Yksi pitkäaikaistuttavuuksistani blogimaailmassa on suloinen Pupulandia. Jennin postaus ylellisyydestä sekä postilaatikosta viime viikolla tippunut Trendin LUX numero sai myös mut miettimään niitä oman elämän ylellisyyksiä. Kyllähän niitä riittää. Pupulandian kommenttiboksissa heräsi pitkät keskustelut siitä, mitä on ylellisyys ja mitä onnellisuus ja onko luksus yhtä kuin onnellisuus. Olisi helppo tuhahdella pinnalliselle onnellisuudelle ja sille, että luksuslaukku tekee nuoren naisen onnelliseksi mutta kamoon, kaikilla meillä on omat pinnalliset onnemme! Kyllä mä saan ainakin hihkumiskohtauksia kenkäosastolla ja nautin elämän siitä puolesta. Ei Vuitton kainalossa kipittävät henkilöt varmaan väitäkään, että laukku tarjoaisi samanlaisen onnen kuin vaikka ajanviettäminen läheisten kanssa.
 |
| kuva: Pinterest (ylläri) |
Meillä on arvostettu aina enemmän sivistyneisyyttä, henkevyyttä ja koulutusta materian ja rahan sijaan, ja tästä perinteestä olen kiitollinen vanhemmilleni (tosin, voisivat pikkuhiljaa alkaa päivittämään sen autonsa... ;))
Tottakai mullakin on, naisena ja esteetikkona, omat haaveeni tiettyjä vaatteisiin, kenkiin ja laukkuihin liittyviä ylellisyyksiä kohtaan. Tietenkin on! Kuitenkin tiedän, että ne ei tyydytä mua samalla tavalla kuin aineettomammat asiat. Tyyliä ei voi edes ostaa rahalla. Arvostan Jennin ajatusta siitä, että hän haluaa ennemmin tukea pieniä suomalaisvalmistajia kuin Vuittonia. Ehkä itsellenikin onnellisuus ja ylellisyys on sitä, että jonkin asian merkki, status jarahallinen arvo ei määritä sitä, kuinka onnelliseksi se mut tekee. Punainen huivi kaulassa muistuttaa ihanasta Pariisin matkasta vaikka ei maksanutkaan juuri mitään. Ihmisten seura tekee ruokahetkestä luksusta, ei Michelin -tähdet. Oi kun tämän aiheen pohtimisesta tulee muuten hyvälle tuulelle :) Tämän lisäksi olen kuitenkin nuori nainen, joka huokailee ihastuksesta Net-a-Porterissa ja haaveilee luksusmatkoista. Ne eivät kuitenkaan määritä omaa tyytyväisyyttä, ja SEN JOS MINKÄ tiedostaminen on luksusta!! Hihiiii. On ihanaa pitää kauniista asioista, muodista ja sisustuksesta. Se piristää ja tuo kauneutta joskus raskaaseen arkeen.
Oman elämän ylellisyydet voi aika helposti voi jakaa aineettomiin ja aineellisiin, tietenkin. Aloitetaan siitä pinnallisemmasta. Huoh, näitähän olisi vaikka kuinka paljon kummastakin kategoriasta, mutta tässä ensimmäisenä mieleen tulevia asioita...
- Mietin kauhunsekaisella kiitollisuudella miltei päivittäin sitä tosiasiaa, että asun Helsingin ydinkeskustassa isossa asunnossa. Ei ole mikään itsestäänselvyys! Varsinkin, kun etsin sopivaa asuntoa niin pitkään. Itsenäisenä naisena tykkään ajatuksesta, että mulla on oma kämppä.
- Rakastan sitä, että voin pitää seinilläni mieluisia öljyvärimaalauksia.
- Elämässäni on yksi hyvin poikkeuksellinen luksus: isäni työn, tai lähinnä työskentelytyylin, vuoksi perheellämme monta kotia. Hah, kuulostaa todella friikiltä!! Tämä on todellinen ökyluksus.
- Luksusta on ne hetket, kun voi virkistää päivää istumalla kauniissa kahvilassa juoden jättikupillista maitokahvia.
- Viikonlopun lempparihetkiä on rauhallinen aamiainen, joko itse tehty tai ulkona nautittu.
- Palvon muotoutuvaa erikoispetauspatjaani (ja jos oikein rehellinen olen, niin myös niitä harvoja hetkiä nykyään, kun saan nukkua YKSIN omassa sängyssä!!!)
- Meikkien ja purnukoiden ostaminen saa mut täysin maaniseksi vaikka kyse olisi vain käsirasvasta ;)
Ja sitten niihin henkevämpiin....
- Olen onnellinen silloin, kun iso perheemme kokoontuu yhteen ja kaikki 13-16 henkilöä ovat koolla. Vanhemmat ovat nykyään ison osan ajasta ulkomailla ja muukin perhe on aika kiireinen, joten yhteishetket ovat entistä arvokkaampia.
- Olen onnellinen niistä läheisistä, joiden kanssa voi vaan olla hiljaa ja olo on silti läheinen ja hyvä.
- Rakastan sitä hetkeä, kun oma pää alkaa tuottamaan uusia ajatuksia ja ideoita
- Joskus joogan ja meditoinnin tai vaikka juoksun jälkeen keho voi niin hyvin, ettei voi olla hymyilemättä
- Juoksusta puheenollen, hyvin sujunut ja energinen lenkki on ehkä parasta mitä on.
- Rakastan eläimiä ja olen onnellinen aina, kun pääsen lähikontaktiin karvaisten otusten kanssa.
- Olen kosketusihminen. Vauvat, lapset, ystävät, puoliso, eläimet ja läheiset saavat sen usein tuta.
- Luihin ja ytimiin menevä musiikki voi saada mut itkemään onnesta.
- Olen laulanut koko elämäni ja laulaessa olen yleensä onnellisimmillani. Sekä yksin että esiintyessä.
- Mä en nyt tiedä mihin kategoriaan tämä kuuluu, mutta mua ei yhtään haittaa se, että mulla on superkomea mies ;) ei se mun parisuhdeonnellisuuteeni vaikuta, mutta onhan se hittovie kivaa!
Näihin herkkiin ajatuksiin.
