Otin Tammisaaren huoneessani kuvia Photoboothilla. Hiukset oli likaiset ratsastusretken jäljiltä, mutta valo oli mitä upein. Silloin oli. Nyt sataa Nessun kokoisia räntäpaloja eikä kukaan halua olla ulkona.
Mutta ei puhuta säästä ja blogikliseestä "kohta alkaa ballerinakausi". Kyllä, niin käy myös tänä vuonna. Btw oon ollut muutamana päivänä trenssissä kaupungilla. Toinen blogiklisee. Olihan mulla karvaliivikin (yhdistelmä, mikä alkaa olla jo trademark mulla). Ja kylmä.
Tuntuu edelleen välillä hassulta laittaa omia naamakuvia tekstin lomaan, vaikka se blogitraditioon kuuluukin, joten jäin oikein pohtimaan, että mikä saa mut tekemään niin. On kiva kyseenalaistaa omia juttuja.
Olisi kiva kuvata toisia ihmisiä, tallentaa ilmeitä ja eleitä. Täydellisiä kuvakulmia ja valotuksia. Mulla ei ole ketään toista kuvattavanani yleensä. Mä toimin itse itselleni mallina ja haen sitä kautta sitä visuaalisuutta elämääni. Pyörin edelleen mallimaailmassa päätyön ohella, koska kivaa, ja edelleen mun päätehtäväni omien satunnaisten mallihommien ohella on olla bookeri. Mä olen aina ollut sitä mieltä, että mulla on hyvä silmä siihen hommaan. Hiffaan, että kellä voisi olla potentiaalia kameran eteen ja miksi. Rakastan analysoida ihmisten piirteitä. En tee sitä tietoisesti, vaan ennemmin bongaan pisamia, kauniita poskipäitä ja muita persoonallisia yksityiskohtia. Kauhea klisee, mutta jokaisessa on jotain uniikkia, jotain ärsyttävää, jotain kaunista ja jotain rumaa. Joku toimii livenä tai liikkuvassa kuvassa superhyvin, joku pysäytetyssä stillissä.
Mun rakkain taidekirjani on The Body, joka nimensä mukaisesti on keskittynyt ihmiskehoon, toki kasvoihinkin. Olin täysin obsessed sen kanssa 15-16-vuotiaana, koska kuvat olivat niin naulitsevia.
Tykkään tietynlaisesta epätäydellisyydestä. Jos kasvot tai keho on liian täydelliset ei siinä ole mitään aidosti mielenkiintoista. Esim allaolevassa kuvassa mä tykkään eniten likaisista ja sotkuisen kiharista hiuksista, jotka tuo heti extrasärmää kuvaan. Mietin joskus, että onpa mulla eriparihuulet, ylähuuli näyttää hymyillessä maailman kapeimmalta verrattuna alahuuleen. Pidän kuitenkin mielelläni tämän kyseisen lookin. Epätäydellisyys on hyvä.
Raukeaa sunnuntailöhöilyä arvon nettikollegoille ja pällistelijöille.
Minä olen nukkunut viime yönä pauttiarallaa kolme tuntia ja SILTI olin niin martta, että moppasin tämän omakotitalon. Ja pyykkäsin. Nyt juutuubia ja maailman parasta Théhuoneelta hankittua chaita. Masala chai. Suosittelen. Aikuinen voi halutessaan laittaa 20 euroa teepusseihin, helposti.
.JPG)
