Tämä on mun huvipuisto

Edit: tässä tuli ikään kuin Live life with passion part II. Liittyen yleiseen fiilistelyyn elämästä :) 

Ensimmäiset pari, kolme työviikkoa on alkaneet yllättävän tehokkaasti. Onhan sekä koiralla että emännällä pieni totutteleminen aikuisrytmiin ja syksyn uusiin haasteisiin, mutta edelleen, mä olen alkavasta syksystä innoissani ja sillä energialla jaksaa vääntää melko pitkälle. Kiitos lämpöjen, kesä tuntuu vasta kuitenkin alkaneen. Ja mikäs tässä ollessa, kun huomenna starttaa oman elämäni ihka eka Flow viikonloppu!! Kyllä, koko viikonloppu, ja juuri hakemieni skumppapullojen perusteella sen verran kupliva, että maanantaina kello ei taida soida ihan vielä 7.30.  

Tässä on luvassa kaikkea muutakin kivaa. Oon äärimmäisen onnekkaassa asemassa sen suhteen, että mulla on puoliso, joka on yhtä valmis repäisemään ja seikkailemaan arjen keskellä. Joskus se seikkailu on 11 tuntiseksi venähtäneet lounastreffit, hästäg yrittäjyys, joskus reissu tai arki-iltapala jossain paremmassa raflassa. Yhtä kaikki, en kyllä voi toivoa hauskempaa arkea kuin tämä meidän! Kuukauden päästä lähtee lentokone put put put kohti eteläistä Ranskaa, ajetaan Nizzasta rannikkoa pitkin Carcassonneen TÄLLAISIIN bileisiin. En ehkä kestä. Samalla reissulla on tarkoitus kuvailla kansallispuistossa, käydä syömässä parissa hienommassa raflassa ja ehkäpä tutustua johonkin viinitilaan (allekirjoittaneen haave, en ole koskaan moisessa vieraillut), mutta eiköhän toi itse festarikin ole jo aikamoinen...siis en kestä, edelleenkään <3

Arki on muuttunut suht paljon vuoden takaisesta maalaiselämään keskittymisestä, mutta hitto mä rakastan kumpaakin moodia! Metsässä samoaminen suppilovahveroiden perässä tai shampanjanhuuruinen ilta parhaassa seurassa. Ei väliä, laittakaa mut minne vaan, niin viihdyn. Erityisesti hovikuvaajani vierellä. 

Kuuntelin Graham Hancockin London Real puhetta (löytyy Tubesta) ja tyyppi sanoi erinomaisen hyvin, että eiköhän tämä maailma tule elettyä parhaiten siten, että ottaa vaan rohkeasti vastaan kaikki ne kokemukset, mitä tarjolla on. Jos menee huvipuistoon, saa rahoilleen parhaimman vastineen, jos vierailee jokaisessa laitteessa! Oma elämä on ainakin tuntunut tarjoavan parastaan just kokemusmielessä. Osa on ollut karmaisevia, enkä haluaisi niihin maisemiin enää ikinä palata, mutta ne ovat muovanneet omaa olemusta ja sielua takuuvarmemmin värikkääksi, joustavammaksi ja elämäniloisemmaksi versus se, että olisin elänyt "tasaisemman" elämän. 

Yhdestä asiasta olen kaikista kiitollisin. Lähtemistä, uusiin paikkoihin tutustumista, tuntemattomien uusien kokemusten kartuttamista ja kaikkea vastaavaa ei enää tarvitse jännittää. Nuorempana jouduin jännittämään tosi, tosi paljon, kärsin elämää huomattavasti rajoittavista paniikkikohtauksista ja vähintään niiden pelosta. Menetin aika monta vuotta elämästäni ja kaikista potentiaalisista kokemuksista siihen, että seiftailin sen vuoksi. Ja hirveän stressimahani. No, ne olikin vähän naimisissa keskenään. On vaikea ymmärtää, miten vammauttavaa jokin tollainen voi olla, jos ei ole vastaavaa itse kokenut. Siksi jokainen ravintolaillallinen, pienikin matka, Norjan vuorilla haikkaaminen ja pilkkuun asti tanssittu ilta saa mut äärimmäisen kiitolliseksi. Mikään ei ole itsestäänselvyys! 

Uskon, että moni saattaa seurata munkin elämää silleen, että jahas, Konkistadori se vaan toteuttaa mitä erikoisempia juttuja. Asuu mummolassaan pimeän metsän keskellä. Asuu kommuunissa vuohien ja heppojen kanssa! Ei tunnu hirveästi asettuvan aloilleen, ainakaan pitkäksi aikaa. Tekee montaa erilaista duuniakin, vielä. Salamarakastuu "parisuhde ei tod ole mulle" t-paita vielä päällään, perustaa pienen kolmen hengen jengin maailman ihanimpaan kaupunkikämppään. Maailman onnellisimpana avovaimona. 

Nimenomaan tästä kaikesta mä olen nauttinut ihan äärimmäisen paljon. Siitä, että olen voinut TEHDÄ. Vapaus on mulle kaikki kaikessa, sisäinen vapaus ainakin. Oon ollut lapsesta asti villihevonen, mutta vaikeat vuodet vahvisti vapaudenkaipuuta ja seikkailuhenkeä vielä enemmän. Voin ihan rehellisesti myöntää internetkansankin edessä, että nautin tästä elämästä ja esim. omasta työstäni (ja siihen liittyvistä tulevaisuudenkuvista) niin paljon, että en pysty kuvittelemaan perheen perustamista minään kaikista todennäköisimpänä tulevaisuuden vaihtoehtona. Kaipaan kuitenkin ennen kaikkea nyt ja tässä elämänvaiheessa sen, että saan vapaasti tuon seikkailijani kanssa elää spontaanisti ja vähän villistikin. Ainakin sen aikaa, kun se oikealta tuntuu. Kuka näistä tietää! 

Ihanaa, kun ei tiedä huomisesta. Vielä ihanampaa, kun tietää, että kenen kanssa tai millä moodilla sen kuitenkin mieluiten viettäisi. Elämä on hirveän hauskaa just nyt ja se jos mikä on hienoa! Mitä ikinä eteen vielä tuleekin. On jokapäiväinen päätös olla pelkäämättä. Joka päivä affirmoin itselleni sitä, että tulevaisuus tuo aina vaan parempaa ja parempaa koska nyt mä voin ja uskallan ottaa vastaan. Uskallan olla vuosi vuodelta enemmän rehellinen omissa toiveissani, unelmissani ja haaveissani. Niiden ei tarvitse olla samoja kuin muiden. On ok elää juuri omannäköistä ja rohkeaa elämää. Sellaista, mikä tuntuu hyvältä joka solussa.