taistelukeinot kaamosta vastaan

Mieli on korkealla, olo onnellinen, kaikki vallan mainiosti ja paljon erilaista uutta ja jännittävää edessä - mutta energiatasot on fyysisesti ihan pohjamudissa. Kaikki valittaa samaa, ja kaikki kyselee kuorossa vinkkejä siihen, miten kehoa ja mieltä voisi piristää....mutta fakta on se, että aika vähän on tehtävissä mitään minkään energeettisen täyskäännöksen suhteen :/ keho ja mieli kulkee käsikädessä luonnon rytmin kanssa. Nyt vaan on tämä karhun talviuni -aika. 

Mä taistelen pimeyttä vastaan muutaman aseen avulla, mutta kaikkea yhdistää yksi ärsyttävä termi: lempeä pakottaminen! Kroppa ei TODELLAKAAN ole automaattisesti pomppaamassa ylös sieltä sohvan pohjalta, se on totaalisessa alivireystilassa. Mieli luulee tilaa väsymykseksi, joka pitäisi levätä pois. *summerin ääni*, TÖÖT, väärin. Se pitää ravistella pois. Jos lupaa liikuttaa itseänsä vaikka vaivaiset kymmenen minuuttia, käymällä pikku happihyppelyllä, katsomalla netistä jotain miljooooonista treeniohjelmista ja tekemällä vaikka lyhyen HIIT -treenin, imuroimalla etc etc etc, niin keho alkaa jo heräämään. Sitten voikin olla, että energiaa yhtäkkiä riittääkin puolen tunnin tai tunnin aktiivisuuteen. Tai ainakin olo on ihan eri!

Naku kaivaa itseänsä Kiinaan.

Ps. milloin tosta vavvasta tuli bodari?! Hirvee lihaskimppu nykyään!

jam.

Toki itselleen pitää olla armollinen <3 mua ketuttaa superpaljon se, että pikkuflunssan jälkitautina tullut paha yskä estää mua lähtemästä juoksemaan. Väsymyksestä huolimatta! Sen vaan tietää, että tuollainen repäisy olisi JUST se, mitä keho kaipaisi. Ehkä kyse on sitten siitä, että löytyy se sopiva lempeän pakottamisen ja armollisuuden balanssi. SAA olla sohvalla enemmän ilman huonoa omaatuntoa! Heh, mä löysin eilen onnekseni ihan törkeän kasan uusia naistenlehtiä, kun kävin pyörähtämässä lähikirpparilla. Mies The Elokuvafriikki katsoo helposti illan aikana vaikka parikin leffaa. Mä en jaksa tuijottaa ruutua kuin tietyn osan päivää, joten teen mieluummin jotain muuta. Telkka on mulle se viimeinen vaihtoehto, kun ei enää jaksa yhtään mitään muuta. Voin rehellisesti kertoa, että freelancerius ja yrittäjyys on aivan hanurista tällaisessa kaamosfiiliksessä. Mä olen kurinalainen tsubu, mutta nyt kaipaan yhtäkkiä ihan tosissani sitä, että mulla olis pomo ja työkaverit joille vois valittaa sitä, että ei jaksa tehdä mitään! Sosiaalista keppiä ja porkkanaa, pliis. 

Mun ei ollenkaan tee mieli mitään tuoretta, mutta koitan silti vetää puoliväkisin luonnon tarjoamia piristeitä. Mitä ankeampi olo ja keli, sitä enemmän pitäisi syödä väriä ja vitamiinia. Vaikka hiilari leipämuodossa on just se, mitä mun keho luulee tarvitsevansa ;) 50mg D-vitamiini uppoaa kiduksiin päivittäin, illalla olen ottanut magnesium + b-vitamiini valmistetta. 

Kivojen asioiden tekeminen pitäisi ottaa päivittäiseksi jutuksi. Aktivoida mieltä innostumaan ja sitä kautta taistelemaan alivireystilaa vastaan. Ihmisten näkeminen, kaupoilla pyöriminen, harrastukset....mä ehkä saan helpommin itseni aktivoitua treenaamaan kuin esimerkiksi näkemään ihmisiä. Toisaalta annan itselleni anteeksi ja hyväksyn sen, että talven muutama pahin kuukausi on mulle kotihiiri -aikaa :) Pian, pian, pian se taas kääntyy voittoa kohden, mussukat. Joulufiilistely katkaisee synkimmän pätkän talvea, ja sitten alkaakin jo kevään venaaminen ;)

Pps. kuustoista hymiötä ja sydäntä, sori.