Mustavalkoinen asu

Ysärishortsit - ostin Tukholmasta muutama vuosi sitten, nyt tuli ihan muotiinkin. 

Hot or not?

Asu

kookosöljy nassunpelastajana?

Heippahei. 

Mä olen ihmetellyt pari viikko alkanutta mini aknekohtausta. Ei mitään maatamulistavaa, mutta ihon pinta on kaikin puolin huonossa kunnossa, ja pientä näppyä pukkaa joka kohtaan. Poikkeuksellista. Mulla oli vaikea akne vielä päälle parikymppisenä, mutta 24v täytettyäni sain tilanteen ok kondikseen, ja viime vuoden vippaskonsteilla mun ihosta tuli jopa hyvä, harvinaisen näpytön ja kuulas. Mietin kissojen ja koirien kanssa, että mitä mä oon tehnyt muka erilailla? Joo, kortisoliarvot on olleet varmasti pilvissä, mutta sekin helpotti samoihin aikoihin. Ainoa mitä mä keksin, oli kookosöljyn loppuminen!!! Se on ollut mun ihonhoidon JA ruoanlaiton ykköstuotteita jo aika pitkään. Ei ehtinyt Konkistadori kissaa sanoa ennen kuin juoksi kauppaan hakemaan uuden purkin. Toivottavasti auttaa pian!

Päivän paras ruokajuttu: 

Mamma Rosassa on taas kana-vuohenjuusto-mansikka -salaatti menussa, jesh!!! <3

Päivän paras sisustusjuttu: 

Mulla on listat. Ei tätä odotettukaan, kuin kolme vuotta. 

Päivän paras ostos:

Täydellinen hippiasu kirppikseltä - aidot mokkasiinit ja intiatunika ihanilla kultakoristeilla.

Päivän yllättävin:

Sain kuulla, että yhdellä alan ja erityisesti kyseisen aiheen Suomen pääjehulla on mun gradu odottamassa pöydällä. Jauzaaa!!!! =0

Päivän kivoin tyyppi:

Faija, joka vei mut loistodinnerille. 

Päivän noloin: 

Faijalla oli maailman tyhmimmät sandaalit jalassa. Entisestä Helsingin kundista on tullut vähän lande ;)

Muuten tänne kuuluu remonttia ja viime hetkien lukemisia. Teen taktisesti, enkä kirjoittele tulevaisuusasioista nyt yhtään mitään. Mänee niinkuin mänee! Aika win-win -tilanne, sillä nyt olisin myös piiiikkuisen helpottunut, mikäli maisteripaikka ei natsaiskaan ;) Don´t get me wrong. Olis vaan tositosi iso muutos juuri nyt, kun mulla on ihan mahtiskuviot Helsingissä. Mutta nojoo, ne ihmiset, jotka oikeasti musta välittää, ottaa varmasti myös avosylin mut bäk. Niinhän m

Seikkailukotiinpaluu Venetsiasta

Noniin, tässä pitkään tekeilläollut paluutarina mun helmikuiselta Venetsiankiepiltä. Siitä voi lukea enemmän vaikka TÄÄLTÄ ja TÄÄLTÄ. 

Olin todella hyvissä ajoin kentällä jonojen ja lumisade uhan vuoksi. Porukat tuli saattamaan mua, ja oltiin taktikoitu lounas kenttäravintolaan. Mä olin jotenkin hermostunut, enkä saanut kunnon ruokaa alas. Söin lounaaksi hedelmäsalaatin mikä sitten kivasti kostautui myöhemmin ;) no olin sentään ostanut paketin gluteenittomia keksejä lentoevääksi. Jee. 

Join cafe americanoa ja kiertelin lentokenttäshopit. Lennon piti lähteä joskus neljän maissa Schipolia kohti. Sitten alkoi satamaan lunta...enemmän ja enemmän...itseasiassa kuulemma enemmän, kuin Venetsiassa on vuosiiiiiiiiiin nähty. Toinen toisen jälkeen monitoreissa alkoi näkymään "flight delayd" josta tuli mun traumatermi joksikin aikaa. Ranskalaiset ja italialaiset alkoi parin tunnin venailun jälkeen hermoilemaan aika kunnolla ja viimeistään siinä vaiheessa, kun "flight cancelled" merkki tuli näyttöihin. Meidän käskettiin odottaa lentokentällä lumisateen mahdollista loppumista eikä kukaan tietenkään tiennyt yhtään mitään mistään aikatauluista. Mä istuin matkalaukun päällä, torkuin, luin, join lisää kahvia, söin keksejä, kuuntelin musaa. Ja sitten, joskus useiden tuntien päästä, meidät käskettiin KLM:n pisteelle hakemaan lentolippuja seuraavan päivän samaiselle lennolle. Mä en jaksanut flipata tässä vaiheessa kauheasti, kun porukat oli kuitenkin kaupungissa jonne mä voisin tavalla tai toisella yöksi hankkiutua...tässä vaiheessa tiedettiin jo, että meidän ei tarvitse yöpyä kentällä. 

Mä kiitin korkeita voimia Spotifysta viimeistään siinä vaiheessa, kun oltiin seisty KOLME TUNTIA KLM pisteen jonossa odottamassa niitä hiton lentolippuja. Ihmiset oli tosi söpöjä ja vahti toistensa laukkuja kun piti käydä vessassa, hakemassa välipalaa etc. Kiitos gluteenivamman, mun ruokavalioni perustui sen päivän aikana mehuun, veteen, suklaaseen ja niihin kekseihin. Nälkä alkoi olla todella kova, mutta se jonossaseisomisen ankeus ja se kaikki kaaos siinä ympärillä ylitti sen ravinnonpuuteahristuksen. Meille ilmoitettiin jossain vaiheessa yötä, että meidät majoitetaan Mestren kaupunkiin (Venetsian manteretta) yöksi johonkin hotelliin X. Bussi tulisi hakemaan jossain vaiheessa. Monen tunnin jonottamisen jälkeen me saatiin lentoliput, mä checkasin itseni lennolle jo siinä vaiheessa, ja sitten joskus yöllä myöhään bussi haki meidän lähinnä hollantilaisista ja japanilaisista koostuvan jengin kohti hotellia. Kello oli niin paljon, että mä olin päättänyt ottaa kaiken riemun irti mun seikkailureissusta ja majoittua KLMn laskuun. Ei mitään sukkulointia saarelle, koska se hankkituminen meidän kämpälle olisi kestänyt vähintään tunnin ja mä olin ihan kuolemanpoikki tässä vaiheessa. 

Hotelli oli itseasiassa tosi söpö vaikka se nyt oli ihan toissijaista siihen nähden, että PÄÄSI NUKKUMAAN. Mulla oli kamala nälkä, mikään rafla ei tietenkään ollut enää siinä vaiheessa yötä auki, mutta saatiin hedelmiä ja vettä respasta. Mä huomasin sivusilmällä, että hotellin toisessa päädyssä oli Spa & Gym -merkit, eli toivoa olisi viihdyttää itseään seuraavana päivänä siihen saakka, kun lentokenttäbussi tulisi taas hakemaan. Mä nukahdn sekunnissa mun about ullakolla sijaitsevaan, ei-lämmitettyyn huoneeseeni. 

Aamulla mä heräsin yhdeksän jälkeen ihan lohduttomaan nälkään. En ollut syönyt vuorokauteen mitään järkevää ja itku oli lähellä. Mä tiesin onnekseni, että voin poimia hotelliaamiaisesta ainakin juustoja, leikkeleitä ja hedelmiä kahvin seuraksi. 

Voitte kuvitella sen autuuden ja kiitollisuuden ja PUHTAAN IHMETYKSEN, kun tulin brekkarille joka koostui toinen toistaan ihanemmista DIEETTIHERKUISTA!!!!!!!!!!!!!! Se oli joku hiton terveyshotelli johon meidät oli majoitettu, joten kaikki safkat oli about gluteenitonta ja vegaania!!!! Mä keräsin tippa linssissä kolme lautasellista safkaa mun soijamaitocappuccinon(!) kaveriksi ja vedin navan täyteen. Pöllin jopa jotain ruokia huoneeseen seuraavaa lentoa silmälläpitäen (osoittautui järkeväksi ratkaisuksi....huoh....)

Koska en pystynyt kuvittelemaankaan treenaamista gymillä eikä spa jostain syystä houkuttanut, niin lähdin tutustumaan Mestreen. Kävellen. Lunta oli monessa kohtaa nilkkoihin asti, ja moni ihminen kuopsutti pihaansa esiin sangen häkeltyneen näköisenä. Respan mukaan varsinaiseen keskustaan olis pitänyt ottaa taksi, joten käppäilin ihan lähimaastoissa ja löysin ilokseni hallinkokoisen terveysruokakaupan, ikään kuin paikallisen Ruohonjuuren :) Hyvä tuuri jatkui ruokapuolen suhteen.

Kun olin hengaillut ja torkkunut hotellissa aikani, tuli bussi hakemaan meidät takaisin kentälle. Jälleen kerran turvatarkastuksen läpi, vähän liiankin tuttuun odotusaulaan, kahvia naamaan ja laukun kanssa venaamaan parin tunnin päästä aukeavaa boardingia. Katselin vähän huolissani kenttää, josta raivattiin sellaisilla minikoneilla lunta. Että pääseekö sieltä muka mikään kone ilmaan...

Boardingajan saavuttua alkoi taas näkymään pahaenteisiä "flight delayed" merkkejä. Eisaakeli!!!!

Lisää kahvia naamaan. Siinä vaiheessa, kun kaikki lennot ilmoitettiin taas peruuntuneiksi...nojoo. Mitä siihen voi enää sanoa. Olin tehnyt siinä vaiheessa lähtöä jo sen verran pitkän ajan, että ajantaju oli ihan mennyt. Pistin tekstaria porukoille, että nähdään kaupungissa, mä en enää jaksa hengailla yksinäni kentällä. Meidät iskettiin taas KLM jonoon, ja parin tunnin päästä mulla oli uudet lentoliput seuraavan aamun ekalle lennolle ja uuden yöpymishotellin tiedot. Huohhh!!

Jos jotain hauskaa pääsi tilanteesta repimään, niin tämän edelläseisovan jonottajan. 2,5 m hollantilaisPimp :)

Sovittiin porukoiden kanssa, että mä otan lentokenttäbussin saarelle ja mennään dinnerille johonkin. Oli ihana nähdä niitä, päästä halaamaan ja lohdutettavaksi, nyyyyh, ja kaiken lisäksi saatiin helskatin hyvää safkaa <3 vasikkaa, mereneläviä, kalaa, polentaa....

Ruon jälkeen mä hyppäsin jälleen bussiin, ja löysin kimpsuinenikampsuineni jopa oikean pysäkin ja hotellin pienen etsinnän jälkeen. Tässä vaiheessa mua oikeastaan vaan ilahdutti se tosiasia, että oma meininki on näköjään aika joustava ja jopa ihan rohkea. Okei, mulla oli porukat sangen lähellä, mutta olin kuitenkin hoitanut koko sen ruljanssin ihan itsekseni kun oikeastaan kaikilla muilla oli jotain matkaseuraa. Kyllä mua vähän kirpaisi useampaankin otteeseen, kun katselin perheitä ja pariskuntia joilla oli seuraa ja tukea toisistaan. Mutta ainakin mä sain sellaisen rohkaisevan itsenäisyysboostin ;) Vaikka mua matkallelähtiessä snadisti harmitti, että mun ystävä ei päässytkään töidensä vuoksi matkaseuraksi, niin viimeistään tässä vaiheessa siitäkin muodostui ihan positiivinen juttu. Siinä olis mennyt raukalla viikko ihan sekaisin. Mulla oli onneksi joustavampi aikataulu. 

Tämä hotelli nro 2 oli joku Marriot tai vastaava ketju, ja koska kello oli jo aika paljon ja herätys jo joskus neljän maissa, iiks, ajattelin mennä ajoissa nukkumaan. Kumpaankohan noista parisängyistä?! Oli vähän ihmeellisesti mitoitettu näin pienelle naiselle, mutta ei se mitään :) harmi kun noita ei saanut työnnettyä yhteen, siinä olis ollut melkein neljä metriä patjaa mulle. 

Ennen nukkumaanmenoa menin datailemaan kännykällä ja juomaan Belliniä aulaan. 

...kävin kylvyssä ja kuvailin itseäni, tietenkin. 

Kello soi aamuyöstä joskus neljän jälkeen, ja minibussi vei meidät kentälle. Siinä vaiheessa, kun koneen pyörät irtosi maasta ja pääsin seuraamaan Alppien upeutta hyyyyyvin läheltä (liiankin läheltä, oli turbulenssia ja mua pelotti oikeesti aika paljon, iiks, kun mietin, että tonne terävien vuortenhuippujen sekaan tippuminen ei välttis ois kiva...) oli pakko tirauttaa pienet onnenitkut. 

Me päästiin laskeutumaan Schipolille melkein ajassa, mutta en ehtinyt shoppailemaan Victorias Secretille, kun Finski jo odotti mua Helsingin lennolle. Oli kyllä mahtava laskeutua Suomen kamaralle parin vuorokauden sekoilun jälkeen, hypätä lentokenttäbussiin ja päätyä onnellisesti kotiin. 

Sanotaanko näin, että matkustuskuume laantui pariksi kuukaudeksi aika tehokkaasti :D

Polkkatukka ja Pupuhaaveita

Uus tukka. Tykkään. 

Blondi! Anna Wintour wannabe?

Okei, tää oli vähän köyhähkö "he ovat kuin kaksi marjaa".

Puhutaanko kevään lämmöstä, joka herättää PUPUMEININGIN?

Nämä Minna Parikat on ehkä taivaallisinta, mitä Konkistadorin jalkaan on sujahtanut sitten muinaisten Omisten, eli Omenannahkakenkien. Remonttihiiri muistaa. 

Ihaninta ikinä. Ihanuuttaihanuutta. Sekä fyysisesti että henkisesti. 

Rakas Brahman, anna mulle rikas miäs kellä on kenkäfetissi ja rakkaus suomalaisia nuoria suunnittelijoita kohtaan. Aamen. 

Ei nää Wondersitkaan huonot olleet. Kumpiakaan en ostanut, tietenkään, kuvasin vaan, jotta voisin itkeä kotona näiden perään samalla, kun kuuntelen Spandau Balletin True -biisiä. 

Homman nimi on siis se, että sovittelin ehkä tunnin ballerinoja Stockalla. Nämä kaksi tapausta oli ehdottomia lenppareita. Kyllä, se kirjoitetaan ämmällä. Mutta mpp -sanoista tulee hirveän paljon hauskenpia, kun ne lausutaan korostaen ännää. Kokeileppa: 

- linppa

- känppä

- ynpyrä (henkilökohtainen lenppari)

hYLKään KaiKKI AIKuissuuNNitelmat JA rupeen oudoX huumoribloggaaJAX

Satamasumppi

Täällä onkin ollut vähän hiljaisempaa viime aikoina. Mä olen ollut aika tiuhaan nenä kirjoissa kiinni ja vastapainoksi aikamoinen social butterfly. 

Autoon vaihdettiin kesärenkaita ja mä pääsin sillä aikaa nauttimaan lämmöstä Vattuniemen satamaan. Pari tuntia meni kaikkinensa autosäätöihin, mutta pääsenpä vihdoin rakkaan Kyllikin kanssa köröttelemään mökille, Tampereelle ja espooihmisten luo. 

Nyt pitäis taas tsempata. Huoh. Pari viikkoa enää, pari viikkoa enää...

et osoittele mua sillä viherpeukalolla!

Se, että alkaa pitämään sipulin mausta, juo viiniä ruoan kanssa, haaveilee aikaisesta nukkumaanmenosta...ainiin, ja tulee onnelliseksi siitä, että pieni kaksvuotias mies arvostaa kantoapua metsässä niin paljon, että VAIN Konkistadori-täti kelpaa kertomaan, että mikä toi maasta löytynyt juttu on ("skumppapullon korkki"). Aikuisuutta, kai. Mut ei mikään näistä järkytä omaa mieltä niin paljon kuin seuraavat omasta suusta päässeet sanat:

"äiti, mä haluaisin jossain vaiheessa kasvihuoneen"

Aivan ja en ees vitsaillut. Mulla tuli fantasia kirsikkatomaateista. No, tätä pitää tasapainottaa vaikka spontaanilla nännilävistyksellä. Näen nimittäin puutarhaintoilun olevan porttiteoria asioihin, kuten sukkien käyttämiseen ja kunnollisista miehistä kiinnostumiseen. Herra varjelkoon mut moiselta. 

Syreenipensaan leikkaamisen ja kukkasiementen kylvämisen jälkeen elbasin laitskalla. 

Tätä ei ookaan odotettu kuin kuukausitolkulla! Maailman rakkain paikka. 

Heh, kesäasunnon kukkarinteessä törröttää hirveä määrä lautoja ja kolme narsissia. 

iso perhe isossa talossa

bikinit päällä heti kun lämpömittari näyttää 18 astetta? check

yritys ottaa sikspäkkuva, lopputulos kolme napaa? check

tuulessa lentävä lammastukka ja kärpäslasit? check

taustalla läjä kaatuneita muovituoleja? check

skumppaa ja cantaloupemelonia? check

^ en voi syödä, ihailin

Meidän perheessä skidit opetetaan käyttämään aseita hyvissä ajoin. Yllättävän taitavasti ne ampui. Niin tätikin, jonka ansiosta leikki loppui tai ainakin isi joutui veistämään uuden nuolen. Vanha lens peninkulman päähän :) Hyvä mä!!!!!

Keräsin sormet syyhyten nokkosia ja nyt ne kuivuilee tuolla uunissa....uuh! Yritettiin etsiä perheen puutarhurin kanssa pakurikääpää, mutta oman tontin koivut oli liian nuoria. Jahka oon saanut kirjoitettua tämän tekstin, niin suuntaan syvemmälle metsään uudelle etsintäkierrokselle. Olis niin mageeta löytää sitä!

Eilen kitkin vuohenjuurta 1,5 h putkeen. Tilasin tänään kesäkämpälle oman hyötykasvimaan. Oon siis virallisesti muuttumassa viherpeukaloksi. Selkä ja vatsalihakset oli tyytyväisiä elämäänsä tänä aamuna. Kävin kuitenkin 4km aamulenkillä karistamassa traumaenergian pois kehosta - istuskelin ihan rauhassa puutarhatuolissa, kun helskatin iso kyy luikerteli mun vierestä. Se huudon määrä.... *puistatus*. 

syötiin piiiitkään haudutettua sitruunakanaa ja uusia perunoita

kiitos, oli hyvää

Lehtiäkin on jo! Tuijotin pilviä ja vapautin samalla kroonista stressipuristusta rinnasta. 

Penskat auttoi mua kitkemään rikkaruohoja. Pienempien periaate oli "tärkeintä, että jotain repii".

Tolla vadelmanvärisellä oli kaksvuotisjuhlat <3 Prinsessamekko, check, tuulihousut alla, check. 

"Oho toi lelu tippu kalliolta. Ainiin täti on aikuinen, täti voi hakee sen!"

Ja sitten ne istui kalliolla ja tillitti, kun mä, vähintään kuolemaa uhaten, yritin etsiä jotain sentti kertaa sentti kokoista lelua valkovuokkojen seasta. Söpöjä ovat. 

Tätiä nauratti kovasti isomman pojan "tää metsä on täynnä tulimurkkuja!!" huudot. 

Mun veli mumisi siinä vieressä, että just ton sanan vuoksi me toivottaisiin, että sä oppisit ärrän aika pian. Oli kuulemma selostanut niiden kotipihalla tosi lujaa, että äidillä on murkku kädessä. Terkkuja naapureille. 

Mut aika täydellinen vuorokausi takana. Enkä mä vielä oo mihinkään lähdössä.

"Mistä on päivän asu tehty: perhosista, kolibreista, kukkasista..."

Tässä peräti naisellisessa asussa istuttiin alkuillasta keskustelemassa suomalaisen yhteiskunnan tilanteesta, mutta loppuillasta(yöstä) tuli mm. esiteltyä kaikki viileimmät jooga-asanat jotka osaan, käsi- ja niskaseisonnat ja silleen. Huomenna lähden maalle ja voin olla rauhassa poikatyttö. 

Tyttö ja Korppi

arjen maisemia

Mun kaikennähneet Asicset <3 raukat on päässeet eläkkeelle, eli tuleviksi mökkilenkkareiksi. 

Jahka budjetti antaa myöten, niin pitäisi hankkia uudet juoksukengät. 

Hietsu-Seurasaari akselia on aina kiva juosta. Etu-Töölö on ollut 12-vuotiaasta lähtien mun Helsinki hoodia, joten siellä on aina sellainen lämmin nostalgia mukana. Eira-Kaivari kutsuu nykyään useammin lähemmän sijaintinsa vuoksi, mutta se ei ole samalla lailla "kotiseutulenkkeilyä".

Mä en ole mikään alkoholin suurkuluttaja, joten Vihdissä nautitut yksi skumppalasillinen ja kaksi viinilasillista voidaan jo laskea lähes juopotteluksi. 

Konkistadorin takapiha lepää ilta-auringossa samalla, kun K itse kävi töiden jälkeen tervehtimässä tovereitaan. 

Toveroinnin jälkeen energiaa riitti vielä huimasti, joten Töölönlahti kutsui viekottelevasti iltalenkkeilemään. Oli ehkä snadisti pimeää mutta ainakin sai pinkoa rauhassa. Kotiin tulin joskus puoli yhden aikaan.Yöllä, siis. Tykkääkö kukaan muu myöhäisillan tai alkuyön lenkeistä? Mun kroppa on ainakin monesti parhaimmillaan siihen aikaan. 

Seuraavana päivänä maistui safka...teki jostain ihmeen syystä mieli kanaa, mutta maha ei digannut yhtäkkisestä liha-annoksesta yhtään ;) auts. Ei oo mun juttu edelleenkään. 

Karkki ja suklaa maistui silti. Oon vältellyt sokeria viime aikoina, mutta sortumisetkin sallitaan. Kohtuudella. 

Tänään ajattelin vähän treenailla ja mennä sitten hengailemaan ihkauuden tuttavuuden *omg* maailman cooleimmalle kämpälle. Melkeen tekis mieli kuvailla siellä salaa. Mäkin oon nähnyt kaikenlaista, mutta se on kyllä kerrassaan uniikki.

Ehkä mun pitäis koittaa ottaa taas vaihteeksi asukuvia. Sitten kun MetalliCowboy muuttaa tänne, niin se saa olla mun virallinen asukuvaaja. 

Jooei ;) Siis se kiusaamisen ja pilkan määrä sen jälkeen...

Landella nro 2

Nämä kotikuvat ei ole ehkä tunnelmassaan ja tyylikkyydessään mitään blogihistorian parhautta, mutta minähän tituleeraan tätä lifestyle -blogiksi ja tämä on minun lifestylea, joteeeeen... :)

Porukat oli niin ihania, että hakivat mut maalle viikonloppuna. Mulla oli sunnuntaina työhommia enkä valitettavasti ehtinyt viettämään Vihdissä kuin la illan ja sunnuntai aamun, mutta se oli jo aika kiva. Käydä lenkillä hevoshaan vieressä, syödä hyvin, juoda kuohuvaa, saunoa, jutella äidin kanssa. 

Tuossa kesäkeittiön vieressä on mun miettimiskumpu. Tuotiin mun isoäidin kanssa sinne keväisin muovikärpässieni, "ruokaa keijuille". Itkuhan siinä pääsi, kun bongasin maasta sen sienipolon <3 ihan sopivan ehjänä ja voimissaan! Sai keijut taas ruokaa. 

"älä mee lenkille, hajoita mieluummin toi vika lumikasa"

Taloa voi kiertää söpöä kivipolkua pitkin. 

Maailman ränsistynein pihakeinu!

Kesän takuulla kuumin kohta. 

Jättivaja oli muinoin aika pelottava paikka pienelle tytölle.