Viherhaaveita, omavaraisuutta ja huippukokkeja

Haluaisin olla viherpeukalo. Lapsuudenkotini on täynnä kasveja, osa jopa kymmeniä vuosia vanhoja. 

Omakotitaloissa asuessani olen koittanut kylvää maahan vähän kaikenlaista kurpitsoista retiiseihin, hyvällä ja huonolla menestyksellä. Pahin takaisku sattui melkein neljä vuotta sitten silloisen koiranpennuin syötyä KAIKKI kodinhoitohuoneessa asuneet taimivauvani. Alan pikkuhiljaa toipua siitä iskusta.

Nyt, kun oman pihan ääreen pääseminen häämöttää kalenterissa, huomaan seikkailevani puutarhamaisemissa sekä kaupoissa että interwebissä. Palauttelen mieleen erilaisia helppoja kylvöksiäni ja mietin, että kuinka monta salaattilajia mahtuu tulevaan istutuspenkkiini. Kasvien ja puutarhan hoitaminen on aika mahdoton tehtävä ellei ole itse 90% ajasta paikalla. Ajattelin siis hyödyntää tämän kotiäitiysajan puutarhurointiin ja sen opettelemiseen. Tulevaisuuden haaveena on lisätä omavaraisuutta niin paljon kuin se aina on elämäntilanteeseen nähden mahdollista. Eikä aikaakaan, kun sienestyskausikin on taas ovella <3 Mutta eka se kesä! Syksy tulee kyllä.

Yllä oleva kuva on tänhetkisestä olohuoneesta ja mun mitä helpoimmasta sisustuskasvista, rosmariinista. Hah! On muuten aika korea vehka noin niinkuin visuaalisestikin, suosittelen! Hän pääsee siirtymään pihan puolelle jahka uusi kotikaupunki kutsuu. 

JA HEI! Tulossa myös yksi uniikki ja odotettu viherpiipertämiseen liittyvä teema, jota mehustelen mielessäni jo tosi paljon...Toukokuun alussa pääsen hortoilemaan ja opettelemaan uusia villikasveja upean Sami Talbergin kanssa. Sami on tunnettu villiruoka kirjoistaan, ympäri maailmaa järjestetyistä workshopeistaan sekä mm. Cargo -vegeravintolasta. Siinä on mies, joka tekee sydämensä työtä - ja sen näkee!

Loppuun vielä terkut Noora H:lle ja suloiselle Baby H:lle jotka eilen sattumalta Stockan äitylipisteellä bongattiin! Onpa ihana, että blogi- ja internet-tuttuja alkaa olemaan jo niin paljon, että harva se viikko tulee tällaisia hauskoja sattumakohtaamisia.   

Pitääkin muuten tehdä juttua jossain välissä vauvaystävällisestä Helsingistä ja kaupungin parhaista vauvanhuoltopisteistä :) 

Take me camping! + video

Mikä mieletön reissu takana! Camping-roadtrip johti Mikkelin suuntaan, yövyttiin kaksi yötä ulkosalla ensiksi teltassa, sitten laavussa. Sukulaisten mökki toimi saunottajana ja öhh käytiin ehkä myös ruokkimassa itsemme Trangiasafkan ohella kaupungissa. Pieni luksus sallittaneen. 

Ruokaa, vettä, aurinkoa ja erinomaista seuraa riitti, nyt olo on väsynyt mutta onnellinen. Koettiin tarpeelliseksi kuvata eilen noin neljä erilaista tanssivideota eri maisemissa. Perheen kameravastaava (jo työnsä puolesta) editoi pienen retkipätkän olennaisimmista jutuista - kiva! Instassa löytyy lisää retkikuvia. Multa perus iPhone otoksia, Kallelta pro-versioita. 

Seuraavana perjantai-illan ohjelmassa on pieni dinneri Careliassa kavereiden seurassa ja sitten, tittididii, OMA SÄNKY. Nukuin yllättävän hyvin ulkomajoituksessa, piski kainalossa ja pipo silmillä (tästä saattaa olla kuvakin), mutta kyllä tuo nykyinen buduaarini on ihan mieltsi mesta. Vähän off topic, mutta totesin reissussa myös sen, että kyllä tämä on nyt se Koti. Tuntuu aivan ihanalta, että näin pian muuton jälkeen koti on siellä missä sydänkin, eikä kämppä tunnu miltään väliaikaisratkaisulta tai vastaavalta. Vaikken oo mikään kotikissa, tuntuu tämä jo ihanalta turvapaikalta. Jes. Maaseutuikävää pääsee onneksi kompensoimaan tällaisilla reissuilla ja mökkielämällä. Eihän sitä tiedä, mihin tulevaisuus vie, mutta nyt on hyvä tässä, ydinkeskustassa.  

Seuraavat reissut on jo suunnitteilla. Kesä näyttää hyvältä. Huomenna pitäisi jaksaa nousta klo 6.30 ylppärijuhlareissulle mikä onnistunee varmaankin vallan hyvin kiitos päikkäreiden ja iltamyöhäisen espressoannoksen aiheuttaman valvomisen. Tsemii mulle!

// While waiting for our friends to join us at dinner I thought I´ll post some of our camping memories in a video form. More pics in Instagram! What a trip we had. Seriously, couldn´t have been a better one. The video obviously proves that also. Weather was totally awesome even though the weathercast sounded pretty bad at first but nope, scorchio all day long, everyday. Good thing ´cause we slept outside both nights and it was super nice to wake up to sunshine and..yeah...not get hypothermia while sleeping. Good trip but now I´m pretty tired. Physically that is. I just loved the feeling coming home and feeling like, yeah, this IS home. I was expecting this to happen some time later but it feels really good after only a month. No rest for the wicked - had an espresso after dinner which was a little too late and now I´m happily awake even though we must get up at 6.30 am tomorrow...Oh, well. Wish me luck. //

obviously she´s really into blogging

Arki remonttiin, heppa alle, Nakulle oma sivusatula?

Haluaisiko joku laskea, että kuinka monta kertaa videossa mainitaan termi penisrengas?

Oliko kynttilät taustalla luomassa kodikkuuden illuusiota? 

Jääköön vielä toistaiseksi salaisuudeksi mihin ratkaisuun sankarittaremme päätyi. 

Nyt kun pääsin taas tähän arkibloggaamisen makuun, niin enköhän jatka jutteloita hetimiten taas. 

Ai niin en ollut tänään Långvikin kylpylässä, Se onkin vasta kuukauden päästä. Hups. 

peukalo vihertää Hippilandiassa

Harvoin pääsee maaliskuussa jo miettimään kylvämistä ja niittämistä. 

Mä olen kuitenkin jo muutaman päivän ajan suunnitellut erilaisia kesäproggiksia meidän kesäasunnon suhteen. Oma pieni kasvitarha olisi aika kiva, siellä voisi kasvaa helppoja juttuja, kuten salaatteja ja yrttejä, mutta myös lehtikaalta, herneitä, porkkanoita, perunaa, ja parhaassa tapauksessa jopa kirsikkatomaatteja jossain minikasvihuoneessa. Onneksi mulla on konsultointiapua lähellä - kälyn isä on entinen kaupunginpuutarhuri, ja kiitos hänen, meillä on aika kivan näköiset pihat nykyään. Vs. entinen, en halua edes miettiä...Mä en ole varsinaisesti kukkaihminen, mutsi saa hoitaa sen puolen. Mua kiinnostaa hakea omalta kasvimaalta vähän vihreää pöytään. 

Jonkin sortin kylvölaatikot ja mahdollisesti myös idätyssysteemit on ensimmäisinä to-do -listalla. Ja sitten, jos löytäisi jostain sellaisen pikkupikkukasvihuoneen...sisäänkäveltävän version mä toki haluaisin, mutta kaikki aikanaan. Miksei sitten miehen pihaan? Tässä on kokoa kyllä ihan kivasti, mutta ei mitään järkeä alkaa väsäämään pihaa, tämä kun voi lähteä seuraavalle asujalle periaatteessa hetkenä minä hyvänsä. Kesäasunnolla kasvimaasta on sitäpaitsi iloa kaikille. Voin myös nähdä itseni valistamassa pilttejä viljelyasioissa, viime kesän teema oli kuitenkin kosmologia. Hyvä aloittaa isoista kokonaisuuksista ja siirtyä sitten kohti porkkananviljelyä. 

Muitakin mökkirproggiksia on mielessä. Yksi huone vaatii seinäpanelointia, saunakammari taas lattianmaalaamista. Kesäasunto 30min Manskulta on siitä kätevä, että siellä pääsee TODELLA viettämään aikaa. Koirat tykkää ja emäntä tykkää. Nytkin oon täällä :) Toisaalta odotan kauheasti sitä,että päästään hengailemaan tänne koko suuren perheen voimin. Toisaalta taas täällä on aika kiva olla välillä ihan yksin. 

Vielä ei ole juoksevaa vettä, jääkaappia, eikä peittojakaan sängyssä. Taidan siis vetäytyä tuonne ison tien toiselle puolen yöksi...vielä toistaiseksi! Enää ei mene kauaa siihen, että aamupalan voi nauttia aurinkoterassilla. Tai jopa laiturilla!!! Tämä on aitoa luksusta. 

It´s such a perfect day, I´m glad I spent it with you

Nyt kävi niin, että oletusarvoiltaan paska viikonloppu kääntyi aika tosi ihanaksi. 

Ja tässä todistusaineistoa kera hymyt korviin nostattavien eläin auringossa -kuvien. 

Kohta 1. 

Mäkin kautta mökille, ekaa kertaa tänä keväänä. 

Mökki, ei Mäkki.

Kuulemma tulossa lämmin päivä.

Kohta 2. 

Tunti pihalla, tunti metsässä, tunti pihalla. 

Naku sai olla ulkona enemmän kuin männäkuukausina yhteensä! 

No, nytkin Nykki-hupparissa ja välillä lampaantaljan päällä lämmitellen, 

mutta Pikku-Posliini touhusi tuntikaupalla. 

Kohta 3. 

Mamma otti aurinkoa. 

Istuin lämpimällä terassilla pelkässä hupparissa, aurinko lämmitti kasvoja. 

Ai mikä alakulo?

Kohta 4. 

Kevyt Omo-mainos.

Lika ja ilo korreloi. 

Olikohan valkoinen koira sittenkin huono idis?

Kohta 5.

Himaan, valkonalle suihkuun. 

Märän koiran hajun tuhoamista ennen vieraiden saapumista.

Kohta 6. 

Afrikan tähteä ja leikkipuistohengailua. 

F unohti näemmä myös eroahdistuksensa nukkuessaan koomassa himassa. 

Mai laif is pöörfekt

HYVÄÄ NAISTENPÄIVÄÄ!

Kaunis kotipiha

Paviljongin rakenteet muuttuivat huurtuessaan sangen kuvauksellisiksi, oli pakko mennä ulos räpsimään.

Mä en tiedä miksi, mutta jostain syystä haaveilin tosi pienenä lapsena omakotitalosta, jonka pihalla oliti tuijia. 

No tässähän ne nyt on <3

Pihalla tuulettumassa oleva matto näyttää huurteiselta jo sellaisenaan.

maalle vai lähiöön?

Oon ravannut viikon sisällä useamman asunnon väliä. Kaupungissa, lähiössä, maaseutulähiössä, vielä enemmän kaupungissa ja niin maalla, ettei yöllä ulkona ollessa näe metriä kauemmaksi. Kävin _salaa_kääntymässä yhden sellaisen talon liepeillä, joka herätti taannoin meidän kiinnostuksen. Oli vähän ex tempore teko, mutta talo sijaitsi 3km päässä vanhempien talolta jonne olin valmiiksi matkalla, joten miksipä ei tekisi pikkupikku sniikkausta samalla. Talo oli itsessään upea jo kuvia katsellessa, ei siinä mitään, mutta rakastuin palavasti pihapiiriin ja näkymiin. Rinnetalolta näkyy peltoa ja metsää pitkälle horisonttiin. Välittäjän mukaan naapurit kyllä näkyy, mutta aika heikohkosti. Eivät ainakaan häiritsisi (miehelle iso plussa). Ajoin erinäisten hevoshakojen ja lehmätilojen ohi, saavuin tien päähän, ja siellä se häämötti. Monen sadan metrin semivetinen ja kuoppainen hiekkatie vei pienen kukkulan päälle, ja puiden läpi pilkotti tutun talon ääriviivat. Jotenkin mieleen tuli Humiseva Harju, heh. 

Olihan se todella näyttävä pihapiiri, mutta lokakuun lopun pimeys ja vesisade toi sopivasti realiteetteja itselle. Haluanko oikeasti muuttaa niin maalle, että naapuria ei melkein näy ja pimeys on ihan järkyttävän pimeää? Tulisiko sieltä lähdettyä koskaa pois, vai olisiko edessä joku Hohdon uudelleenfilmatisointi IRL? Mites lasten kuljettaminen? Espooseen ajaa 25 min talvinopeuksilla, ei sinänsä paha. Mä vertaan aina siihen, miten kauan julkisilla joutuu tönöttämään lyhyitäkin matkoja. En ollut sillä hetkellä kuitenkaan älyttömän otettu ajatuksesta synkkä maaseutu ja me. Kaksin. Suurimman osan ajasta. Mies The Kotihiiri varmaan tykkäisi. Jos se saisi päättää, meillä olis oma aidattu metsä ja raatelukoira portilla. Se olisi sopiva privacyn taso! Meillä olisi ollut mahdollisuus mennä näyttöön torstai aamuna, mutta tyyppi palaa työmatkalta vasta päivemmällä. No, pitää miettiä... 

^ lumimaisemassa kaikki on nättiä.... :/ näin tän kuvan sattumalta Pinterestissä, ja fiilis oli jotenkin sama!

Ajoin porukoiden luo ja totesin, että tutun, rakkaan metsäisen pihan fiilis oli pimeässä ja sateessa aika karmiva. Mä en juurikaan pelkää mitään, mutta se pimeys oli jo creepya. Koirakaan ei lämmennyt pissareissuihinsa. Eilen aamulenkillä talsittiin pikkumatka kuraisella tiellä ja ihasteltiin hevosia. Totesin, että sellainen ei mua haittaa. Nihkeä keli on ihan fine, mutta se sysipimeä metsä...oon lukenut ehkä liikaa Stephen Kingiä tai sitten se on vaan evolutiivinen jäänne. Tai ehkä kuitenkin ihan maalaisjärkeä :D Mietin, että kolmisen kuukautta vuodesta se olisi juuri tällaista. Onhan meillä tälläkin hetkellä omakotitaloelämää, pimeyttä ja märkyyttä, mutta kumpaankin naapuritaloon on ehkä vaan 10m välimatka. Jotenkin se tuntuu omalla tavallaan ihan turvalliselta. Tää toinen asunto, jota käytiin silloin taannoin katsomassa, oli jollain tavalla mulle ehkä enemmän mieleen. Sijainniltaan. Lähempänä Helsinkiäkin, julkiset menee melkein vierestä. Siinä sosiaalinen elämä olisi ihan toisella tolalla. Voi kuitenkin hyvin olla, että kumpikaan näistä asunnoista ei ole se meidän, vaan jotain parempaa on tulossa. Siihen asti, Espoossa on hyvä olla :) Cityyn me ei haluta. Kriteerit:

• Pitää olla iso piha, metsää ja ehkä vähän lande meininki. Kun nämä valitsee, valitsee toki myös pimeyden! 
• Neliöitä olis kiva olla enemmän kuin nykyisessä (reiska 100m2), mutta ei välttämättä ihan kauheasti. Meitä on kuitenkin kaks suurimman osan ajasta. Tila on toki aina kivaa, ei siinä...mutta ei ihminen oikeasti tarvitse tilaa. Varsinkin, jos tykkää hengaa ulkona kuten mä. 
• 50-60km Helsingistä alkaa olla maksimi

Mua kiinnostaa bloggaajien asuntopohdinnat aina, mutta en tiedä onko tämäntyyppinen ajatustulva kenenkään mielestä mielekästä, heh. Ei kai sen nyt niin väliä. Kommentoikaa pliis jos haluutte, olis tosi mielenkiintoista kuulla kriteerejä kodille! Nykyiselle tai tulevalle. Ja aina saa haaveilla :)

Ps. Uskomaton viikko, niin paljon tapahtunut kaikkea! Eilen oli mm. 2,5h työhaastis. Nyt jää omaan harkintaan, että lähdenkö messiin yhteen mielenkiintoiseen projektiin ja kuinka suurella intensiteetillä. Vähän jänskättää, mutta ehdot stämmäis just mun toiveisiin. Taidan lähteä <3 Tänään tapasin heti aamusta erästä ihanaa bloggaajarouvaa (huutakaa avokadopasta!), yhteistyön merkeissä. Tämä ei liity muhun tai tähän blogiin, puhtaasti työjuttuihini.

Pps. Ajattelin alkaa tekemään välillä vlogeja tänne. Kirjoittaminen on kivaa, mutta videolla saa vaan tuotua niiiiiin paljon enemmän asiaa. Tykkään sitäpaitsi itse vlogeista tosi paljon. 

mitä ihanin maastojuoksu

Jos joku olisi kertonut mulle viisi vuotta sitten, että lähden kymmeneltä lauantai aamuna tunnin maastojuoksulenkille, olisin ehkä kyseenalaistanut kertomusta. Mutta näin kävi ja voi pojat, kun oli ihanaa! Luksusta on lähteä kotipihasta ja olla heti metsässä. Luksusta on violettivillapaitainen navigaattorikoirani, joka aina muistaa oikean reitin takaisin. Mä voin keskittyä liikkeeseen, en suunnistamiseen. Oltiin hyppelöitsemässä vajaa tunti. Aika VK painotteiseksi meni, maasto on niin paljon rasittavampaa kuin tielläjuoksu. Mä olen ihan suunnattoman tyytyväinen, kun nämä mun surkeilta tuntuneet energiatasot alkaa normalisoitumaan. 

Luksusta on kauniiden maisemien lisäksi löytää TÄYDELLINEN JUOKSUPOLKU! Mies sanoi, että jotain tietä seuraamalla päätyy lopulta Nuuksioon (missä meidän kesäasuntokin sijaitsee), mutta nyt vasta löysin reitin. Kymmenen kilometriä ja olisin mökillä? Sweet. Lähdettiin tutkimaan tuota polkua kuitenkin toiseen suuntaan. Mulle tuli mieleen lapsuudenmaisemieni Pyynikki ja Kauppi, oli tosi samanlainen tunnelma. Hihkuin innosta: tällaiset reitit suoraan kotipihalta? Meinasin laittaa miehelle viestiä, että ei sittenkään harkita muuttamista. Tää on täydellinen paikka. Ja onhan tämä! Ihana ajatella, että meillä on täällä hyvä olla eikä kiire mihinkään. Mitään ei uudessa paikassakaan menetettäis, päinvastoin, metsää, maastoa ja kymmeniä polkuja on silmänkantamattomiin. 

Löydettiin tällainen kiva lampi keskeltä ei-mitään. Tässä vaiheessa The Navigaattori piippasi hieman huolissaan, että tarviiko vielä jolkottaa kauemmaksi. Käännyttiin takaisin, ja mä pääsin leikkimään Spidermania jyrkälle kalliolle. Toi mun piskini on myös varsinainen apina, rakastaa kiipeillä. 

Mulla jatkuu yh-viikonloppu töiden ja kahden kämpän siivoamisen merkeissä. Jos sais kodinhoitohuoneen ja lastenhuoneen jonkinsortin kondikseen, niin oltaisiin jo voiton puolella. Salaa toivon saavani tuliaisia tästä hyvästä ;)

/If someone had told me five years ago that one Saturday morning I will go for a trek run and actually enjoy it...But I did! I love, love, love running in the woods. I´m so grateful that these wonderful treks happen to be right next to our house. Not sure if I ever wanna move :) The Possible New House happens to have dozens of treks, awwww <3 And the best thing is that I´d get to run and ride with horses and dogs. Amazeballs. Ah, but we´ll see what happens. Either way, I´m so happy where we are right now./

teaseri

"vain vanhaaaa riiiiiiiimuuuu on nyt tallissaaaaaaaain..."

...ja tämän takia istuttiin eilen yhdeksästä yhteen viinin ja juustojen äärellä. 

Isoja miettimisiä; ei niitä halvimpia mahdollisia ratkaisuja ja kyseessä olisi hyppääminen aika erilaiseen arkeen. Kummankin unelmaan, mutta onko sen unelman aika nyt?

Kahtotaan 

ps. ei tarvi säikähtää, kukaan ei oo perustamassa ratsastuskoulua tai vaihtamassa alaa ;)

pyhitä lepopäiväsi

Kerrankin mulla on sellainen tilanne, että jonossa odottaa useampikin postaus. Ideoita on toistaiseksi jopa enemmän kuin aikaa niiden toteuttamiselle! Greiziä. 

Ja ajasta puheenollen, eilinen ja tämä päivä on menneet rennosti. Kyllä, olen ollut minilomalla. Ja mitä syyllisyyttä se onkaan aiheuttanut!! Uskokaa tai älkää, itkekää tai naurakaa, mutta voivotelkaa nyt ainakin. Koko eilinen meni nimittäin potiessa huonoa omaatuntoa siitä, että en tee mitään "tärkeää". Eli töitä. Eli rahaa. Jumaleishön, miten urpo sitä osaa olla. 

Tänään otin aamulla koirani ja läksin tänne huiman 8km päähän eli mökille. Kaunis ilma. Ihana metsä. Melkein liian kypsiä puolukoita ja paljon sellaisia sieniä joita en tunnistanut. Oon haravoinut, kirjoittanut, lukenut blogeja ja leikkinyt koiran kanssa. Nyt lämpiämässä mun rakkain rantasauna ja taidanpa muuten jäädä tänne yöksikin. Piskikin viihtyy. Se on ihana. Mä tykkään, kun mulla on tollainen constant companion messissä. 

kauneinta ikinä?

Tatti pönöttää. Löysin sille syksyisen brittivillapaidan kirppikseltä.

Viikonlopusta pitäis muuten tulla aika hauska. Siihen liittyy standuppia ja hevoisia. Ja lapsia. Ja sit taitaa alkaa valmistautuminen kolmeen isoon ja ehkä aika mullistavaan juttuun. Onneks tajusin ottaa aikaa rentoilulle. Tap tap omalle olalle, en mä ihan mahdoton ole!

Mulla on muuten muutama postaus venaamassa --> Vähän, tai oikeastaan paljon, asiaa rakkaudesta ja ihmissuhteista. Uuuu! Ehkä jotain suuria paljastuksiakin. Muutama kiva kuva sisustusliike Cobellosta. Ja sit vielä ainakin yksi ruoka- ja reseptiaiheinen postaus. Nauttikaa syksystä. 

maaseutua, maadoittamista ja maallisuutta

Tietty aikakausi on vaihtumassa omassa elämässä, ja kutsutaan tätä nykyistä nyt vaikka nimellä maadottaminen. Resonointi on varmaan mun lempisanani nykyään. Tai jos ei lemppari sinänsä, niin varmaan käytetyin. Elämäntapaintiaanien keskusteluissa se vilahtelee vähän väliä. 

"Se ei jotenkin resonoinut mulle yhtään se ihminen."

"Pitää mennä kokeilemaan, että resonoiko se paikka."

"Resonoiks suhun yhtään tää asia?"

Mä resonoin tällä hetkellä niin hyvin espooelämän kanssa, että keskustassa piipahtaminen on välttämätön paha, ei nautinto. Stockan herkku löytyy Tapiolastakin ;) Mikä lie maailmankaikkeudellinen superjärjestely muuten onkaan, että siippala ja meidän kesäasunto on linnuntienä laskettuna n. 8km päässä toisistaan? Muistan jo silloin, kun kävin ekan kerran silloin-vielä-ystävän luona, että onpa hauska sattuma. No, kuka tässä elämässä enää uskoo sattumiin, mä en ainakaan. Alkukesästä tuli hengattua paljonkin tuossa terassin katoksen alla juttelemassa ja lukemassa. Vieläkin on ollut niin lämmin, että mä olen voinut tehdä työjuttuja läppärin kanssa tuossa sohvalla, juoda kahvia ja syödä vaikka lounastakin. Kisu on ollut usein seuralaisena. Nyt myös uusi pieni assarikin. 

Mä sitoutumiskammoilin aikaisemmin useammankin teeman suhteen. Viime aikoina oma filosofia on kuitenkin muuttunut. Vapaus, vastuu ja sitoutuminen ei ole toisiaan kumoavia juttuja, vaan jokaista aspektia tarvitaan. "Vapaastisitoutuminen" ei ole sitä, että tänään yhtä ja huomenna toista. Ennemminkin sitä, että tekee kulloisenkin asian elämässään aina täysillä. Nyt tuntuu äärimmäisen hyvältä maadoittaa juuriaan tähän elämään ja tähän rooliin. 

Kiinnittyminen (negatiivisessa mielessä) ei ole mun juttu, vaan ennemminkin se, että on olemassa tiettyä pysyvyyttä erilaisia tarpeita, tunteita ja itseääntoteuttamista varten. Mulla on mun auto, jonka kyydissä mä tunnen aina olevani turvassa ja vapaa. Itseasiassa oon sen verran kiinnittynyt Pieneen Siniseen, että oon vähän käsipuoli kun auto ei ole käytössä. Mulla on kesäasunto, joka on kaikista pysyvin lapsuudenkoti. Tiedän, että siitä ei luovuta, ellei katastrofi käy. Toivottavasti se saa toimia samanlaisena turvapaikkana meidän koko pesueelle ja tulevaisuudessa ehkä sille omalle skidillekin. Mulla on mun metsätiet joissa oon lenkkeillyt koko ikäni. On myös hirveän kiva, että mulla on mun pienet rakkaat, jotka tarvitsee mua. 

Arki maadottaa. Elämä on tällä hetkellä niin superhullua, että kumpikin tämän asunnon aikuisista tulisi coo-coo hulluksi, ellei olisi penskoja, eläimiä, ruokakaupassa käymistä ja tiskikoneen tyhjentämistä. Mulle se on nimenomaan vastapainoa, joku toinen kaipaa sille elämälle vastapainoa spessujutuista. Himmeetä mutta aika kivaa :)

Loppukesän valo meets hippilapsen haikeus

Joutsenlapset on jo aika isoja. 

Omenat makeita. 

Mustikoita on vielä paljon. 

Silti...

Mä en haluaisi tämän päättyvän, mutta pitää päästää irti. Pian se taas alkaa alusta. 

Ehkä viimeinen kesäviikonloppu

Olin hieman huolissani tästä viikosta, sillä ohjelmaa näytti olevan enemmän kuin kolmen ihmisen tarpeisiin. Pienten käynnistysvaikeuksien jälkeen sain kuitenkin itseni tänään koneen ääreen - keittiön siivoamisen, imuroimisen, ympäri kämppää laahustelun ja kissanrapsuttelun jälkeen. Kuulostaako tutulta? :) Eilen meni aika myöhään, kiitos meteoriittiparven. Mä olen vannoutunut tähtitiedeharrastelija/avaruusfani. Sen vuoksi elokuun puolenvälin aika menee laiturilla, tai kuten eilen, kalliolla maatessa ja Universumia ihastellessa. Maattiin miehen kanssa Valintatalon muovipussien päällä pihan nelisen metriä korkealla kalliolla ja seurattiin aikamoista showta: yötaivas tähtineen, meteoriitit, salamointi, kaukana jyrisevä ukkonen, takana sysimusta metsä ja lopuksi vielä lämmin kesäsade. Ei juurikaan romanttista.

Viikonloppukin oli aika ihana. Perjantaina nautittiin koko perheen voimin kesäasunnolla superlämpimästä päivästä. Lauantaina oli Tampereella tyttöjenilta (terkkuja Remppikselle ja V:lle ja Marille, olette upeita rouvia!). Sunnuntai iltana tehtiin miehen kanssa moottoipyöräreissu Vihdin kodille. Taisin myös harjoittaa kesän ensimmäistä virallista grilli-iltaa, miten-se-on-edes-mahdollista??? Parempi myöhään kun ei milloinkaan kait sitten :) Kuvapläjäys! 

sydämellistä kahvia

urheilijabroidi ja tuore ekaluokkalainen <3 justhan noi isot tytöt vasta syntyi...!

Tänään on muuten huikea ilta!!!!! Mä pääsen takaisin mun muinaisen, todella rakkaan  ja tulevaisuudenhaaveissa voimakkaasti elävän elämäntavan/harrastuksen pariin....OI ETTÄ! Stay tuned. Kyseinen, näennäisesti aivan sattumanvarainen kontakti teeman pariin todisti taas kerran kuuluisaa be careful what you wish for -mantraa ;) Jos hyvin käy, tästä illasta alkaa aika hieno matka. Mua jännittää, mutta hyvällä tavalla. Kyseessä on rehellisesti sanoen aika kallis elämäntapa, heh, mutta tällaisetkin asiat tuppaavat yleensä järjestymään. 

Haaveet toteutuu aktiivihaaveillessa. Piste. Tästä teemasta voisi kirjoittaa aimopläjäyksen joskus toiste. Pian.

Loppuviikosta lisää. Voikaapa hyvin!

marjoja muttei maskaraa

Kovin nerokas otsikko. Sori, rouva Shingler.

Tekee hyvää olla mökillä, voi hyvänen aika! Eilen Konkistadori oli kovinkin uupunut-tunupuu nuori valloittajatar. Melkein tuli itku kotoa lähtiessä, mutta loistava ja lämminhenkinen 1,5 h palaveri ja kivat ensi vuoden suunnitelmat virkisti. Tällä hetkellä kello on puoli kuusi perjantai-iltana, ja naputtelen terassilla erästä kiireellistä työjuttua. Tein kuitenkin sellaisen henkisen päätöksen, että pyrin tänä syksynä opettelemaan parempaa arkirytmitystä. Taas. Pyrin jättämään tällaiset "teen-sitä-sun-tätä-koko-päivän" -päivät mahdollisimman harvoihin kertoihin. Myös vapaapäivistä täytyy pitää huoli. Sovin siipan kanssa, että yksi päivä viikosta pyhittyy jatkossa silkalle vapaapäiväilylle. Ei mitään työjuttuja if possible. Mitä useampi rauta alkaa olemaan tulessa, sitä enemmän tarvitsee vastapainoa. Work like a sailor, play like a pirate.  

Ajellessani Länsiväylää keskustaa kohden muistutin väsyneenä itselleni, että silloin tällöin iskevästä megaväsymyksestä huolimatta TÄMÄ on se työmoodi, mitä haluan toteuttaa. Mutta sitten se vastapaino...no, viimeinen vuorokausi on kulunut näissä merkeissä. Olikohan tänään muuten kesän viimeinen päivä? :/ 

Lopputulos: 

soijajauho-kauralese-kaurahiutale-creme fraiche -pohjainen marjapiirakka,

jugurttia päälle kun muuta ei ollut. Toimi.

Sillä välin, kun 2,5v Enkeli-Gabriel leikki hiekkiksellä, täti tankkasi kofeiinia. Kivat noi mun metsässä kärsineet koipeni....yyh...

Viikonloppuna tyttöjenilta, jee!! 

Tiistai

Mun mielestä näihin uintikuviin tuli jotenkin ihana tunnelma. Oon tämän päivän lastenvahtina toisen veljen jälkikasvulle, isukki palaveeraa Helsingissä. Mikäs täällä ollessa. Ilma on hyvä, ja pihalla voi olla vaikka koko ajan. Ollaan oltukin, ja kieltämättä tällä hetkellä tuntuu tuo kahden tunnin yöunet yhdistettynä koko päivän auringossaolemiseen... :)

Kesän lempparijuomat: mango-vihreästä teestä ja sitruunasta tehty jäätee, älyttömän hyvä janojuoma!

Tuo hieman sokerisempi vaihtoehto ei ole silloin tällöin paha sekään. Okei, tämän juominen on kuin nuolisi My Little Ponya.

Viikon parhaita hetkiä (ja niitä on ollut monta!!!!!!) oli eilisillan monen tunnin ministudiointi uudessa rantamökissä mun veljen kanssa. Saatiin nauhoitettua laulut uusimpaan omaan kappaleeseen. Veli soitti akustisella kitaralla ihanat folk-taustat. Tää on parasta mitä mä tiedän. Tai ainakin vahvasti top vitosessa!

Tuota, meikä sitten nukkui tuossa kitarapeitteen päällä makuupussissa, ja oli muuten kylmä ja ankea yö, heh!

Ens yöks toivottavasti jo omaan sänkyyn...