5.8.2013

Leelee Sobieski = pyhää tyylirakkautta

Leelee Sobiesky - näyttelijä, fashionista, Konkistadorin girlcrush.

Puhdasta muotirakkautta ensisilmäyksellä.
Joko daamilla on loistostylisti, joka on onnistunut vangitsemaan rouvan essencen tahi sitten muotisuunnittelija Adam Kimmelin vaimous on iskostanut entiseen lapsinäyttelijään jotain...taianomaista. En tiedä teistä, mutta minä rakastan. Ulkonäköä ja tyyliä. 




TÄSTÄ linkistä pääsee tutustumaan Voguen juttuun pariskunnan uskomattomasta joskin melko eksentrisestä loft-kodista.
Melkein koen kateutta. Melkein. 

1.8.2013

saat sen mistä olet valmis luopumaan

En oikein osaa blogata. Avaan kirjoitussivun, tuijotan tyhjää ruutua. Ei ideoita. Kamerassa on muutamia kuvia, joita olen muistanut viime aikoina näpsiä. Salaattiannoksesta, hienoista punaisista korkkareista, SUP-lautailusta. Lähinnä kuitenkin maailman parhaasta kissasta, maailman kultaisimmasta miehestä, naperoista. Ei kuitenkaan mitään, mitä viitsisi tänne iskeä. Tai toki voisin, mutta tuntuisi keinotekoiselta postailla kynsilakkajuttuja vasemmalla kädellä silloin, kun mieli ja sielu on positiivisella tavalla syvemmissä vesissä. Elämän pinnallisia iloja ehtii onneksi läpikäymään vielä moooonen moneen kertaan!

On muuten todettava jälleen kerran, että viime kevät oli kertakaikkiaan upea ja ainutkertainen. Olen tosi iloinen, että elin sen, vaikka välillä menikin tosi lujaa ja energiaa riitti pienelle kylälle. Elämä on kovin syklimäinen, mulla ehkä rajummin kuin monella muulla. Jonkun toisen silmiin tai omaan tyyliin nähden homma voi vaikuttaa aika irralliselta. Välillä toki tulee hetkiä, että itsekin kyseenalaistaa elämänsä, ja niin toki haluan jatkossakin tehdä, ei pidä tuudittautua siihen, että aina on tiedostaminen läsnä. Oon alkanut kuitenkin uudella tavalla hyväksymään sen, että elämän syklisyys on tarkoittanut omalla kohdalla juuri tätä. Ihan kuin mut olisi alusta pitäen ohjelmoitu tekemään homma vähän eri lailla, läpikäymään asioita erilaisessa järjestyksessä :) Muodostamaan kaiken maailman rakennelmia, jotka omassa keinotekoisuudessaan ovat sittemmin romahtaneet. Se kaikki, mikä on loppunut, on ollut alunperinkin joko vääränlaista tai palvellut juuri sen ajan, mitä on sille tarvittukin. Jos jotain on oppinut niin sen, että uskollisuus ja rehellisyys itseä kohtaan on kaikista tärkeintä. Itsekkyyttä, kyllä, mutta omasta mielestä tervettä sellaista. 

Nykyään koen jo, että on ihan ok....

....olla välillä hauska, välillä vakava.
....olla yksin jos siltä tuntuu.
....muuttaa mielensä huomatessaan, että joku toinen juttu toimiikin paremmin.
....tehdä enemmän niitä asioita, jotka tuntuvat hyvälle.
....lopettaa mielellään kokonaan sellaisten asioiden tekeminen, jotka eivät enää resonoi.
....elää ylipäätään omannäköisesti.
....antaa ihmisten olla sellaisia kuin he ovat, vaikka se tarkoittaisi sitä, että suhde muuttuu. 
....uskaltaa mennä eteenpäin, päästää tarvittaessa irti, kokea suruakin oman aikansa.
....uskaltaa olla todella helsvatan onnellinen ja näyttää se jos siltä tuntuu, saakeli :) :) :)
....olla luokittelematta itseään tai toisia. 
....rakastaa niin paljon omaa elämää, ettei enää jaksa pohtia mitä muut siitä ajattelevat.

HAHAA! Tuossa olikin mun alkuperäinen ajatus, luokittelu. Myönnän, mä olen ihan itse halunnut luokitella itseni. Luoda itselle ikään kuin oman mielensisäisen brändin, jonka kautta oma elämä voisi olla mahdollisimman siisti, pikku paketti, mahdollisimman "järkeenkäypä". Enemmän ehkä helpottaakseen sitä miten muut näkevät mut. Miellyttämisenhalustakin ehkä...Ammatillisesti tämä tarkoitti vaikkapa nättiä pikku titteliä, kuten "valmentaja", "kouluttaja" tai vaikka se "psykologi" - sekin mielellään jollain etuliitteellä. Tähän vielä lisäksi laulaja, joogi...ylipäätään helppoja vastauksia kysymykseen kuka sä olet, mitä sä teet. Eilen ja tänään mietin muutaman ison muutoksen jälkeen, että mä en voi enää sanoa yhdellä lauseella sitä, mitä mä olen. Mä en enää halua jotain tiettyä ammattinimikettä, koska se ei kuitenkaan kertoisi omien tekemisteni laajuudesta juuri mitään. Mä en ylipäätään enää halua tehdä tiettyjä juttuja tässä elämässä, vaan ennemminkin tehdä sitä, mikä tarpeen on ja mistä on hyötyä ja iloa. Olisi niin kovin helppoa ja kätevää olla jotain tiettyä asiaa tai tehdä vahvasti jotain tiettyä asiaa. Identifioitua vaikka omaan ammattiin. Äitiyteen? Harrastukseen? Porukkaan? Mä en osaa enkä pysty enkä halua, en enää! 

Ensi viikolla on tv-sarjan kuvaukset, jossa teen ammattijuttujen puolesta erästä hyvin tiettyä asiaa...uuu, mystistä, ja vähän mystistä se tekeminenkin on ;) Mulle kerrottiin, että saan kuitenkin määritellä katsojille itse, että mitä kaikkea muutakin teen, että tämä pätkä on vain yksi osa kokonaisuutta. Luulenpa, että kerron siinä vähän saman kuin tässä, että teen vähän kaikkea jossa voin olla oman osaamiseni ja lahjojen kautta hyödyksi ihmisille. Sen mä koen eniten mun "ammatikseni" vaikka ehkä pitäisi jo alkaa puhumaan elämäntavasta josta saa joskus jopa palkkaa. Olen kiitollinen, että saan toteuttaa itseäni ja moninaisia kiinnostuksenkohteita. Myös moninaisia lahjoja! Lahjat on aina yhteiseksi hyväksi, mutta toki niistä ennen kaikkea nauttii itse. Olen myös kiitollinen siitä, että sain käydä omat kamppailuni sen kanssa, että olisi ehkä ollut helpompi kategorisoida itsensä. Mun luonteelle, mun tyylille ja sielulle kategoriat olisi kuitenkin tällä hetkellä kahle. Mutta tosiaankin vain tällä hetkellä! Voi tulla aika, jolloin teenkin selkeämmin jotain tiettyä työmuotoa, elän tietyllä lailla, pysyn paikallani pidempään ja näytän elämineni ehkä asiallisemmalta. Tai sitten tämä vaan pahenee, ja nomadiluonne kutsuu valloittamaan taas uusia polkuja. Molemmat on oikein hyviä vaihtoehtoja. Muutokset, kuten parisuhde, tietty työ, vaikkapa se potentiaalinen äitiys tai asunnon hankkiminen ovat luonnollisesti sellaisia juttuja, jotka sitovat kiinni itseensä. Nämäkin voi tehdä kuitenkin vapauden filosofian kautta, tehdä asiat omannäköisesti. Tällä hetkellä en voisi olla onnellisempi siitä, että vierellä on kumppani, joka on jo pitkään kompannut niitä juttuja, jotka mun elämässä on kaikista tärkeimpiä. Voi kun osaisi itse samalla tavalla tukea ja kannustaa toista tämän omissa jutuissa. 

Kaikkein parasta on se, että nuo kaksi juttua, muutos ja pysähtyneisyys, tuppaavat vuorottelemaan. Ei voi muuta kuin elää täysillä sitä ainutlaatuista hetkeä. Wau. Good life. Mielipiteet ja ajatukset enemmän kuin sallittuja" Sade loppui, taidan lähteä lenkille. 

30.7.2013

viikonloppuhippalot

Perjantai meni totaalikoomassa. Vietin yön pitkästä aikaa kaupungissa, mutta uni oli vain kaukainen muisto...kävin ylikierroksilla ja lähdin puoli kolmen maissa sipsiostoksille K-Extraan. Oli huvittavaa, miten pahalla päällä mä olin koko lauantai päivän. Ihan törkeän kiukkuinen. Tunnelma, jota ei montakaan kertaa vuodessa koe. Väsymys, isot muutokset, eestaas juokseminen tre-hki-espoo-tre-hki-espoo skaalalla ja whatnot muut...meitsi oli perseeseen ammuttu karhu. Aamupäivä meni kaupungilla maleksien. Kävin läpi perus Zarat ja Hennesit, ilman aikataulua. Päivällä salille minne ne ylimääräiset kiukkuenergiatkin jäivät. Räyh!!

Ilma oli mieletön, joten lueskelin Dan Brownia hetken aikaa tyrmäävän tunnelmallisella parkkiapaikalla. 




Missäköhän vaiheessa mun ärsytysenergiani vaihtui autuaaseen musiikkiorgasmointiin? MUSE <3 Mä olin superfani joskus 2009-2010, mutta viime aikoina ei ole tullut hirveästi enää kuunneltua kyseistä britti-ihmettä, Mumford & Sons on vienyt niin paljon tilaa mun sydämessäni. Mutta toi keikka. Oltiin koko perheellä, mukana oli kummatkin veljet kauniine vaimoineen sekä toisen veljen pari kaveria. Hyvä jengi, ja musta tuntuikin, että meidän rivi pogosi, tanssi ja lauloi sen maagiset kaksi tuntia yhtä paljon kuin hyperfanit lavan edessä. Oli herkkää nähdä yksi isoimmista fanituksen kohteista livenä. Bellamy <3 Hittolainen! Varmaan yksi tänhetkisen elämän cooleimpia hetkiä oli laulaa kädet pystyssä yötaivaalle Uprisingin kertsiä. Vain minä ja maailmankaikkeus. Jälkeenpäin mentiin toisella poppoolla, öh, Herculekseen bailaamaan. Laskeskelin mielessä, että tanssimista tuli kaiken kaikkiaan 4-5h illan aikana. Muutama zumbatunti. Pääsin tanssimaan Lady Gagaa öljyttyjen, huippuunsa trimmattujen miesten keskellä. Senkin voi yliviivata bucketlistilta. 




Sunnuntain ensimmäiset kaksi tuntia meni semihyvissä tunnelmissa, mutta kanuuna iski koko voimallaan takaraivoon vasta päivällä. Hengattiin koko perheen voimin mökillä ja illalla Mr. HotRod haki mut himaan. Maanantai aamun herätys klo 5.30 ei ollut kivoin mahdollinen, mutta koska viikonloppu about oli, niin mitä pienistä. Huikeaa tää elo. 

25.7.2013

keräilyä


kissan facepalm

22.7.2013

minuutti minuutilta

8.05 - Herääminen työpuheluun. Ääni käheänä olen nippa nappa tietoinen siitä, kenen kanssa edes puhun. Pyydetään Tampereelle sijaistamaan kolmeksi päiväksi, mutta kieltäydyn kohteliaasti, vaikka setelituppo vilahteleekin mielikuvissain. Torkun puhelun jälkeen vielä 5min.

8.35-9.00 - Kiskaisen ensimmäiset lähellä olevat vaatteet päälle ja laitan aamupalat tulille. Pari paahtista ja mustaa Nespresso kahvia, koska mökillä ei juurikaan ole valinnanvaraa. Läppäri auki. Viime kesän MeNaiset aamiaisseurana.

9.00-10.30 - "ammattiblogin" kirjoittamista. Kirjoittaessa peloista tulee mietittyä monia, monia omia pelkoja, menneitä ja läsnäolevia. Kiitollisuus mielessä siitä, että ilo ja vapaus saa olla nykyään ne vahvemmat elementit omassa sisimmässä!

10.30 - Lisää kahvia ja nihkeilyä maidottomuuden suhteen. Harkintaa siitä, pitäisikö ajaa 10km lähimpään maitokauppaan. Laiskuus, bensan hinta ja järki voittaa. Konkistadori -blogin avaaminen ja muutaman vakkariblogin lukeminen. Työjuttujen tekemistä. Neuvottelua päivän aikatauluista maman kanssa. Tekstailua Toipilas-Murun kanssa. Kesäasunnolta meni yhtäkkiä sähköt! Onneksi jääkaapissa on vain valo.

11.30 - Puolikas annos proteiinipuddingia, päärynää ja pähkinöitä. Eli välipala. Mulla on meneillään joku ihme massakausi. Koko ajan nälkä, koko ajan jano! Harkinnassa oli ihan varsinaisen lounaan syöminen, mutta haaveilen Ikeamätöstä. Taas niitä työjuttuja.

12 - Naama kuntoon lähtöä silmälläpitäen. Vahva harkinta, että pitäisikö hoitaa työpapereita kuntoon, mutta tehtävän tylsyysaspekti saa mielen kääntymään välittömästi kivempiin hommiin. Tämä kostautuu vielä.

13-18 -Mama rautatieasemalta kyytiin, nopea palaveri seuraavista siirroista ja mamalta täydellinen ehdostus singahtaa sadepäivän kunniaksi Tapiolaan shoppailemaan. Sämpylät, kahvit ja salaatit Picnicissä, sitten muutamiin kauppoihin. Äiti löysi vaikka mitä, mä toimin caddyna. Oli hirmu kiva fiilistellä, tsekkailla meikkejä ja hajuvesiä kaikessa rauhassa ja ihailla koruja. Tämä on harvinaista herkkua! Fiilikset olisi voineet olla rennommatkin, kipeilevä jäbä yksin himassa painoi takaraivossa. Väitti pärjäävänsä, jatkoimme hajuvesien nuuhkintaa. Kämppikseltä viestiä, että haluanko, että se ripustaa mun pyykit. Hups, vuorokausi koneessa...

18-22 - Mama takaisin kesäasunnolle ja pieruna saharaan -vauhdilla 10km länteen. Mies onneks elossa, kissalla oli näköjään ollut ikävä eli hirveä tarve huseerata ja kertoa mulle viikostansa mau mau mau puuurrrrrr, purrrrr! Tyyppi rauhoittuu, karvainen ja tatuoitu miniperhe katsoo ranskalaista toimintatrilleriä. Kukaan ei hiffaa juonta.

22 - Tämän jutun viimeistelyä :) Ei ollut ihan tyypillinen päivä mun elämässäni mutta toisaalta taas joo. Aika aktiivista menoa, montaa eri juttua päivän aikana. Työpäivästä tuli aika lyhyt, mutta ihan sopivan aikaansaava. Ei niitä tunteja tarvitse niinkään aina laskea. Tärkeintä on tekeminen. Huomiselle jäi melko paljon hommaa, mutta aamulla ehtii. Paras työmoodi ja keskittyminen löytyy varhaisaamulta, kellonaika siinä 6.30-10.

21.7.2013

proteiinivanukas

Puddeloista olen pariin kertaan syönyt. Tällaisena mostly kasvissyöjänä (virallisesti en ole, syön vain intuitiivisesti) tykkään joskus näistä protskulisistä. Yllättävän hyvänmakuista on, ja tänään koklasin lisätä joukkoon maidon sijasta kookosmaitoa. Hyvää! Aika makeaa on ja vaatii mun mielestä jonkin sortin raikkauden seurakseen. Esim. tuoreet mustikat on hyviä ja toivottavasti huomisaamu tarjoaa mulle oman pihan mansikoita. Ootteko kokeillut näitä? Muhun nämä uppoaa paremmin kuin juomat. 


Vaikka mun pitikin olla kahden kollin välissä (toinen on siis oikeasti kissa, senkin pervot) tämä yö, niin kyllä tämä mökin rauha tuntuu hyvälle yltiösosiaalisen viikon jälkeen. Aamun työt hoituu läppärillä ja vaikka ilma onkin kalsea, hyrrrrr, niin onpa kiva hengata omalla pihalla. Viime viikko meni niin autuaasti toimisto-olosuhteissa. Ja sisällä, reporankana. 

Mä rupesin laskeskelemaan pala kurkussa kaikkia niitä asioita, joita tässä saisi, voisi ja pitäisi toteuttaa! Kyse on onneksi siitä, että elämä on nyt ihmeen täynnä kaikkea tosi mageaa. Hauskin uusi juttu on se, että pääsisin halutessani elvyttämään heppatyttöyttäni ihanan issikkapojan kanssa mikäli aikaa olisi. Kyseessä olisi vuokrahevonen frendin tallilla. Mikään muu ei tuntuisi yhtä ihanalta kuin päästä säännöllisesti halailemaan pörröistä ja heiniltä tuoksuvaa Islannin ihmettä. Toisaalta, ihminen raivaa yleensä tilaa tärkeiksi kokemilleen asioille. Mä toivon, että pääsen vielä tosissani hevoskuiskailemaan tämän elon aikana. Oma eläkeheppa on ollut haaveissa vuodesta -98 :) Hevosmiestaidot ja ratsastaminen on tosi ruosteessa, mutta kaippa nekin siellä selkärangassa edelleen on. Ja nöyränä haluan mennä juurikin oppimaan. 

Ai ai ai ai niin paljon olis kaikkea juttua tännekin! Ehkä mä stoppaan tämän kirjoituksen tähän ja jatkan seuraavista aiheista vaikka huomenna. 

16.7.2013

polkka + otsatukka


mulla oli lapsena AINA tällainen tukka

vannoin, että aikuisena mulla on aina pitkä, kihara prinsessatukka...kunnes kyllästyin siihen ja hankin poikatukan sivusängillä. 

nyt olisi kaipuu nukkemaiseen polkkaan jonka avulla olisi helppo lasvattaa hiuksia

plus, otsatukka nyt vaan sopii mulle erinomaisesti (korkea otsa peittyy)


väsyttää.

uusi työympäristö, kauheasti uutta muistettavaa...tosin ei paineita liiemmin, koska kyseessä on keikka.