Remppamiehet saapuivat 7.45 laittamaan vesivahinkomakkaria kuntoon. Menee ensi viikkoon kyllä, mutta pian mulla onkin taas koko kämppä käytössä. Hyvä sinänsä, koska eihän sitä yksi ihminen pärjää kahden ison huoneen kanssa, aiemman kolmen sisään. Äskeinen oli sarkasmia. Mä en oikeasti tarvitse näin isoa asuntoa. Yksi kokonainen huone on pois käytöstä ja silti täällä on tosi paljon tilaa!
Touko-kesäkuussa täällä pyörii taas kaksi kurssia, kollegan pitäminä. Toivotaan, että myös allekirjoittanut pääsee takaisin asiakastyöhön uudistuneessa asunnossaan. Tajusin eilen töissä, että herranen aika, munhan täytyy alustavasti alkaa oman pään sisällä miettimään, että minne mä haluaisin mennä palkalliseen loppuharjoitteluun...mikäli tässä pääsee opiskelemaan...Suomimahkut näyttää muutenkin huonoilta - saati sitten, jos lukee mun muistiinpanoja ylläolevasta kuvasta. Käytännössä tota harjoittelupaikkaa tarvii miettiä viimeistään heti jos saa hyväksyviä vastauksia. Harjoittelu alkaa nimittäin aikalailla vuoden päästä tästä hetkestä! Huimaa. Olisihan noita haaveita, mutta tällä hetkellä järkevintä olis varmaankin hankkiutua about sairaalaan tai terevyskeskukseen, jotta näkisi juttuja mahdollisimman monipuolisesti. Mikäli opiskelisin Leidenissa, tekisin harjoittelun jokatapauksessa Suomessa.
Kauheaa jossittelua ilman MITÄÄN varmuutta mistään. Edelleen, mä haluan kuitenkin olla varautunut kaikkeen. Aika menee kamalan nopeasti. Ei mitään järkeä. Ainakin näitä asioita pitää miettiä. Ja sitten vaan odotellaan :) Ja luetaan tieteenfilosofiaa.
Meikäläisen klassikkoaamupala, tänäkin keskiviikkoaamuna naamaan kiskaistu proteiinipannukakku.
On hyvää ja nopea tehdä!
1 muna
0,5 dl jauhoja (mä käytän yleensä suurimmaksi osaksi soijajauhoja, täysjyväriisijauhoja, pellavarouhetta...)
ripaus leivinjauhetta
suolaa
voita tai kookosöljyä paistamiseen
Sekoita kuivat aineet, lisää kananmuna ja paista pannulla niin, että pinta ruskistuu vähän.
Näitä voi varioida loputtomasti ja välillä mä teen esim. makeita versioita lisäämällä hunajaa ja raakakaakaojauhetta.
Eilen oli eksoottinen tunne. Tulin töistä kotiin eikä mulla ollut itkunälkä. Olin siis kerrankin onnistunut syömään koko päivän riittävästi, taidolla ja huolella. Kiitos kuulunee tosi raskaalle salitreenille syväkyykkyineen ja jännehyppyineen, join nimittäin jälkikäteen proteiinijuoman ja keskityin muutenkin lautassisältöihini. Nyt sattuu lihaksiin, jotka oli jo valmiiksi hellinä sunnuntaisen joogan jäljiltä.