On ollut yllättävän vaikeaa päättää, että säilyttääkö gymiasiakkuus vai ei. Mun ikuinen haaveeni on saada lisää lihasta. Rehellistä massaa. En kuitenkaan haluaisi alkaa treenaamaan liian tavoitteellisesti, sillä liikunnan aito ilo on mulle sangen uusi tuttavuus. Vuosia treenanneena erinäiset ulkonäköön tai kuntoon/kisakuntoon liittyvät tavoitteet ovat olleet niitä isoimpia motivaattoreita, ei ilo.
Ilon kautta on mun mottoni enenevissä määrin elämässä ylipäätään, joten treenissä myös. Osallistun tänä keväänä ystävän pitämään liikunnan ilo -ryhmään, jossa mieltä haastetaan treeniin nimenomaan leikin ja hauskanpidon näkökulmasta, kunnon pössistä ja hikeä unohtamatta.
Mun tulee tällä hetkellä liikuttua aerobisesti aika paljon, kiitos ison koiran. Paimenkoiran kanssa ei lönkytellä hitaita haistelukierroksia lähimaastossa, vaan tahti saa hengästymään. Tykkään! Tämä on yksi tärkein syy siihen, miksi me toinen koira hankittiin - mami sai metsästä diggaavan juoksukaverin. Keskimäärin tunti aerobista päivässä (F on isoksi kasvava pentu, nyt pitää miettiä erilailla kasvujuttuja) tarkoittaa kuitenkin noin seitsemää tuntia reipasta treeniä viikossa, joten siihen rinnalle en enää kaipaa mitään ylirasittavaa ja tavoitteellista treenaamista. Mieluummin alan keskittymään jatkossakin juoksuun, siitä kuitenkin nautin aidosti (monen vuoden takkuilun jälkeen...). Bootcamp tyyppiset treenit, välillä kunnon salivääntö isoin painoin, tanssi- ja joogatunnit sekä erilaiset lajikokeilut kiinnostaa tällä hetkellä kovasti. Ja se ravinnon parantaminen :) Paljon treeniä = paljon polttoainetta, sen huomaa jo nyt! Eli toisin sanoen oon tiputtanut tuolla metsässä ne vaivalla hankitut + 2kg, nyyh.
Kerrotaan nyt rehellisesti, että otin tavoitteekseni saada paino muutaman kilon ylöspäin. Ihan terveys ja fiilissyistä. Vaikka se ei mua määritäkään, niin mielelläni olisin mahdollisimman tyytyväinen peilikuvaani. Ja tietenkin erityisesti siihen tunteeseen, mikä kropassa on silloin, kun on vahva ja terve olo. Ehkä se paino alkaa kertymään herkemmin kolmenkympin jälkeen, katsotaan. Mä haluan kuitenkin nyt luottaa yhdistelmään paljon treeniä/hyvää, puhdasta, terveellistä ruokaa, en niinkään keinotekoiseen massankasvattamiseen salilla. Uskon, että mun kroppa kiittää parhaiten silloin, kun teen ilon ja hauskuuden kautta. Muinoin säännöllisesti joogatessa mä huomasin sen kaikista parhaiten! Haba kehittyi huomaamatta.
pikkuisen on jo ikävä lumettomia maastoja...takatalvi, nyyh!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentointi on blogin pitämisen suola, kiitos!