Omaa tyyliä (takaisin)metsästämässä

Okei, seuraavasta blogitekstistä on tulossa hippasen emotionaalinen ja hyvästä lopputulemastaan huolimatta raskas. Siitä syystä sukelletaan hetkeksi kevyeeseen ja pinnalliseen maailmaan: muotiin, omaan tyyliin, post-pregnancy vaatehaaveisiin ja mitä näitä on. Tyttöaiheisiin. 

Tämä video kirvoitti postaamaan aiheesta. Kantsii katsoa, niin ymmärtää ehkä paremmin, että miksi puhun niinkuin puhun. Kirjoitan. Mitä tää nyt on. 

En seuraa Leandran blogia, mutta tykkään näistä videoista. Ja mimmin tyylistä. En kopioisi sitä itselleni, mutta rakastan tota rohkeutta ja omannäköisyyttä. Ei siis ihme, että hänellä on miljoonia seuraajia ympäri maapalloa!

Jos pitäisi kuvailla omaa tyyliä, niin jakaisin sen kahteen osaan. Arkitodellisuuteen ja näyttäytymistyyliin. Arkitodellisuus on se, mitä mies näkee kotona. Tällä hetkellä trikoota, löysyyttä ja pehmeyttä (ei mussa, vaan vaatteissa). Normitilassa trikoita, toppeja ja huppareita. Sporttisuutta. Arkitodellisuus on myös sitä, mitä asiakkaat näkevät. Yksinkertaisuutta, seinäruusumaisuutta. Näyttäytymistyyli on se, joka kuuluu niihin hetkiin, kun haluan näyttää kivalta ja edustaa omaa tyyliäni. Graafisuutta, ajoittaisia hippivivahteita, kerroksellisuutta, näyttävää huulimeikkiä. Näyttäytymistyylissä lähdetään kaupungille, kavereiden luokse, baariin, konserttiin. 

Kuitenkin tämä mun "tyylini" on menettänyt jotain viime vuosina. Kiinnostusta pukeutumiseen ei ole löytynyt samalla tavalla kuin nuorempana. Osittain asiaan on vaikuttanut oman bisneksen ja työelämän kasvattaminen, taloudellisessa mielessä, fyffeä ei ole ollut samalla tavalla omaa ulkomuotoa varten. Ja tiedättekö, se ei ole haitannut yhtään. Olen laittanut kuukausittain shoppailusumman verran rahaa lainanlyhennykseen, jolla makselen pari vuotta sitten ostamiani osakkeita. Toivon, että tämän panostuksen tuotoilla voi joku päivä elää hieman vapaammin, myös siellä vaatekaupassa. Mä koen silti, että olen saanut hankittua juuri niitä vaatteita, mitä olen tarvinnut. Kivoja sellaisia. Vaatekaapista on tullut capsule wardrobe eli sieltä löytyy ainoastaan vaatteita, joita oikeasti käytän. Joista tykkään ja jotka tuntuvat hyvältä päällä. Olen ei-tietoisesti konmarittanut omaa elämää vailla tuon metodin tuntemusta. 

Mitä sitten kuitenkin kaipaan? Okei, luonnollisesti sitä kroppaa, jota on helpompi vaatettaa. Oon melko hyvin saanut ylläpidettyä omaa tyyliä raskaana ollessa ja moni lempivaate on mahtunut päälle ihan tänne loppumetreille saakka. Toki elämä helpottuu, kun bump häipyy. Sitten on toki imetyskausi, mutta sekään ei kestä lopullisesti. Kaipaan kuitenkin tulevaisuuden tyyli-minälle hieman rohkeampaa vaatekaappia. Vähemmän turvallisia ja täysin-toisiinsa-sopivia vaihtoehtoja, enemmän statement piecejä kenkien, asusteiden ja yksittäisten vaatteiden muodossa. Anteeksipyytelemättömyyttä. Kaipaan räväkkyyttä myös muuhun ulkonäköön. Tukka saisi olla omemman näköinen, ehkä vaaleampi, ehkä jotenkin graafisempi. Nyt on aika perustylsä luukki. Kirkkaita huulipunia saisi olla muutama lisää. Pieniä juttuja, mutta merkityksellisiä oman fiiliksen kannalta. 

Erityisesti haluan enemmän sitä asennetta, että mulla on oikeus näyttää itseltäni ihan joka tavalla, ilmaista omaa persoonaa myös tyylin kautta. Ja laittaa tähän myös rahaa. Jotenkin mä olen ollut arka käyttämään rahaa ulkonäköön viime vuosina. Silloin, kun on tärkeämpiä juttuja, on tärkeämpiä juttuja. Nyt kuitenkin haluaisin suoda itselleni enemmän omannäköisyyttä ja iloa sitä kautta, että vaatekaapistani tervehtii muutkin kuin pelkät järkevät vaihtoehdot. 

Herättääkö tällainen tyylipohdinta ajatuksia? Oletko itse siinä pisteessä, missä tyylillisesti haluatkin olla, vai kaipaatko enemmän...jotain?

ps. Suomimimmeistä täytyy ihailla mm. Minna Someroa, Sandra Hagelstamia ja Emelie Björnbergiä. Kaikki rohkeita ja persoonallisia tyylinaisia.

MayI do you a favor?

Syksyinen ja talvinen vaatekaappi, jonka hedelmiä voi siirtää myös keväällekin?

Poimin muutamia klassikkovaatteitam, joiden avulla kaapissa on AINA päällepantavaa. Vuosi vuodelta luotan enemmän klassikoihin. Niihin kannattaa panostaa rahallisestikin, jopa t-paitoihin. Käyttövaatteiden hyvä materiaali maksaa kerralla enemmän, mutta itsensä takaisin. Jos käyn kirpparilla, valitsen vaatteita materiaalin mukaan sielläkin. Viime talvena löytyi valkoinen cashmere neule puoli-ilmaiseksi! Tässä minun valintani tälle syksylle ja varmasti myös seuraavalle. 

1. Paksu pooloneule neutraalissa värissä

Valitse mieluummin väljä ja yhdistä se kapeisiin housuihin ja korkoihin välttääksesi muumuu -ilmiötä

2. Laadukas v-aukkoinen t-paita joka värissä

Tuohon vain koru ja bleiseri mukaan, niin ai ai! Helppo klassikko ja jopa seksikäs, jos kaula-aukosta saa vilahtaa musta pitsi. Silleen sopivasti. 

3. Neulemekko ja ylipolvensaappaat

Koska kuuminta ja helpointa ikinä. Omani ajattelin hakea Benettonilta. 

4. Ohuet, simppelit kultakorut

En ole statementkoru tyttöjä. 

5. All Black Everything

Vältä goottivaikutelmaa yhdistelemällä materiaaleja, mm. nahkaa ja villaa, luo dimensiota.

6. Klassinen valkoinen puvunpaita

Osta laadukas riittävän ohuesta puuvillasta tai silkistä valmistettu versio tai pölli miehen kaapista.

7. Harmaa v-aukkoinen neule

Turvavaatteeksi. Sopii sekä farkkujen, mustan hameen että printtihousujen kaverina.

Omani valitsen 100% puuvillaisena, muu kutittaa.

Löytyykö kaapista nämä klassikot? 

Tulevaisuudenkuvia

Kirjoittelin äsken muistikirjaan toiveita ja suunnitelmia tuleville ajoille. En halunnut rajoittaa niitä spesifisti vuodelle 2015, kaikki kyseiset toiveet saavat mun puolesta toteutua heti tai viiden vuoden sisällä. Ennemminkin halusin kelata niitä juttuja, jotka tällä hetkellä ovat mulle tärkeitä. Mä jos kuka tiedän, että prioriteetit voi ja saa vaihtua...teknisissä asioissa, siis. Mun elämäni ykkösprioriteettina on se, että olen vapaa ja onnellinen. Kuulostaa itsekkäältä? Mulla ei ole mitään annettavaa kenellekään jos en itse ole onnellinen! Piste. Se on huomattu, ja mikäli puserran itsestäni jotain, mitä mulla ei ole, näännyn aika nopeasti. Kaikki oman elämän tänhetkiset valinnat perustuu siihen, että nämä teemat avaa sydäntä, saa odottamaan huomista innolla ja valaa muhun pelkästään positiivista energiaa. Stressi, aikuisuus ja arjen haasteet pitävät kyllä huolen itsestään. Mä pyrin keskittymään nyt niihin juttuihin, jotka saa olemaan kiitollinen siitä, että on elossa ja saa elää juuri tätä elämää.

Kaiken voi aina muuttaa. Aina voi vaihtaa suuntaa ja editoida omaa elämää lennosta. Mutta ne asiat, mitkä toimii, niitä tulee ruokkia ja vahvistaa lisää. 

1. Työelämä

Needless to say, mä olen uranainen. Oon myös äärimmäisen ylpeä siitä. En kuitenkaan koe, että tarvisi enää saavuttaa mitää, ei titteleitä eikä asemaa. Mulla on kuitenkin tavoitteita sen suhteen, miltä mun arki saisi näyttää ja minkälaisin panoksin tulisin omassa työelämässä toimimaan. Oon ollut nykyisessä pestissäni nyt 3,5 kk eli tosi lyhyen aikaa. Silti jo tässä ajassa mä olen päässyt näkemään ja kokemaan upeita juttuja ja oon myös aidosti nauttinut työelämästä. Nautin pervolla tavalla siitä, että joudun olemaan viikottain pois omalta mukavuusvyöhykkeeltä. En ole kauppislainen, mutta puuhaan sen maailman jargonin kanssa. Kaikki uusi kiinnostaa. Tykkään oppia. Vaikka sitten tarvittaessa Wikipedian avulla :) Haluan myös, että voin omalla työllä mahdollistaa haluamani arjen. Se on ehkä oleellisin osa mun feminismiä.   

2. Henk.koht. elämä

Mulla on mitä rakkain perhe. Se on mun suurin rikkaus elämässä ja siihen panostaminen on ykkösprioriteetteja. Mulla tuli pieni terveyssäikähdys parisen kuukautta takaperin. Onneksi selvisin vain säikähdyksellä, mutta kriittisimmällä hetkellä mielessä oli vain yksi ajatus - jos ja kun tästä selviän, haluan viettää maksimaalisen paljon aikaa läheisten kanssa. Se tuntui ainoalta oleelliselta asialta omassa elämässä. Työ, joo, tärkeää ja iso osa identiteettiä. Mutta. Se ei silti käväissyt mielessäkään. Meidän perheen lapset on mulle myös supertärkeitä. On ihana seurata vierestä, että minkälaisia tyyppejä niistä oikein kehittyy. Tätä postausta kirjoittaessa makuuhuoneesta kuuluu stereotuhina. Toinen on toki armas koirani ja toinen taas mitä lahjakkain ja coolein tyyppi, jota voin ylpeydellä kutsua omakseni.  Niin, ja ne ystävät. Teidän arvo kasvaa hetki hetkeltä. Rakkaus läheisiä ihmisiä kohtaan. Se on se kaikista oleellisin juttu. 

3. Pienet mutta tärkeät toiveet 

Joogaaminen. Treenaaminen. Luominen. Musiikki. Laulaminen. Omat intohimot. Orastava kesäkausi. Kesäsuunnitelmat. Keväinen Helsinki. Uudet ja vanhat ravintolat ja kahvilat. Maalla hengaaminen. Kuvaaminen. Insta ja some -fiilistelyt. Hevoset. Tulevaisuuden harrastusfiilistelyt. Uudet tuttavuudet. Hieman liian shampanjanhuuruiset illat. Avanto-uinti. Kolme ulkomaanreissua ensi kuulle pitkän kuivan kauden jälkeen. Pääsiäisloma. Kevätvaatteet ja kirkkaat huulipunat. 

Mulla on kirkkaat toiveet lähitulevaisuutta kohtaan, mutta haluan säilyttää joustavuuden. 

Maailma yllättää jokatapauksessa. Onneksi myös iloisesti. Jos vain tohtii vastaanottaa :)

rutikuivan talvi-ihon bestikset

Otsa kutisee, ihon pinta on täynnä pienen pientä röpelönäppyä, poskipäät on hiekkapaperia...varmaan tuttua näillä pakkasilla niillekin, joiden iho on muuten melko hyvässä kondiksessa? Mä vannon kookosöljyn nimeen sekä ruoanlaitossa että ihonhoidossa, mutta ajattelin listata muutaman muunkin oman suosikin - nämä ovat oman kosmekaapin käytetyimmät ja tykätyimmät tuotteet. Olen siirtymässä pelkkien luonnonkosmetiikkatuotteiden käyttöön, mutta jotain vanhoja juttuja olen toki käyttämässä pois. Ei olis ekoteko heittää kassillista "muovikosmetiikkaa" mäkeen. Jostain syystä ei-luonnonkosmen käyttäminen tuntuu nykyään vähän pahalta. No, näillä mennään vielä hetki, ja onhan munkin tuotteista noin 90% jo luonnonmukaisia, jee! (Meikkejä pitäis vielä löytää....ne taitaakin olla ne vaikeimmat? Esim. Dr.Hauchkan ripsari oli ihan katastrofi, buu :( vinkkejä saa antaa!)

Käytetyin puhdistustuote on mulla tällä hetkellä Lorkun (joo mäkin inhoan tota termiä, sori) Sublime Soft. Ihan siitä syystä, että sen kanssa ei tarvitse läträtä vedellä, vaan meikki lähtee hellävaraisesti pyyhkimällä. Mä pihtaan suihkussakäyntiä, se kun kuivattaa vartalon ihoa. Parasta olisi käyttää suihkuöljyä tai voidetta suihkusaippuan sijaan. Mä olen käyttänyt itseasiassa kosteusvoidetta suihkussa parin viime kuukauden ajan, suihkugeelin sijasta, ja säärten sheivaukseen jotain halpaa hiustenhoitoainetta. Pieniä juttuja, mutta säästää ihoa hyvin lisäkuivumiselta. 

Tykkään käyttää seerumeita, mutta anti-age tuotteet on liian raskaita. Ennemmin kaipaan kosteutta, sitä tulee tosi kivasti hyvän hinta-laatu -suhteen Lumenesta. Kirkas geeli sopii yksinäänkin kesäaikaan, mutta talvella se on tosi hyvä combo jonkun rasvaisemman voiteen/kookosöljyn kaverina. 

Kosteusvoiteena käytän sekalaisesti näiden tuotteiden yhdistelmiä. Pohjalle menee yleensä toi Lumenen seerumi, sitten maailman parasta Syrinxin voidetta, joka jättää muuten kivan mattaisen pinnan hoitavuudestaan huolimatta. Jos iho on tosi kuiva, isken pohjalle tai päälle Nuxen klassikkoöljyä, jonka tuoksu on BTW ihanan naisellinen!! Mun mies on ihan hulluna siihen. Käytän sitä tarvittaessa myös hiuksiin ja vartalolle. Joskus laitan jopa meikin päälle, tulee kiva kuulto ja iho saa lisäkosteutta. Toihan on ns. kuivaöljy, eli ei jää öljyinen pinta. Mulla on myös lähestulkoon aina käytössä joku edullisempi markettikosteusvoide, jota käytän naamiona. Tällä hetkellä esimerkiksi Garnierin Nordic -sarjan heleyttävä kasvovoide. 

Viime viikolla ostin allaolevan tuotteen kokeiluun, hinta oli halpa, muutaman euron, ja tuote vaikutti kivan luonnolliselta...ja hitto toi on hyvää!! Kyseessä on balmimainen kehäkukkavoide, joka tuoksuu ennemmin hunajalle kuin kukkaiselle, mutta hyvä niin (T. Hunajisti). Olen sekoittanut kroppavoiteen ja jopa kasvovoiteen sekaan pienen nokareen balsamia, ja ainakin tänä aamuna iho tuntui huomattavan paljon paremmalle. Huulirasvana tää on myös ihan ykkönen. 

Ihonhoitoaddiktina ja vaikka mitä kokeilleena suosittelen sekoittelemaan talvisaikaan kevyitä öljyjä, balmeja ja superkosteuttavia seerumeita/geelejä keskenään tai sivelemään niitä päällekkäin, tälleen saa omalle iholle parhaan mahdollisen sekoituksen ympäri vuoden, pakkasetkin kun nähtävästi vaihtelee rajusti päivästä toiseen. Tuntuu muuten ihanan lämpimältä toi -5 tällä hetkellä ;) Kuten aina, olis kiva kuulla lukijoiden kosteutusvinkkejä!! Edullinen, runsas kosteusvoide kropalle olis hakusessa...luonnonkosmetiikkana, joo. Kookos on tosi jees, mutta tykkään illalla läträtä normivoiteilla. 

polkkainspiskuvia

Ihan vaan, koska mun frisyyri kaipaa kipeästi väriä ja saksia.

Alin ja viimeinen on tämänhetkinen tilanne, tosin mulla taitaa olla pidempi...wau! Luonnonkihara pukkaa todella vahvasti esiin, ja kuivan pintakerroksen alla muotoutuu voimakkaita korkkiruuvikiharoita. Seitsemän sentin päästä tilanne on oikein hyvä, mutta nyt tää on vähän omituinen aukipidettäväksi malliksi. 

Mutta kuvitelkaapa ex-poikatukan riemu, kun muutaman vuoden jälkeen hiuksia pystyy pitämään NUTTURALLA <3

Kuparia ja keittiöunelmointia

Kupari/metalli-innostusta on nyt kaikkialla. Taisi alkaa erinäisistä Dixoneista. Pakko sanoa, että onhan tuo ihan loistava kombi valkoisen kanssa, oih! Huomaan peilaavani kaikkea sisustuksellista "sinne uuteen kämppään". Mikäli tuohon päädytään, on tyyli kuitenkin kaikkea muuta kuin valkoinen ja kupari. Asunnon tyyli vaikuttaa niin paljon aina sisustukseen. Kodikkaaseen puutaloon en oikein osaa kuvitella mitään modernia. 

^ ihanat!

Yritin etsiä Pinterestistä sellaisia keittiökuvia, jotka olisi mahdollisimman lähellä tuon potentiaalisen uuden kodin keittiötä. Se on nimittäin mun lempihuoneeni koko siitä kämpästä! Ei juuri sellainen, minkä itse suunnittelisin, mutta todella, todella iso ja hieno - tyylillä tehty! Vaikken ole mikään ruoanlaittaja, on keittiö mun lemppari hengailupaikkani. Nytkin istun saarekkeen ääressä kirjoittelemassa tätä juttua :) Tekemättömät työt odottaa. Niin pitkä lista, että mikä tahansa muu asia kiinnostaa enemmän. Kämppä hohtaa puhtauttaan, kun aamu meni luudanvarressa. Perinteistä välttelykäyttäytymistä. 

Tänään on sellainen päivä, että miettii pakostikin miten ihanaa olisi olla ammattibloggaaja, möhöhö

/ Copper. The trendiest thing there is when it comes to decorating your home. I love it too, though I have to admit that it would not look too good IF we happen to buy that new house we´ve been watching. It´s a very homey home :) warm, soft colors. Wood. Ok, the kitchen is white, but still, I think it´s really important to fit your houses style to your decoration choices. This one is a country home. We´d keep it a country home. /

uih!

Tiedättekö tunteen, kun haluaa kertoa kaiken jännän mitä tapahtuu mutta ei vielä voi koska mitään ei ole paperilla ja jaadijaadijaadijaadi...

Tänään on soitettu parinkin eri tahon kanssa ehkä aika elämäämullistavia puheluita. 

Tai sitten ei!

Kuka näistä tietää :)

Tänään on myös istuttu puolison kanssa sekä sohvalla, ruokapöydän ääressä, nojailtu saarekkeeseen ja oltu epäuskoisenonnellisensekaisin. Jos tämä pikku lumipallo lähtee tästä oikeasti pyörimään, niin eipä tuu tekemisenpuutetta jatkossa enää :D

Mä en kestä <3

tänään haluan materiaaliselta elämältäni seuraavia asioita....

...talon, jonka 350 neliötä riittäisivät varmasti juuri ja juuri tämän jengin tarpeisiin. 

...eteisen, jossa odottaisi kivat korit, järjestys, loppusyksyn ilmoihin valitut vaatteet. Jonka sisäkkö tahi vaihtoehtoisesti jonkinlainen taikakotitonttu pitäisi aina siistinä. 

...olohuoneen, jossa kalliit tuoksukynttilät olisi järjestelty heijastavalle alustalle. Jossa ei tuoksuisi vauvanpissa, vaan santelipuu. Jossa kissanpeiton sijaan pehmeä tekoturkisviltti kutsuisi kääriytymään rauhassa sisäänsä. Sohvapöydällä olisi muutama tarkastivalittu coffeetable -kirja. Sisustuksen väriin sopivat, tietenkin. 

...kylpyhuoneen, jonka jättimäinen sadetinsuihku olisi ensimmäinen asia aamulla ja viimeinen illalla. Jossa kukaan ei häiritse. Jonka hyllyllä on saman sarjan ihania hiustuotteita ja vähintään kolmea erilaista suihkugeeliä. 

...makuuhuoneen, jossa valkoiset intianpuuvillalakanat olisivat aina puhtaat ja hyväntuoksuiset. Siellä EI olisi päällepomppivia eläimiä (päällepomppivat ihmiset ovat ok), kuten viime yönä. 

...keittiön, jonka tasoilta voisi syödä. Sieltä löytyisi aina terveellistä ja maistuvaa kasvisruokaa, joka olisi kuin ihmeen kaupalla ilmestynyt jääkaappiin odottamaan syöjäänsä. Suuri saareke houkuttelee kokeilemaan uusia reseptejä. Koska siihen olisi maagisesti halua ja tahtoa. Tiskialtaan reunalla on kallis ja hyvältätuoksuva tiskiaine/käsirasvasetti. 

...ja siis pihalle tietenkin oman tallin, jonka pihalla tervehtii muutama kiltti mutta lahjakas mutta kaunis mutta arvokas polle. Jotka käytännössä lukee mun jokaista ajatusta eivätkä sairastele koskaan. 

...nii ja sit kolme uutta koiraa. Ja kaks uutta kissaa. Ja vuohen ja kanoja ja maatiaiskaneja. Ja marsun. 

...ja puumajan. Koska pitäähän jokaisella nyt puumaja olla!

Ja kaikki tää siis täysin maalla mutta silleen, että Stockalle on kävelymatka. 

I´m not asking much, only the impossible

/ Todays´ wanties include The Perfect Home which is a necessity when one wants to have The Perfect Life. Obviously I don´t actually need any of this. I just wan´t our home to be a liiiiittle bit tidier right now ;) But a treehouse would be cool. Talk about a perfect escape for those hermit moment. /

Treenikengät arkikäytössä

Jo puolisentoista vuotta Konkistadorin muotimieltä on ihastuttanut värikkäiden lenkkarien ja tennarien näkyminen katukuvassa. Nykiläinen turisti taisi olla ensimmäinen oma bongaus. Mustat lenggingsit, toppatakki ja värikkäät Niket. Salamarakastuminen! Sen jälkeen oma kasuaali pukeutuminen onkin pohjannut esim allaolevien yhdistelmien tapaisiin ansambleihin. Vähän turhankin paljon. I lööv sporttimuoti. 

Katsokaas kuinka paljon vaivaa näin tehdäkseni inspiraatiokollaaseja! Eikä Nelly.com liity tähän yhtäänsäkään ;) Omat Niksut löytyvät väreissä tummanharmaa-pinkki ja valkoinen-violetti ja ne löytyvät jalasta joka ikinen päivä. Kaapissa olisi tilaa vaikka kuinka monelle muullekin parille! Esim. seuraaville...

Tosi tyttömäisten lenkkarien kanssa mä yhdistäisin julmaa mustaa ja vaikka nahkaa kavereiksi. Häivyttää barbiefektiä. Nämä pinkkineonkeltaiset on muuten kertakaikkiaan herkulliset, ah. 

Asiallinen ja helskatin tyylikäs tapa käyttää Naikkeja - kultaiset tahi hopeiset versiot! Työkaverilla oli nämä ja mä en voinut muuta tehdä, kun tuijottaa kateellisena koko päivän. Kauniit! Näitä ei tunnista juoksukengiksi kauhean helposti. Käy siis sellaisellekin, joka ei ehkä mielly neonturkoosivihreäpinkkeihin versioihin. 

Tämä...ah! Ei varmaan tarvi sanoa mitään? Upeat kengät ja ps. vielä upeampi laukku. Rebecca Minkoff -veska on ostoslistalla. Harvasta laukusta voi oikeasti sanoa näin, mun kohdallani. Tämä päätyy kaappiin olalle, väristä en vaan vielä oo varma. Musta olisi turvallinen ja helppo. 

Mikä yhdistelmistä olisi oma lemppari? :)

Penelope Chilvers puubootsit

I-HA-NAT!

TheOutnetista löytyi.

Damn that site ;)

kosteaa menoa

Sukujuuria ei pitäisi Laihialta olla, mutta tietynlaisen piheyden tunnistan itsessäni. Voi siis sitä riemua, kun purkkiaddikti kävi ex-tempore Tarjoustalossa (!) ja bongasi Lumenen tuotteita megalomaanisin alehinnoin. Hamstrasin kunnolla, ja kuvasta puuttuukin äidille annetut Arctic Aqua päivä- ja yövoide. Oon hyvä tytär aina välillä. 

Mä olen vasta muutama vuosi takaperin tajunnut kuinka pintakuiva mun kasvojen iho on ja kuinka rutikuiva kroppa mulla on. Lumenen kosteuttava sarja on ollut aina ihan loistava, ja niitä on ollut kiva läträtä iholle kunnon annos. Tuoksu on sellainen kesäsateen raikas ja niin...enpä ole käyttänyt koko tänä aikana juuri yhtään meikkiä, koska iho vaan hehkuu ja sävyttävä päivävoide tuo ihan kivasti lisähehkua. Moisture Boosterin nimeen tulen vannomaan varmaan 4ever. Toi sävyttävä kroppavoide tuli vähän huonoon aikaan, sillä kesäsääret ei ole enää kovinkaan usein esillä. Odottakoon ensi kesää ja talven juhlia - tai vaikka laulukeikkoja. 

Mun ihonhoitofilosofia on less is more, ja rutiineihin kuuluu vedellähuuhtelu aamulla (kasvovesi olis parempi...), seerumi ja sävyttävä päivävoide ennen mahdollista meikkaamista, meikinpoisto iltaisin luonnonkosmetiikkasarjan puhdistusliinoilla ja hirrrrveä kerros kosteusvoidetta yöksi - tai seerumi ja kookosöljy. Kroppaa saisi rasvailla varmaan kaksi kertaa päivässä. Perusvoide ei riitä, vaan paras tulos tulee superkosteuttavalla rasvalla ja sen jälkeen neitsytkookosöljyllä. Kookosöljyä aion käyttää myös elukoille jatkossa, kissalle ruoan sekaan välillä, Nakukoiran ihoon ja jos on joskus oma heppa, niin varsinkin kesäisin sen ihoon. Antibakteerisena se hoitaa tosi hyvin hepojen herkkää hipiää. 

Ihme ihopaasaus :) vähänks oon ylpeä kun osaan puhua muustakin kuin koiravauvasta! Tossa se nukkuu kippuralla sylissä. Me käytiin tänään shoppaan eläinkaupassa puuttuvia tarvikkeita, ja nyt on style tyttö, esittelentamineet myöhrmmin. Tummanpuhuvaa, rajun näköistä isiä tosin saattaa nolottaa näyttäytyä hänen kanssaan julkisesti...vinkki: very parishilton. Kohta viskaan lapsosen mummille ja vaarille ja lähden maastolenkille. 

Kertokaa hyvistä tuotteistanne ja omista rutiineistanne! Näitä on aina kiva vertailla ja löytää uusia juttuja :)

syksyisiä työvaatteita

Työvaatteet, the murheenkryyni. Ei sinänsä, mä en ole millään dresscode -alalla, kunhan olen siisti ja asiallinen niinä toimisto- ja koulutuspäivinä, joita silloin tällöin edelleen elämässä on. Mä käytän samoja vaatteita töissä ja vapaalla, mutta valitsen töihin yleensä kuitenkin ne vaatekaapin tylsimmät ja asiallisimmat releet päälle. Kauluspaidat ja vastaavat. Ja sitten kärsin. Erilliset työvaatteet tai ainakin erilainen työlook siirtää ainakin mut sellaiseen professionaaliseen moodiin. Oman persoonan ei välttämättä tarvitse loistaa vaaatteiden kautta. Silti kaipaan välillä omemman näköisiä valintoja töissä peilin ohittaessani. Tilasin tänään hervottoman satsin vaatteita ja kenkiä H&M:lta. Ihan muuten vaan, mutta myös syksyiset työvaatteet mielessä siintäen....

Tässä kuitenkin net-a-porter -inspistä omaan syksyiseen työpukeutumiseen. Setit on asiallisia, mutta niissä on kuitenkin pientä särmää. Särmää pitää olla. 

Omaan vaatekaappiin tuli uutuuksiksi mm. parit printtihousut, pari boyfriend neuletta kivoissa väreissä, musta pitsimekko ja muutama siistimpi toppi. Mekot esim. trikookankaasta ovat työsuosikkeja helppouden ja mukavuuden vuoksi. Jäykät farkut tuntuvat harvoin hyviltä päällä. Varsinkaan, jos tarvii istua junassa tai autossa pidempiä aikoja kuten mulla monesti. 

Valmennuspuolen töissä ja henkisyysteemoihin liittyvissä jutuissa tykkään olla aika luomu ja hyvällä tavalla huomaamaton. Toisaalta taas kapinoin sitä vastaan, että henkevyys = pellavamekko ja rastat, niinkuin se monesti edelleen on. Siinä on vaan sellainen tosiasia kuitenkin, että mitä lähempänä ihmisyyttä ja omaa luonnollista olemustaan ihminen on, sitä "luonnollisemmin" alkaa jopa huomaamattaan pukeutumaan. Materiaaliset asiat menettää väkisinkin merkitystään, mikä on oikeastaan vähän kurjaa ;) valaistumisen (vihaan tota termiä btw) huono puoli, kiroilee siippakin. 

Silti saa nauttia kauniista asioista, muodista, merkkilaukuista ja huulipunista! Mulle se on luomuelämän ja henkisyyden vastapaino, ikään kuin maadottava elementti. Kuitenkin se, miltä näyttää, alkaa olemaan kovin toissijainen ja banaali teema. Mitä paremmin mä sisäisesti voin, sitä nätimmäksi itseni tunnen. Niin kliseistä mutta totta! 

Yksi asia kuitenkin vaihtelee täysin fiiliksen ja vuodenajan mukaan: MEIKKAAMINEN. Viime talven elin aikalailla luomunassuillen. Kesä nyt meni pelkällä kookosöljyllä, ripsarilla ja huulipunalla. Nyt mä olen kuitenkin meikannut melkein joka aamu vaikkei olisikaan mitään menoa. Ylläpitääkseni ehkä edes pientä citygirl identiteettiä?! Uusin lempparilook on nestemäinen rajaus, ripsari ja poskipunaksi aurinkopuuteria. Lumenen Heleyttäjä ja Bobbi Brownin BB ovat myös olleet ahkerassa käytössä. Meikkaamiseen menee edelleen se alle 5min, mutta oma olo on freshimpi. Meikkasin jopa viime sunnuntaina ennen puistoonlähtöä, voi luoja sentään...Päätin nimittäin, että haluan olla kivannäköinen espoomutsi. 

Tällä 12 vuoden ikäerolla mun on myös vähän pakko tälläytyä. 

Muuten näyttää siltä, että isi tykkää au pairista vähän liikaa. 

polkka + otsatukka

mulla oli lapsena AINA tällainen tukka

vannoin, että aikuisena mulla on aina pitkä, kihara prinsessatukka...kunnes kyllästyin siihen ja hankin poikatukan sivusängillä. 

nyt olisi kaipuu nukkemaiseen polkkaan jonka avulla olisi helppo lasvattaa hiuksia

plus, otsatukka nyt vaan sopii mulle erinomaisesti (korkea otsa peittyy)

väsyttää.

uusi työympäristö, kauheasti uutta muistettavaa...tosin ei paineita liiemmin, koska kyseessä on keikka.