12.10.2013

mitä ihanin maastojuoksu


Jos joku olisi kertonut mulle viisi vuotta sitten, että lähden kymmeneltä lauantai aamuna tunnin maastojuoksulenkille, olisin ehkä kyseenalaistanut kertomusta. Mutta näin kävi ja voi pojat, kun oli ihanaa! Luksusta on lähteä kotipihasta ja olla heti metsässä. Luksusta on violettivillapaitainen navigaattorikoirani, joka aina muistaa oikean reitin takaisin. Mä voin keskittyä liikkeeseen, en suunnistamiseen. Oltiin hyppelöitsemässä vajaa tunti. Aika VK painotteiseksi meni, maasto on niin paljon rasittavampaa kuin tielläjuoksu. Mä olen ihan suunnattoman tyytyväinen, kun nämä mun surkeilta tuntuneet energiatasot alkaa normalisoitumaan. 


Luksusta on kauniiden maisemien lisäksi löytää TÄYDELLINEN JUOKSUPOLKU! Mies sanoi, että jotain tietä seuraamalla päätyy lopulta Nuuksioon (missä meidän kesäasuntokin sijaitsee), mutta nyt vasta löysin reitin. Kymmenen kilometriä ja olisin mökillä? Sweet. Lähdettiin tutkimaan tuota polkua kuitenkin toiseen suuntaan. Mulle tuli mieleen lapsuudenmaisemieni Pyynikki ja Kauppi, oli tosi samanlainen tunnelma. Hihkuin innosta: tällaiset reitit suoraan kotipihalta? Meinasin laittaa miehelle viestiä, että ei sittenkään harkita muuttamista. Tää on täydellinen paikka. Ja onhan tämä! Ihana ajatella, että meillä on täällä hyvä olla eikä kiire mihinkään. Mitään ei uudessa paikassakaan menetettäis, päinvastoin, metsää, maastoa ja kymmeniä polkuja on silmänkantamattomiin. 


Löydettiin tällainen kiva lampi keskeltä ei-mitään. Tässä vaiheessa The Navigaattori piippasi hieman huolissaan, että tarviiko vielä jolkottaa kauemmaksi. Käännyttiin takaisin, ja mä pääsin leikkimään Spidermania jyrkälle kalliolle. Toi mun piskini on myös varsinainen apina, rakastaa kiipeillä. 


Mulla jatkuu yh-viikonloppu töiden ja kahden kämpän siivoamisen merkeissä. Jos sais kodinhoitohuoneen ja lastenhuoneen jonkinsortin kondikseen, niin oltaisiin jo voiton puolella. Salaa toivon saavani tuliaisia tästä hyvästä ;)

/If someone had told me five years ago that one Saturday morning I will go for a trek run and actually enjoy it...But I did! I love, love, love running in the woods. I´m so grateful that these wonderful treks happen to be right next to our house. Not sure if I ever wanna move :) The Possible New House happens to have dozens of treks, awwww <3 And the best thing is that I´d get to run and ride with horses and dogs. Amazeballs. Ah, but we´ll see what happens. Either way, I´m so happy where we are right now./


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentointi on blogin pitämisen suola, kiitos!