Mistä voi edes aloittaa kirjoittamaan, kun on niin paljon sanottavaa ja kerrottavaa?
7.2. klo 11 maailma sai uuden seikkailijan Jorvin synnärin mahtavan hoitohenkilökunnan saattelemana. Sirona ja pitkänä, ei yhtään yliaikaisena. Hän tiesi.
Juuri mikään ei mennyt suunnitelmien mukaan ja alku oli tosi dramaattinen sekä äidille että lapselle, mutta tärkeintä on, että nyt me kolme ollaan kotona ja saadaan tutustua päivä päivältä paremmin tuohon maailman täydellisimpään pieneen Warrioriin. Puhuttakoon hänestä tästedes blogissa vaikka pikku W:nä.
Palaan erilaisiin tunnelmiin ja (hurjaan) synnytykseenkin tässä heti, kun maltan. Olivat oikeassa kun sanoivat, että alkuaikoina aika kuluu vain vauvaa tuijotellessa. Ja imetysmaratoneissa!!
Olavi Uusivirtaa ja Anna Järvistä lainatakseni:
Olen onnellinen.
(Olo on myös ihmeen Nuori ja Kaunis!)
Palaillaan :)
Aivan valtavan paljon onnea! Niin ne ekat viikot menee vain vauvaa tuijottaessa, vastasyntyneissä on jotain kovin mystistä.
VastaaPoistaMä synnytin myös Jorvissa, ja täytyy sanoa että olin valtavan tyytyväinen henkilökuntaan siellä.
Jaksamista imetysmaratoneihin!
Innis
Onnea vielä ja ihania ensihetkiä pienen kanssa <3
VastaaPoista