Mietiskelin eilen monia vakavia asioita. Myös tätä bloggaamista. Tämä ei ole itsessään vakavaa, mutta vakavoiduin ajatellessa sitä, että postaukset tulee tehtyä aika juostenkustusti. Samoin monet kuvailut. Mähän en todellakaan tee tätä muuten, kuin omaksi ilokseni. Homma on vaan siinä, että olen tehnyt tätä omaksi ilokseni jo vuodesta 2010 eli herranen aika, ensi vuonna niitä vuosia TODELLAKIN on jo plakkarissa! Haluaisinkin siis luvata itselleni ja satunnaisille lukijoille tuottaa vähän laadukkaampaa sisältöä. Zen-buddhismi asennetta kehiin - valitse ne asiat, mitä teet, ja tee ne täydellisesti. Täydellinen on pelottava ja mahdoton sana, mutta sillä tarkoitetaan tässä yhteydessä ennemminkin sitä, että tee niin hyvin kuin pystyt. Ja loppujen lopuksi mä olen joka tapauksessa sellainen luonne, että teen ennemmin itselleni enkä muille. Ithe pithää olla ylypeä. Ja jos äitin ei tartte hävetä ihan kauheasti, niin vielä parempi.
Mutta niin. Juosten kustu blogi - juosten kustu elämä? Ei kai ihan.
Voi ja pitääkin olla vähän boheemi, tämä on tällainen mun pikkuinen rento henkireikäni. Mä kuitenkin uskon myös vetovoiman lakiin ja siihen, että lukija todellakin näkee, että kuka panostaa kätöstensä tuotoksiin ja kuka ei. Sen huomaa muittenkin blogeista. Monen elämä on mielenkiintoista, stalkkaamisen arvoista, täynnä kauniita juttuja ja hyviä pohdintoja. Blogeja on Suomessa vähintään miljoonia. Ne, joita mä aktiivisesti luen, kuuluu joihinkin seuraavista kategorioista:
1) Hauska kirjoittaja, raikasta tekstiä, kynä hallussa (Britannika, Made in Lakeus ja Uskollinen Lukija sekä uusin blogilöytö Julia LK ovat hyviä esimerkkejä tästä)
2) Esteettisesti vertaansa vailla olevat blogit, kuten Coco Sweet Dreams ja muotipuolelta vaikkapa Strictly Style ja Kristina´s - ei paljoa voi neitojen kanssa kilpailla kukaan tässä kategoriassa, ei!
3) Stalkkausblogit. Tähän kategoriaan kuuluu muutaman ystiksen-pystiksen hengentuotos ynnä muutama daami, kenen elämää on hauska Olisi ehkä väärin sanoa, että kirjoitan tätä vain itselleni, koska ei se ihan niinkään ole. Ennemmin se menee niin päin, että sensuroin, sensuroin, sensuroin. Välillä mietin, että miksi. En osaa rajata blogin teemaa pelkästään pinnalliseen, vaikka se olisi ehkä helpoin keino. Mut miksi sensuroida. Mä olen tiettyine juttuineni jo astunut kaapista "julkisuuteen", joten ehkä nekin teemat saa valtaa alaa enemmän ja enemmän. Oman pään sisäinen perustelu on ollut joskus se, että ihmiset hämmentyvät, jos blogissa vaihtelee vuoronperään henkevät postaukset ja kynsilakkajutut. Hienosti otan taas vastuuta ihmisten hämmentämisestä! Ehkä voisin lopettaa ja kirjoittaa mitä kirjoitan ja luottaa siihen, että eri jutut resonoi eri ihmisiin.
Miksi mä profiloisin blogini kun en profiloi itseänikään? Pieni esimerkki: kävelin eilen kotiin kaupungista. Siippalassa, täällä maaseudun syrämessä, on parinkymmenen minsan kävelymatka junalta kämpälle. Tähtitaivas oli avoinna, mieli korkealla, ja tulipa taas luovuttua henkisesti eräästä tägistä, mitä olen varmaan jo viitisen vuotta tiukasti mukana kantanut. Aina, kun lähdetään sellaiseen "olen tällainen, en ole tällainen", ollaan vähän...no, turvallisilla vesillä. Ihminen rakastaa kategorisoimista. Mun ego tykkäisi välillä kovasti kategorisoida itsensä vaikka vain puhtaasti henkeväksi ihmiseksi. Mutta persele, kun täällä elämässä ollaan nauttimassa myös siitä pinnallisesta sonnasta x) joka on AIVAN ihanaa! Eli siis ainakin niin kauan, kun mä en istu 24/7 Goalla elefantin vieressä, turbaani päässä, laulan om mani padme humia.
Miehestä en kerro detskuja ammattinsa ja muun elämänsä takia, ihan turvallisuusjuttu täällä internaatissa. Mutta omalla vastuulla ja sopivalla varovaisuudella voin toki omassa blogissani kertoa itsestäni ja ajatuksistani niin paljon, kun sielu sietää. Tämä siis hyväksi loppuaffirmaatioksi tähän. Ugh, olen puhunut!
MUTTA HEI, olihan tässä postauksessa ihan funktiokin. Nimittäin Julia LK:n blogissa ollut haaste, johon kaikki halukkaat saivat osallistua. Kiitos Julia ja kiitos kivasta blogista! Kymmenen kysymystä ja näihin vastaukset, var så goda.
1. Mitä odotat erityisesti tulevana syksynä?
Töitä! Suurella innolla, pienellä jännityksellä ja ainaisella uteliaisuudella. Odotan myös pimeneviä iltoja täällä maalla. Paria silmissähäämöttävää reissua. Musiikkijuttuja. Yhteistä aikaa näiden mun läheisten kanssa. Odotan myös innolla mitä hevosteema voi mukanaan tuoda. Perusarkea ja sitten sitä ainaista yllättävyyttä, mitä tämä mun maailmani mulle suo. Vaikka näitä vastauksia kirjoittaessa (eilen, toim.huom.) on vähän blue ja epävarma päivä, odotan suurella rakkaudella ja suurella innolla tätä syksyä, wuhuu!
2. Viimeisin hankintasi?
Taisi olla tuo häämekko. Odotan myös suurella innolla mun H&M pakettia, how teenager of me ;)
3. Bravuurisi keittiössä?
Salaatit. Ylläri.
4. Lempikirjasi?
Stephen Kingin Tukikohta, Anthony de Mellon Awareness ja romaani nimeltä Empress Orchid.
5. Minne haluaisit matkustaa seuraavaksi?
Jenkkeihin. Siippa ravailee vuosittain siellä työmatkalla ja mukana saa kuulemma lokkeilla, jes!. Vegasiin sain kutsun jo pari vuotta sitten, mutten ääliö osannut hyödyntää mahdollisuutta silloin. Venetsian-koti on tietenkin aina lähellä sydäntä. Sinne olisi kiva päästä syksymmällä, tällä kertaa oivan seuralaisen kanssa. Tallinna-neitsyenä (!!!!) haluaisin käydä pienellä tutustumismatkalla siellä. Tämä olisi kiva toteuttaa äidin kanssa. Onhan noita! Toki tässä on myös talvesta-selviytymis-suunnitelmana joku thaikkureissu tai vastaava. Pitää tehrä rahaa niin saa nämä kaikki toteutettuakin. Hyvä motivaattori.
6. Suosikkipaikkasi asuinkaupungissasi?
Mä en oikein enää tiedä, mikä mun asuinkaupunkini on, mutta jos se on Helsinki, niin pakko sanoa Hietsun alue ja Eira, ja nimenomaan lenkkeily kummassakin. Espoossa luonnollisesti meidän kesäasunto. Metsä <3
7. Mikä laukku kuvastaa sinua eniten?
Ai joku merkkilaukku? En vastaa niin, vaan sanon heti, että Rimowan hopeinen matkalaukku :p T: ikuinen nomadi.
8. Kolme suosikkibiisiä?
Rinneradion Kuvala (ikisuosikki), Eddie Vedderin Long Nights ja Björkin Isobel.
9. Sinulle merkittävä henkilö, kenet haluaisit tavata?
Henkinen oppi-isä Israel Regardie. Googlatkaa ja yllättykää vastauksesta.
10. Onnea on...
Mielenrauha, itsenäisyys ja sielun vapaus. Se, että joku rapsuttaa tai hieroo niskaa ja selkää. Aamukahvi. Kainalossa kuorsaava elukka. Laulaminen. Perhe. Ystävät. Blogin kirjoittaminen, blogien lukeminen.
Hei ja kiitos, kivasti sanottu :) Hauska lukea näitä vastauksia!
VastaaPoista