28.2.2013

Ensi kesän lempiasu, teemana peace, love ja Vietnamin sodan vastaisuus

Nyt lausutaan ääneen profetia kesälle Rakkauden Kesälle 2013 --> tämä asu tulee kuulumaan lemppareihin. 
Tiedän, että kelit ei suosi miettimään paljaita sääriä ja Woodstockia, mutta inspiroikoon tämä ajatuksia ensimmäisistä terassihengailuista, palaneista olkäpäistä ja hormonaalisesti ylikierroksilla käyvistä Suomi-ihmisistä, joiden käpyrauhanen repii pelihousuja keltaisen möllöttäjän ilmestyessä sinitaivaalle. Mutta hoidetaan nyt eka se pääsiäinen pois alta. 






Meikiksi riittää heleyttäjä (oon blogien orja ja sorruin kokeilemaan Lumenen kulttiheleyttäjää, onhan se ihan kiva!), värjätyt ripset ja aurinkopuuteri. Niin, ja oranssinpunaiset huulet. 

"Where have all the flowers gone...loooong time passing..."

Ennen sunnuntaita tuskin tulee postauksen postausta, kun allekirjoittanut on bookannut itsensä aamusta iltaan kaiken maailman sosiaalirientoihin ala Sex And The City. Ihan hyvää vaihtelua sille, että oon tänään katsonut Zombieland elokuvaa no-pantsina ja laittanut kämppää kuntoon vihreässä jätti t-paidassa. Remonttihiirikin tulee back in da city! 

Buduaari vihdoin kunnossa



Suihkunraikas blondi on nyt kovin, kovin tyytyväinen asuntonsa vallitseviin olosuhteisiin. Pikkuisen on vielä sekaista. Ei haittaa. Mulla on taas kaikki huoneet käytössä!


Beessit verhot löysivät tiensä ikkunaan kuvan ottamisen jälkeen. 
Luv it. Luv it luv it luv it.  


Gloria -lehden kuvaaja yritti puoliväkisin ostaa noi portaat. Mun lempiasia koko kämpässä - en myy!

Jos oli vähän au naturel -kasvokuvia, niin seuraavassa postauksessa onkin meikkihehkutusta hehkuvasta meikistä. 

27.2.2013

Maalinkuivumisen tuijottelua


Nonii alkais oleen tänään paketissa tämä minun remontti vol 23. 
Luonnollisesti seuraava askel prosessissa on sisustusinnon aktivoituminen ja kyltymätön halu tuijotella inspiroivia Pinterestkuvia. Aikuisjuttujen sijaan. Aikuisjuttuihin kuuluu nimittäin seuraavat asiat: 

LASKUJEN MAKSAMINEN
ESSEEN KIRJOITTAMINEN
LUKEMINEN
POSTISSA KÄYMINEN
MUU VAPAAVALINTAINEN VAKAVAHENKINEN TOIMINTA

Hieman myös väsyttään, koska inspiroiduin luomaan musiikkia kello puoli kahteen yöllä. 

Mitä tulee remonttiin ja sisustusintoiluun, ajattelin laittaa ton makkarin ilmeen pikkuisen uusiksi. Tehdä siitä pesämäisemmän ja kotoisemman. Mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että työhuonekin pitäisi sitten laittaa uusiksi. Mutta kai sen kerkiää myöhemminkin. <-- Klassinen virheajattelu




Tänään olisi tarkoituksena haudata nenä kirjoihin, viettää vapaapäivää treenailusta, käväistä butiikissa tekemässä rahaa ja hyvällä säkällä ehtiä jopa pyörähtämään komiikkaklubilla. Mielenkiintoista tää elämän kulku: vielä 5v sitten suomistandup aiheutti terminä mulle myötähäpeää, ja yhtäkkiä mä löydän itseni sen ytimestä, kun viimeiset pari vuotta useampikin rakas ystävä on posahtanut mun elämään juurikin sieltä kentältä. Romantillisessa mielessä en välttämättä noita koomikkoja suosittele. Ellei ole masokisti ja mielly siihen, että suattaapi päätyä vitsinaiheeksi tahi muun julkisen läpänheiton teemaksi. Lupaa ei todellakaan kysytä, valittaa ei kannata enää jälkikäteen. Rivien välistä voi lukea onko Konkistadorilla henk.koht. kokemusta puhumastaan aiheesta. 

26.2.2013

Onko tää nykyään ruokablogi?

Emmätiedä mikä tää on, mut tein ja söin just uutta lempisalaattiani --> vinkki arvon lukijoille ja kanssabloggaajille. 
Taju lähtee -hyvää, nimittäin.


Salanova -salaattia
kesäkurpitsaa (vaikkapa raastettuna)
avokadoa
kylmäsavulohta
tuoreyrttejä niin paljon kuin sielu sietää, itsellä persiljaa ja basilikaa
fetaa 
öljyä ja balsamicoa

Ai että, ai että!!

Suosittelen muutenkin toimimaan luovasti kesäkurpitsan kanssa. Se on miedon makuista ja se toimii vaikka missä. Tsekatkaapa vaikka Pinterestistä zucchini reseptejä, yllätytte. 

Tytöt ja Helmikorvakorut


kuva ei lavastettu, tajusin peiliin katsoessa, että kah, samikset :)

taide-copycat

25.2.2013

Päivä kuvina, niinku


Pinterestin paleofood boardsit kognitiotieteen sijaan, tietenkin. Innostuin ruoanlaitosta yhtäkkiä. 
Kuka tahansa psykaa lukenut tietää, että sitä katsoo mieluummin maalin kuivumista kuin lukee Eysenckia. Ellei ole kognitiotieteilijä. Mä en oo. Neuro on enemmän mun heiniä. 







Sitten pukeuduin aikuistenvaatteisiin ja lähdin neljäksi tunniksi kampaajalle. Luin vuoronperään kammottavaa Cosmoa ja psykankirjaa. Balanssia. Balanssia ei näy poseerauksessa, ihan kuin olisin kaatumassa tyynesti sohvaa vasten.



Vanhat kutrit viimoista kertaa liikenteessä.

Mä oon niin häpi tästä lopputuloksesta!! <3 


24.2.2013

Keitolla


Ei reseptiä, kukkakaalia, kookosmaitoa, korianteritahnaa, suolaa, pippuria ja surrurrrur.
Päälle itsetehtyä öljy/yrtti seosta, siinä on persiljaa ja lehtiselleriä. 
Leipää seuraksi. Hyvää on. 

23.2.2013

"normaalisti mä en kyllä..."

1. Normaalisti mä en kyllä kiroile töissä niin paljon kuin eilen. Eikä siis mitään himputinpimputtia. Humalainen merimies -settiä. Mua väsytti ja ärsytti koska väsytti. Kaikki oli perseestä ja kyyneleet tuli silmiin ehkä kymmenen kertaa. Haaveilin siitä, että Universumi ojentais mulle jonkun reippauspalkinnon. 

2. Normaalisti mun päätä ei särje ikinä. Ei fyysisesti eikä varsinkaan henkisesti. Tänään heräsin tuhannen hedariin vaikka olen nähnyt alkoholia viimeksi Saapasmaassa. Laitoin päälle lempilookin ja lähdin Aleksanterinkadulle take-awayn kanssa. Lempilook alla kun en viitsinyt alkaa itseäni kuvailemaan. 




3. Normaalisti mä en itke julkisella paikalla, mutta nyt äitipolo sai (taas) itkuisen valitusvirren siitä, että väsyttää, näin painajaista, sattuu piähän ja aikuisuus vituttaa. Ja et pojat on tyhmii ja veljet on tyhmii ja palkkakin tulee vasta maanantaina. Siinä se seisoi, Aleksinkulmassa ja itki puhelimeen! 37 minuutin jälkeen ja COS kiertelyn siivittämänä mama oli saanut tytärpolon hieman rauhoittumaan, joten puhelu saatiin lopetettua vuolaisiin kiitoksiin ja pus pus ja silleen. Äiti jos luet tätä ni iso kiitos <3 Hitto, se raukka saa kestää sekä tunteikasta taiteilija-aviomiestä että tunteikasta tytärtä. Soittaako muutkin mutsille jos elämä kohtelee rankasti?? Mä en oikein osaa soittaa kavereille. Pitäis ehkä. Viime keväänä mulla oli graduhermoromahdus ja totaaliuupumus päällä. Laitoin "nyt väsyttää" tekstarin ystävälleni Miljonääri-T:lle (rakastan näitä blogilempinimiä), joka tuli suoraan töistä 40 euron sushiannoksen kanssa mun luo ja otti mun kanssa spoonipäikkärit. Awwwww!


Kiva ilme mulla tossa tissikulmalla - prostituoidut esitteli siellä tyttöjään ennen muinoin potentiaalisille asiakkaille. Mä tyydyin siveellisempiin akteihin, eli poseeraamiseen. 

4. Normaalisti mä en harkitse LV laukun ostoa, mutta nyt....ai että mä oikeasti kerron tän julkisesti, viddu....no siis kyyneleiden kuivaamisen jälkeen mä astelin muina naisina Luvikan myymälään neuvottelemaan Keepall 50:n hankinnasta, mahdollisista kustomoinneista ja muista. Hei ihan oikeesti. En arvosta ees Vuittoneita. Paitsi NYT koska olihan se aivan IHANA. Sanon tän ääneen vielä toistamiseen: SE OLI IHANA! Matkalaukuksi ajattelin. Itkuinen sniff-sniff meininki muuttui pinnallisten asioiden äärellä hymyksi. Mut hei, 1150 euroa, ei oo lähdössä ostoslistalle ihan heti. 

5. Normaalisti mä en saa intohimoisia "teenpä sellerimehua" -kohtauksia lauantaisin, mutta keho huutaa parempaa ravintoa ja pientä puhdistusta taas, joten painelin jo paremmalla mielellä Ruohonjuureen ostamaan kaikkea kivaa. Kassalla joku alkoi huutelemaan mun nimeä, ja eikös siellä ollutkin pelastava enkelini Miljonääri-T, joten nihkeä päivänaloitus unohtu ku pääs halimaan kassajonossa.


^ elämä


Nyt sallin pienet sokeriöverit ennen puhdistusten ja voimaravintoleikkien jatkamisia. 
Tasapainoo. 

22.2.2013

Poikien huulikiilto


Kävin tiistaina tekemässä Motivuksella "sellaiset painot, että tuntuu" treenin ja kyllä on tuntunut. Tänäänkin vielä. Muut Konkistadoriosiot ovat jo saavuttaneet rauhan, mutta etureidet muistelee edelleen syväkyykkyjä. Lämmöllä. Kutsukaa ylisiveäksi (ei kyllä kannata), mutta mä en kaikkien näiden salivuosien jälkeen vieläkään osaa tehdä maastavetoja ja syväkyykkyjä miettimättä sitä, näyttääkö mun berberi liian tyrkyltä. Koska kyllähän se noissa liikkeissä näyttää. Konteksti on kuitenkin avainsana tässäkin tapauksessa. Salilla on ok olla töröperse, Stockmannilla ei. Tämä oli pitkä ja outo alustus ylläolevalle kuvalle. Siinä olen juuri lähdössä aurinkoiselle etureisienhuuhtelulenkille. Laitoin barbinvaaleanpunaista huulikiiltoa jotta näyttäisin aavistuksen naissukupuolen edustajalta.

Jos juttujen taso on matala ja tyyli entistä sekavampi, käy syyttäminen viime yötä. Onnellisena pääsin nukkumuksen tiloihin jo ennen kahtatoista, mutta vain herätäkseni neljältä valvoskelemaan stresseissäni. Joo, mua stressaa, ja täällä mä siitä saan valittaa. Lähetin eilen Leidenin paprut ja se ehkä aiheutti jonkinsortin piikin kortisolitasoissa. Tajusin, että mahdollinen muutto ulkomaille olisi tällöin puolen vuoden päästä. Jaix. Sekään ei auta stressiä, että remppamiehet könyää tänne joka aamu 7-8 aikoihin. Mulla on myös tuskaisen täysi työviikko, ja tällä hetkellä tuntuu siltä, että orastavasta kahdeksan tunnin päivästä ei tule helpoin mahdollinen. Kolmanneksi, erinäiset ihmissuhdekuviot pyörii tällä hetkellä päässä. Enemmän tällaiset ystävä- ja perhesuhdeasiat. 

Joskus aiemmin mulla oli vähän väärinymmärretyn buddhalaismindfullness näkökulma tunnemyllerryksiin...sellanen, että mites tää tunne saatais nyt mahd. äkkiä taka-alalle, ja zen päälle. Klassinen aloittelijan virhe. Antaa tuntua vaan. Kyllä se siitä jossain vaiheessa lähtee. Ja jos ei lähde, niin ainakin on kirjoitettavaa blogiin! häshtäg positive thinking häshtäg fake-smile

20.2.2013

Aikainen lintu pannarin hotkii




Remppamiehet saapuivat 7.45 laittamaan vesivahinkomakkaria kuntoon. Menee ensi viikkoon kyllä, mutta pian mulla onkin taas koko kämppä käytössä. Hyvä sinänsä, koska eihän sitä yksi ihminen pärjää kahden ison huoneen kanssa, aiemman kolmen sisään. Äskeinen oli sarkasmia. Mä en oikeasti tarvitse näin isoa asuntoa. Yksi kokonainen huone on pois käytöstä ja silti täällä on tosi paljon tilaa! 

Touko-kesäkuussa täällä pyörii taas kaksi kurssia, kollegan pitäminä. Toivotaan, että myös allekirjoittanut pääsee takaisin asiakastyöhön uudistuneessa asunnossaan. Tajusin eilen töissä, että herranen aika, munhan täytyy alustavasti alkaa oman pään sisällä miettimään, että minne mä haluaisin mennä palkalliseen loppuharjoitteluun...mikäli tässä pääsee opiskelemaan...Suomimahkut näyttää muutenkin huonoilta - saati sitten, jos lukee mun muistiinpanoja ylläolevasta kuvasta. Käytännössä tota harjoittelupaikkaa tarvii miettiä viimeistään heti jos saa hyväksyviä vastauksia. Harjoittelu alkaa nimittäin aikalailla vuoden päästä tästä hetkestä! Huimaa. Olisihan noita haaveita, mutta tällä hetkellä järkevintä olis varmaankin hankkiutua about sairaalaan tai terevyskeskukseen, jotta näkisi juttuja mahdollisimman monipuolisesti. Mikäli opiskelisin Leidenissa, tekisin harjoittelun jokatapauksessa Suomessa. 

Kauheaa jossittelua ilman MITÄÄN varmuutta mistään. Edelleen, mä haluan kuitenkin olla varautunut kaikkeen. Aika menee kamalan nopeasti. Ei mitään järkeä. Ainakin näitä asioita pitää miettiä. Ja sitten vaan odotellaan :) Ja luetaan tieteenfilosofiaa. 


 Meikäläisen klassikkoaamupala, tänäkin keskiviikkoaamuna naamaan kiskaistu proteiinipannukakku
On hyvää ja nopea tehdä!

1 muna
0,5 dl jauhoja (mä käytän yleensä suurimmaksi osaksi soijajauhoja, täysjyväriisijauhoja, pellavarouhetta...)
ripaus leivinjauhetta
suolaa
voita tai kookosöljyä paistamiseen

Sekoita kuivat aineet, lisää kananmuna ja paista pannulla niin, että pinta ruskistuu vähän. 
Näitä voi varioida loputtomasti ja välillä mä teen esim. makeita versioita lisäämällä hunajaa ja raakakaakaojauhetta.

Eilen oli eksoottinen tunne. Tulin töistä kotiin eikä mulla ollut itkunälkä. Olin siis kerrankin onnistunut syömään koko päivän riittävästi, taidolla ja huolella. Kiitos kuulunee tosi raskaalle salitreenille syväkyykkyineen ja jännehyppyineen, join nimittäin jälkikäteen proteiinijuoman ja keskityin muutenkin lautassisältöihini. Nyt sattuu lihaksiin, jotka oli jo valmiiksi hellinä sunnuntaisen joogan jäljiltä.  

18.2.2013

musta tulee prinsessa!




Joo menin kuulkaa tilaamaan vaaleahkot teippipidennykset ni must tulee aiettä niin nätti ens viikonloppuna!!
Tai sitten ei. Voi olla ihan epic fail. Feiliä on kuitenkin tää mun nykyinen tukka joka muistuttaa enemmän Pirjo-tätiä kuin 26-vuotiasta sorjavartista cityneitoa. Kyllä mä oon ansainnut seksijumalatartukan. Oon.

Mielikuvissani näytän jo tuolta yläkuvan mallilta. 

Ainoa huoli on tää oman tukan eeppinen tuuheus. Tuleeko yksi paketti riittämään, vai pitääkö mun maksaa itseni kipeäksi ja toistella loppukevät tattaripuuron äärellä, että "tukka hyvin, kaikki hyvin"?

Hankkia toinen työ?

Hyväksyä, että en näytä Shakiralle?

Masentua ja muuttaa Vantaalle?


EDIT: en todellakaan ehtinyt kampaajalle :D plus aloin muutenkin epäröimään. Joo. Hiukset saapui, ne on aika ihanan väriset, mutta massaa on liian vähän koko päätä ja mun paksua tukkaani ajatellen. Pitäisi siis tilata lisää jotakin kautta mikä taas nostaisi kokonaishintaa aika roimasti :/ en oo ihan varma haluanko laittaa satoja euroja tukkaan. Nyt on kriisi. Jotain pitäisi tehdä, mutta mitä? Oikeasti mulla on vakavempaakin mietittävää kuin kuontalo, mutta pinnalliset asiat tasapainottaa sopivasti näiden isojen aikuispäätösten miettimisiä. Bloggaaminen <3 Ehkä mä vaan palaan blondiksi. 


Koti


Mä olen ollut ihminen, joka vähäisimmän tilaisuuden tullen on rientänyt yökylään kavereiden luo, hengannut iltani erinäisissä ystävähippikommuuneissa ja jaksanut olla kotona juuri ja juuri sen yhden illan silloin tällöin. Anti-kotihiiri, siis. Nykyään jotain ihan muuta. Mun rakas ystävä on vongannut mua yökylään viimeiset puoli vuotta joka viikko. Aina mulla on ollut (hyvä) syy olla menemättä. En muista koska olisin viimeksi nukkunut kenenkään luona. Mä haluan olla kotona. Tai lapsuudenkodissa. Jossain supertutussa paikassa. Matkustustyö teki tehtävänsä, ja näköjään mun täytyy saada palautua hotellielämästä ja ankeista, aina liian lyhyistä viikonlopuista omassa sängyssä. Mä varjelen suorastaan mustasukkaisesti tätä oikeutta olla himassa :) Siinä on omat kivat puolensa, kun asuu jonkun kanssa. On seuraa, on sitä arjen vastuunjakamista (if you´re lucky, that is) etc etc. Mut en, hitto, vaihtais tätä vapaaherrattaren elämää tässä vaiheessa kovin helposti.

Mun luokse saa läheiset ja kaverit aina tulla. Se on eri asia. Istuskelen tässä mun makuupyhätössäni kirjoitellen tätä tekstiä, ja ihmettelen EDELLEEN, että eikö mun ihan oikeesti tarvi lähteä mihinkään <3 <3 <3 Ei edes töihin. Vapaapäiväkin, kaiken lisäksi. 

Makuupyhätön hyllyllä visertää lintukoruteline. Superkätevä. En mä siihen mitään koruja vielä ole laittanut kylläkään.


Tein äsken cayennekahvia. Oli pahaa, kun tein vahingossa liian styrkkaa.


Eilen mun keho veti oudon paastopäivän. En syönyt juuri mitään, mutta join tätä namiskuukkeliuutuusmehua. Ja söin turkinpippureita joita ystäväni Hoki-Tero tänne roudasi. Bless him. 


16.2.2013

Venetsian kalatori

Ei paremmasta väliä!

T. merenelävä + vihannesfani












15.2.2013

kirjeitä miehiltä, kirjeitä miehille


R.I.P. käsilihakset.
Katsoin nämä kaksi kuvaa itsestäni ja johan alkoi punnerruskuuri. 


Ylläoleva kuva on Mestrestä, Venetsian mantereelta. Vika yö randomhotellissa. Kylppärissä oli helmi taso jolle menin tietenkin istuskelemaan ja hetki piti ikuistaa, räps räps. On kyllä hauskaa, miten tossa isommassa kuvassa sitä näyttää Sophia Lorenmaisen uhkealle Hulda Maitotytölle ja alakuvassa angstiselle anorektikkoteini(poja??)lle. Kuvien välillä on tosiaan se kaks päivää, että ei pitäis olla lihomista ja laihtumista ihan hirveesti tapahtunut....

Mut ei mulla kyllä huonosti mene vähälihaisuudesta huolimatta. Herkistelin tänään kolmen kirjeen äärellä. Kaksi niistä oli miehiltä, jotka on kovasti olleet vaikuttamassa mun elämässä. Kolmas oli mun kirjoittama, mutta ei mennä siihen vielä. Nämä miesten kirjeet oli mun YLIOPISTOSUOSITUSKIRJEENI!!!!!!

Ensimmäistä lukiessa tuli kyyneleet silmiin. Se oli mun ex-professorilta. Olen kuulemma mm. sellainen opiskelija, joka on ilo kelle tahansa opettajalle motivaationsa, eläväisyytensä ja intonsa vuoksi. Sniffff <3 Mä lähetän ensi viikolla laitoksellemme jonkun herkkukorin. Kirje oli pitkä ja vallan mairitteleva. Tyyppi oli nähnyt vaivaa! Toinenkin kirje oli mainio ja nyt saankin polleana lähetellä niitä Leideniin :) Ottakee mut, ottakee mut!

Mutta sitten se mun kirjottama kirje. Mä oon sellainen joka tykkää saada ja lähetellä viestejä. Tekstareita, whatsappeja, chat, FB, tarralappu, kirjekyyhky....ihanmitävaan. P repäisi joskus  viime kesänä ja kirjoitti mun kalenterin täyteen kaikkia outoja muistutuksia mm. Kekkosen muistohetkestä, Tommy Tabermann yhdistyksen kahvihetkestä ja ties mistä. Rakastan tollaista. Löysin liinavaatehyllystä kirjeen, jonka olin jättänyt joskus kesällä P:lle:



Lakonista höhöhöh

Lähdin joskus viime talvena työreissuun tosi aikaisin, mun ystävä oli mulla yötä ja jäi vielä nukkumaan. Kun palasin himaan seuraavaksi viikonlopuksi, oli mun keittiöntaso ripoteltu täyteen voicen kesäkumikortsuja ja sängylle oli tehty mun vaatteista sellainen ihmishahmo joka piteli kookosöljypurkkia. Parasta.

"Pardon my Trench"


valon laps´ hän on
ei, kun hän vaan ylivalottaa kuviansa
housut ja uusi O´Clock mätsäävät


Trenssi: Zara
ko ei oo varaa Purberryyn
siks en hymyile kuvassa