26.11.2013

Kaunis kotipiha


Paviljongin rakenteet muuttuivat huurtuessaan sangen kuvauksellisiksi, oli pakko mennä ulos räpsimään.



Mä en tiedä miksi, mutta jostain syystä haaveilin tosi pienenä lapsena omakotitalosta, jonka pihalla oliti tuijia. 
No tässähän ne nyt on <3


Pihalla tuulettumassa oleva matto näyttää huurteiselta jo sellaisenaan.

25.11.2013

Rakkaat.


Yks iso ja muutama pieni kaupanpäälle <3




24.11.2013

Talvista sisustusinspiraatiota


Mä tykkään aidosti H&M Home -malliston tuotteista. Oon itseasiassa ostanut suurimman osan pussilakanoista sieltä, ja monesti on tullut haettua esim. ihania sisustuskynttilöitä etc pikkukamaa Aleksanterinkadun liikkeestä. 

Kokosin tähän muutaman inspiskuvan mikäli omaa kotia haluaisi hieman upgradeta talvea ja joulua silmälläpitäen. Pehmoisia materiaaleja, tyynyjä, vilttejä ja kynttilöitä - halvalla pääsee, ja jo pienellä määrällä saa tunnelmaa himaan. 

turkisviltti = rakkauden korvike
Tuoksukynttilöitä ja epämääräisiä rustiikkivasuja, joita nainen kaipaa kuin koristetyynyjä konsanaan.

Ah niin muodikasta kuparia!

Onko ruudun toisella puolella talvi/joulusisustajia? Mä en ole koskaan ymmärtänyt ns. jouluverhokerhoa, mutta ehkä tää espoolaistuminen saa senkin aikaan ;) 



22.11.2013

fotoja

Sametti-Tatti elbaa poikaystävänsä kanssa. 

Selfie = hyvä tapa tsekkaa, että pitäiskö peilit pestä. 
2 kg pepsodentia? 

eka joulukoriste

syödäkin pitää

21.11.2013

Köh

Yskä kumahtelee keuhkoissa, eikä jaksamista ole vielä nimeksikään. Kiitos, maailma, tietokoneesta ja niistä hommista, joita voi tehdä kotisohvalta käsin! Tää on kyllä hullun sitkeä tauti. Mä olen salaa hieman kiitollinen siitä, että ilma on noin paska. Muuten mulla olisi liian suuri houkutus kirmata ulkona koiran kanssa tai yksin metsäteitä pitkin. Pahoitteluni kuitenkin niille, jotka joutuvat pyöräilemään tahi kävelemään kouluun tai töihin. Mäkin joudun ulostautumaan asunnolta kohtapuoliin...jotain työjuttuja voisi tänäänkin hoitaa, ehkä, jospa, miksipä ei? Eläköön, yrittäjyys.

Ensi viikolla alkaa pari uutta juttua töihin liittyen. Oon todella innoissani, koska tietyt asiat on junnanneet paikoillaan vähän turhan pitkään, ja mä olen joutunut tekemään lukuisia kärsivällisyysharjoituksia. Voi mieli, mieli, kun jotain haluat - on todella vaikea vaan odotella kiltisti! Jopa mielenhallinnan ammatilaiselle! Asunto- ja työkuviot ovat luonnollisesti isoja kysymyksiä missä tilanteessa ja kelle tahansa, ne kun väkisinkin linkittyy toisiinsa...toisaalta taas muihinkin toiveisiin ja ajankohtaisiin teemoihin. Meikäläisen Pinterest-tiliä seuraaville nekään jutut ei ole ehkä varsinaisesti salaisuuksia. Whoops ;)

Kaiken tämän yhteensovittamista ja erinäisiä epävarmuustekijöitä onkin ihan, öh, mielenkiintoista seurata, mutta yleensä asiat tuppaa järjestymään. 



Eilen oli kyllä ihan hauska työpäivä - olin taas castingissa, uutta telkkamainosta pukkaa. Ne on nyt jotenkin tykästyneet meikään mitä tulee liikkuvaan kuvaan :) Toivon toden teolla, että saan roolin, koska tämä olisi ihan jotain muuta, mitä koskaa aikaisemmin - mä nimittäin kuvaisin "itse" koko mainoksen! Hah, multitaskingia. Fingers crossed, ei se palkka niinkään, mutta toi olisi takuulla hauska kokemus. Todennäköisesti superrankka, mutta kompensaatiokin on hyvä. Näistä ei vaan ikinä tiedä. Siinä mielessä castingit on kurjia. Joutuu varautumaan toden teolla kuvauksiin, mutta saat kuulla valinnoista vasta paria päivää aikaisemmin. Hylsyistä tulee väkisinkin sellainen kahden sekunnin "mikähän mussa oli vikana" pohdinta, vaikka itsekin kameran toisella puolella työskennelleenä tiedän, että se ei ole henkilökohtaista. Joskus syyt valintoihin on ihan huvittavan pieniä. Tässä kyseisessä mainoksessa arvoidaan muun muassa mallien käsiä, ja miltä ne kuvassa näyttäisivät. Kädet! No, mä toivon, että mun kädet on oikean ikäiset ja riittävän södet valitsijaporukan mielestä. 

Ainakin kotona on siistiä. Välittäjä hengasi eilen meillä kahden tunnin ajan, ja saatiin onneksi hommaa etenemään. Siitä huolimatta, että välittäjän syli ja lahkeet oli täynnä Konkistadorilan nelijalkaisia <3 Kämppä lähtee näillä näkymin myyntiin heti alkuvuodesta, ja sitten vaan katsotaan, että mitä tapahtuu. Huisin jännää. 

Puheripuli. Kiitos ja anteex.

20.11.2013

taistelukeinot kaamosta vastaan

Mieli on korkealla, olo onnellinen, kaikki vallan mainiosti ja paljon erilaista uutta ja jännittävää edessä - mutta energiatasot on fyysisesti ihan pohjamudissa. Kaikki valittaa samaa, ja kaikki kyselee kuorossa vinkkejä siihen, miten kehoa ja mieltä voisi piristää....mutta fakta on se, että aika vähän on tehtävissä mitään minkään energeettisen täyskäännöksen suhteen :/ keho ja mieli kulkee käsikädessä luonnon rytmin kanssa. Nyt vaan on tämä karhun talviuni -aika. 

Mä taistelen pimeyttä vastaan muutaman aseen avulla, mutta kaikkea yhdistää yksi ärsyttävä termi: lempeä pakottaminen! Kroppa ei TODELLAKAAN ole automaattisesti pomppaamassa ylös sieltä sohvan pohjalta, se on totaalisessa alivireystilassa. Mieli luulee tilaa väsymykseksi, joka pitäisi levätä pois. *summerin ääni*, TÖÖT, väärin. Se pitää ravistella pois. Jos lupaa liikuttaa itseänsä vaikka vaivaiset kymmenen minuuttia, käymällä pikku happihyppelyllä, katsomalla netistä jotain miljooooonista treeniohjelmista ja tekemällä vaikka lyhyen HIIT -treenin, imuroimalla etc etc etc, niin keho alkaa jo heräämään. Sitten voikin olla, että energiaa yhtäkkiä riittääkin puolen tunnin tai tunnin aktiivisuuteen. Tai ainakin olo on ihan eri!


Naku kaivaa itseänsä Kiinaan.
Ps. milloin tosta vavvasta tuli bodari?! Hirvee lihaskimppu nykyään!


jam.

Toki itselleen pitää olla armollinen <3 mua ketuttaa superpaljon se, että pikkuflunssan jälkitautina tullut paha yskä estää mua lähtemästä juoksemaan. Väsymyksestä huolimatta! Sen vaan tietää, että tuollainen repäisy olisi JUST se, mitä keho kaipaisi. Ehkä kyse on sitten siitä, että löytyy se sopiva lempeän pakottamisen ja armollisuuden balanssi. SAA olla sohvalla enemmän ilman huonoa omaatuntoa! Heh, mä löysin eilen onnekseni ihan törkeän kasan uusia naistenlehtiä, kun kävin pyörähtämässä lähikirpparilla. Mies The Elokuvafriikki katsoo helposti illan aikana vaikka parikin leffaa. Mä en jaksa tuijottaa ruutua kuin tietyn osan päivää, joten teen mieluummin jotain muuta. Telkka on mulle se viimeinen vaihtoehto, kun ei enää jaksa yhtään mitään muuta. Voin rehellisesti kertoa, että freelancerius ja yrittäjyys on aivan hanurista tällaisessa kaamosfiiliksessä. Mä olen kurinalainen tsubu, mutta nyt kaipaan yhtäkkiä ihan tosissani sitä, että mulla olis pomo ja työkaverit joille vois valittaa sitä, että ei jaksa tehdä mitään! Sosiaalista keppiä ja porkkanaa, pliis. 

Mun ei ollenkaan tee mieli mitään tuoretta, mutta koitan silti vetää puoliväkisin luonnon tarjoamia piristeitä. Mitä ankeampi olo ja keli, sitä enemmän pitäisi syödä väriä ja vitamiinia. Vaikka hiilari leipämuodossa on just se, mitä mun keho luulee tarvitsevansa ;) 50mg D-vitamiini uppoaa kiduksiin päivittäin, illalla olen ottanut magnesium + b-vitamiini valmistetta. 

Kivojen asioiden tekeminen pitäisi ottaa päivittäiseksi jutuksi. Aktivoida mieltä innostumaan ja sitä kautta taistelemaan alivireystilaa vastaan. Ihmisten näkeminen, kaupoilla pyöriminen, harrastukset....mä ehkä saan helpommin itseni aktivoitua treenaamaan kuin esimerkiksi näkemään ihmisiä. Toisaalta annan itselleni anteeksi ja hyväksyn sen, että talven muutama pahin kuukausi on mulle kotihiiri -aikaa :) Pian, pian, pian se taas kääntyy voittoa kohden, mussukat. Joulufiilistely katkaisee synkimmän pätkän talvea, ja sitten alkaakin jo kevään venaaminen ;)

Pps. kuustoista hymiötä ja sydäntä, sori.


18.11.2013

Do the charleston, baby!

Long live Turku-krebaukset! Oikeasti, elämän parhaat bileillat on aina vietetty Turussa. Toinen oli 2009, perus keskiviikkoillan tranceaminen Onnelassa. Kuka olisi uskonut?! Toinen oli tämä viikonloppu, Gatsby -teemaiset bileet broidin pyöreiden kunniaksi. Kymmenistä vieraista jokaikinen oli panostanut lookkiinsa ihan älyttömästi!!! Mä olin kapakkalaulajatar-ish kultaisessa paljettimekossani, mies gangsteri konekivääreineen. Oli mullakin leikkimora sukkanauhassa. Ja hyvin avonainen kaula-aukko. Hassua, mä en koskaan ihmettele muiden naisten tissivakoja. Esiin vaan. Ans olla, kun itsellä on kaksosten ylärimat yhtään esillä - yhtäkkiä oon jatkuvan tietoinen niistä.

maailman hoteimman nelikymppisen vieressä



Charleston tanssin, taskumattien (kieltolaki, hei), krebaamisen yms yms lisäksi me saatiin nauttia ihanasta hotelliviikonlopusta kaksin. Eikun eipäs saatu! Kaikki hoitomeiningit meni yhtäkkiä mönkään, joten Ihme-Nakki lähti mukaan. Great. Sen piti mennä yökylään mun vanhempieni hotellihuoneeseen, mutta tämäkin peruuntui. Double-Great. Ei siinä, että muksussa mitään vikaa olisi, päinvastoin, mutta oltaisiin haluttu heräillä aamulla rauhassa ilman pissareissua ja yli-innokasta naamannuolija-siiseliä. Kaikki meni kuitenkin harvinaisen näppärästi, piski viihtyi hotlahuoneessa enemmän kuin hyvin. Heiteltiin puoli kaksi yöllä tennispalloa käytävällä. Bailattiin neljään asti ja jatkoiltiin puoli seitsemään asti hotellihuoneessa ihaillen Amsterdam -stailin sisustusta. Sängyn pääty oli pelkkää peiliä ja ylärimaan tuli napsauttamalla PUNAISET valot. Oikeesti?! Naurettiin ehkä puoli tuntia ja napsuteltiin pornovaloa päälle/pois. Ihan pakko saada vastaava seuraavaan kotiin. Yhtään kuvaa en ottanut, mutta mies kuvaili pushupattua nuorikkoaan ahkerasti. Ohessa pari julkaisukelpoista kuvaa. Viikonlopun paras hetki taisi kuitenkin olla uuden auton korkkaaminen. Mun toimesta, siis. En ole uskaltanut ajaa isin uutta babya, mutta herramunjee kun pääsin Mustan Tappajan kanssa baanalle.... <3 <3 myyty, olen Audi-nainen.

Lisää tällaisia viikonloppuja <3 tuli taas sellainen olo, että mulla on ihan paras perhe. Sunnuntai jatkuu sohvalahnaillen ja työblogia kirjoittaen.

Edit: sunnuntai meni täysin sohvaillen. 

English translation: A little party never killed nobody...

14.11.2013

Talvinen tuorepuuroresepti

Kävin eilen keskustassa töissä. Meni vähän vähemmän aikaa kuin luulin, joten ehdin pörräämään hetken aikaa kaupungilla, pitkästä aikaa. Tuntuu niin hassulta - vielä tovi sitten mä seilasin ytimessä päivittäin! Ja nyt elelen semikotirouvana täällä peltojen laidalla, HAH! Nyt onkin sitten oikein spessujännää käydä isolla kirkolla. Laittaa huulipunaa ja kaikkea. 

kuppikakkukoriste, must have 2013!!

Stockalla oli ihanan jouluista. Ikeassa oli ihanan jouluista. Kaikkialla on niin ihanan jouluista. 
Ihkuu ihkuu.



Joulun hengen äkillinen invokoituminen sydänalaani inspiroi seuraavan hippireseptin. 

Jouluinen Tuorepuuro yhdelle


1 rkl chiasiemeniä
0,5dl vapaavalintaisia puurohiutaleita (itse käytin tattaria)
4 kuivattua luumua 
2tl kookoshiutaleita
mandariini
piparimaustetta
vettä

Sekoita ainekset yhteen, lisää vettä niin paljon, että massa peittyy (jotta chiat pääsevät turpoamaan). Riko mandariinin lohkoja hieman, jotta niiden mehu pääsee sekoittumaan massaan. Tee seos vaikka illalla valmiiksi jääkaappiin ja soseuta sauvasekottimella aamulla. 

Kaada puuro kulhoon, lisää päälle maustamatonta jugurttia tai vaikka partajugua tai nauti mantelimaidon kanssa. Ripottele päälle piparimaustetta ja kaakaojauhetta. 

Voila, hyvää on! Suosittelen kokeilemaan erityisesti, mikäli tuorepuuro ei ole tuttu juttu. Tämä on aika maukas tapa aloittaa raakailuaamupalat. 


kauhian pimeää, vaikea kuvata :/ ts. se perinteinen bloggaajavalitus



9.11.2013

sinkkuruokien aatelia - frittata

Istun sohvalla, taustalla pörrää dokumentti Vogue lehdestä, kissa putsaa itseään jooga-asennossa, koira pyörii lelu suussa akselin ympäri. Flunssa on melkein selätetty ja jaksettiin riehua nelisen tuntia perhebileissä. Mä olen tehnyt viime aikoina huomattavasti enemmän töitä kotoa käsin ja huomaan pieniä mökkihöperyyden piirteitä itsessä. Mä olin tänään päivällä niin epätoivoinen, että järjestin maustekaapin ja lakaisin terassit limaisista lehdistä. Paha. 

Mutta asiaan toki. 

Koska oon kipeillyt kotona yksin pari päivää, olisi vaikka mitä ajatuksia. Nyt kuitenkin lounas/välipala vinkki. Täydellinen nopea setti kun olet yksin, kaapissa ei ole mitään ihmeempiä aineksia ja suurinpiirtein ravitsevaa ruokaa pitäisi saada. 


Gluteeniton Munakaspannari - En keksinyt osuvampaa. Frittatahan tämä kaveri on.

taikina
2 munaa
3rkl jauhoja oman maun mukaan
(itse käytin gluteenittomia leipäjauhoja)
hyppysellinen leivinjauhetta
suolaa 
pippuria

täytteet
kuullotettua sipulia
fetaa
yrttimauste/tuoreet yrtit

Taikinan ainekset sekoitetaan keskenään. Jätä muhistelemaan hetkeksi.
Kuullota sillä aikaa sipuli voissa tai kookosöljyssä. Lisää pannulle taikina, kun seos alkaa pikkuisen hyytyä, lisää feta sekä mausteet. Jos käytät tuoreyrttejä, lisää ne viimeisenä. Flippaa ympäri ja ruskista kevyesti toiselta puolelta. Leikkaa kahtia, tarjoa salaatin ja paholaishillon kanssa. 

7.11.2013

Stars hide your fires / these here are my desires

Pari viimeistä päivää on olleet aika poikkeuksellisen omituisia. Hyvällä ja huonolla tavalla. Elämä on tarjoillut sattumuksia, jotka eivät kyllä tunnu olevan mitään muuta kuin etukäteen räätälöityjä roadmappeja - hullua! Työhön, asumiseen ja muihin konkreettisiin juttuihin liittyen. Jos kaiken ottaisi sellaisenaa, tilanne saattaisi näyttää huonolta. Joskus kuitenkin asioita tapahtuu rytinällä, koska maailma tekee tilaa uudelle aikakaudelle. Jotenkin kaikki on kuitenkin rauhan ja rakkauden peitossa tällä hetkellä! Mikään näennäisen paskamainen uutinenkaan ei tunnu rangaistukselta tai elämää tahallaan horjuttavalta myrskyltä vaan siltä, että hei...näinhän tässä just pitikin käydä. 

muuttopuuhat on jatkuneet luvattoman pitkään, nyt on vihdoinkin avaimet uuden asukkaan kourassa...


Kaiken keskellä mä jättäydyin lomalle. Onnistuin ajamaan itseni tilanteeseen, jossa en oikein enää tiennyt, että minne päin edetä. Sydän sanoo toista, pää sanoo toista, sielu puhuu ihan omiaan. Jumitilannehan siitä tulee. Mies ehdotti, että nyt mama - kone ja sähköposti ja aivot kiinni viikoks. Ole, lue, treenaa, syö, meditoi, keskity tekemään sisimpään tilaa niille oikeille äänille. Mä en ollut edes tullut ajatelleeksi moista vaihtoehtoa, mutta sisäinen rauha valui heti syränalaan - just näin. Uskaltaa jumitilanteessa päästää vähän irti = asiat alkaa sovittautumaan niille kohdille, mille pitääkin. 

Kaikki uusi alkaa aina mielikuvasta, mitä kohti mennä. Mun sisimmässäni looppaa lyhytelokuva siitä, mitä tällä hetkellä eniten haluaisin. Mihin päin sydän vie. Kun purin räkäitkien ja hammasta purren työjuttuja ja niihin liittyviä sekavia tunteita miehelle, tuli ensimmäisenä kysymys, että onko noi niitä asioita joita mä aidosti haluan, vai onko mun sydän sittenkin jossain muualla? Vastasin, että ehkä, ja seuraavana päivänä kuvailin seminolona päässä pyörivän lyhytelokuvani hänelle. Reaktio oli ihana. Yhdessä myös todettiin, että asia ei ole pelkästään täysin toteutettavissa, vaan sellainen, jossa toinenkin haluaa olla mukana. Osa omaan työelämään ja lähinnä ehkä julkiseen työnkuvaan liittyvä kysymysmerkki on sitä luokkaa, että enpä haluaisi olla päättämässä ihan näin isoja juttuja. Jotain siimaa maailmalle on kuitenkin pakko antaa, muuten jää pyörimään paikalleen. Mikään ei oikeastaan muutu, painotusalueet täytyy vaan räätälöidä sisältäkäsin uudelleen. Tähän asti on ollut aika helppo olla puhumatta jostain, mitä kuitenkin teen, ja puhua siitä, mikä ihmisten on helppo sulattaa ja ymmärtää. Mutta aina tällainen mukavuusvyöhyke ei ole se paras ratkaisu kaiken kannalta. En jaksa enää edes välittää siitä, että välillä pelottaa! Mietin, mitä ihmiset ajattelevat. Miten mun tekemisiin suhtaudutaan. Aiemmin oon mieluummin taistellut moisia ajatuksia vastaan, ja ollut ikään kuin fuck what the others think moodissa. Se on kuitenkin pousaamista. Kyllä mä usein mietin sitä, paljonkin. Mutta joskus pitää toimia siitä huolimatta, että pelottaa, ei häätäen puoliväkisin omia pelkoja pois. 

Joku taisi joskus kuvata rohkeutta juuri siten - rohkeus ei ole pelon puutetta, rohkeus on toimimista pelosta huolimatta. 

Nyt jäädään odottamaan. Mä en tiedä, mitä tässä käy! Mä en edes tiedä, mitä tällä lomallani teen. Kroppa reagoi suorastaan oppikirjamaisesti irtipäästämiseen, ja superterveenä ollut energiatyttö sai ensin eilen aamuyöstä jonkin sortin mahakohtauksen ja iltapäivällä alkoi flunssa iskemään päälle. Mies lähti taas ulkomaille. Mulla on auto pihassa, puoli metriä kirjoja edessä, useampi sata kovalevyllä, kaksi lemmikkieläintä ja vapaat kädet. Jäätelöä. 


Koska vetovoiman laki etc etc muut vastaavat jutut ovat sellaisia, joista puhun ihan työnkin puolesta, en yleensä enää lue näin yksinkertaisia, aiheen ääreen johdattelevia kirjoja. Joskus se on kuitenkin aivolepoa ja muistuttaa itselle siitä, mistä asiassa on kysymys - yksinkertaisuudesta. Maailman isot totuudet ovat aika yksioikoisen helppoja, mutta juuri siksi niin vaikeita. Secret on oikein mainio kirja, joka on tuonut tärkeän aiheen kansantajuisesti isolle yleisölle. Suosittelen!! :)

Nenä vuotaa ja kädet tärisee pikkuisen, koska juhlittiin uuden alkua shampanjalla. Tyhjään vatsaan, whoops. Mutta mieli on tyyni. 


4.11.2013

rakkausruokaa/ruokarakkautta

Olen ihastunut, ainaisissa himon kourissa ja vannonkin pyhää, tulista rakkautta ihmiseliöiden lisäksi herra Oliverille. Tai jos en hänelle, niin kyvyllensä tuottaa tahnoja. Vihreää kultaa, jota tekisi mieli laittaa aamupuuroonkin. Pyhyyksien sylvi, miten mä pidänkään täydellisistä maustetahnoista. Tämä kaveri ansaitsi paikkansa nykyisenä ykkösenä. Muita hyviksi todettuja: 

Ikean lasipurkkikastikkeet. Kaikki remouladit. Tapenade. Hummus. 


Ituhippeily kunniaan - varsinaisten ituilujen lisäksi tein ekaa kertaa omatekoista mysliä.


 TÄTÄ, eli banana granolan, ohjetta mukaillen! Oli muuten ihan loistavaa. Luomujugurtin ja hedelmien lisäksi mä napostelin tätä ihan sellaisenaan. Oli koko viikonlopun vähän huonovointinen olo, joten kuivan, rapsakan myslin rouskuttaminen toimi aamu-, päivä- ja välipalana. Hupeni nopsaa. 

kiitos blogimaailman, tätä jumalaisen talvista maustesekoitusta isketään nyt ihan kaikkeen. 
 Omaan taikinaani tuli murskattuja manteleita, tattarihiutaleita, kaurahiutaleita, piprumaustetta, banaani, hunajaa ja maapähkinävoita. 



Lopputuloksesta ei ole kuvaa. Meni niin nopeasti. Tein käytännössä puolikkaan annoksen, ensi kerralla enemmän. Kokeilkaa!

3.11.2013

Antimarraskuinen asu


Cafe Regattan keinu - vain lapsille! Koin olevani riittävän kevyt pienelle poseerausistunnolle.

Skinnyfarkut, college, saappaat, bikertakki ja karvapuuhka. 
Suihkunraikas päänseutu. 
Tärähtänyt kamerakännykkäotos. 
Simppeliä ja toimivaa.