Minkälaista on arki vastasyntyneen kanssa

Kyllähän sitä mietti, että kuinkahan tylsää tai sitten ylihektistä arki tollaisen pikkuötökän kanssa tulee olemaan. Suoraan sanoen mä pelkäsin, että tylsistyisin puolikuoliaaksi. Näin ei onneksi ole ollut, vaan tekemistä riittää vaikka kuinka. Ja jos ei riitä, niin sitä kehitetään. Ollaan oltu aika aktiivisia kaksin ja perheenä. Oltu mökillä tyypin ollessa pariviikkoinen, reissailtu eri kaupungeissa, hengailtu kaupungilla ja otettu vastaan vieraita täällä kotona. Ja toki vaan oltu. Oon pyrkinyt siihenkin, ettei menemistä ja tekemistä ole ylenmääräiseksi ärsykkeeksi asti. Jäbä vasta totuttelee kaikkiin aisteihin ja tuntemuksiin, en siis halua stimuloida ylenpalttisesti. Tämän uuden ihmisen temperamentti on kuitenkin superchill ja joustava, joten ollaan voitu viettää melko aktiivista arkea. Se on ollut ihanaa, koska kaipaan sitä (selvästi) itse. En ole kotihiiri, en ole koskaan ollut. Sohvanpohjalle hautautuminen saisi mut todennäköisesti vain ahdistumaan. Kiitos, bebe, että otat tämän huomioon!

Päivät starttaa yleensä 6-7 välillä. Paitsi sunnuntaisin. Ei mitään logiikkaa, mutta tää jätkä on tajunnut, että sunnuntaisin koisitaan vähän pidempään, eilenkin pojat nousi vasta kympin maissa, kuten Insta-storyn seuraajat huomasivatkin. En valita, että meillä on ollut tähän mennessä superhyvin nukkuva bebe. Hirveästi en tästä omaa ansiota osaa tai voi ottaa. Sisäsyntyisiä juttuja. 

Aamu alkaa luonnollisesti kahvilla ja pikkumiehen putsauksilla ja pukemisilla. Mä syön mitä kerkeän, mies auttaa minkä kerkeää ennen töihin lähtöä, poika on yleensä sosiaalinen ja juttua riittää. Aina voi myös syödä. Vielä en ole kaatanut lattea toisen niskaan imettäessä, mutta läheltä on liipannut. Lattelippis äideille olis kova - ja joku syöttölaite itselle! Luksusta on se, että joku jeesii ruokien kanssa ja saan valmiin aterian eteen. Yleensä arki hoituu kuten hoituu ja koitan valmistautua omiin ruokailuihin ennalta. Kaikki yhdellä kädellä syötävä on tosi jees ja toki välillä nukkumiset / lattialla tyytyväisenä hengailu hetket ajoittuu niin, että saan laitettua ruokaa itselleni. Hassua, en ole tähän mennessä tajunnut, että miten kukaan voi väittää ettei muka ehdi syömään. Mä olen aina ehtinyt syömään, sehän on prioriteetti elämässä!

No nyt tajuan senkin. 

Aamulla ja aamupäivisin lähdetään yleensä lenkille / kaupungille ja oltiin jopa kerran kerhossakin. Myönnän, että pieni paniikkikohtaus oli lähellä. Häkellyin sitä, miten vieraalta ja erilliseltä tuntui istua äityleiden keskellä, kukin meistä vauvojansa hyssyttäen ja hoitaen, tuntematta ketään ja nippa nappa tajuten olevansa osa ryhmää nimeltä "äidit kerhossa". Hyvin me kuitenkin pärjättiin...ja napattiin todnäk sieltä tuo kaikille rakas norovirus tuliaisiksi. Elämäni pahin mahatauti, muuten. Edellisestä olikin jo 13 vuotta. Imettäminen ja oksentaminen on muuten aika kokemus noin niinkuin samanaikaisesti suorittaen. 

Ps. miesten noro on sitten vähän niinkuin miesten flunssa. 10x pahempi. Aina ja oireiden vakavuudesta riippumatta.

Kevät koitti Korkeavuorenkadulle!

Iskin eräs päivä männäviikolla lapsen kantoreppuun ja lähdin pullaostoksille, koska pulla päivässä pitää maidon virtaavana. Oikeasti. Ollaan ulkoiltu yleensä päivittäin. Joko suunnataan kaupungille tai sitten vedetään tuulipukumutsi -moodissa pitkin Kaivaria ja Eiraa. Note to self: hanki kiva, trendikahvilaystävällinen tuulipuku.

En malta odottaa, että lämpöasteet kasvavat ja päästään tuon mun laumani kanssa piknikfiilistelemään. Viltti mukaan, latte kahvilasta tai termarista, koira vapaaksi hihnasta ja mulle (koulu)kirja mukaan. Mielikuvissa laps' nukkuu tyytyväisenä kärryissä tai kujertelee aurinkoisena viltillä. W kyllä viihtyy kärryissä superhyvin, ihan paras päikkäripaikka. Olen siinäkin mielessä onnekas. Helpottaa elämää ja liikkumista hurjasti. 

Harkitaan vakavasti erästä uutta asumiskohdetta. Nyt on kyse oikeastaan vain siitä, että miten miehen työmatkat hoituisi kyseisestä lokaatiosta käsin. Olen tosi innoissani tästä ajatuksesta, mutta en uskalla vielä kauheasti hehkutella. Jos ei vaikka toteudukaan. Toisaalta meillä on ihan win-win -tilanne, tämä nykyinen kämppä ja sijainti on edelleen tosi ihana. Luonnonläheisempi elämä kuitenkin houkuttaa. 

Sisustuskuume nostaa tästä syystä kaunista päätään! Argh. Käväisin kuolailemassa Fasaanin tarjontaa ja eihän se koskaan petä. Suosittelen, kaupungin jännimpiä paikkoja sisustusihmisille. Löytyy sekin Korkeavuorenkadulta. 

Päivät menee toisaalta muutamaa samaa rutiinia (syöttö-hengailu-vaipanvaihto-nukkuminen) toistaen, onhan tuo W vielä aika pikkuinen, vasta 1,5kk vanha kansalainen. Päikkärit menee miten menee, joko 15-30min pätkissä tai parhaimmillaan parin, kolmen tunnin setteinä. Koitan tehdä työhommia sen verran kuin ehdin ja hyvältä tuntuu. Joinain päivinä se tarkoittaa ajatustyötä ja muistikirjan riipustelua, toisena tapaamisia tai Skype-paltsuja. Tämäkin puoli vauvaelämää on sujunut kivasti kunhan vaan itse on joustava ja salliva. Eniten on kärsinyt koulu! Tehtävät ja kirjoihin paneutuminen on ollut valitettavasti viimeisenä to do -listalla. Joutuu ottamaan kiinni muuta porukkaa kevään tästä edetessä. 

Iltaisin laitetaan safkaa, hengataan kotona isimiehen kanssa ja mennään ihmeellisen ajoissa nukkumaan. Viimeistään kymmeneltä alkaa sänky kutsumaan ja silmä luppaamaan entisellä ammattitason valvojalla.  

Miten teidän vauva-arki, samanlaista vai erilaista?

Chilli sunnuntai kaupungilla ja Löylyssä

Koko yön valvomisen ja 8-10 aamu-unien jälkeen oli snadisti sellainen olo, että tänään jotain kivaa. Kun olin saanut meikattua Vlad Tepes -tyyliset silmänaluseni piiloon, lompsin Stockalle sillä ajatuksella, että joulupallot saattaisivat piristää ja miksei voisi löytyä joku kiva imetyspaitakin. 

Kyllä, äitylitaso näinkin korkea. Kuka olisi uskonut. Mä en edes ole mikään joulukoristeihminen, mutta hei, Stockan jouluosasto <3

Kävin pyörähtämässä muissakin kerroksissa. Keskustan Stockalla on tapahtunut aika paljon tässä syksyn aikana. Löysin kaikkia sellaisia merkkejä ja osioita, joista en edes tiennyt, ja mä sentään vierailen tuolla sangen usein. Hypistelin Shepherdin ihania kultaisia aamutossuja ja mietin, että voisinko olla ihminen, joka käyttää aamutossuja. Todennäköisesti en. En tykkää käyttää edes sukkia. 

Scandidesignia oli ilmestynyt kodin kerrokseen ihan uusissa määrin. Näin ekaa kertaa livenä string -hyllyn ja kieltämättä mietin, että voisiko tuollainen sopia meille. Kotona odottaa pieni muutosproggis jahka siippa saa pahimman työsaumansa hoidettua. Makkarin lipasto on ollut romahtaneena jo muutaman kuukauden - siis ihan päreinä - ja ehkä tässä voisi vähän miettiä, että onko meillä jotain nukkumis- ja vaipanvaihtopistettä juniorille. Ei, emme näköjään ole the valmistautujia. Huomautetaanpa kuitenkin, että vauvalla on sänkyosio meidän sängyn päädyssä ja tarkoitus olisi kokeilla perhepetiä ainakin alkuun. Ai niin, babynest pitäisi hommata, taitaa olla kylpyammeen lisäksi ainoita juttuja, joita oikeasti puuttuu. 

Suureksi idaririemukseni ulkomaiden faveni Joe & The Juice oli ilmaantunut alakertaan, jessss!!

Ei taideta olla puolison kanssa ainoita, jotka hyödyntävät mehuja ja avokadoleipiä helppona snäkinä reissuillansa. Tykkään tosi paljon konseptista ja kieltämättä näen jo itseni vaunujen kanssa tuolla, vihermehua hörppimässä.  

Porkkana - inkivääri - omppumehu kädessä suuntasin Hennesille etsimään sitä ainoaa pakollista, eli kivaa flanellipaitaa, joka kätkisi tänään allensa the bumpin ja huomenna (okei, mielellään kuukauden päästä...) pienen tissifanin. Löysin superhalvan ja vielä mukavamman version sekä pari pitkää, löysää t-paitaa, kummatkin Divided puolelta. Nyt kelpaa. Mikään toppi ja t-paita ei enää riitä, maha kasvaa eteenpäin kuin hinaaja. Kuulun siis niihin, joilla on todellinen poikamaha. Myönnän, että vähän jännittää oma habitus (ja olo eritoten) mikäli bebe päättää viihtyä yksiössään loppuun asti. 

Tosi, tosi mielenkiintoista nähdä, että miten oma keho reagoi! Se, että mä olen supersupistelija, ei tarkoita välttämättä yhtään mitään. Tää lapsi voidaan joutua käynnistämään maailmaan ja siinä tapauksessa toivon ja rukoilen, että kestän itse about sanena loppuun asti. Täydet viikot häämöttää onneksi jo lähikalenterissa. Mua on koko ajan lohdutettu, että joka viikon jälkeen on aina vaan turvallisempi ikä syntyä. En vaan haluaisi missata sitä mahdollisuutta, että saataisiin leppoisa ja normaali alku, ilman mitään keskoskaappihässäköitä. Ei ikinä. Joulun maissa jos starttailisi, niin kukaan ei enää estäisi maailmaansaapumista. Suotavaa kuitenkin olisi, että menisi uuden vuoden puolelle. 

Paidat kassissa ja vegeburgeri pussissa höyryten kotiin. Tosin pikaisesti apteekin kautta, koska edellisen yön väsy hormonibuusteineen puski päälle vanhan toverini, aurallisen migreenin! Meni pieni tovi tajuta, että mitä nää näköhäiriöt ja sormien puutumiset nyt hitto on, mutta onneksi tajusin ajoissa. Paracetamolit naamaan ja nukkumaan -combo oli sen verran hyvä, että pääsin miehen seuraksi Löylyyn saunomaan ja syömään. Vitsi, Löylyn konsepti on niin magea ja potentiaali hyvä, että harmittaa se ruokapuoli...aina on puolet raaka-aineista loppu ja tarjoilijat tosi tylyjä :( Tästä on muutkin valitelleet. Mun vakipaikat valikoituu toki lokaation ja tuotteiden, mutta myös palvelun vuoksi. Täytyy pistää taas palautetta. 

No mutta sellainen päivä! Tänään ja viikolla jatkuu työt suht leppoisaan tahtiin. Nytkin istun kirjoittelemassa tätä ja työjuttuja Roasteryssa. Yrittäjän vapaus!

Kivaa ja aurinkoista viikkoa kaikille. 

a day with me

Vietettiin ihan mahtava tyttöjenviikonloppu Tallinnassa. Siitä pari kuvaa ja ajatusta myöhemmin, oli nimittäin mun ensimmäinen käyntini!! Uskomatonta, nainen on käynyt Palestiinat ja Keniat, mutta Helsingin naapurikunnassa en koskaan. Anböliivabööl!

Nyt kuitenkin jotain klassista, eli päivä kanssani -postaus. Mä rakastan näitä itse, ja nyt sattui niin sopivasti, että kamera lauloi mukana päivän eri etapeilla :) 

Eilen pystyi istumaan ensimmäistä kertaa kahvilan ulkopuolella. Esplanadi! Ei mikään mun lempparilokaatio Helsingissä, mutta onhan sillä 30m pätkällä jotenkin eurooppalainen fiilis. 

Aamu oli kulunut vähän stressaavissa merkeissä työhuolien parissa, mutta lounassalaatti ja ulkona istuskeleminen loi taas parempaa mieltä tähän nuoreen yrittäjättäreen. Että ei pelkkää ruusuillatanssimista ja ihkuilua täällä. Kaikilla on omat haasteensa taustalla! Just puhuttiin reissussa tyttöjen kanssa (joista kaksi bloggaavat itsekin), että ei niitä hyvänmielenblogeja pilaa se, että välillä puhutaan myös haasteista. Kuuluu juttuun! Ja silti sitä voi olla tosi tyytyväinen elämäänsä ja toivottavasti onkin. 

Päivä jatkui pienen työdatailutuokion jälkeen ehkä maailman hauskimmassa puuhassa eli asuntofiilistelyn parissa. Vein ensimmäiset kamat sinne tuon pikkupiskini kanssa ja asensin Nespressokoneen keittiöön. Asensin. Laitoin töpselin seinään. Nyt on oleellisuudet kunnossa!

joogamatto ja petarin sisus - check

Makuuhuoneselfie. 

Illalla oli vielä uuden sängyn valkkaaminen edessä ja eiköhän se ollut taas Ikean patjaosasto, joka kutsui. Perus. Aktiivipäivä päättyi reilu puolen tunnin vk-lenkkiin aka sushinhakureissuun. Pari spicy tuna rollia oli vähän lytyssä kiitos mun paluujuoksujeni take-awayt kädessä hölskyen. 

Aika kliseinen Helsinkitsubu -päivä. Teatterin salaattia, Johto-kahvilassa työskentelyä, sisustusshoppailua ja lenkki. Tällaista tää joskus on, vahingossa. 

TÄRKEÄ KYSYMYS!!

Pe starttaa lento Köpikseen, antakaa rakkaat kaikki hyvät vinkit mitkä vaan mieleen tulee!! Mun eka kerta kyseisessä kaupungissa, odotan tosi paljon!