Näytetään tekstit, joissa on tunniste haasteet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste haasteet. Näytä kaikki tekstit

12.6.2015

Mitä olen oppinut elämästä ja itsestä - Instawisdom tag

Syvällismejä luvassa! 

Teki mieli kirjoittaa itselle auki sellaisia ajatuksia ja asenteita, jotka kantavat mua eteenpäin elämässä. Joista olen kerta toisensa jälkeen huomannut, että ne ovat minulle tosi. Kaikki instawisdomit ja mietelauseet ei ole kaikille, jokaiselle resonoi omansa. Siksi tämän tekstin lopussa onkin haaste miettiä OMIA tärkeimpiä asenteita ja elämänoppeja. Mutta nyt, pidemmittä puheitta, Konkistadorin poimimia viisauksia. 


1. Tämä pätee itseen ja suhtautumiseen muihin ihmisiin. Mä olen suht ankara itselle ja mikäli en laittaisi ajatuksille suitsia, voisin käyttää monta tuntia viikossa sen miettimiseen, että mitä olisin milloinkin voinut tehdä toisin. Shoulda woulda coulda. Tosiasiassa mä olen aina toiminut tilanteessa parhaan kykyni ja resurssien mukaan. Siinä hetkessä! Nyt on uusia resursseja ja parempaa viisautta, joten voin tehdä parempia valintoja. Elämä tapahtuu eniten tilanteen ollessa päällä eikä suunnitelmallisesti, oletteko huomanneet? Intuitiota oppii kuuntelemaan samaa tahtia paremmin ja paremmin. Armollisuus on tärkeää. 

Mä kuuntelen monesti ihmisten puhuvan toisista melko armottomaan sävyyn. Ehkä naiset tekee tätä enemmän. On helppoa arvioida toisten parisuhteita, työvalintoja ja vaikka kasvatusmetodeja. Teen sitä monesti edelleen itse, vaikka en halua. Mä uskon, että armottomuus toisia kohtaan ja esimerkiksi toisten arvostelu heijastaa vain omia epävarmuuksia. Mulle on yleensä ihan sama, mitä mun ympärillä tapahtuu, ellei asia jotenkin kosketa jotain kipeää kohtaa itsessä. Jotain sellaista epävarmuutta, joka saa herkästi miettimään toisten vastaavia negatiiviseen sävyyn. Se tuntuu ehkä hetkellisesti parantavan omaa itsetuntoa, mutta on täyttä skeidaa ja lisää negatiivisuutta omaan elämään. Eli juuri päinvastoin kuin pitäisi tapahtua! Tietoisesti lisää positiivisia ajatuksia omaan päähän. On helppo kuitata moinen kukkahattutäteilynä, mutta tosiasiassa mikään ei muutu ennen kuin me muututaan. 



2. Kehittyisikö intuitio ellei tekisi virheitä sen kanssa? Ehkä ei. Mä tunnistan nykyään paremmin sen pienen puristuksen rintakehässä tai vatsassa, joka kertoo mulle totuuden esimerkiksi silloin, kun suu sanoo joo vaikka sydän sanoo ei. Myöhemmin muistan aika hyvin ne tilanteet ja sen tunteen kehossa, joka kertoo, että kaikki ei olekaan ihan ok kyseiseen teemaan liittyen. Se on mulle tärkeintä intuitiota. Intuitio on myös AINA ollut oikeassa. Ajattelen, että se on se meidän puolustaja elämässä. Siksi sen kuuntelemisen oppiminen on tosi, tosi tärkeää. 


3. Harva mut tunteva ihminen uskoo, miten kontrollifriikki mä tosiasiassa olen! Haluaisin mielellään hallita kaikkia asioita ainakin ajattelemalla niiden kaikkia potentiaalisia skenaarioita etukäteen, jottei elämä yllättäisi. Arvatkaa onko tämä ollut hyödyllistä ajankäyttöä? Ei, elämä tuppaa yllättämään myös positiivisesti! Sitä olen oppinut myös kutsumaan elämään. Ihania asioita. Ihan lapsenomaisesti ja luottaen, että hyvä vetää puoleensa hyvää. Mitä menetettävää on? Paljon enemmän menettää, kun pelkää aktiivisesti. Aktiivisella pelkäämisellä tarkoitan sitä ehkä naisille tyypillisintä etukäteismurehtimista, joka pelkästään vie pois elämäniloa ja vapautta olla läsnä hetkessä. Joskus negatiivisuudesta, suruista, huolista ja muista möröistä pitää vain päästää irti. Ikään kuin vapauttaa jonnekin kosmoksen syövereihin ja tietoisesti täyttää jäljelle jäänyt tyhjä tila jollain hyvällä. Mitä se sitten kullekin on. Tunne, hyvä päätös, joku mantra...


Ylläoleva on ollut viime aikojen tärkein muistutus <3
Kirjoitin pitkän litanian omaan Facebookiin tästä. Jotkut ajatukset saattaa toistaa aiemmin mainittuja, mutta ehkä kertaus on taas se kuuluisa opintojen äiti. 

"Eilen yöllä klo 3-4 välillä oli hyvää aikaa miettiä taas sitä, miten yksi suurimmista defensseistä rakkautta vastaan on olla ottamatta vastaan KAIKKEA, mitä maailmalla ikinä on tarjottavanaan. On helppoa funtsia, että mitä kaikkea huonoa elämässä voi tapahtua. Omassa elämässä tai ainakin lähipiirissä riittää referenssejä vaikka millä mitalla. On helvetin pelottavaa ajatella, että ainoa rajoitus hyvälle, onnelle, nautinnolle ja yltäkylläisyydelle olen vain minä itse ja omat uskomukseni maailmasta. On helppoa syyttää kasvatusta, yhteiskuntaa, aiempia kokemuksia, rahan puutetta, läheisiä, presidenttiä ja ilmastonmuutosta kuin tiedostaa ne omat blokit, jotka ovat vastaanottamisen tiellä. On helpompaa miettiä omaa pienuutta kuin uskoa omaan suuruutensa. On ihanaa syyttää olosuhteita ihan kuin ne olisivat jotenkin muuttumattomia maailman lakeja.


On helppoa pelätä ja siten mukamas valmistautua pahimpaan. Rajoittaa omaa elämäniloa murehtimalla asioita, jotka todennäköisesti eivät koskaan tapahdu. Ihminen on outo ja pyrkii aina hyvään, myös silloin, kun toimii tuhoisalla tavalla itseään tai toisia kohtaan. Jos kääntää oman asenteen vastaanottavaiseksi ylenpalttiselle hyvälle...no sehän vasta voikin olla pelottavaa. Mulle on ollut. Vielä hurjempaa ja pelottavampaa on se, että maailma vastaa välittömästi asennemuutokseen ja alkaa antamaan parastansa. Alkaa tapahtua ihmeitä, jotka itseasiassa eivät edes ole ihmeitä, vaan ainoastaan, miten nyt sanoisi, luonnollista seurausta sydämen avautumiselle. Tai näin minä olen kokenut. Mä uskon, että ei ole olemassa mitään itseni ulkopuolella olevaa suurempaa voimaa, joka säätelee hyvää ja huonoa elämääni, vaan olen yhtä kaiken kanssa ja mitä sallin ja kutsun elämääni, sen myös saan. Haluan siis valita mahdollisimman viisaasti ajatukseni.
Maailma ei arvota antamiansa elämänkokemuksia, me arvotamme ne hyviksi ja huonoiksi. Pitkällä juoksulla kaikki on kuitenkin pelkäksi siunaukseksi ja varsinkin alkaa olemaan, mikäli asennoituu Rumin runon mukaisesti. Kaikkeen. Ja avaa sitä helvetin sydäntä vastaanottamaan KAIKEN hyvän, mitä ikinä vaan voi olla ja vielä sen yli. Varantoja kyllä riittäisi kaikille. Jos toisen onni on multa pois, mä en ehkä luota siihen, että itselle riittää yltäkylläisesti kaikkea.
Omia sisäisiä blokkeja voi liuottaa pois ja uskomuksia muuttaa. Joka päivä ja hetki ja uudelleen ja uudelleen. Haastan kaikki testaamaan."

Haluaisin haastaa muutaman bloggaajan miettimään omia elämän periaatteita vaikkapa samaan tapaan instaviisauksien kautta :) Mikä toimii sinulle, mitä olet tähän mennessä oppinut, mikä auttaa tiukassa paikassa eteenpäin? Ei tarvitse vuodattaa hirveän pitkää tekstiä, saa toteuttaa omalla tyylillä :) Voin kertoa, että tällainen kirjoittaminen on aika voimaannuttavaa!


...ja kaikki jotka vaan haluavat osallistua! 
Tägää oma blogisi kommenttiboxiin :)


// Sorry this blogpost was in Finnish only. So much text, translating it would had been a nightmare! //

28.8.2013

ylevää horinaa ja 10 vastausta

Mietiskelin eilen monia vakavia asioita. Myös tätä bloggaamista. Tämä ei ole itsessään vakavaa, mutta vakavoiduin ajatellessa sitä, että postaukset tulee tehtyä aika juostenkustusti. Samoin monet kuvailut. Mähän en todellakaan tee tätä muuten, kuin omaksi ilokseni. Homma on vaan siinä, että olen tehnyt tätä omaksi ilokseni jo vuodesta 2010 eli herranen aika, ensi vuonna niitä vuosia TODELLAKIN on jo plakkarissa! Haluaisinkin siis luvata itselleni ja satunnaisille lukijoille tuottaa vähän laadukkaampaa sisältöä. Zen-buddhismi asennetta kehiin - valitse ne asiat, mitä teet, ja tee ne täydellisesti. Täydellinen on pelottava ja mahdoton sana, mutta sillä tarkoitetaan tässä yhteydessä ennemminkin sitä, että tee niin hyvin kuin pystyt. Ja loppujen lopuksi mä olen joka tapauksessa sellainen luonne, että teen ennemmin itselleni enkä muille. Ithe pithää olla ylypeä. Ja jos äitin ei tartte hävetä ihan kauheasti, niin vielä parempi. 

Mutta niin. Juosten kustu blogi - juosten kustu elämä? Ei kai ihan. 

Voi ja pitääkin olla vähän boheemi, tämä on tällainen mun pikkuinen rento henkireikäni. Mä kuitenkin uskon myös vetovoiman lakiin ja siihen, että lukija todellakin näkee, että kuka panostaa kätöstensä tuotoksiin ja kuka ei. Sen huomaa muittenkin blogeista. Monen elämä on mielenkiintoista, stalkkaamisen arvoista, täynnä kauniita juttuja ja hyviä pohdintoja. Blogeja on Suomessa vähintään miljoonia. Ne, joita mä aktiivisesti luen, kuuluu joihinkin seuraavista kategorioista:

1) Hauska kirjoittaja, raikasta tekstiä, kynä hallussa (Britannika, Made in Lakeus ja Uskollinen Lukija sekä uusin blogilöytö Julia LK ovat hyviä esimerkkejä tästä)
2) Esteettisesti vertaansa vailla olevat blogit, kuten Coco Sweet Dreams ja muotipuolelta vaikkapa Strictly Style ja Kristina´s - ei paljoa voi neitojen kanssa kilpailla kukaan tässä kategoriassa, ei! 
3) Stalkkausblogit. Tähän kategoriaan kuuluu muutaman ystiksen-pystiksen hengentuotos ynnä muutama daami, kenen elämää on hauska stalkata seurata. On myös äärimmäisen hupaisaa kuulla säännöllisen epäsäännöllisesti, että joku random tuttu seuraa blogin kautta Konkistadorin elämää! Oih, tämä vallan hämmentää ja sydäntälämmittää samanaikaisesti. Ps. Terkkui stalkkiksille, että tämä on edelleen fragmentti elämästäni, ja ne asiat, joista olis oikeasti kiva kirjoittaa, jää monasti veks, eli ei kande edelleenkään liian tosissaan ottaa ;)

Olisi ehkä väärin sanoa, että kirjoitan tätä vain itselleni, koska ei se ihan niinkään ole. Ennemmin se menee niin päin, että sensuroin, sensuroin, sensuroin. Välillä mietin, että miksi. En osaa rajata blogin teemaa pelkästään pinnalliseen, vaikka se olisi ehkä helpoin keino. Mut miksi sensuroida. Mä olen tiettyine juttuineni jo astunut kaapista "julkisuuteen", joten ehkä nekin teemat saa valtaa alaa enemmän ja enemmän. Oman pään sisäinen perustelu on ollut joskus se, että ihmiset hämmentyvät, jos blogissa vaihtelee vuoronperään henkevät postaukset ja kynsilakkajutut. Hienosti otan taas vastuuta ihmisten hämmentämisestä! Ehkä voisin lopettaa ja kirjoittaa mitä kirjoitan ja luottaa siihen, että eri jutut resonoi eri ihmisiin.

Miksi mä profiloisin blogini kun en profiloi itseänikään? Pieni esimerkki: kävelin eilen kotiin kaupungista. Siippalassa, täällä maaseudun syrämessä, on parinkymmenen minsan kävelymatka junalta kämpälle. Tähtitaivas oli avoinna, mieli korkealla, ja tulipa taas luovuttua henkisesti eräästä tägistä, mitä olen varmaan jo viitisen vuotta tiukasti mukana kantanut. Aina, kun lähdetään sellaiseen "olen tällainen, en ole tällainen", ollaan vähän...no, turvallisilla vesillä. Ihminen rakastaa kategorisoimista. Mun ego tykkäisi välillä kovasti kategorisoida itsensä vaikka vain puhtaasti henkeväksi ihmiseksi. Mutta persele, kun täällä elämässä ollaan nauttimassa myös siitä pinnallisesta sonnasta x) joka on AIVAN ihanaa! Eli siis ainakin niin kauan, kun mä en istu 24/7 Goalla elefantin vieressä, turbaani päässä, laulan om mani padme humia. 

Miehestä en kerro detskuja ammattinsa ja muun elämänsä takia, ihan turvallisuusjuttu täällä internaatissa. Mutta omalla vastuulla ja sopivalla varovaisuudella voin toki omassa blogissani kertoa itsestäni ja ajatuksistani niin paljon, kun sielu sietää. Tämä siis hyväksi loppuaffirmaatioksi tähän. Ugh, olen puhunut!

MUTTA HEI, olihan tässä postauksessa ihan funktiokin. Nimittäin Julia LK:n blogissa ollut haaste, johon kaikki halukkaat saivat osallistua. Kiitos Julia ja kiitos kivasta blogista! Kymmenen kysymystä ja näihin vastaukset, var så goda. 

1. Mitä odotat erityisesti tulevana syksynä?
Töitä! Suurella innolla, pienellä jännityksellä ja ainaisella uteliaisuudella. Odotan myös pimeneviä iltoja täällä maalla. Paria silmissähäämöttävää reissua. Musiikkijuttuja. Yhteistä aikaa näiden mun läheisten kanssa. Odotan myös innolla mitä hevosteema voi mukanaan tuoda. Perusarkea ja sitten sitä ainaista yllättävyyttä, mitä tämä mun maailmani mulle suo. Vaikka näitä vastauksia kirjoittaessa (eilen, toim.huom.) on vähän blue ja epävarma päivä, odotan suurella rakkaudella ja suurella innolla tätä syksyä, wuhuu!

2. Viimeisin hankintasi?
Taisi olla tuo häämekko. Odotan myös suurella innolla mun H&M pakettia, how teenager of me ;)

3. Bravuurisi keittiössä?
Salaatit. Ylläri. 

4. Lempikirjasi?
Stephen Kingin Tukikohta, Anthony de Mellon Awareness ja romaani nimeltä Empress Orchid.

5. Minne haluaisit matkustaa seuraavaksi?
Jenkkeihin. Siippa ravailee vuosittain siellä työmatkalla ja mukana saa kuulemma lokkeilla, jes!. Vegasiin sain kutsun jo pari vuotta sitten, mutten ääliö osannut hyödyntää mahdollisuutta silloin. Venetsian-koti on tietenkin aina lähellä sydäntä. Sinne olisi kiva päästä syksymmällä, tällä kertaa oivan seuralaisen kanssa. Tallinna-neitsyenä (!!!!) haluaisin käydä pienellä tutustumismatkalla siellä. Tämä olisi kiva toteuttaa äidin kanssa. Onhan noita! Toki tässä on myös talvesta-selviytymis-suunnitelmana joku thaikkureissu tai vastaava. Pitää tehrä rahaa niin saa nämä kaikki toteutettuakin. Hyvä motivaattori. 

6. Suosikkipaikkasi asuinkaupungissasi?
Mä en oikein enää tiedä, mikä mun asuinkaupunkini on, mutta jos se on Helsinki, niin pakko sanoa Hietsun alue ja Eira, ja nimenomaan lenkkeily kummassakin. Espoossa luonnollisesti meidän kesäasunto. Metsä <3

7. Mikä laukku kuvastaa sinua eniten?
Ai joku merkkilaukku? En vastaa niin, vaan sanon heti, että Rimowan hopeinen matkalaukku :p T: ikuinen nomadi. 

8. Kolme suosikkibiisiä?
Rinneradion Kuvala (ikisuosikki), Eddie Vedderin Long Nights ja Björkin Isobel. 

9. Sinulle merkittävä henkilö, kenet haluaisit tavata?
Henkinen oppi-isä Israel Regardie. Googlatkaa ja yllättykää vastauksesta. 

10. Onnea on...
Mielenrauha, itsenäisyys ja sielun vapaus. Se, että joku rapsuttaa tai hieroo niskaa ja selkää. Aamukahvi. Kainalossa kuorsaava elukka. Laulaminen. Perhe. Ystävät. Blogin kirjoittaminen, blogien lukeminen. 

6.5.2013

mitä vielä haluan saavuttaa (ynnäjälkipohdinta saavuttamisesta ja suorituspaineista)

Be careful what you wish for on ollut aika kantava teema tänä keväänä. Moni, ellei jopa jokainen, toivomani asia on käynyt toteen, tavalla tai toisella. Juju on vaan siinä, että niiden hyvienkin asioiden mukana saattaa tulla myös jotain negatiivista. Tai siis hetkinen, aina tulee, koska tämä maailma rakentuu vastapareista ja valo ja varjo kulkee käsikädessä :) Mutta, näitä asioita uskaltaudun silti toivomaan. Ja mainittakoon, että nämä ovat aika totisia toiveita. Ei mitään pinnallista blogihöttöä. Ne asiat, mitkä tässä ei ole, ovat jo toteutuneet tai sitten eivät ole niin merkittäviä, että ansaitsisivat paikan top vitosessa. Laulaminen ja musiikki on esimerkiksi sellainen, mikä voisi hyvinkin kuulua listaukseen jonkinsortin haaveen muodossa, mutta rehellisesti sanoen mä olen siinäkin saavuttanut jo niin kivoja juttuja, etten oikein osaa toivoa enempää. Monta haavetta ja tavoitetta on toki mielessä, mutta ne ovat vain plussaa toteutuessaan. Näillä seuraavilla mennään:

1. Haluaisin juosta sen tietyn  määrän mikä mielessä ;)
Tämä on ollut jo monta vuotta tavoitteena, mutta en ole totta puhuen edes pyrkinyt tosissani kyseiseen lukuun. Se on kyllä aika helpostikin saavutettavissa jos vaan juoksumotivaatiota ja yleisjaksamista riittää.



2. Työrintamalla haluaisin ennen kaikkea monipuolisuutta, itsenäisyyttä ja miten sen nyt sanoisi...sellaista omannäköistä uraa! Mieluummin mahdollisimman suuri tyytyväisyys kuin mahdollisimman hyvä palkka. 
Mitä enemmän oon työelämää nähnyt, sitä enemmän haaveilen vähintään siitä osittaisesta yrittäjyydestä. Mä olen sen verran itseohjautuvaa sorttia. 



3. Haluaisin sijoittaa ja opetella sijoittamista.
Tämä saattoi tulla pienenä yllätyksenä monelle mut tuntevalle, mutta oikeasti tämä ajatus on kiinnostanut viime aikoina todella paljon. Parin viikon päästä selviää, että toteutuuko ensiaskel myös käytännössä. Hui! Onhan siinä myös oma jännityksensä. Ja potentiaalinen tulevaisuudenturvansa. Siinä se haave onkin. 



4. Perhe olisi ihan kiva juttu jossain vaiheessa. En ehkä haaveile mistään perusidyllistä, todellakaan, mutta ehkä jäis harmittaan jos ei pääsisi tutustumaan omaan lapseensa :) Mutta tämä on sellainen juttu joka tulee jos on tullakseen.

ja siis kyllä, mä haluan olla hippiäiti :p

5. Olisi kiva jos koko maailma olisi mun koti. Että minne tahansa menisin, olisi luonteva olo.
Varsinainen turistimatkustaminen on melko raskasta ja vähän hektistä enkä mä haaveile siitä mitenkään päivittäin. Toki, on paikkoja, joissa haluaa vielä käydä. Myös työ saisi olla sellainen, joka veisi ympäri maailmaa. Haluaisin myös asua ulkomailla jossain vaiheessa jonkin aikaa...

Jälkipohdintana tähän postaukseen voisi vielä sanoa, että haaveileminen ja saavuttaminen on mulle sellainen kaksipiippuinen juttu. Mä olen ikääni nähden saanut tooooosi paljon kokemuksia ja elämyksiä ja saavutuksia ja ja ja ja...Elämänjamo ja kunnianhimo on piirteitä mitä toisaalta itsessä arvostan, mutta vastapainona sille haluan kunnioittaa TÄTÄ HETKEÄ ja sitä, mitä mulla jo on. Haluan elää elämää siten, että saan olla nimenomaan hetkessä tyytyväinen enkä vasta sitten, kun olen saavuttanut sitä ja tätä ja varsinkaan sellaisia asioita, jotka näyttäisivät muiden silmissä mahdollisimman hyviltä ja "oikeilta".

Olen ollut nyt aika uupunut ja voimakkaisiin fyysisiin oireisiin asti rasittunut kiitos tämän kiirekevään ja psykkastressin. Toissailtana istuin meidän maalla metsän keskellä olevalla kivellä kortisolien humistessa korvissa ja päätin tippa silmässä, että mikään tavoite tai päämäärä ei saa olla niin tärkeä, että se vie terveyden. Muutama pakkolomapäivä oli siis ainoa vaihtoehto. Jännä kyllä, tämän (pelottavan!!) päätöksen jälkeen mun kroppaparka prakas ihan ihmeellisesti: eilenillalla mulle nousi sekunnissa kuume ja kärsin jostain ihme hengitysvaikeuksista koko illan. Tänään olo on ollut hyvä ja normaali, onneksi, mutta kirjat saa pysyä piilossa ainakin keskiviikkoon asti. Mun luonteelleni on tyypillistä, että ajan kaikenlaisissa suoritushimoissani ja -paineissani mopon seinään ja sitten ei hyvä heilu. Omien jaksamis/ehtimis/pystymisrajojen opetteleminen on ihan kertakaikkiaan jokapäiväinen homma mulle :) myönnän! Jos joku muu kärsii samasta vaivasta, niin kehotan kuuntelemaan omia ajatuksia: onko se oma ääni, joka piiskaa eteenpäin, vai kenties jonkun toisen? Joskus me tullaan sokeiksi omalle itsellemme eikä huomata, että joku sisäinen naputtava ääni onkin jonkun toisen ääni joka me vaan ollaan sisäistetty omaksemme. Äidin, opettajan, entisen poikaystävän, sisaruksen....ihan kenen vaan. Joskus se ääni voi olla jonkun satunnaisen tuttavuuden, joka sitten vain sattui olemaan riittävän voimakas tarttuakseen kiinni omaan ihoon. 

Ensi kerralla, kun kuuluu sisäistä nillitystä, kritiikkiä, orjapiiskuriääntä tai muuta NEGATIIVISTA niin kuuntele rehellisesti, että kenen ääni se on. Onko se oma vai onko se sittenkin jonkun toisen. 

Vanha kunnon sanonta, voit tehdä mitä vaan muttet kaikkea kerralla, on mun mielestä aika hyvä. Siksi elokuvan katsominen keskellä päivää ei ole ihan huono idea. Pesin tänään sentään ikkunatkin ja tein muutenkin suursiivousta ;) hiton ylisuorittaja... ;)

18.1.2013

mun maailman lemppareimpia lemppariasioita

Ihan randomisti tässä listailen, ilman kuvia, syvällä luottamuksella silkkaan verbaaliakrobatiaani. 
Tän haasteen antoi Uskollinen Lukija, eli Ullis. Ulliksen akrobatiaan voi tutustua osoitteessa uskollinenlukijasi.blogspot.com. Tää ihminen on oman elämänsä Salmen Virpi!

Mutta nyt niihin mun lemppisjuttuihin.

maustekastikkeet 
Vihreä tabasco, kaikki Dijon-sinapit mutta erityisesti se hunajasinappi, majoneesi, hummus, yrttiöljy, ketjap manis....jopa ketsuppi. Ketchup. Catchup. 

haliminen ja kaikenlainen muhisteleminen
Oon ikuisessa halipulassa, tykkään paijata ja koskettaa, ja auta armias jos oon ihastunut tai rakastunut, niin oon ihmisimukuppi. Ennen olin vielä pahempi. Tähän elämänvaiheeseen mennessä olen tavannut ihmisen, joka ylittää jopa mun sietokyvyn halinalleudellaan, nimittäin P:n bestiksen. Liittynee suomenruotsalaisuuteen jotenkin? Paapominen ei suinkaan liity vain miehiin, vaan purkautuu myös lapsiin ja eläimiin. Kuulostiko toi vähän oudolta? Oon kroonisessa lemmikkipulassa. Pelkään kuitenkin, että jos mulla olisi koira, niin se muuttaisi vähin äänin paikkakuntaa kun ei enää kestäisi mua. "Mommy I can´t breathe". Eräs lemmikki jaksaa hurjalla hellyys-staminalla rakastaa mua yöt läpeensä, nimittäin mun veljen kissa. Se on raukka nykyään lasten syrjäyttämä, mutta itkee ilosta aina kun mä menen käymään Turussa päin. Tyyppi saa leipoa ja kehrätä mun naaman päällä 1,5 h ennen kuin mä hermostun ja ulostan mirripolon makkarista. Mutta ne on hyvät puolitoistatuntia. En viitti täällä blogistaniassa ottaa kommenttia muihin ihmistenvälisiin kontaktilajeihin, vaikka kannatankin sen teeman luontevuutta. 

perjantaishoppailu herkussa
ei mitään helmempää kuin ottaa minikärry ja keräillä tunnin verran kaikkea ruokatarvikkeita sinne. En tiedä, se on vaan niin kivaa. Sama ilmiö ei toistu Alepassa. Oon elitistisnobi ja vaadin Stockmannin aristokraattisen ilmapiirin. Onneksi olen toistaiseksi suurperheetön eikä mun tarvi käydä automarketissa. 

tekstailu/chattaaminen/whatsappaaminen
Erityisesti kaikenlaiset turhat viestit on ihan varma tapa ansaita mun pyyteetön rakkaus (sama koskee blogikommentteja!!!). Tykkään siitä kutittavasta tunteesta, kun kuulen, että saan viestin enkä vielä tiedä keneltä se on. Mulla on ihan mahtava vastaavansorttinen Whatsapphorokaveri, joka lähettelee mulle outoja kuvia työpaikaltaan. Diggaan. "Huoneeni ovenkahva". Mua on aika helppo viihdyttää. Jos asiaan liittyy vielä se, että on jonkun kolmilahkeisen kanssa jotain sutinaa, niin homma paranee entisestään. Hihii! Ja siis tällä parahultaisella hetkellä sain juuri multimediaviestin miesgenitaalin muotoisesta maissinaksusta!! Ihan parasta!! Teknologia mahdollistaa NIIN paljon riemua, että ei tosikaan. 

tanssiminen
Oon tanssinut ihan tunneillakin aika paljon, mikä on ihan jees, mutta mun hipsit ei valehtele ja mä tanssinkin missä haluan. Oon oman elämäni Shakira enkä pelkää näyttää sitä yökerhoissakaan. Melkein joka kerta tulee joku kommentoimaan, että whoa, sä tanssit ihan oikeasti! Vs. heilun vaihtaen painoa jalalta toiselle, vaivihkaa, ettei tukka mee huonosti. Joo, mä tanssin ihan oikeasti. Enkä ees tarvi alkoholia siihen. Se on vaan huono lisä, sillä pienessä hiprakassa mä saatan luulla olevani paikan seksikkäin nainen ja yleensä silloin, kun siltä tuntuu, niin totuus on jotain ihan muuta. Vesilinjalla, siis. 


ps. kuinka paljon mua voi ärsyttää Iholla sarjan uusi tuotantojakso? Se Sanni on kyllä suloinen. Mitä enemmän ne valittaa miehettömyydestä, sitä enemmän mä huutelen kommentteja ja sit mua nolottaa, ku eihän ne kuule mua. Anteeks oon julma. 

20.11.2012

Naked Truth -haaste



T: Hulda-maitötyttö!

 tämä mun rajattu versio on täysin lame ass...propsit oikeille bloggareille ja oikeasti alastomille kuville. 

19.11.2012

Kysymyksiä

Armas Life & Decorating -blogin Remonttihiiri lähetti haasteen. Haasteessa on tarkoitus löytää uusia blogeja & auttaa niitä, joilla on vähemmän kuin 200 seuraajaa. Jokainen tämän haasteen saa / tekee, tulee laittaa itsestään 11 asiaa. Heidän on myös vastattava 11 kysymykseen, jotka haasteen haastaja on sinulle asettanut. Sinun on myös luotava 11 kysymystä seuraaville haastettaville. Ja lopuksi sitten, on valittava 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 seuraajaa ja haastaa heidät & mennä heidän blogeihinsa kertomaan tästä haasteesta.



Mun jutut: 

1. Seuraan Groupon tarjouksia päivittäin, mutta en ole vuoteen ostanut sieltä mitään. En ainakaan sen jälkeen, kun ostin luksuskylpyläloman Tallinnassa jota en sitten käyttänytkään kiireiden vuoksi. Hieman saattoi ärsyttää. 

2. Luen blogeja yleensä päivittäin. Luen niitä yleensä aamuisin tai lounastauolla.

3. Hauskuutetaan miehen kanssa toisiamme suunnittelemalla maailman friikeimpiä lastennimiä. Suosikit tällä hetkellä ovat Bohemond, Sermikki ja Nausea. Nämä jaksavat naurattaa loputtomiin. 

4. Suurin osa kavereistani ja ystävistäni on miehiä. Olen hyvin valikoiva naisten suhteen :D

5. Olen kuuden lapsen täti, muksut ovat iältään 1,5-6 vuotiaita. Perheessämme on siis aika hulina. 

6. Mulla on ollut todella paljon lemmikkejä nuorempana. Koira, kolme hamsteria, kolme marsua (poikasineen), viisi rottaa, sauvasirkkoja(!)...Harrastin myös ratsastusta, ja yhdessä vaiheessa minulla oli lyhyen aikaa osa omistuksessa islanninhevonen.  

7. Mulla on todella monta lempinimeä. Yksi oudoimmista oli joitain vuosia sitten aktiivisessa käytössä ollut Limppu. 

8. Taidan tykätä vanhemmista miehistä. Vanhin mies ketä olen tapaillut oli mua 12v vanhempi ja silloin kyllä väännettiin ikäerosta vitsiä. Joskus koen suhteessa itseni vähän skidiksi, mutta eipä tuo muuten haittaa tai ei sitä juurikaan edes mieti. 




9. Tykkään hankkia vaatteita, joita on helppo yhdistellä toisiinsa tai joihin voi asusteiden avulla luoda helposti uutta ilmettä. Joku hyvin istuva musta trikoomekko on tästä paras esimerkki. 

10. Mä joudun tekemään jonkin verran töitä sen eteen, että muistaisin elää hetkessä enkä eläisi mitään "sitku" elämää. Life is now ja tulevaisuutta ei ole. 

11. Edellisen vuoksi tietoisuustaitojen harjoittaminen ja meditointi on minulle tärkeä, maadoittava elämäntapa. 


Remonttihiiri kysyi näitä ja minä vastasin :)

1. Mikä saa pahalle tuulelle?
olen harvoin pahalla tuulella, mutta esim. väsymys ja nälkä yhdistettynä väärään tokaisuun tai johonkin pikkumokaan läheiseltä on ehkä suurin triggeri. Mutta mulla täytyy olla valmiiksi joku "pohjatila" päällä että tulen pahalle tuulelle. Paha tuuli on mulle monesti yhtä kuin selvittämätön asia.

2. Unelma?
Suurin konkreettinen unelma on tällä hetkellä aika intiimi enkä halua siitä täällä vielä puhua (katsotaan keväämmällä...eikö ärsytäkin tällainen vihjailu?!), mutta jatkuvana yleisunelmana on oman itseni mahdollisimman monipuolinen toteuttaminen. Tämän hetken unelmana on kyllä kodinsisustaminen!

3. Mitä teet työksesi tai opiskelet?
Työskentelen tällä hetkellä 90% kouluttajana ja opiskelen siinä sivussa työ- ja organisaatiopsykologiaa (työ liittyy tällä hetkellä vahvasti tähän teemaan). 

4. Kodin kaunein esine?
Paha kysymys! Hmm...taulut varmaankin. 

5. Lempiväri sisustuksessa?
Vaaleat sävyt.

6. Lempiväri vaatteissa?
Kaikki neutraalit sävyt. Musta ja valkoinen hallitsevat. Jos pitää sanoa väriväri, niin armyvihreä. 

7. Mitä muuttaisit kodissasi, yksia asia?
Yksi asia??!! Olohuoneen sohvakalusto. Vihaan punaista sisustuksessa, punaiset alcantrasohvat ovat silkka väliaikaisratkaisu. Seuraava konkreettinen muutos on kuitenkin olohuoneen vanhan parketin hiominen ja lakkaaminen.

8. Urheiletko?
Voi kyllä, 3-6 kertaa viikossa. 

9. Hampurilainen vai salaatti?
Ehdottomasti salaatti, olen kevyen ja raikkaan ruoan ystävä

10. Kulta vai hopea?
Hopea vaikka ei sen enää niin väliä. Suurin osa koruista on kuitenkin hopeisia. 




Ja sitten mun kysymykset!

1. Oletko koukussa johonkin?
2. Mikä oli lapsuuden lempiammattisi?
3. Oletko enemmän kaikkien kaveri vai valikoiva ihmisten suhteen?
4. Mikä sinua motivoi?
5. Kauneustuote/niksi josta et luovu
6. Mihin kiinnität huomiota vastakkaisessa sukupuolessa?
7. Miten rentoudut parhaiten?
8. Matkakohde johon lähtisit seuraavaksi jos saisit valita minkä tahansa?
9. Lempiblogisi?
10. Jos olisit eläin, mikä olisit?
11. Jos sinun pitäisi valita yksi vaatemerkki jota käyttäisit loppuelämän, mikä se olisi?

Haastetaanpa tähän vaikka seuraavat blogit: Sinut, joka tätä luet (linkitä vastaukset sitten tänne), In my BallerinesinBritannikan sekä Kristiinan, vaikka lukijoita onkin enemmän kuin tuo 200 :)