Työvaatteet, the murheenkryyni. Ei sinänsä, mä en ole millään dresscode -alalla, kunhan olen siisti ja asiallinen niinä toimisto- ja koulutuspäivinä, joita silloin tällöin edelleen elämässä on. Mä käytän samoja vaatteita töissä ja vapaalla, mutta valitsen töihin yleensä kuitenkin ne vaatekaapin tylsimmät ja asiallisimmat releet päälle. Kauluspaidat ja vastaavat. Ja sitten kärsin. Erilliset työvaatteet tai ainakin erilainen työlook siirtää ainakin mut sellaiseen professionaaliseen moodiin. Oman persoonan ei välttämättä tarvitse loistaa vaaatteiden kautta. Silti kaipaan välillä omemman näköisiä valintoja töissä peilin ohittaessani. Tilasin tänään hervottoman satsin vaatteita ja kenkiä H&M:lta. Ihan muuten vaan, mutta myös syksyiset työvaatteet mielessä siintäen....
Tässä kuitenkin net-a-porter -inspistä omaan syksyiseen työpukeutumiseen. Setit on asiallisia, mutta niissä on kuitenkin pientä särmää. Särmää pitää olla.
Omaan vaatekaappiin tuli uutuuksiksi mm. parit printtihousut, pari boyfriend neuletta kivoissa väreissä, musta pitsimekko ja muutama siistimpi toppi. Mekot esim. trikookankaasta ovat työsuosikkeja helppouden ja mukavuuden vuoksi. Jäykät farkut tuntuvat harvoin hyviltä päällä. Varsinkaan, jos tarvii istua junassa tai autossa pidempiä aikoja kuten mulla monesti.
Valmennuspuolen töissä ja henkisyysteemoihin liittyvissä jutuissa tykkään olla aika luomu ja hyvällä tavalla huomaamaton. Toisaalta taas kapinoin sitä vastaan, että henkevyys = pellavamekko ja rastat, niinkuin se monesti edelleen on. Siinä on vaan sellainen tosiasia kuitenkin, että mitä lähempänä ihmisyyttä ja omaa luonnollista olemustaan ihminen on, sitä "luonnollisemmin" alkaa jopa huomaamattaan pukeutumaan. Materiaaliset asiat menettää väkisinkin merkitystään, mikä on oikeastaan vähän kurjaa ;) valaistumisen (vihaan tota termiä btw) huono puoli, kiroilee siippakin.
Silti saa nauttia kauniista asioista, muodista, merkkilaukuista ja huulipunista! Mulle se on luomuelämän ja henkisyyden vastapaino, ikään kuin maadottava elementti. Kuitenkin se, miltä näyttää, alkaa olemaan kovin toissijainen ja banaali teema. Mitä paremmin mä sisäisesti voin, sitä nätimmäksi itseni tunnen. Niin kliseistä mutta totta!
Yksi asia kuitenkin vaihtelee täysin fiiliksen ja vuodenajan mukaan: MEIKKAAMINEN. Viime talven elin aikalailla luomunassuillen. Kesä nyt meni pelkällä kookosöljyllä, ripsarilla ja huulipunalla. Nyt mä olen kuitenkin meikannut melkein joka aamu vaikkei olisikaan mitään menoa. Ylläpitääkseni ehkä edes pientä citygirl identiteettiä?! Uusin lempparilook on nestemäinen rajaus, ripsari ja poskipunaksi aurinkopuuteria. Lumenen Heleyttäjä ja Bobbi Brownin BB ovat myös olleet ahkerassa käytössä. Meikkaamiseen menee edelleen se alle 5min, mutta oma olo on freshimpi. Meikkasin jopa viime sunnuntaina ennen puistoonlähtöä, voi luoja sentään...Päätin nimittäin, että haluan olla kivannäköinen espoomutsi.
Tällä 12 vuoden ikäerolla mun on myös vähän pakko tälläytyä.
Muuten näyttää siltä, että isi tykkää au pairista vähän liikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentointi on blogin pitämisen suola, kiitos!