"Rakas blogipäiväkirja, tänään kävin...."

Bloggaaminen on todella kivaa. Silloin kun on jotain sanottavaa/kerrottavaa/näytettävää/muuta. Olen tähän mennessä blogannut erilaisista oman elämän teemoista, mutta se tuntuu vaikealta ja keinotekoiselta. En vaan keksi sisältöä! Don´t get me wrong, elämässä olisi aiheita vaikka kuinka. Mutta aina kun ottaa läppärin esiin, niin yhtäkkiä bloggeritakki onkin ihan tyhjä. Ei mitään sanottavaa. Sitten sitä miettii, että olisiko ottanut jotain hauskoja kuvia itsestään. No ei ole koska se tuntuu tyhmältä. Eikä mua kukaan muukaan kuvaa niin ahkerasti!

Voisin kokeilla kirjoittaa enemmän päiväkirjatyyliin. Ei siksi, että olettaisin siellä ruudun toisella puolella olevan satoja kiinnostuneita. Thank goodness ei ole. Hearts & Minds -blogin Sansu puhui jossain postauksessaan samoin kuin itsekin ajattelen, eli oma blogi toimii pidempään jatkuessaan hauskana muistona. Omaa elämänrytmiä ja pohdintoja on hauska lukea jälkikäteen (tai sitten nimenomaan ei ole!).

M:n lauantai on ollut kiva. Pitkät yöunet, suht aikaisin herääminen, ilman joka-aamuista kellonpirinähelvettiä. Riittävän täydellistä jo tähän asti. Aamuhillumisen jälkeen ponkaistiin auringon kutsumina kaupungille hengaamaan. Strindberg ja ihmisiä vilisevä syksyinen Espa oli ihanan eurooppalaishenkinen yhdistelmä. Kaiken lisäksi keskusteltiin saksalaisista romantiikanajan filosofeista. Heillä on kuulemma samanlainen maailmankatsomus kuin allekirjoittaneella, kertoi vilosoohviaa hyvinkin runsaasti opiskellut mies. En siitä tiedä, mutta kuulostaa moinen porukka älylliseltä sielunseuralta. Keskustelut vaihtuivat astetta kevyemmiksi yhteisen ystävän liityttyä joukkoon. Pakotin pojat sekä COSin että Kiehl´sin liikkeeseen, Kämp Gallerian holleilla kun oltiin. Pojat seisoskelivat alkuun vaivaantuneina Kiehl´sillä mutta lähtivät onnellisina pois, kummallakin kädessään pussillinen tuotetestereitä.

Seuraavaksi Vespaan syömään jonka jälkeen mentiin vielä Kahvisalonkiin jälkkärille. Pojat jäivät juttelemaan Apache hävittäjähelikoptereista. Itse sain naisellisen defenssireaktion puheenaiheen vuoksi ja häivyin kosmetiikkaostoksille Hullareille. Kynsilakkojen hipeltämisen ohella haaveilin useammasta naispuolisesta ystävästä. Isoveljien parissa kasvaneelle semipoikatytölle miesseura on mitä mieluisinta, mutta testosteronikontainerin tullessa täyteen rupean haaveilemaan meikki- ja vaatekeskusteluista.

Matrixin hopeahampoo ja L´orealin kuitumascara kainalossa riensin kotiin syömään viimeisen Leonidaskonvehdin (buu!) ja valmistautumaan illanviettoon. Saatan tehdä henkilökohtaisen "kuinka-monessa-ravitsemus-liikkeessä-käyt-päivän-aikana" ennätyksen. Eläköön, ydinkeskustassa asuminen!

Mitäs sinne? Hymiö.

ps. Ainiin, aloin "jatko-opiskelemaan". Siitä lisää myöhemmin.