Kapteeni 6kk

Mulla on puolivuotias poika ja se tuntuu melko ihmeelliseltä. Niin vähän aikaa äitinä, niin monia kokemuksia, tunteita ja vaiheita, että aika tuntuu menettäneen merkityksensä. Ainahan se on tossa ollut.

Haluan tehdä puolivuotiskatsauksen ja jättäytyä sitten sivummalle blogikirjoittelusta, hetkeksi aikaa ainakin. Somemaailmani pyörii niin vahvasti Instagramin puolella, että aika ei riitä. Tulevasta kaudesta tulee tosi kiireinen. On tätä äitiyden arkea, intensiivistä 24/7 työtä jo itsessään. Sitten on koulu, jonka viimeistä vuotta koitan saada kunnialla pakettiin. Sitten on työt. Nekin ovat jo alkaneet. Hissukseen, yksittäisin kerroin, mutta kuitenkin. Suosittelen todella seuraamaan Instaa ja @philiavalmennus tiliä, sillä siellä ja omalla sivullani kerron tarkemmin olevista ja tulevista kuvioista. Ja siellä sitä arkipohdintaakin eniten on.

Haluan kuitenkin päiväkirjamaisesti pitää tämän blogin yllä. Harvoin päivittäen, mutta kuitenkin olemassa. Tänne on tullut kirjoiteltua äitiyteen liittyviä pohdintoja siten, että tulen varmasti jatkossa kiittämään itseäni...edes jonnekin on laitettu ylös jotain muistoja!

Asiaan. Rakas äitiyspäiväkirjani. Tällainen on poikani Kapteeni 6kk iässä.

Taidot

- Kääntyy, pyörii, ryömii takaperin, nousee konttausasentoon
- Operoi hienosti lelujen ja esineiden kanssa. Pinsettiotekin on jo melko vahva.
- Jokeltaa ja lörpöttelee valtavasti. Äbbäbbä ja däddäddä kuuluu naapuripitäjään asti.

Luonne

- Edelleen lungi kaveri, joustava ja tosi perustyytyväinen.
- Ikä on kuitenkin tuonut mukanaan ns. "luonnetta" eli jätkä osaa todellakin ilmaista tahtoaan ja lujaa!
- Ihan tuhannen sosiaalinen. Koko päivä kotona niin johan tulee mökkihöperöksi. Ei äiti, vaan poika. Mitä enemmän väkeä, sen kivempaa.

Tykkää

- Ihmisistä
- Syömisestä.
- Naku-koira ja Rocky-saksanpaimenkoira ovat yllättäen ihan parhaita viihdyttäjiä
- Palikoita, kuvakirjoista, hassuista äänistä. No okei, tällä hetkellä kiinnostavinta on kaikki. Tyypillä on ihan totaalinen tutkimusmatkailijavaihe.
- Liikkua. Mielellään koko ajan. Pomppia, tutkia ja vimpuroida.
- Hengata alasti lattialla
- Luonnosta. Jos on paha mieli, ei tarvitse muuta kuin mennä pihalle. Johan hiljenee ihailemaan.

Ei tykkää

- Nukahtamisesta, juurikaan. Mitään kovin suuria taisteluita me ei saada aikaan, mutta jotain käninää. Menoa ja sosialisointia olisi vaikka muille jakaa. Aika tyypillistä siis!
- Autoilu on joko-tai. Ennen niin helposta autoilijasta on tullut se vipeltäjä, joka saa joka kolmas kerta ihan älyttömät hermarit pirssiin joutuessaan. No, kuka tykkää tulla paikalleensidotuksi.

Mitäs muuta...maidolla mennään pääasiassa edelleen, mutta heinäkuusta asti ollaan syöty pienissä määrin kiinteitä ruokia. Hyvin on mennyt! Kaksi alahammasta putkahti ilmoille alkukuusta ja ylhäälläkin jo turvottelee. Kaiken kaikkiaan tyyppi on ihan älyttömän mallikelpoinen tapaus. Rento, hauska, maailmasta kiinnostunut ja kaikkien läheistensä rakastama.

Ei voisi parempaa toivoa.

Tukholma Yoyoista katsottuna

Kuusi päivää Tukholmassa palveli parhaalla mahdollisella tavalla. Tuli nimittäin ihan uudenlainen rakastuminen tuohon pieneen matkustajatoveriin, joka innoissaan hihkui, murisi ja nukkui Yoyoissaan pitkin Kungsholmenin, Östermalmin ja SoFon katuja. Täydellinen matkakaveri. 

Jännitystä oli ilmassa heti lähtökuopissa Kipparin sairastuttua elämänsä ensimmäiseen nuhaan. Mites lentomatkan kanssa?? Luonnollisesti jännitti korvien poksuminen mutta kah, muksu ei ollut moksiskaan, imetin lähes koko huiman tunnin mittaisen lennon nukkuvaa miestä ja parin päivän päästä nuha oli muisto vain. 

Tukholma on lapsiystävällinen paikka. Miltei kaikkialla sai todella hyvää palvelua ja miksei saisi - tuntui, että joka toisella vastaantulijalla oli bebe tai pieniä lapsia mukana. Suomeen verrattuna lapsia pidetään paljon enemmän messissä mukana. Toki lomakausi vaikuttaa asiaan, mutta jopa klassikkoravintola Riche piti meitä kuin kukkaa kämmenellä. Iso suositus paikasta ja Forsselin pariskunnalle kiitos raflasuosituksesta! 

Mutta nyt pari sanaa toisesta matkakumppanista eli Kinspiring -palvelun kautta lainaan saaduista Babyzen Yoyo -rattaista. Moni tunteekin ne jo hyvin, trendikkäät ja kaikkea, mutta muille tiedoksi, että kyseessä on markkinoiden kevyimmät ja kätevimmät matkatoverit. Kuljetimme kiesit käsimatkatavaroina ja kieltämättä kentillä pörrätessä oli iloa omista vaunuista, joissa vauva mennessä ja tullessa vetäisi tirsatkin. Taittomekanismi oli kätevä, meno letkeää ja kevyttä ja kyllä me päästiin Södermalmin mukulakivinen kirkonmäkikin ylös asti! Ei siis huolta, etteikö minipyörillä pääsisi etenemään hiekkatieosuuksia tai muuta möhkyräisempää maastoa. Portaissa vaunuja oli tok tosi helppo kantaa keveytensä vuoksi. Vaikka vaunut ovat markkinoiden pienimpiä, sai tavaratilaan yllättävän paljon kamaa kulkemaan mukaan. Vesipulloja, kosteusliinoja, varavaatteita...Plussaa tulee myös kuomun kätevästä pikkutaskusta.

Jos asuisin lumettomassa maassa enkä juurikaan lenkkeilisi vaunujen kanssa maasto-olosuhteissa, olisi nämä olleet mun valintani heti vastasyntyneestä asti. Ihan loistavat kiesit kaiken kaikkiaan. 

Mikäli Kinspiring ei ole vielä tuttu, niin et ole selvästikään Instagramia käyttävä äityli :) sen verran paljon palvelua on somessa ja muussakin mediassa hehkutettu, eikä syyttä. Yrittäjämutsina nostan ison hatun Hetalle ja Kristalle näin upean palvelun kehittämisestä! Ideana on siis se, että kuka tahansa voi palvelun avulla vuokrata lastentarvikkeita. Itse tulen todennäköisesti testaamaan juoksurattaita tai ehkäpä jotain astetta kalliimpaa kantoreppua ennen omaa ostopäätöstä. Vähän niinkuin lastentarvikkeiden AirBnb meininki. Ekologista, taloudellista ja yhteisöllistä. Mikäs sen parempaa. Menestystä daameille ja iso suositus meidän jengiltä palvelun hyödyntämiseen <3 

Eka perhereissu

Voi vitsit, nyt me päästään ihmettelemään ekaa perhereissua lentoineen päivineen ihan tuonne rapakon toiselle puolelle asti! Siinä vaiheessa, kun luette tätä tekstiä, me viihdytetään kanssamatkustajia ihan jäätävällä heviörinällä. Kiitos ja anteeks. 

Miehellä on työreissu ja me päästään Kipparin kanssa kirjaimellisesti siivellä matkaan. Kiva juttu, mä rakastan Tukholmaa ja se on mahdollisimman helppo aloittelukohde pienen vauvan kanssa. Mikä parasta, muutaman päivän päästä seuraksi rientää yksi rakkaimmista ystävistä vauvoineen.

Ai niin, matkalle saatiin myös uusi, ihana yhteistyökumppanuusfirma, nerokas Kinspiring. Heiltä saimme yyberkätevät ja vissiin Tukholman kaduillakin suositut Babyzen Yoyo -matkikset. Menenkin tästä samantien hiplailemaan rattaita jo valmiiksi. Mitenniin vaunufani. 

Tämä ihan tällaisena lyhyenä inserttinä, palataan asiaan Instastoryssa!

Kun iso unelma toteutuu

Pitkäaikainen haave toteutui ja me päästiin muuttamaan luonnon ja vesien äärelle. Melko pitkään tätä kyllä pohdittiin. Suurimmat kysymykset liittyivät tunnin työmatkaan ja siihen, että miten näin "syrjässä" saa aikansa vietettyä. Kuolenko tylsyyteen pienen vauvan kanssa? 

Ensimmäiseen kysymykseen vain aika ja marraskuun synkeät aamut näyttävät todellisen vastauksen, toiseen tiedän sen jo. Täällä on ihanaa. Ei, en aidosti kaipaa keskustaan. Siellä voi poiketa ja varmasti tulen itsekin käymään säännöllisemmin stadissa työasioissa jatkossa, kun Kippari on vähän isompi. Luonto, meidän yhteisö ja sellainen selittämätön kodin tuntu on mulle sata kertaa merkityksellisempi kuin viiden metrin päässä olevat trendikahvilat. Onko ne kivoja ja käteviä? Hell yes. Täällä on kuitenkin jotain, mitä en urbaanista ympäristöstä saa. Rauhaa ja seesteisyyttä. Koko paikka värähtelee sellaista maadoittavaa energiaa. 

Ja onhan sekin myönnettävä, että kämppä ympäristöineen on ihan pirun makea. Meillä on oma beach house. 

Kun kävin täällä ensimmäisen kerran kaksi vuotta sitten, en voinut olla muuta kuin häkeltynyt ja aidosti kateellinen. Miten tällainen paikka voi olla olemassa?! Ihmeellisintä oli nähdä meidän ikäinen nuoripari naapuriterassilla. Miten niillä on varaa tällaiseen asumiseen?! Ja täällä me nyt ollaan. 

Asioilla on tapana järjestyä ja unelmilla toteutua. Jotkut luopumiset voivat hetkellisesti tuntua uhrauksilta, mutta niiden jälkeen avautuu aina entistä parempia ovia ja ikkunoita. 

Ruuhkavuodet smuuhkavuodet

Terve. 

Jos naisesta perheineen ei ole toviin juurikaan kuulunut muuta, kuin yhteistyöpostausten kautta, niin voi kuulkaa - tilanne ei ole täysin vapaaehtoinen. 

Olen tällä hetkellä työllistetympi kuin koskaan ennen elämässä. Kippari viettää parhaillaan 4kk "hulinoita". En virallisesti kestä tota nimeä, mutta menköön nyt. Äitylit ja äitylihenkiset tietävät mistä on kyse. Silloin beibet ottavat mentaalisen harppauksen, keventävät unenlaatuaan ja pörräävät öisin ja kenkkuilevat päivisin. Lähinnä lapseni on jatkuvaa seuraa ja viihdytystä kaipaava syliapina. Se työllistää. 

Käväisin muuten viime viikolla ekalla työkeikalla Kipparin syntymän jälkeen. Onneksi sain oman äidin matkaseuraksi Ouluun, olisi tullut vähän haastava setti matkoineen päivineen pienen vauvan kanssa. Iso kehu pienelle, reissu meni enemmän kuin hyvin! 

Mitenkään kamala tilanne ei onneksi ole. Vähän vaan, miten nyt sanoisi, haastavampi kuin normimoodissa. Kaikki on vaan yhtä isoa kautta ja jaksoa pienten kanssa. Ja isompienkin. En ole huolissaan, kohta tuleekin jo seuraava. 

Muuttohommat ovat myös täydessä hullnassa. Muutama päivä enää ja olemme järvenrannalla! Aijai kuinka mä odotankaan aamukahveja ulkona, omaa pikku ryytimaata ja uusia ympyröitä. Oli on niin valmis. 

Nyt olo on väsy ja odotan jo aamukahvia tän mun poppoon kanssa. Olen juonut nyt useampana aamuna tällaista comboa, kannattaa kokeilla! Inspis tuli luonnollisesti jo legendaariseksi muodostuneesta bulletcoffeesta.

1,5 dl tummapaahtoista kahvia

1tl gheetä eli kirkastettua voita

1tl kookosöljyä

Vajaa desi vapaavalintaista maitoa, itse käytin mantelimaitoa

1tl (raaka)kaakaojauhetta

Kardemummaa maun mukaan

Surauta lateksi blenderissä ja nauti pehmeästä mausta.

Unesta, nukkumisesta ja siitä suurimmasta vauvavuoden uskomuksesta

Kippari on ollut syntymästään asti melko hyvä nukkuja. Niin myös minä. 

Kuten pidempään blogia seuranneet muistanevat, kärsin tosi pahoista univaikeuksista raskauden puolivälistä asti. En nukkunut kunnon yöunia kuin ehkä pari hassua kertaa. Saatoin lähes saada unta, mutta levottomat jalat ja todella tuskainen olo herätti ja pakotti liikkeelle. Vietin siis lähes kaikki yöt tuijottaen Netflixiä (thank god for that!) ja Youtubea aamuyöhön asti, joskus koko yön. Päivällä oli pakko ottaa kunnon päikkärit ja sama ralli jatkui seuraavana yönä. Siksi onkin ihan mieletön lahja, että vauva nukkuu hyvin ja itse koen nukkuvani syvemmin ja paremmin kuin koskaan elämäni aikana. En ole oikeastaan ollut juurikaan väsynyt = asia, minkä luulin olevan enemmän sääntö kuin poikkeus vauvavuoden aikana. Illalla uni tulee kyllä normaalia nopeammin, enkä mielellään halua valvoa yli kymmeneen. 

Kippari nukahtaa useimmiten kympin maissa, joskus aikaisemminkin. Yösyöttöjä tulee 1-2 ja ne hoituvat supernopeasti, koska nukumme vielä toistaiseksi samassa sängyssä...ja mies on muutenkin nopea syöjä. Se on muuten ihana muutos! Hajoilin alussa tuntikausien imetysmaratoneihin, mutta oli kyllä totta, mitä lupailivat - se muuttuu nopeasti. 

Kippari pääsi heti syntymänsä jälkeen kokeilemaan LoveToDream -kapaloa, se oli meillä jo synnärillä mukana, ja ihastuin heti sen kätevyyteen ja tehokkuuteen. Söpöydestä puhumattakaan. Vaikka ihana Maija Poppaseksi ristimämme vanhempi hoitajatar opetti old school kapaloitsemisen Jorvissa, on kapalopussi käytännön arjessa tosi näppärä ja nopea pukea. Meillä on ollut käytössä sekä Original että talvipussi, kummatkin oikein hyviä. Oli kyseessä sitten lahja odottajalle tai hyvän unen apukeino omalle vauvalle, en voi muuta kuin suositella lämpimästi!

Postaus toteutettu mitä aidoimmin tuotteeseen rakastuneessa yhteistyössä Lovetodream Suomen maahantuojan kanssa 

"Meille tulee vauva"

Melkein tasan vuosi sitten. Olin ollut tosi kovassa flunssassa ja ihmettelin, että miksi oireet eivät muutaman viikon jälkeenkään meinanneet helpottaa. Olo oli niin hemmetin vetämätön ja puolikuollut, että epäilin ihan rehellisesti keuhkokuumetta. Yhtenä päivänä makasin sohvanpohjalla ihan vailla energiaa. Osallistuin tosi mielenkiintoisiin koulutuspäiviin terapiakoulutuksen tiimoilta enkä kertakaikkiaan jaksanut keskittyä. Olo oli outo, vähän kipeä, mutta ei silti oikeastaan.

Toukokuisena aamuna mökillä heräsin tosi, tosi aikaisin kauheaan näläntunteeseen. Seuraavana iltana sain nälkäkiukkukohtauksen, mikä ei ei ole ollut mulle tyypillistä enää vuosiin. Odottelin kuukautisia alkaviksi muutamien päivien sisällä, mutta jostain syystä päätin, että teen seuraavana aamuna raskaustestin. Eihän siellä mitään viivoja olisi, mutta sulkisin ne ei-olemassa-olevat epäilykset mielestäni. Kun rinnatkin tuntuivat aika jomottavilta. Mutta niinhän ne välillä ennen menkkoja, right?

Aamulla tein tämän lakonisen poissulkuharjoitteen ja hämmästys oli vähintään Himalayan koko vuoristorivistön kokoinen vahvojen viivojen ilmestyessä pikku liuskoihin. Epäilin, että olinko ottanut vahingossa ovulaatiotestin liuskat. En. Tein kolme uutta testiä. Vahvoja olivat. Kuvasin tärisevin käsin liuskat kännykkäkameralla, ravasin ympäri olohuonetta, mietin, miten edetä. Jätin miehelle tekstarin, että soita heti ku pystyt ja soiton tullessa (ruokikselta!!) pystyin vaan toteamaan, että MEILLE TULEE VAUVA.

"Nooooniiiin", tokaisi kuumissa tilanteissa icemanina pysyvä siippa, jonka rinnalla Räikkönen näyttää kiihkoilijalta. Tiiättekö vähän sellaisella äänellä, jolla ope vastaisi ruotsinkirjat unohtaneelle oppilaalle. Halaus oli kuitenkin kotiintullessa pitkä ja hellä. Sellainen merkityksellinen, jota ei koskaan unohda.

Pari seuraavaa päivää meni ihan sumussa ja häkeltyneenä, onnellisena ja paniikissa, turtana ja ylivirittyneenä. Liuska toisensa jälkeen vahvisti sitä tosiasiaa, että Kippari teki tuloansa meidän perheenjäseneksi. Bruno vahvisti asian pari viikkoa myöhemmin ekassa ultrassa, jossa olikin peloista huolimatta vahva pieni kuusiviikkoisen alkion sydän - ja vain yksi sellainen! Kaksosepäily kun kummitteli mielessä voimakkaana.

En tiedä, että koenko elämäni aikana kyseistä tilannetta enää uudelleen. Olen kuitenkin superkiitollinen, että sain kokea koko matkan edes kerran. En vaihtaisi kokemusta pois, en miltään osin, en edes niitä hankalia hetkiä. Ne kokemukset teki musta sen ihmisen, joka tänään olen, ja toi ton minityypin meille. Aikamoista tää elämä! Tykkään.