14.8.2013

Hevoskuiskaajatar


Työt odottaa, mutta en malta olla kirjoittelematta hetken aikaa eilisestä

Kuten mainostin, illalle oli jännät suunnitelmat: paluu heppatytöksi <3

Harrastin kouluratsastusta parin vuoden ajan teini-ikäisenä. Sen jälkeen mulla oli pari hoitohevosta, kuumaverinen ex-ravuri ja inhaluontoinen suomenheppa. Olin vähän liian pieni ja arka puuhailemaan heidän kanssa, mutta oli se ihan opettavaista. Kai ;) Tämän jälkeen osa-omistin hetken aikaa issikkatyttö Flugan, joka olikin nalle hevosenvaatteissa. Jouduin kuitenkin lopettamaan koko harrastuksen...muutama vuosi meni ihan ookoosti, mutta varsinkin muutaman viime vuoden ajan kaipuu hevosten pariin on ollut yllättävän voimakas. 

Olen aina haaveillut siitä ajatuksesta, että voisi omistaa tulevaisuudessa pari eläkeläisheppaa. Vaikka yhdessä jonkun toisen kanssa. Ratsastaminen on ihan kivaa, mutta tallipuuhailut ja hevosten hoitaminen on aina ollut se mun juttu. Kun ystävä pyysi tsekkaamaan vuokraissikkaansa siinä mielessä, että voisinko mäkin jatkossa vuokrailla häntä, oli heppaunelmat taas astetta konkreettisempia. Kas kummaa, kun en ollut vanhoja ratsastussaappaitanikaan myynyt ;) Kiitos, maailmankaikkeus, heh...



No olihan se aivan ihanaa. Meinasi tulla itku siinä vaiheessa, kun sain pussailla issikkamörön korvaa. Nyyh!!!
Selkään päästessä totesin, että kaveri ei ole mikään herkkähipiäinen kouluheppa, johon olen aiemmin tottunut, mutta oikeastaan sellainen yhteinen kehittyminen tuntuu nyt ihan hauskalta ajatukselta. Luonnolliset hevosmiestaidot, yhteyden saaminen tuohon luontokappaleeseen, luottamus ja oppiminen, oppiminen, oppiminen houkuttaa. Ainoa, mistä tämä aikaa- ja rahaavievä ratsastus on nyt kiinni, on mun aikataulut :/ Keikkaluontoiset työt ja hevostelu ei ole mikään paras pari. 

MUTTA...
Asioilla on tapana järjestyä

Ja jos ei nyt, niin joskus
Tulipahan testattua, että rakkaus roihuaa edelleen ja syvästi



mutta katsokaa nyt mua.... <3 

Salaisuus: aion kuitenkin testata tänä vuonna, säässä kuin säässä, pirteänä ja väsyneenä, kiireisenä ja joutilaana, sen, kuinka tiiviisti tähän elämään voisi sukeltaa. Tuolla talleilla on parikin henkilöä, joilta on mahdollista ottaa yksityistunteja. Ja siippakin haaveilee heppaelämästä. Hitto sekin vielä!!!

13.8.2013

Ehkä viimeinen kesäviikonloppu

Olin hieman huolissani tästä viikosta, sillä ohjelmaa näytti olevan enemmän kuin kolmen ihmisen tarpeisiin. Pienten käynnistysvaikeuksien jälkeen sain kuitenkin itseni tänään koneen ääreen - keittiön siivoamisen, imuroimisen, ympäri kämppää laahustelun ja kissanrapsuttelun jälkeen. Kuulostaako tutulta? :) Eilen meni aika myöhään, kiitos meteoriittiparven. Mä olen vannoutunut tähtitiedeharrastelija/avaruusfani. Sen vuoksi elokuun puolenvälin aika menee laiturilla, tai kuten eilen, kalliolla maatessa ja Universumia ihastellessa. Maattiin miehen kanssa Valintatalon muovipussien päällä pihan nelisen metriä korkealla kalliolla ja seurattiin aikamoista showta: yötaivas tähtineen, meteoriitit, salamointi, kaukana jyrisevä ukkonen, takana sysimusta metsä ja lopuksi vielä lämmin kesäsade. Ei juurikaan romanttista.

Viikonloppukin oli aika ihana. Perjantaina nautittiin koko perheen voimin kesäasunnolla superlämpimästä päivästä. Lauantaina oli Tampereella tyttöjenilta (terkkuja Remppikselle ja V:lle ja Marille, olette upeita rouvia!). Sunnuntai iltana tehtiin miehen kanssa moottoipyöräreissu Vihdin kodille. Taisin myös harjoittaa kesän ensimmäistä virallista grilli-iltaa, miten-se-on-edes-mahdollista??? Parempi myöhään kun ei milloinkaan kait sitten :) Kuvapläjäys! 


sydämellistä kahvia


urheilijabroidi ja tuore ekaluokkalainen <3 justhan noi isot tytöt vasta syntyi...!







Tänään on muuten huikea ilta!!!!! Mä pääsen takaisin mun muinaisen, todella rakkaan  ja tulevaisuudenhaaveissa voimakkaasti elävän elämäntavan/harrastuksen pariin....OI ETTÄ! Stay tuned. Kyseinen, näennäisesti aivan sattumanvarainen kontakti teeman pariin todisti taas kerran kuuluisaa be careful what you wish for -mantraa ;) Jos hyvin käy, tästä illasta alkaa aika hieno matka. Mua jännittää, mutta hyvällä tavalla. Kyseessä on rehellisesti sanoen aika kallis elämäntapa, heh, mutta tällaisetkin asiat tuppaavat yleensä järjestymään. 

Haaveet toteutuu aktiivihaaveillessa. Piste. Tästä teemasta voisi kirjoittaa aimopläjäyksen joskus toiste. Pian.

Loppuviikosta lisää. Voikaapa hyvin!

10.8.2013

kahvismoothie

Löysin tällaisen kuvan arkistoista. Pinterestistä löytyi aikoinaan useampikin kahvismoothieresepti, ja yhtenä aamuna tein kokeiluversion niistä aineksista joita kotoota silloin löytyi. Tuli todella hyvää! Kesän kuumimpina päivinä ruoka ei ole välillä maistunut ollenkaan, kahvi sitäkin enemmän, joten tämä toimi ravitsevana ja viilentävänä vaihtoehtona peruslatelle. 


Ainekset

Maitoa (taisin käyttää vaniljanmakuista manteli- tai soijamaitoa, mutta mikä tahansa käy)
Chia-siemenhyytelöä noin 1 kukkurallinen rkl
pikakahvijauhetta tai vahvaa kahvia maun mukaan
(makeutusta jos käyttää)
jäitä
(proteiinijauhetta)

Kaikki vaan blenderiin, surrur, mukiin - jam!

9.8.2013

marjoja muttei maskaraa

Kovin nerokas otsikko. Sori, rouva Shingler.

Tekee hyvää olla mökillä, voi hyvänen aika! Eilen Konkistadori oli kovinkin uupunut-tunupuu nuori valloittajatar. Melkein tuli itku kotoa lähtiessä, mutta loistava ja lämminhenkinen 1,5 h palaveri ja kivat ensi vuoden suunnitelmat virkisti. Tällä hetkellä kello on puoli kuusi perjantai-iltana, ja naputtelen terassilla erästä kiireellistä työjuttua. Tein kuitenkin sellaisen henkisen päätöksen, että pyrin tänä syksynä opettelemaan parempaa arkirytmitystä. Taas. Pyrin jättämään tällaiset "teen-sitä-sun-tätä-koko-päivän" -päivät mahdollisimman harvoihin kertoihin. Myös vapaapäivistä täytyy pitää huoli. Sovin siipan kanssa, että yksi päivä viikosta pyhittyy jatkossa silkalle vapaapäiväilylle. Ei mitään työjuttuja if possible. Mitä useampi rauta alkaa olemaan tulessa, sitä enemmän tarvitsee vastapainoa. Work like a sailor, play like a pirate.  

Ajellessani Länsiväylää keskustaa kohden muistutin väsyneenä itselleni, että silloin tällöin iskevästä megaväsymyksestä huolimatta TÄMÄ on se työmoodi, mitä haluan toteuttaa. Mutta sitten se vastapaino...no, viimeinen vuorokausi on kulunut näissä merkeissä. Olikohan tänään muuten kesän viimeinen päivä? :/ 








Lopputulos: 
soijajauho-kauralese-kaurahiutale-creme fraiche -pohjainen marjapiirakka,
jugurttia päälle kun muuta ei ollut. Toimi.




Sillä välin, kun 2,5v Enkeli-Gabriel leikki hiekkiksellä, täti tankkasi kofeiinia. Kivat noi mun metsässä kärsineet koipeni....yyh...

Viikonloppuna tyttöjenilta, jee!! 

8.8.2013

Pantonen syksy 2013


Pantonen väripaletti tälle syksylle.
Tällä kertaa tykkään kovastikin! Erityisesti vihreän ja sinisen sävyistä sekä tuosta Koi -sävystä. 

5.8.2013

Leelee Sobieski = pyhää tyylirakkautta

Leelee Sobiesky - näyttelijä, fashionista, Konkistadorin girlcrush.

Puhdasta muotirakkautta ensisilmäyksellä.
Joko daamilla on loistostylisti, joka on onnistunut vangitsemaan rouvan essencen tahi sitten muotisuunnittelija Adam Kimmelin vaimous on iskostanut entiseen lapsinäyttelijään jotain...taianomaista. En tiedä teistä, mutta minä rakastan. Ulkonäköä ja tyyliä. 




TÄSTÄ linkistä pääsee tutustumaan Voguen juttuun pariskunnan uskomattomasta joskin melko eksentrisestä loft-kodista.
Melkein koen kateutta. Melkein. 

1.8.2013

saat sen mistä olet valmis luopumaan

En oikein osaa blogata. Avaan kirjoitussivun, tuijotan tyhjää ruutua. Ei ideoita. Kamerassa on muutamia kuvia, joita olen muistanut viime aikoina näpsiä. Salaattiannoksesta, hienoista punaisista korkkareista, SUP-lautailusta. Lähinnä kuitenkin maailman parhaasta kissasta, maailman kultaisimmasta miehestä, naperoista. Ei kuitenkaan mitään, mitä viitsisi tänne iskeä. Tai toki voisin, mutta tuntuisi keinotekoiselta postailla kynsilakkajuttuja vasemmalla kädellä silloin, kun mieli ja sielu on positiivisella tavalla syvemmissä vesissä. Elämän pinnallisia iloja ehtii onneksi läpikäymään vielä moooonen moneen kertaan!

On muuten todettava jälleen kerran, että viime kevät oli kertakaikkiaan upea ja ainutkertainen. Olen tosi iloinen, että elin sen, vaikka välillä menikin tosi lujaa ja energiaa riitti pienelle kylälle. Elämä on kovin syklimäinen, mulla ehkä rajummin kuin monella muulla. Jonkun toisen silmiin tai omaan tyyliin nähden homma voi vaikuttaa aika irralliselta. Välillä toki tulee hetkiä, että itsekin kyseenalaistaa elämänsä, ja niin toki haluan jatkossakin tehdä, ei pidä tuudittautua siihen, että aina on tiedostaminen läsnä. Oon alkanut kuitenkin uudella tavalla hyväksymään sen, että elämän syklisyys on tarkoittanut omalla kohdalla juuri tätä. Ihan kuin mut olisi alusta pitäen ohjelmoitu tekemään homma vähän eri lailla, läpikäymään asioita erilaisessa järjestyksessä :) Muodostamaan kaiken maailman rakennelmia, jotka omassa keinotekoisuudessaan ovat sittemmin romahtaneet. Se kaikki, mikä on loppunut, on ollut alunperinkin joko vääränlaista tai palvellut juuri sen ajan, mitä on sille tarvittukin. Jos jotain on oppinut niin sen, että uskollisuus ja rehellisyys itseä kohtaan on kaikista tärkeintä. Itsekkyyttä, kyllä, mutta omasta mielestä tervettä sellaista. 

Nykyään koen jo, että on ihan ok....

....olla välillä hauska, välillä vakava.
....olla yksin jos siltä tuntuu.
....muuttaa mielensä huomatessaan, että joku toinen juttu toimiikin paremmin.
....tehdä enemmän niitä asioita, jotka tuntuvat hyvälle.
....lopettaa mielellään kokonaan sellaisten asioiden tekeminen, jotka eivät enää resonoi.
....elää ylipäätään omannäköisesti.
....antaa ihmisten olla sellaisia kuin he ovat, vaikka se tarkoittaisi sitä, että suhde muuttuu. 
....uskaltaa mennä eteenpäin, päästää tarvittaessa irti, kokea suruakin oman aikansa.
....uskaltaa olla todella helsvatan onnellinen ja näyttää se jos siltä tuntuu, saakeli :) :) :)
....olla luokittelematta itseään tai toisia. 
....rakastaa niin paljon omaa elämää, ettei enää jaksa pohtia mitä muut siitä ajattelevat.

HAHAA! Tuossa olikin mun alkuperäinen ajatus, luokittelu. Myönnän, mä olen ihan itse halunnut luokitella itseni. Luoda itselle ikään kuin oman mielensisäisen brändin, jonka kautta oma elämä voisi olla mahdollisimman siisti, pikku paketti, mahdollisimman "järkeenkäypä". Enemmän ehkä helpottaakseen sitä miten muut näkevät mut. Miellyttämisenhalustakin ehkä...Ammatillisesti tämä tarkoitti vaikkapa nättiä pikku titteliä, kuten "valmentaja", "kouluttaja" tai vaikka se "psykologi" - sekin mielellään jollain etuliitteellä. Tähän vielä lisäksi laulaja, joogi...ylipäätään helppoja vastauksia kysymykseen kuka sä olet, mitä sä teet. Eilen ja tänään mietin muutaman ison muutoksen jälkeen, että mä en voi enää sanoa yhdellä lauseella sitä, mitä mä olen. Mä en enää halua jotain tiettyä ammattinimikettä, koska se ei kuitenkaan kertoisi omien tekemisteni laajuudesta juuri mitään. Mä en ylipäätään enää halua tehdä tiettyjä juttuja tässä elämässä, vaan ennemminkin tehdä sitä, mikä tarpeen on ja mistä on hyötyä ja iloa. Olisi niin kovin helppoa ja kätevää olla jotain tiettyä asiaa tai tehdä vahvasti jotain tiettyä asiaa. Identifioitua vaikka omaan ammattiin. Äitiyteen? Harrastukseen? Porukkaan? Mä en osaa enkä pysty enkä halua, en enää! 

Ensi viikolla on tv-sarjan kuvaukset, jossa teen ammattijuttujen puolesta erästä hyvin tiettyä asiaa...uuu, mystistä, ja vähän mystistä se tekeminenkin on ;) Mulle kerrottiin, että saan kuitenkin määritellä katsojille itse, että mitä kaikkea muutakin teen, että tämä pätkä on vain yksi osa kokonaisuutta. Luulenpa, että kerron siinä vähän saman kuin tässä, että teen vähän kaikkea jossa voin olla oman osaamiseni ja lahjojen kautta hyödyksi ihmisille. Sen mä koen eniten mun "ammatikseni" vaikka ehkä pitäisi jo alkaa puhumaan elämäntavasta josta saa joskus jopa palkkaa. Olen kiitollinen, että saan toteuttaa itseäni ja moninaisia kiinnostuksenkohteita. Myös moninaisia lahjoja! Lahjat on aina yhteiseksi hyväksi, mutta toki niistä ennen kaikkea nauttii itse. Olen myös kiitollinen siitä, että sain käydä omat kamppailuni sen kanssa, että olisi ehkä ollut helpompi kategorisoida itsensä. Mun luonteelle, mun tyylille ja sielulle kategoriat olisi kuitenkin tällä hetkellä kahle. Mutta tosiaankin vain tällä hetkellä! Voi tulla aika, jolloin teenkin selkeämmin jotain tiettyä työmuotoa, elän tietyllä lailla, pysyn paikallani pidempään ja näytän elämineni ehkä asiallisemmalta. Tai sitten tämä vaan pahenee, ja nomadiluonne kutsuu valloittamaan taas uusia polkuja. Molemmat on oikein hyviä vaihtoehtoja. Muutokset, kuten parisuhde, tietty työ, vaikkapa se potentiaalinen äitiys tai asunnon hankkiminen ovat luonnollisesti sellaisia juttuja, jotka sitovat kiinni itseensä. Nämäkin voi tehdä kuitenkin vapauden filosofian kautta, tehdä asiat omannäköisesti. Tällä hetkellä en voisi olla onnellisempi siitä, että vierellä on kumppani, joka on jo pitkään kompannut niitä juttuja, jotka mun elämässä on kaikista tärkeimpiä. Voi kun osaisi itse samalla tavalla tukea ja kannustaa toista tämän omissa jutuissa. 

Kaikkein parasta on se, että nuo kaksi juttua, muutos ja pysähtyneisyys, tuppaavat vuorottelemaan. Ei voi muuta kuin elää täysillä sitä ainutlaatuista hetkeä. Wau. Good life. Mielipiteet ja ajatukset enemmän kuin sallittuja" Sade loppui, taidan lähteä lenkille.