Maaseutu tunnelmia kuvamuodossa, olkaa hyvät, eli terveisiä täältä!
On totta, että täältä ajaa kauan töihin. Pieniä kärrypolkuja, pimeässä, aamuvarhaisella. Kaupat ja ystävät on vähän kaukana (paitsi se yksi, joka palaa kohta 20km päähän...mikä on siis täällä sangen lyhyt matka, hah)
Mutta sitten on se toinen puoli....
On se tunne, kun viilettää hevosen selässä maailman kauneimmassa talvikelissä. Tekee tallihommia, ja tuntee konkreettisesti kaikkien maallisten stressiajatusten vain häviävän. Katselee tuota aurinkoa niiiiiiin pimeän talven jäljiltä.
.JPG)
Seuraa tippa linssissä 39-vuotiaan hevosen ja pienen Nakun kohtaamista.
Hevoset ei tunnu enää pelottavan toista. Vuohet aiheuttaa vielä tärinää ja vapinaa, niitä katsellaan sylistä käsin. Kaksi sulhaskandidaattia on jatkuvasti hanurissa kiinni, mutta Naku vaan näykkää ilmaa koomisesti. Äidin tyttö!
En nyt saa liitettyä videota tänne, mutta allaolevasta osoitteesta pitäisi löytyä tärisevää kännykkäkuvaa --->
Enhän mä edelleenkään tiedä, että olenko mä täällä enää kuukauden päästä.
Tällä hetkellä nautin ja olen ihan käsittämättömän kiitollinen.
// Feeling grateful here with the horses and goats. It´s cold, dark and very hard to get to the city but either way, I love it here. //
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentointi on blogin pitämisen suola, kiitos!