Köh

Yskä kumahtelee keuhkoissa, eikä jaksamista ole vielä nimeksikään. Kiitos, maailma, tietokoneesta ja niistä hommista, joita voi tehdä kotisohvalta käsin! Tää on kyllä hullun sitkeä tauti. Mä olen salaa hieman kiitollinen siitä, että ilma on noin paska. Muuten mulla olisi liian suuri houkutus kirmata ulkona koiran kanssa tai yksin metsäteitä pitkin. Pahoitteluni kuitenkin niille, jotka joutuvat pyöräilemään tahi kävelemään kouluun tai töihin. Mäkin joudun ulostautumaan asunnolta kohtapuoliin...jotain työjuttuja voisi tänäänkin hoitaa, ehkä, jospa, miksipä ei? Eläköön, yrittäjyys.

Ensi viikolla alkaa pari uutta juttua töihin liittyen. Oon todella innoissani, koska tietyt asiat on junnanneet paikoillaan vähän turhan pitkään, ja mä olen joutunut tekemään lukuisia kärsivällisyysharjoituksia. Voi mieli, mieli, kun jotain haluat - on todella vaikea vaan odotella kiltisti! Jopa mielenhallinnan ammatilaiselle! Asunto- ja työkuviot ovat luonnollisesti isoja kysymyksiä missä tilanteessa ja kelle tahansa, ne kun väkisinkin linkittyy toisiinsa...toisaalta taas muihinkin toiveisiin ja ajankohtaisiin teemoihin. Meikäläisen Pinterest-tiliä seuraaville nekään jutut ei ole ehkä varsinaisesti salaisuuksia. Whoops ;)

Kaiken tämän yhteensovittamista ja erinäisiä epävarmuustekijöitä onkin ihan, öh, mielenkiintoista seurata, mutta yleensä asiat tuppaa järjestymään. 

Eilen oli kyllä ihan hauska työpäivä - olin taas castingissa, uutta telkkamainosta pukkaa. Ne on nyt jotenkin tykästyneet meikään mitä tulee liikkuvaan kuvaan :) Toivon toden teolla, että saan roolin, koska tämä olisi ihan jotain muuta, mitä koskaa aikaisemmin - mä nimittäin kuvaisin "itse" koko mainoksen! Hah, multitaskingia. Fingers crossed, ei se palkka niinkään, mutta toi olisi takuulla hauska kokemus. Todennäköisesti superrankka, mutta kompensaatiokin on hyvä. Näistä ei vaan ikinä tiedä. Siinä mielessä castingit on kurjia. Joutuu varautumaan toden teolla kuvauksiin, mutta saat kuulla valinnoista vasta paria päivää aikaisemmin. Hylsyistä tulee väkisinkin sellainen kahden sekunnin "mikähän mussa oli vikana" pohdinta, vaikka itsekin kameran toisella puolella työskennelleenä tiedän, että se ei ole henkilökohtaista. Joskus syyt valintoihin on ihan huvittavan pieniä. Tässä kyseisessä mainoksessa arvoidaan muun muassa mallien käsiä, ja miltä ne kuvassa näyttäisivät. Kädet! No, mä toivon, että mun kädet on oikean ikäiset ja riittävän södet valitsijaporukan mielestä. 

Ainakin kotona on siistiä. Välittäjä hengasi eilen meillä kahden tunnin ajan, ja saatiin onneksi hommaa etenemään. Siitä huolimatta, että välittäjän syli ja lahkeet oli täynnä Konkistadorilan nelijalkaisia <3 Kämppä lähtee näillä näkymin myyntiin heti alkuvuodesta, ja sitten vaan katsotaan, että mitä tapahtuu. Huisin jännää. 

Puheripuli. Kiitos ja anteex.