viikonloppureissu

Suomalais-suomenruotsalais-newyorkilainen poppoo vietti pitkän viikon naapurimaan kauniissa pääkaupungissa. Ruotsinreissu ei tunnu kovin eksoottiselta, mutta kummasti moinen mini-irtiotto siirtää ajatukset arjesta pois. Seura oli mitä viehättävintä, kansainvälisintä ja sangen viihdyttävää. Puhuttiin sekaisin ja vuoronperään kolmea kieltä monta päivää putkeen. 

Hengattiin suurin osa ajasta Vasastan-Sofo akselilla. Sofo oli ainakin itselle täysin uusi tuttavuus, mutta anti-hipsteriydestäni huolimatta tykkäsin hurjasti. Urban Deli, Pet Sounds Bar ja Marie Levoue tulivat tutuiksi. Viimeksimainitussa opittiin, että suomijengikin pääsee V.I.P jonon ohi mikäli joukossa on poliitikko ja ehta Nykiläinen. Coolit tukholmalaiset eivät varsinaisesti tanssi yökerhossa, mutta helsinkiläisten persiit heiluu kaksin kerroin innokkaammin. Kaikkialta saa gluteenitonta leipää. PUB on edelleen maailman paras ostoskeskus. Ruotsalaiset naiset ovat edelleen maailman tyylikkäimpiä ja kauniimpia. 

Asuimme Ruotsiin töiden perässä muuttaneen ystävättäremme luona. Asunto oli ehkä hienoin minkä olen aikoihin nähnyt. Skandinaavinen muutamalla retroyksityiskohdalla. Kuvia en tietenkään ottanut. 

To-pe-la yöt menivät täysin nukkumatta mikä on jokseensakin vaikuttanut alkuviikkoon. 

Eilen kävin jännittävässä työtapaamisessa ja syömässä thaikkua ystävän kanssa. Tänään kutsui koulutustyöt, poikaystävää Oulussa ja itseä Espoossa. Kahvi ja suklaa maistuu, mutta ehkä tästä alkaa taas elpymään pikkuhiljaa :)  

Nälkä kasvaa syödessä ja nyt mietin kuumeisesti, että koska pääsisin lähtemään Venetsiaan. 

viikonloppu

Viime aikoina elämä on koostunut epätietoisuudesta, suurista päätöksistä ja pohdinnoista, ratkaisujen tuottamien seurausten kalkuloimisesta, veropäätöksistä (palautuksia jee!), pienistä luovuttamisista, tulevaisuuden haaveista, peiliinkatsomisesta, riitelystä, aivan liian suuresta määrästä analyyttisia keskusteluita, stressistä, ruokahaluttomuudesta, unettomuudesta, huolista, paniikeista, makeanhimosta ja runsaasta treenaamisesta. 

öh...

Olen myös istunut monta iltaa ihanien ihmisten kanssa, suunnitellut ylihuomenna alkavaa reissua, käynyt ihania, rehellisiä keskusteluita läheisten kanssa, juhlinut ipanoiden yhteissynttäreitä, opiskellut, istunut kahviloissa, haahuillut kaupungilla vailla turhia kiireitä, käynyt luistelemassa lasten kanssa, paijannut karvaista miestä, juhlinut karvaisen miehen vanhenemista, heilunut gymstickin kanssa, jolkottanut Hietaniemessä....

organisaatiopsykologiaa ja porsaanpunaiset Asiantuntijasukat

annosten kuvaaminen on seminoloa, mutta tämä oli sekä hyvää että kaunista katsottavaa <3

Elämä on balanssinhakemista!

pus.

R.I.P, platina

Kun muuhun elämään ei pysty vaikuttamaan aina toivotulla tavalla, sovella kontrollintarvetta kuontaloon. 

Muutostamuutosta mutta minkäs teet, kun hiustpituutta ei ole kuin päälaella? Värjäät, tietenkin. 

Eilen syttyi ensimmäinen ajatus brunetoitumisesta ja tänään oli vuorossa toteutus. Ah iloa, onnea, hyvännäköisyydenkokemusta ja ajatusta siitä, että tämä yksittäinen pinnallinen teko voimaannuttaisi toki myös sisäisen maailman, kun katselin hiljalleen tummuvaa tyveäni. Mies uhkaili Keski-Suomalaisella kannustusmentaliteetilla, että "olis kiva olla vähän tummempi" puheet ovat lopun alkua sille, että allekirjoittaneella on Pirteä Syystukka. Tiedättehän keski-ikäiset pyöreähköt naiset, jotka piristävät lookkiaan värjäyttämällä lyhyen tukan kirkuvan oranssiksi. 35-vuotiaiden komeiden ja pilkallisten miesten kauhukuva. Ai että jos puoliso, tuo ennen niin vaalea ja mielenterveydeltään riittävän stabiili tapaus, menee ja tekee pahimman virheen. Siippa löysi kotisohvalta ihmisen, jolla oli robottimaisen harjoiteltu kuvaus siitä, miten latvojen astetta punertavampi sävy huuhtoutuu pian pesussa pois ja jäljelle jää vaan miellyttävän lämmin karamellisävy. "Nätti", sanoi siippa. Itse pidän kovasti. 

Söpöilyilme!

Oikeasti meininki oli murhanhimoinen. Stressiaikana et halua saada negistelytyöpuhelua. Saat silti. Kaksi hyvinvointiammattilaista istui jälkeenpäin sohvalla ja mietti, mistä löydettäisiin henkilö, joka keksi lihahyytelön. Ainoa henkilö maailmassa, jonka brutaalista murhasta ei jäisi paha mieli. Tämä on sitä arjen ratkaisukeskeisyyttä. 

Älkää pliis kommentoiko Missonineuletta joka ehkä vielä joku päivä syöpyy mun päälle. 

Vähän valehtelen ja sanon, että oli tänään ekaa kertaa päällä koko viikkoon. 

Oikeesti mulla on muitakin vaatteita. 

alkuviikko

 Tämän viikon työmoodiin tuli muutos. Porin sijaan olen ollutkin Helsingissä, hoitanut asioita, opiskellut, suunnitellut lähitulevaisuutta...ja ottanut myös chillisti. Vanhemmat ovat olleet Suomessa ja vieläpä samassa kaupungissa, joten päädyttiin äidin kanssa eilen Vanhalle Fazerille lounaalle. Tunnelmallisesta kahvilasta on tullut meidän vakkaripaikka :) 

Lohikeitto oli j-ä.r-k-y-t-t-ä-v-ä-n hyvää!

Kaamoksen vaikutuksen alkaa toden teolla huomaamaan. Mä olen entinen kaamosmasentelija, ja vaikka vuodet on tuoneet runsaasti helpotusta siihen, joudun tekemään syksyisin aika paljon töitä oman hyvinvoinnin eteen. Sekä henkisen että fyysisen. Alan painottamaan mielihyväätuottavien asioiden tekemistä. 

HBO:n laatusarjat, jäätävä määrä kynttilöitä ympäri asuntoa tunnelmaa luomassa, ihmisten näkemistä vaikkei aina siltä tuntuisikaan, siisti koti, mahdollisimman paljon ulkoilmaa, 40mg D-vitamiinia päivittäin, rahkan joukkoon maca-jauhetta ja ashwagandhaa (välitön piristysruiske), jätti-isojen olohousujen käyttäminen kotona, pitkät, lämpimät suihkut kynttilänvalossa, meditointi ja jooga, makeannälän tyydyttäminen luksus suklaalla, karvainen seuramieheni, juokseminen, Pinterestin selaaminen, blogien lukeminen, kahviloissa istuskeleminen, uusi, innostava harrastus (opiskeleminen! hah...), täydellisten kumisaappaiden metsästäminen, naistenlehtien lukeminen, McDonalds laten hakeminen kotiinmennessä, hyvien leffojen katsominen videotykillä....

Pieniä juttuja :) 

Hyvästä leffasta tuli mieleeni. Julie & Julia! 

Kertakaikkiaan ihana. Katso. 

Apua potentiaaliseen syysalakuloon tuo ensi viikon kaveriporukkamatka Tukholmaan! 

Woop woop!

"Rakas blogipäiväkirja, tänään kävin...."

Bloggaaminen on todella kivaa. Silloin kun on jotain sanottavaa/kerrottavaa/näytettävää/muuta. Olen tähän mennessä blogannut erilaisista oman elämän teemoista, mutta se tuntuu vaikealta ja keinotekoiselta. En vaan keksi sisältöä! Don´t get me wrong, elämässä olisi aiheita vaikka kuinka. Mutta aina kun ottaa läppärin esiin, niin yhtäkkiä bloggeritakki onkin ihan tyhjä. Ei mitään sanottavaa. Sitten sitä miettii, että olisiko ottanut jotain hauskoja kuvia itsestään. No ei ole koska se tuntuu tyhmältä. Eikä mua kukaan muukaan kuvaa niin ahkerasti!

Voisin kokeilla kirjoittaa enemmän päiväkirjatyyliin. Ei siksi, että olettaisin siellä ruudun toisella puolella olevan satoja kiinnostuneita. Thank goodness ei ole. Hearts & Minds -blogin Sansu puhui jossain postauksessaan samoin kuin itsekin ajattelen, eli oma blogi toimii pidempään jatkuessaan hauskana muistona. Omaa elämänrytmiä ja pohdintoja on hauska lukea jälkikäteen (tai sitten nimenomaan ei ole!).

M:n lauantai on ollut kiva. Pitkät yöunet, suht aikaisin herääminen, ilman joka-aamuista kellonpirinähelvettiä. Riittävän täydellistä jo tähän asti. Aamuhillumisen jälkeen ponkaistiin auringon kutsumina kaupungille hengaamaan. Strindberg ja ihmisiä vilisevä syksyinen Espa oli ihanan eurooppalaishenkinen yhdistelmä. Kaiken lisäksi keskusteltiin saksalaisista romantiikanajan filosofeista. Heillä on kuulemma samanlainen maailmankatsomus kuin allekirjoittaneella, kertoi vilosoohviaa hyvinkin runsaasti opiskellut mies. En siitä tiedä, mutta kuulostaa moinen porukka älylliseltä sielunseuralta. Keskustelut vaihtuivat astetta kevyemmiksi yhteisen ystävän liityttyä joukkoon. Pakotin pojat sekä COSin että Kiehl´sin liikkeeseen, Kämp Gallerian holleilla kun oltiin. Pojat seisoskelivat alkuun vaivaantuneina Kiehl´sillä mutta lähtivät onnellisina pois, kummallakin kädessään pussillinen tuotetestereitä.

Seuraavaksi Vespaan syömään jonka jälkeen mentiin vielä Kahvisalonkiin jälkkärille. Pojat jäivät juttelemaan Apache hävittäjähelikoptereista. Itse sain naisellisen defenssireaktion puheenaiheen vuoksi ja häivyin kosmetiikkaostoksille Hullareille. Kynsilakkojen hipeltämisen ohella haaveilin useammasta naispuolisesta ystävästä. Isoveljien parissa kasvaneelle semipoikatytölle miesseura on mitä mieluisinta, mutta testosteronikontainerin tullessa täyteen rupean haaveilemaan meikki- ja vaatekeskusteluista.

Matrixin hopeahampoo ja L´orealin kuitumascara kainalossa riensin kotiin syömään viimeisen Leonidaskonvehdin (buu!) ja valmistautumaan illanviettoon. Saatan tehdä henkilökohtaisen "kuinka-monessa-ravitsemus-liikkeessä-käyt-päivän-aikana" ennätyksen. Eläköön, ydinkeskustassa asuminen!

Mitäs sinne? Hymiö.

ps. Ainiin, aloin "jatko-opiskelemaan". Siitä lisää myöhemmin.

lahja

Avainten ja lukkojen symboliikka kiehtoo. 

Olen ihaillut Tiffanyn klassisia avainkoruja jo vuosia. Efva Attlingin kaunis korusarja on miellyttänyt silmää jo jonkun aikaa, mutta nyt sain, virallisen valmistumiseni kunniaksi, vihdoin hyvän syyn ostaa avainriipukseni.