mun maailman lemppareimpia lemppariasioita

Ihan randomisti tässä listailen, ilman kuvia, syvällä luottamuksella silkkaan verbaaliakrobatiaani. 

Tän haasteen antoi Uskollinen Lukija, eli Ullis. Ulliksen akrobatiaan voi tutustua osoitteessa uskollinenlukijasi.blogspot.com. Tää ihminen on oman elämänsä Salmen Virpi!

Mutta nyt niihin mun lemppisjuttuihin.

maustekastikkeet 

Vihreä tabasco, kaikki Dijon-sinapit mutta erityisesti se hunajasinappi, majoneesi, hummus, yrttiöljy, ketjap manis....jopa ketsuppi. Ketchup. Catchup. 

haliminen ja kaikenlainen muhisteleminen

Oon ikuisessa halipulassa, tykkään paijata ja koskettaa, ja auta armias jos oon ihastunut tai rakastunut, niin oon ihmisimukuppi. Ennen olin vielä pahempi. Tähän elämänvaiheeseen mennessä olen tavannut ihmisen, joka ylittää jopa mun sietokyvyn halinalleudellaan, nimittäin P:n bestiksen. Liittynee suomenruotsalaisuuteen jotenkin? Paapominen ei suinkaan liity vain miehiin, vaan purkautuu myös lapsiin ja eläimiin. Kuulostiko toi vähän oudolta? Oon kroonisessa lemmikkipulassa. Pelkään kuitenkin, että jos mulla olisi koira, niin se muuttaisi vähin äänin paikkakuntaa kun ei enää kestäisi mua. "Mommy I can´t breathe". Eräs lemmikki jaksaa hurjalla hellyys-staminalla rakastaa mua yöt läpeensä, nimittäin mun veljen kissa. Se on raukka nykyään lasten syrjäyttämä, mutta itkee ilosta aina kun mä menen käymään Turussa päin. Tyyppi saa leipoa ja kehrätä mun naaman päällä 1,5 h ennen kuin mä hermostun ja ulostan mirripolon makkarista. Mutta ne on hyvät puolitoistatuntia. En viitti täällä blogistaniassa ottaa kommenttia muihin ihmistenvälisiin kontaktilajeihin, vaikka kannatankin sen teeman luontevuutta. 

perjantaishoppailu herkussa

ei mitään helmempää kuin ottaa minikärry ja keräillä tunnin verran kaikkea ruokatarvikkeita sinne. En tiedä, se on vaan niin kivaa. Sama ilmiö ei toistu Alepassa. Oon elitistisnobi ja vaadin Stockmannin aristokraattisen ilmapiirin. Onneksi olen toistaiseksi suurperheetön eikä mun tarvi käydä automarketissa. 

tekstailu/chattaaminen/whatsappaaminen

Erityisesti kaikenlaiset turhat viestit on ihan varma tapa ansaita mun pyyteetön rakkaus (sama koskee blogikommentteja!!!). Tykkään siitä kutittavasta tunteesta, kun kuulen, että saan viestin enkä vielä tiedä keneltä se on. Mulla on ihan mahtava vastaavansorttinen Whatsapphorokaveri, joka lähettelee mulle outoja kuvia työpaikaltaan. Diggaan. "Huoneeni ovenkahva". Mua on aika helppo viihdyttää. Jos asiaan liittyy vielä se, että on jonkun kolmilahkeisen kanssa jotain sutinaa, niin homma paranee entisestään. Hihii! Ja siis tällä parahultaisella hetkellä sain juuri multimediaviestin miesgenitaalin muotoisesta maissinaksusta!! Ihan parasta!! Teknologia mahdollistaa NIIN paljon riemua, että ei tosikaan. 

tanssiminen

Oon tanssinut ihan tunneillakin aika paljon, mikä on ihan jees, mutta mun hipsit ei valehtele ja mä tanssinkin missä haluan. Oon oman elämäni Shakira enkä pelkää näyttää sitä yökerhoissakaan. Melkein joka kerta tulee joku kommentoimaan, että whoa, sä tanssit ihan oikeasti! Vs. heilun vaihtaen painoa jalalta toiselle, vaivihkaa, ettei tukka mee huonosti. Joo, mä tanssin ihan oikeasti. Enkä ees tarvi alkoholia siihen. Se on vaan huono lisä, sillä pienessä hiprakassa mä saatan luulla olevani paikan seksikkäin nainen ja yleensä silloin, kun siltä tuntuu, niin totuus on jotain ihan muuta. Vesilinjalla, siis. 

ps. kuinka paljon mua voi ärsyttää Iholla sarjan uusi tuotantojakso? Se Sanni on kyllä suloinen. Mitä enemmän ne valittaa miehettömyydestä, sitä enemmän mä huutelen kommentteja ja sit mua nolottaa, ku eihän ne kuule mua. Anteeks oon julma.