoida toisillekin, että voikun tämä ja tämä asia olisi paremmin itsessä. Asioihin toki voi ja saa vaikuttaa. Treeni ja hyvä ihonhoitorutiini on tärkeää.  Mitä jos alkaisi kuitenkin kiittämään kropan isointa elintä kaikesta siitä, mitä se kestää mun kanssa. Katsoisi peiliin tietoisesti rakastavin silmin, eikä bongaten heti niitä osioita tai ilmiöitä itsessä, jotka voisivat olla paremminkin. Ajatuksen mahti käyttöön? 

Eilen illalla meikkejä putsatessa tajusin myös, että jokailtainen putsaus/rasvaus -ruljanssi voi olla kunnon positive thinking -tuokio. Samalla, kun läträän voiteilla, voin tietoisesti ajatella hyvää itsestäni. Kuunnella sitä ihoa ihan rauhassa ja valkata tuotteita illan ihofiiliksen mukaan, eikä vaan toimia automaatiolla. Mulla on kehittynyt parin viikon sisällä sellainen rutiini (ehkä juuri tämän takia), että entinen kuivankarhea ja samea kasvojeniho hohkaa terveyttä ja elinvoimaa eikä kuivuusnäppyjä ole juuri lainkaan! Omat speshölvinkit tulee varmasti seuraavassa postauksessa, jos jotakuta kanssakärsijää kiinnostaa. Mä ainakin rakastan blogimaailman purnukkapostauksia! Edellinen löytyy täältä.

Otan haasteen vastaan, iho, ja ajattelen susta enemmän hyvää!
Koska jokainen on kauniimpi kuin itse uskoo 

Katsokaapas allaoleva video! Aika herkkä sekin. 




// I´ve recently discovered that a) I CAN still love my skin despite of all the sensitivities and tiny annoyances I have and b) my nightly skincare routine CAN be a time when I can think good thoughts about my skin and listen carefully what it wants at each moment. ´Cause after all we´ve been through together...it´s a pretty damn good skin. Coming up - my skincare routine which has given me a new, healthy glow! Check out Dove´s beautiful video. We´re all way more beautiful than we think. //

photo by Kalle Kirjalainen Photography



5.5.2015

wining, dining and loving in Copenhagen


Muutama ruokavinkki Kööpenhaminaan matkaaville!
Allekirjoittaneiden matka meni enemmän ja vähemmän wine&dine meiningeissä, eikä valittamista. Maut oli skandinaavisen puhtaita ja raaka-aineet laadukkaan tuntuisia. Hinnat tuntuivat aika helsinkitasolta mun mielestä.

Matkan eka steppi tapahtui ihanassa Joe & The Juicessa, mikä, joojoo, on ketju, mutta saakeli, miten hyvältä avokadoleipä maistuu matkustusaamun jälkeen! Ja ne mehut...! Niitä Joe osaa tehdä. Rantautuukohan tämäkin jossain vaiheessa Helsinkiin? Pretty pleace?


Seuraavalle päivälle oli varattuna kaksi safkapaikkaa, aamupäivän brunssi Toldbodeniin ja dinneri fine dining paikkaan nimeltä Era Ora. Harmi kyllä michelintähtimestassa ei ihan kehdannut ottaa iPhone -kuvia. Kaikkea muuta mä sitten kehtasinkin tehdä. Mm. kaataa vesilasin pienissä viinihuuruissani vieressä istuvan herrasmiehen syliin. Voiko enää enemmän nolottaa? Äiti-polo olisi kuollut häpeästä, mutta ei ollut onneksi tällä kertaa mukana. Tallinnan Bocca, myöskin pohjois-italialainen mesta, meni kuitenkin hinta-laatu -tasoltaan Era Oran yli. Köpiksen dinnerkokemus oli kyllä kaikkinensa ihan mahtava! Palvelu oli huikeaa ja seura nyt tietysti parasta.  

No, brunssista kehtasi räpsiä kuvia. Paikka oli tosi ihana, paljon trendikästä hipsterväkeä Chanel-laukku olalla, ja brunssi itse oli yksi melkein kolmekymmenvuotisen elämäni parhaista. Shout out sille, että söin pekonia ja nakin jos toisenkin hyvillä mielin. Jälkkäri ei enää vaan mahtunut alas, sääli kyllä. Iso suositus! Ruoka-annokset näytti myös hyvältä ja viikonloppuisin mestassa taitaa olla hyvä meno iltamyöhään asti. 







Toldbodenin lähellä oli kaunis puisto kirkkoineen ja lampineen. Keskustaan oli just sopiva kävelymatka, me osuttiin kaiken lisäksi kivalle galleriakadulle. 


Mahtavan viiden ruokalajin illallisen ja yöllisten bailutuntien jälkeen aamupala ei varsinaisesti huutanut luokseen, mutta ennen kaupungille lähtöä käytiin naapuruston kivassa pikku kahvilassa vetämässä sämpylä-kahvi -setit. 

Kävellessä ja Glyptotek museota kolutessa tuli kuitenkin seminälkä ynnä sadekuuro ja kappas, osuttiinkin sopivasti mitä parhaimman pizzapaikan ovelle sadetta piiloon. Paikan nimi on Neighborhood ja nyt on pakko sanoa, että taisi olla elämäni paras ja nätein pizza vaikken yleensä kyseisen ruoan suurfani olekaan ja siten ehkä jäävi arvioimaan. Mehut oli myös taivaallisia, varsinkin mun omena-timjami-rosmariini versioni. 



Kyllähän siellä muutakin syötiin ja juotiin, mutta tässä nämä muutamat lämpimät suositukset!

 // Although the weather didn´t treat us so well, the food did. If you´re traveling to Copenhagen, have brunch at Toldboden, dinner at Era Ora and the best organic pizza at Neighborhood!//

3.5.2015

All black everything

Scandidaamit osaavat pukeutua, se huomattiin taas taannoisella Köpis-reissulla. 
Analysoin, että mikä siinä simppeliydessä, luonnollisuudessa ja silti arvokkaalta näyttämisessä oikein on...miten ne sen tekevät?! 
Less is more ja laadukkaat materiaalit taitavat olla se juttu? Hiukset on tyylillä raidoitetut, iho luonnollinen ja pikkuisen päivettynyt. Meikki sen näköinen, että I was born this wa-haaayyy. 

Vaikka viiletin Tanskassa (kuten myös täällä koto-Helsingissä) tyytyväisenä vaaleanpunaisessa lintutakissani, musta ja valkoinen ovat silti vaatekaapin perusvärit. Ei voi mennä kauheasti vikaan. Jossain vaiheessa kiroilin, että kaapista ei löydy mitään väriä. No löytyyhän sieltä, mutta jotenkin se olo on omin tuossa monochrome -meiningissä. Punaiset huulet, korut ja laukut sitten vaan statement elementeiksi mikäli tulee muuten liian korppi olo. 

Keräilin Pinterestistä tyylikkäimpiä black is the new black -kuvia. 













Hyvällä nahtakakilla, pillifarkuilla, parilla topilla ja muutamalla korulla saa jo täyden garderoobin aikaiseksi. Aika kätevää. Jos mun pitäisi määrittää oman tyylin kulmakivet, olisi ne varmaankin mustavalkoinen paita, nahkatakki, tiukat mustat housut ja punaiset huulet. 

Jahas täytyypä stailailla menemään ja pyytää hovikuvaaja tuohon pihalle!