Raskauspostaus: Ruokavalio ja sen muutokset raskausaikana

Alkuraskaudessa keho vaati ruokaa paljon ja koko ajan. Muistan olleeni jopa hieman huolissaan, että tarkoittaako tämä nyt liian tiuhaan nousevaa painoa tai muuta negatiivista. Turha huoli! Ihan ekoilla viikoilla paino laski pikkuisen ja kääntyi melko hitaasti nousuun. Ekojen kuukausien aikana painoa tuli kuukaudessa vain reilu kilo, eli hyvin tasaista tahtia. Pieni alkuturvotus pyöristi mahaa jo melko varhain, itse huomasin 6-7 viikoilla jo muutosta, muut todennäköisesti eivät. 14 viikolla maha pompsahti selkeästi esiin, mutta aika monen viikon ajan sen sai vielä halutessaan piilotettua vaatteiden avulla. Nyt viimeisellä kolmanneksella huomaa tosi hyvin, miten oma "poikamaha" kasvaa törönä suoraan eteenpäin, eikä mahaa todellakaan piiloteta enää yhtään mihinkään. Eikä toki tarvitsekaan! Kannan tätä kroppaa nykyään aika ylpeänä.

Mutta nyt siihen ruokateemaan. Alun aversiot olivat tosi voimakkaita. Meni monta viikkoa, että en voinut esimerkiksi avata jääkaapin ovea yökkäämättä. Hajut eivät olleet erityisen voimakkaita, mutta ajatus tiettyjen ruokien syömisestä kuvotti ihan älyttömästi. Tuli myös selkeitä vaiheita. Jollain viikolla halusin syödä pelkästään perunamuusia ja juustoa. Seuraavalla en voinut kuvitellakaan kumpaakaan. Jossain vaiheessa oli älytön lihanhimo (95% kasvissyöjänä!), toisella jokainen hiilarilaji tuntui taivaalliselta ajatukselta. Karjalanpiirakoita meni kilokaupalla. Kaikki sitrushedelmät ja kirpeät maut olivat ihan taivaallisia, kliseisesti. Jääkylmä sitruunavesi oli välillä ainoa apu pahoinvoinnin kanssa selviämiseen. Pahoinvoinnin helpottaessa myös huutava, raastava nälkä alkoi helpottamaan ja aversiot häipyivät. Aloin himoamaan enemmän ja enemmän kaikkea vihreää, terveellistä ja kasvisvoittoista. Keho tuntui ja tuntuu edelleen tietävän tosi hyvin ja tarkasti, että mitä se tarvitsee. Olen kyllä sallinut itselle myös epäterveellisempiä asioita sillä periaatteella, että haluan kuitenkin päivän aikana saada sisään riittävästi ravinteita tuoreen ja kasvisvoittoisen ruoan muodossa. Välillä alun pahoinvointiin oikeasti auttoi jokin makea herkku, Brklyn Cafen suklaakuppikakku taisi pelastaa yhden olon ihan huomattavan nopeasti. Uskon siis entistä vahvemmin intuitiivisen syömisen tärkeyteen. Balanssi muodostuu kokonaisuudesta, johon ainakin omasta mielestä saa kuulua maltillisesti herkkuja. Sokeria, kofeiinia ja prosessoituja tuotteita olen pyrkinyt välttämään mahdollisimman pitkälle, mutta eipä niitä onneksi ole tehnyt mieli juuri koskaan. Suolaiset herkut ja oikea ruoka ovat olleet suurin himo koko raskauden ajan, siitä olen kyllä omalle kropalle kiitollinen!

Tällä hetkellä syön tosi normaalisti, oman tyylin mukaisesti ja vahvasti kasvispainotteisesti. Iltaa kohden mietin vähän makroja, omassa tapauksessa proteiineja ja tuoretta ruokaa, että onko tullut syötyä riittävästi päivän aikana näitä kahta. Lisäravinteina käytän (laiskanpulskean epäsäännöllisesti) raskausajan monivitamiineja ja 100mg D-vitamiinia. Lisä c-vitamiinia ja sinkkiä olen vetänyt välillä kuureittain. Mikään pöpö tai flunssa ei ole iskenyt koko raskausaikana, jes!

Entäs ruokienvälttelyt? Olen mennyt todella maalaisjärkisesti tämän asian kanssa ja neuvolan (yllättävän rentoja!) ohjeita kuunnellen. Ei-pastoröituja maitotuotteita ei helposti edes löydä, epämääräiset vakuumikalat ja vastaavat listeriariskit olen jättänyt sivuun. No, vakuumikalaa en muutenkaan syö. Raakaa lohta olen syönyt muutamaan otteeseen, jos se on ollut todella tuoretta ja laadukasta. Mätiä, homejuustoa ja silloin tällöin pienissä määrin maksaakin. Ulkomaisia marjoja en syö ja sulatettuja pakastevihanneksia en käytä. Hirveän vähän on siis tarvinnut tehdä mitään muutoksia. Kofeiinin suhteen olen tosiaan ollut herkempi, mutta varsinkin alkuun keho piti huolta siitä, että kahvi tai tee ei kertakaikkiaan maistuneet. Nyt saatan juoda pienen kupin kahvia päivässä, osan määrästä kofeiinittomana. Nämä ruokavalinnat ovat tietysti omantunnonjuttuja monelle. Joillekin on henkisesti helpompi välttää ihan kaikkea, mulle se ei ole niin tarpeen.

Olen sitä mieltä, että todellisista arjen riskituotteista, esimerkiksi sokerista ja sen haitoista, ei uskalleta puhua riittävästi raskaanaoleville naisille. Onko jokin kunnialoukkaus, jos karkkia ei saakaan syödä mielin määrin? Myös kofeiini on Suomessa vähän herkkä paikka. Mitä tulee kilojen kertymiseen tai ei-kertymiseen, niin omalta näkökannalta en osaa antaa mitään muuta vinkkiä, kuin luottamuksen kehon omiin signaaleihin, esimerkiksi siihen, että osaa tunnistaa nälän ja mieliteon toisistaan, oikean, puhtaan ruoan syöminen herkkujen sijaan ja varmasti myös ihan ne kropan luontaiset ominaisuudet ja taipumukset kerätä hormonisyistä kiloja ja turvotusta. 

Mitä tulee ruokahaluun, niin vikalle kolmannekselle siirtyessä näläntunne alkoi heikkenemään, tila vatsalaukusta loppumaan ja olo muutenkin normalisoitumaan kahden ekan kolmanneksen meganälän suhteen. Tällä hetkellä joudun itseasiassa oikein miettimään, että olenhan syönyt riittävästi. Nälkä ei tule nälkänä, vaan ennemmin huonona olona. Kyllä, se palasi kuvioihin :) ei onneksi kovin pahana ja tosiaan enemmän tohon nälkään (ja närästykseen) liittyvänä. Nyt ollaan viikolla 33 ja terveellisen, vegaanisen ruoan himo on valtava. Kevyt, vesipitoinen ja raikas ruoka kiinnostaa. Annokset joudun pitämään suht pieninä ja sitä kautta syömistiheyden vähän suurempana.

Kaiken kaikkiaan olo on tällä hetkellä suht normaali ja hyvä, mitä syömiseen tulee. Seuraava etappi onkin vauvanjälkeiset hormonimuutokset, starttaava imetys ja sen aiheuttamat uudet tarpeet omaan ruokavalioon. Oman kropan tuntien voisin kuvitella, että liiallisen laihtumisen riski on tulevaisuudessa suurempi, kuin post-raskaus kilojen kanssa stressaaminen. Mutta eihän sitä tosiaan tiedä ja mielenkiintoista onkin nähdä, että mitä se kroppa tämän prosessin jälkeen alkaa viestittelemään. Tällä hetkellä suurimmat intuitiiviset tarpeet liittyy lasilliseen hyvää punaviiniä... ;) 

Vegeilystä

Mun vegeilyn vs. lihansyönnin historia on aika moninainen ja tässä stooria entisistä vaiheista nykyhetkeen sulle, ketä aihe kiinnostaa. Jännää pohtia ja peilata itsekin tätä matkaa ja sen eri vaiheita! En oo koskaan liiemmin välittänyt liharuista, kana ja kala on ollut suosikkeja. Lapsena, teininä ja nuorena aikuisena, siis. Vuonna 2012 koin monenlaista henkisfyysistä herätystä ja samaan aikaan, kun elämään tuli joitain elementtejä lisää, koin tarvetta luopua joistain asioista. Eläinkunnan tuotteet kuului tähän kategoriaan hetkeksi. En yksinkertaisesti voinut syödä hyvällä omallatunnolla jotain, joka oli aikaisemmin elänyt, hengittänyt ja kokenut tätä maailmaa, johon vasta olin itse ensimmäistä kertaa tutustumassa noin niinkuin koko syrämellä. Ruokavaliosta tuli kuitenkin liian rajattu jossain kohtaa, sillä en vielä tuolloin pystynyt syömään gluteenia (leaky gut meiningeissäni). Joidenkin kuukausien jälkeen aloin palauttelemaan kananmunia ja välillä jopa kalaa ruokavalioon. Jossain vaiheessa palasin siihen, että saatoin ravintolassa tai kylässä syödä vähän lihaa. En kokenut enää samanlaista omantunnontuskaa enkä oikeastaan halunnut olla mikään tiukka vegaani. Maailma on tehty myös nautittavaksi, eikö niin? 

2014 keväällä jätin taas lihan 99% pois, yhden semitraumaattisen ravintolakokemuksen jälkeen. Voi olla, että söin burgerin silloin tällöin ja jälleen samaan tyyliin - kylässä ja satunnaisesti raflassa söin kyllä jonkin verran jos tarjottiin. Olen ylipäätään aina pitänyt sellaista ruokafilosofiaa, että oleellisinta on se ruoka, jota kotona syö ja ne valinnat, joita itse kaupassa tekee. Sen anaalisempi ei ole tässä asiassa tarvinnut olla varsinkin, kun kyse ei tässä vaiheessa ollut omastatunnosta, vaan enemmänkin ekologisuudesta ja siitä fiiliksestä, mikä kasvispainotteisuudesta tuli.

2015 alkuvuodesta aloin vetämään lihaa ja kalaa taas vapaammin. En edelleenkään paljoa, mutta säännöllisemmin ja isompia määriä kuin siihen mennessä. Perusteluita tälle? Ei ole. Tuntui vaan siltä. Jälkeenpäin ajatellen tajusin, että maha alkoi oireilemaan jonkin verran samoihin aikoihin. Mun gutsit ei oo luotu lihan sulattamiselle, ei oikeastaan pienissäkään määrin. Eiköhän me ihmiset kertakaikkiaan vaan olla erilaisia aineenvaihduntamme ja osuvan ruokavalion suhteen. Reilu vuosi sitten eli viime joulun maissa kärsin tosi ärsyttävistä mahaoireista kunnes tajusin, että hemmetti, lihajutut ei kertakaikkiaan vaan sula hyvin! Aloin taas vähentämään roimasti ja kappas, olo parani. 

Alettiin syömään enemmän ja enemmän kasvisruokaa, monesti jopa täysin vegaanisesti. Liha ja kala alkoi kuulumaan aika harvoihin hetkiin. Kroppa skulasi. Samaan aikaan katsoin ekaa kertaa mm. Cowspiracyn ja muita vastaavia dokumentteja ja kieltämättä ne toi lisäpontta kasvisvoittoisuuteen. Lehmänmaito jäi kokonaan pois ja tilalle tuli kauraversio, myös miehelle. Sitten tulin raskaaksi ja voi hyvänen aika, kroppa rupesi huutamaan lihaa, maitolasillisia ja muutakin sellaista, mikä nyt ei juurikaan kuulunut ruokavalioon. Ja minä tarjoilin sille, mitä se kaipasi. Uskon todellakin intuitiiviseen syömiseen ja olin tosi otettu siitä, miten tarkasti keho huusi tiettyjä aineita. Torin lihapullia muun muassa. Tokalle kolmannekselle siirtyessä lihankaipuu jäi oikeastaan kokonaan pois. Kalaakin välttelin, mutta söin jonkin verran hyvien rasvojen vuoksi. Pahoinvointien helpottaessa ruoka-aversiot ja himot häipyivät aika nopeasti ja pystyin taas palaamaan takaisin meidän normiruokavalioon. Kunnes tuossa jokin aika sitten aloin kokemaan jotain sellaista, mitä olin kokenut viimeksi 2012. Huonoa omaatuntoa. Ohitin sitä tunnetta ajatellen, että syön eläinkunnan tuotteita niin vähän, että a) ekologinen jalanjälkeni on aika puhdas b) en vastaa henkilökohtaisesti tuhansien eläimien kuolemisesta ihmisten nautinnon vuoksi. Valitsin sitäpaitsi luomua ja "onnellisia tuotteita". Silti ääni ei hiljentynyt.

Viimeinen naula iskeytyi arkkuun siinä vaiheessa, kun tajusin, etten voisi enää onkia ja tappaa kalaa. Omatunto ei salli. Jos en kerran pysty edes katsomaan vierestä eläimen tappamista, niin miksi voisinkaan syödä eläimiä hyvällä omallatunnolla? Jätin lihan ja kalan pois sillä sekunnilla, kun tajusin, että en pystyisi katsomaan mitään tehdastuotantodokumenttia. En halua juuri nyt osallistua minkäänlaiseen kärsimykseen. Tämän kummemmin en osaa perustella, eikä varmaan tarvitsekaan. Kaikkien muiden valinnat on mulle ihan sama, toki suosittelen pitämään vaikka yhden kasvispäivän viikossa. Vähentämään lihankulutusta ekologisista syistä vaikkei eläinten kohtelu kiinnostaisikaan. 

NYT KUITENKIN TÄRKEÄ HUOMIO. Voin ajatella, puhua ja toimia näin, koska voin valita syödä muita proteiininlähteitä eikä elossapysymiseni ja terveyteni ole riippuvainen lihasta tai kalasta. Olen länsimainen ihminen, joka voi tehdä omantunnonpäätöksiä rauhassa. Tarpeeseen metsästäminen? Toki. Mun ei sitä tarvitse tehdä, ei ainakaan nyt ja tuskin koskaan. Sitouduin olemaan lihattomalla ja kalattomalla jouluun asti. Silloin sallin itselleni maistiaisia - jos tekee mieli. Tällä hetkellä kaipuuta ei ole. Oon itseasiassa huomannut, että tietynlainen "lihankaipuu" on mulla yleensä suolankaipuuta. Nyhtökaura ja erilaiset lihankaltaiset valmisteet täyttää sen tarpeen just hyvin. Niin kauan, kun on mahdollisuus valita, voi tällaisia pohtia ihan eri tavalla. 

  

Täydellinen kesäsalaatti

Aina, kun jaan jonkun reseptin tänne, on etuliitteenä joku elämää suurempi "ainoa-ruoka-mitä-ikinä-haluat-enää-syödä". Syy on se, että tänne päätyy reseptejä vain pari kertaa vuodessa (ja silloinkin vaan jos saan annoksesta hyvän kuvan) ja onhan ne reseptit valittu ihan tietoisesti siten, että kehtaa leuhottaa! Että sori nyt, aion tälläkin kertaa hehkuttaa, että hyvää oli. Jopa täydellistä. 

Ainekset

- Tammenlehtisalaattia

- Kurkkua

- Tuoreita herneitä

- Mansikoita

- Fetaa

Kastike: itse käytin viikunabalsamicoa, hunajaviinietikkaa ja neitsytoliiviöljyä

Valmistus

Revi salaatti ja ilko mansikat neljäsosiin. Leikkaa kurkku puoliksi halki ja koverra lusikalla keskus pois ennen kuin leikkaat kuvan tyylisiksi palasiksi. Murenna joukkoon haluttu määrä fetaa. Perkaa joukkoon tuoreita herneitä oman maun mukaan. Sekoita ainekset isossa kulhossa, annostele lautasille ja valuttele päälle haluamasi kastikkeet. Menee tasan viisi minsaa koko hommaan ja hitsi kun oli hyvää <3

Feta-aurinkokuivattutomaatti muffinsit

Nyt tuli tosi hyviä suolaisia muffinseja. Ja ihan ekaa kertaa tein! Keiton tai salaatin rinnalle, maustetun tuorejuuston kanssa iltapalaksi, ihan sellaisenaan...niin hyvältä maistui, että ruokakriittinen mieskin söi vaikka kuinka monta. Tai ehkä meillä ei ollut muuta safkaa himassa? ;) Enivei taputan itseäni olalle ja kehotan kokeilemaan Konkistadorin FetaMuffareita.

OHJE

4dl täysjyvävehnäjauhoja

1,5 tl ruokasoodaa tai 2tl leivinjauhetta

0,5 tl suolaa

2 kananmunaa

100g voita

hyppysellinen tummaa sokeria 

2 dl kermaa (tahi kookosmaitoa, tosin maku saattaa muuttua)

mausteita maun mukaan, 

itse käytin vain mustaapippuria, mutta esim kuivatut yrtit sopivat näihin tosi hyvin!

150g murustettua fetaa

7 kpl aurinkokuivattuja tomaatteja

oliiveja pieneksi pilkottuina

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Vatkaa munat vaahdoksi sokerin kanssa. Sekoita kuivat aineet keskenään, yhdistä munavaahtoon vuoronperään kerma ja jauhoseos. Taikina saa jäädä hieman löysähköksi eli lisää nestettä, jos taikina alkaa liikaa kiinteytymään. Sekoita joukkoon feta, tomaatit, oliivit ja halutessasi yrtit. Lisää seosta muffinssivuokiin ja paista uunissa noin 15 min. 

Taikinaan voi toki lisätä mitä tahansa herkkuja oman maun mukaan! Erilaisia juustoja, paprikaa, tuoreyrttejä, kesäkurpitsa- tai porkkanaraastetta...taivas on rajana. Tai ainakin Siwan hyllyt.  

wining, dining and loving in Copenhagen

Muutama ruokavinkki Kööpenhaminaan matkaaville!

Allekirjoittaneiden matka meni enemmän ja vähemmän wine&dine meiningeissä, eikä valittamista. Maut oli skandinaavisen puhtaita ja raaka-aineet laadukkaan tuntuisia. Hinnat tuntuivat aika helsinkitasolta mun mielestä.

Matkan eka steppi tapahtui ihanassa Joe & The Juicessa, mikä, joojoo, on ketju, mutta saakeli, miten hyvältä avokadoleipä maistuu matkustusaamun jälkeen! Ja ne mehut...! Niitä Joe osaa tehdä. Rantautuukohan tämäkin jossain vaiheessa Helsinkiin? Pretty pleace?

Seuraavalle päivälle oli varattuna kaksi safkapaikkaa, aamupäivän brunssi Toldbodeniin ja dinneri fine dining paikkaan nimeltä Era Ora. Harmi kyllä michelintähtimestassa ei ihan kehdannut ottaa iPhone -kuvia. Kaikkea muuta mä sitten kehtasinkin tehdä. Mm. kaataa vesilasin pienissä viinihuuruissani vieressä istuvan herrasmiehen syliin. Voiko enää enemmän nolottaa? Äiti-polo olisi kuollut häpeästä, mutta ei ollut onneksi tällä kertaa mukana. Tallinnan Bocca, myöskin pohjois-italialainen mesta, meni kuitenkin hinta-laatu -tasoltaan Era Oran yli. Köpiksen dinnerkokemus oli kyllä kaikkinensa ihan mahtava! Palvelu oli huikeaa ja seura nyt tietysti parasta.  

No, brunssista kehtasi räpsiä kuvia. Paikka oli tosi ihana, paljon trendikästä hipsterväkeä Chanel-laukku olalla, ja brunssi itse oli yksi melkein kolmekymmenvuotisen elämäni parhaista. Shout out sille, että söin pekonia ja nakin jos toisenkin hyvillä mielin. Jälkkäri ei enää vaan mahtunut alas, sääli kyllä. Iso suositus! Ruoka-annokset näytti myös hyvältä ja viikonloppuisin mestassa taitaa olla hyvä meno iltamyöhään asti. 

Toldbodenin lähellä oli kaunis puisto kirkkoineen ja lampineen. Keskustaan oli just sopiva kävelymatka, me osuttiin kaiken lisäksi kivalle galleriakadulle. 

Mahtavan viiden ruokalajin illallisen ja yöllisten bailutuntien jälkeen aamupala ei varsinaisesti huutanut luokseen, mutta ennen kaupungille lähtöä käytiin naapuruston kivassa pikku kahvilassa vetämässä sämpylä-kahvi -setit. 

Kävellessä ja Glyptotek museota kolutessa tuli kuitenkin seminälkä ynnä sadekuuro ja kappas, osuttiinkin sopivasti mitä parhaimman pizzapaikan ovelle sadetta piiloon. Paikan nimi on Neighborhood ja nyt on pakko sanoa, että taisi olla elämäni paras ja nätein pizza vaikken yleensä kyseisen ruoan suurfani olekaan ja siten ehkä jäävi arvioimaan. Mehut oli myös taivaallisia, varsinkin mun omena-timjami-rosmariini versioni. 

Kyllähän siellä muutakin syötiin ja juotiin, mutta tässä nämä muutamat lämpimät suositukset!

 // Although the weather didn´t treat us so well, the food did. If you´re traveling to Copenhagen, have brunch at Toldboden, dinner at Era Ora and the best organic pizza at Neighborhood!//

nopea arkiruoka

Tein taannoin ehkä maailman yksinkertaisinta, mutta YLLÄTTÄVÄN hyvää ruokaa. Nyt on ykkösenä helppous ja nopeus. Jopa ehkä maistuvuus? Mä jäin kaipaamaan yrttejä, mutta siinä ei ole mitään yllättävää, ängen korianteria ja basilikaa sarjassa aamupuurosta näkkileivän päälle ynnä kroppavoiteeseen. Tuna peltipurkissa. Ei terveellisin mahdollinen ruoka, mutta eipä se aina ole se ykköskriteeri. Tämä on ihan riittävän ravitseva ruoka tällaiselle kiireiselle ja laiskalle arkikokkaajalle. 

1. suikaloidaan porkkana ja puolikas pienehkö kesäkurpitsa esim. perunaveitsellä

2. keitä riisinuudelit ohjeen mukaan, saa olla aika al dente, lisää joukkoon yksi valkosipulinkynsi (ja halutessa esim. inkiväärimurskaa) 

3. sekoita ainekset ja lisää maustettu tonnikala - itse käytin sweet chiliä. Ja lisäsin vielä srirarchasoosia. Tässä perhekunnassa kaikkeen lisätään vielä extramausteet ja tulisuudet. 

Voila

Ehdottomasti sekaan vielä yrttejä, lehtipersiljaa tai korianteria. Tai molempia.

Aikaa menee 10 min koko juttuun ja aineksia pystyy pitämään aina kaapissa. 

Erilaiset wokit ja pastasalaatit taitaakin olla mun pikaruokafaveja. 

Rawfood bruch @Omnam

Aaaahhhh miten ihanaa istahtaa pitkästä aikaa koneen ääreen kirjoittelemaan. Mulla on about 20min aikaa ennen kuin simahdan / koiralla on kakkahätä / puhelin soi viidettätoista kertaa päivän aikana / tulee muu yleishäiriö. Oon viettänyt tänään yhteensä 4h autossa, eikä istuminen ole nyt ehkä se järkevin vaihtoehto. Ihan sama. Mua blogituttaa. 

Ja mikseipä blogituttaisi ellei olisi kivaa jaettavaa - käytiin perheväen kanssa raakaruokabrunssilla ravintola / kahvila Omnamissa Annankadulla. Täysin vieras paikka mulle, mutta alati trendikäs ja eritoten ruoka-asioiden perään ymmärtävä lähipiiri oli bongannut moisen tapahtuman. Ja siellä me oltiin, allekirjoittanut varmasti kaikista onnellisimpana. 

Mä en ole mikään brunssiasiantuntija, mutta tämä resonoi kalliista (30€ plus kuplajuoma) hinnastaan huolimatta. Koska tuoreus, luomuus ja raakuus. Ja ne maut. Mukana oli suolaisia herkkuja, ihanaa, rapeaa öjyleipää, paljon erilaisia sooseja ja kastikkeita, jumalaista manteli-fenkoli-porkkanakeittoa ja sitten vielä melko paljon raakakakkuja ja smoothieita. Henkilökunta sanoi suoraan, että tällainen brunssi on sekä vaivalloista että kallista tehdä. Kyllä, arvatenkin, mutta maun ja fiiliksen puolesta soisin moisen jatkuvan. Valitettavasti raflassa oli tällä kertaa joku viemäriongelma ja haju oli...noh, ei ravintolaan sopiva. Nämä on kuitenkin yksittäisiä valitettavia juttuja. Ensi kerralla Omnamissa voisi tuoksua ehkä pelkkä lehtivihreä ja tummapaahtoinen kahvi? ;) 

Kuvat saa puhua puolestaan. Kuvat taattua iPhone tasoa. 

Oletteko testanneet paikan? 

Ps. ei yhteistyötä paikan kanssa, hehkutus rakkaudesta lajiin. 

Pps. Instassa asuntojuoruja! Back 2 Helsinki. Yeah.

// There´s a cool raw food cafe in Helsinki. Higly recommend! //

Ajatuksia hiilareista

Huom! Haluan kertoa rehellisesti omista kokemuksistani sopivan ruokavalion etsimisessä, ei muuta. Diagnosoidulla keliakialla ei kande lähteä leikkimään gluteenin kanssa - kyseessä ei ole allergia tai yliherkkyys, vaan autoimmuunisairaus. 

Pidempään blogia seuranneet tietää, että elän gluteenittomasti. Viljaoireiluni alkoivat täydellä rytinällä 2007, mutta vasta pari vuotta myöhemmin tajusin puolivahingossa niiden johtuvan gluteenipitoisista tuotteista. Enkä tosiaan puhu nyt mistään pienimuotoisesta turvottelusta ja kipristelystä, vaan rajuista oireista ja laihtumisesta/jatkuvasta superjanosta n. 3500 päivittäisestä kalorista riippumatta. Huhhuh niitä aikoja. 

Vuosien saatossa olen testaillut erilaisia ruokavalioita muutamaan otteeseen, en kuitenkaan pitkiä aikoja kerrallaan. Tai no, vuoden ajan ehdin olemaan ensiksi 90% vegaanina, sitten pikkuhiljaa kalaa syövänä kasvissyöjänä. Tämä vaihe ei perustunut mihinkään muuhun kuin omaan fiilikseen. En vaan hetkeen voinut syödä mitään eläinperäistä, ja toisaalta punaista lihaa jo vuosia karttaneena joku kana ja kalkkuna oli hyvin helppo jättää pois ruokavaliosta. 

Nykyään oon kuitenkin satunnainen sekasyöjä. Syön edelleen täysin kasvisvoittoisesti, mutta pystyn kyllä silloin tällöin vetämään lihaa. Varsinkin, jos se on luomua tai jonkun pienen lähitilan tuottamaa. Eettisyys on aika kova juttu, ja koska pyrin muutenkin syömään mahdollisimman cleanisti, tämä tuntuu hyvältä. Oleellista mulle on oman kropan kuuntelu. Joku päivä saatan himoita "raskaampaa" ja protskupitoista ruokaa, joskus taas menee pitkiä aikoja niin, että en koske Mansikkiin tahi Hemmo Haukeen. Mä kuitenkin uskon, että keho on rakennettu sekasyöjäksi. Kropat on kuitenkin yksilöllisiä, eli kaikille esim. punaisen lihan syönti ei nyt vaan sovi. Maitotuotteet on aikuiselle aika turhia ja suurien laktoosimäärien pilkkomiseen kropalla ei ole resursseja. 

Yhden asian huomasin joulun tienoilla, ja se muutti omaa ruokailua aika radikaalisti - mitä käsittelemättömämpää ruokaa syön, sen paremmin ruoansulatuselimistö voi. Myös vahvojen monivitamiinien ja maitohappobakteerien säännöllinen syöminen on balansoinut kroppaa. Mulla ei ole diagnosoitu keliakiaa. Testaamisen aikoihin olin ollut jo parin kuukauden ajan gluteenittomalla dieetillä, enkä voinut kuvitellakaan palaavani muutamaksi viikoksi tavisruokavalioon, niin sairaaksi viljat mut teki. Jopa yhden keksin syöminen tarkoitti seuraavan päivän noro-virus oloa. Luonnollisesti vältin gluteenia ruton lailla. Juu, ja tän lisäksi laktoosi on ollut mulle melkein koko elämän no-no. On ollut hetkiä ja aikoja, jolloin Hyla-tuotteet ei ole aiheuttaneet probleemia, mutta välillä olen joutunut pitämään nollatoleranssia. 

Oliko se sitten intuitiota vai silkkaa kokeilumieltä joulun kunniaksi, päätin testailla suoliston kuntoa gluteenin avulla. Otin kehomieli -konstitkin käyttöön, lähetin croissanttia pureskellessani lämpimiä ajatuksia ruoansulatuselimistölleni. Ei ongelmia. Kokeilin syödä tavallista leipää. Sama juttu, hyvin meni alas eikä tullut missään vaiheessa ylös ;) Ihmettelin ja iloitsin suuresti ajatuksesta, että hyvä ruokavalio ja kehon saamat rakennusaineet on näköjään auttaneet kroppaa tasapainottamaan itseään jolloin se taas jaksaa paremmin erittää tarvittavia ruoansulatusentsyymejä. Go, kroppa! Toki mopo lähti käsistä, vuosien pihtaamisen jälkeen, mutta oireet olivat tosi, tosi paljon lievempiä kuin aikaisemmin! Suolisto kestää nykyään siis pienet määrät gluteenia, ja se on jo aivan huippu editysaskel!

No mutta niihin hiilareihin. Viikko takaperin tajusin, että olen totuttanut elimistön saamaan säännöllistä sokeria erilaisten makeiden terveystuotteiden muodossa. Luomuhunaja, taatelit, tumma suklaa, sokeripitoiset hedelmät etc etc kuulostaa terveelliseltä, mutta pakko myöntää, että runsaissa määrin nautittuna...no hei, nekin on sokeria! Toki terveellisempää kuin puhdistettu, valkoinen sellainen (esim karkkimuodossa), mutta elimistö laskee ne nopeiksi sokereiksi. Olin ajatellut, että aika paljon treenaavana tarvin melko paljon hiilareita jaksaakseni, mutta sokerilakon aloittaminen viikko takaperin laittoi miettimään....tarviinko sittenkään? Ja jos, niin mitä sokereita tai hiilareita ylipäätään?

Eka ajattelin jättää KAIKEN pikamakean pois. Siirsin jopa rakastamani hunajan kaapin perukoille, nyyh. Oletin, että kolmen minuutin päästä iskisi helvetillinen makeanhimo. Halusin muutenkin lisätä ns. oikean ruoan määrää muutenkin ja kiinnittää huomiota ravintoon. Kunnon ruoka on mun heikko lenkki. Syön liian usein jotain nopeaa ja helppoa, ja se on herkästi jotain välipalatyyppistä, joka ehkä vie nälän, mutta ei ravitse tarpeeksi. 

Aloin siis lappamaan reilusti kasviksia, hyviä protskuja ja ÖLJYJÄ lautaselle. Ihmeekseni (tai oikeastaan ei, heh) makeaa ei edes tehnyt mieli. Hiilarit jäi muutenkin minimiin, ja olo oli tosi virkeä ja hyvä. Reilu viikon kokeilun jälkeen voin sanoa, että olen kyllä kieltämättä sortunut mm. suklaaseen ja hunajaan pariin otteeseen, mutta niihinkin vaan emotionaalisista syistä. Oon ihmetellyt omaa virkeyttä ja jaksamista, vaikka hiilarit väheni, jos ei nyt ihan atkins-tasoille, niin Heikkilä tasoille ainakin, heh. Ainoa negatiivinen puoli on ollut palautuminen. Tänä aamuna lihaksissa tuntui siltä, että parin päivän sisällä tehdyt salit ja lumenluomiset ei ole huuhtoutuneet kunnolla lihassoluista...Ajattelinkin, että alan pitämään ihan erilailla huolta palautusateriasta, syöden bataatit, leivät, pastat ja perunat treenin jälkeen. Kai toikin ajan kanssa tasapainottuisi ja kroppa oppisi hyödyntämään hiilarit paremmin, mutta nääh, en mä kikkailla jaksa, haluan sen hyvän olon - ei mitään liian vaikeaa tai rajoitettua systeemiä! Haaste on myös ruoan määrä. Hiilarit on tosi tiivistä energiaa, joten muuta ruokaa saa ja pitää lappaa PALJON! Öljyjä ja rasvoja käytän muutenkin surutta, nyt vielä enemmän. 

Mitä sitten oon syönyt? Raakapuuroja, munakkaita, juustoa, hedelmiä, marjoja, kalkkunaleikkeleitä, kalaa, avokadoa, vihanneksia (varsinkin vihreitä), falafel-pullia, kookos-ja oliiviöljyä, protskupannareita tattarijauhosta ja kookoshiutaleista, pähkinävoita, hedelmiä (varsinkin vesipitoisia, melonia ja omenaa, vähiten sokereita...), kahvia lorauksella vanhanajan maitoa...Eilinen päivällinen oli mm. tankoparsaa, halloumia ja paprikaa :) hiton hyvää, se tulee olemaan myös tänpäiväinen lounas! Eli IHAN niitä samoja juttuja kuin ennenkin, en vaan ole sortunut siihen makeaan. Ja joo, olen syönyt huomattavasti enemmän. Mitään en myöskään aio kieltää itseltäni. Jos jossain tarjotaan jotain makeaa, otan sitä jos mieli tekee. Lähinnä mä haluan panostaa siihen oikeaan, ravitsevaan ruokaan ja unohtaa makeat pikatankkaukset, mikä on ollut mun ruokasynti nro. 1. 

Edelleen joudun jatkamaan 99% gluteenittomalla linjalla. Croissant tai karjalanpiirakka silloin tällöin on kuitenkin jo ihan huikea edistysaskel ja nautinto mulle, jee!

foodporn

Hirrrveen pitkä tauko! Mitäpä tässä muuta syynä, kun elämä. Aiheita on ihmeen vähän, kun kamerastakin loppui akku ja laturi on herratiesmissä. Joo ei oo mun tavarat vieläkään yhden katon alla. Puhuttiin iltapäivällä, että pitäiskö tehdä muutto road map pikkuhiljaa, mutta nääääh - perinteinen edellisen yön paniikkisiivous edessä ennen näyttöjä. Eiks se oo klassikko? 

Mulla ei ole oikeasti mitään sanottavaa, heh. Mites olis läjä inspiroivia foodporn -kuvia? Ei se mitään, saatte jokatapauksessa. Ei kannata katsoa mikäli nälättää. Namnam. 

Aamupuuro hippityyliin

Ainekset

1-2 hlölle

1,5dl tattarihiutaleita

2,5dl vettä (tai maitoa/pähkinämaitoa)

puolikas banaani

himalajansuolaa

(voita, öljyä, kookosöljyä)

Lisää hiutaleet ja neste, kiehuttele, kunnes sakenee (älä ylikeitä, kunhan seoksesta tulee edes suurinpiirtein puuromaista). Lisää lopuksi puolikas banaani ja soseuta sauvasekoittimella puuro sileäksi massaksi. Tämä sopii tattarille mun mielestä erityisen hyvin, sellaisenaan hiutaleet ovat melko karkeita. 

Tarjoa vaikka partajugun ja mustikoiden kanssa. 

Banaani tuo makeuden, mutta halutessa voi käyttää mitä tahansa hedelmää, taatelia tai vaikka ihan vaan hunajaa.

Talvinen tuorepuuroresepti

Kävin eilen keskustassa töissä. Meni vähän vähemmän aikaa kuin luulin, joten ehdin pörräämään hetken aikaa kaupungilla, pitkästä aikaa. Tuntuu niin hassulta - vielä tovi sitten mä seilasin ytimessä päivittäin! Ja nyt elelen semikotirouvana täällä peltojen laidalla, HAH! Nyt onkin sitten oikein spessujännää käydä isolla kirkolla. Laittaa huulipunaa ja kaikkea. 

kuppikakkukoriste, must have 2013!!

Stockalla oli ihanan jouluista. Ikeassa oli ihanan jouluista. Kaikkialla on niin ihanan jouluista. 

Ihkuu ihkuu.

Joulun hengen äkillinen invokoituminen sydänalaani inspiroi seuraavan hippireseptin. 

Jouluinen Tuorepuuro yhdelle

1 rkl chiasiemeniä

0,5dl vapaavalintaisia puurohiutaleita (itse käytin tattaria)

4 kuivattua luumua 

2tl kookoshiutaleita

mandariini

piparimaustetta

vettä

Sekoita ainekset yhteen, lisää vettä niin paljon, että massa peittyy (jotta chiat pääsevät turpoamaan). Riko mandariinin lohkoja hieman, jotta niiden mehu pääsee sekoittumaan massaan. Tee seos vaikka illalla valmiiksi jääkaappiin ja soseuta sauvasekottimella aamulla. 

Kaada puuro kulhoon, lisää päälle maustamatonta jugurttia tai vaikka partajugua tai nauti mantelimaidon kanssa. Ripottele päälle piparimaustetta ja kaakaojauhetta. 

Voila, hyvää on! Suosittelen kokeilemaan erityisesti, mikäli tuorepuuro ei ole tuttu juttu. Tämä on aika maukas tapa aloittaa raakailuaamupalat. 

kauhian pimeää, vaikea kuvata :/ ts. se perinteinen bloggaajavalitus