Se, että alkaa pitämään sipulin mausta, juo viiniä ruoan kanssa, haaveilee aikaisesta nukkumaanmenosta...ainiin, ja tulee onnelliseksi siitä, että pieni kaksvuotias mies arvostaa kantoapua metsässä niin paljon, että VAIN Konkistadori-täti kelpaa kertomaan, että mikä toi maasta löytynyt juttu on ("skumppapullon korkki"). Aikuisuutta, kai. Mut ei mikään näistä järkytä omaa mieltä niin paljon kuin seuraavat omasta suusta päässeet sanat:
"äiti, mä haluaisin jossain vaiheessa kasvihuoneen"
Aivan ja en ees vitsaillut. Mulla tuli fantasia kirsikkatomaateista. No, tätä pitää tasapainottaa vaikka spontaanilla nännilävistyksellä. Näen nimittäin puutarhaintoilun olevan porttiteoria asioihin, kuten sukkien käyttämiseen ja kunnollisista miehistä kiinnostumiseen. Herra varjelkoon mut moiselta.
Syreenipensaan leikkaamisen ja kukkasiementen kylvämisen jälkeen elbasin laitskalla.
Tätä ei ookaan odotettu kuin kuukausitolkulla! Maailman rakkain paikka.
Heh, kesäasunnon kukkarinteessä törröttää hirveä määrä lautoja ja kolme narsissia.
Voi, ihanan näköistä. Ja joo, herraisä pois myös minusta viherpeukalolla osoittelu ;)
VastaaPoista