Hevoskuiskaajatar

Työt odottaa, mutta en malta olla kirjoittelematta hetken aikaa eilisestä

Kuten mainostin, illalle oli jännät suunnitelmat: paluu heppatytöksi <3

Harrastin kouluratsastusta parin vuoden ajan teini-ikäisenä. Sen jälkeen mulla oli pari hoitohevosta, kuumaverinen ex-ravuri ja inhaluontoinen suomenheppa. Olin vähän liian pieni ja arka puuhailemaan heidän kanssa, mutta oli se ihan opettavaista. Kai ;) Tämän jälkeen osa-omistin hetken aikaa issikkatyttö Flugan, joka olikin nalle hevosenvaatteissa. Jouduin kuitenkin lopettamaan koko harrastuksen...muutama vuosi meni ihan ookoosti, mutta varsinkin muutaman viime vuoden ajan kaipuu hevosten pariin on ollut yllättävän voimakas. 

Olen aina haaveillut siitä ajatuksesta, että voisi omistaa tulevaisuudessa pari eläkeläisheppaa. Vaikka yhdessä jonkun toisen kanssa. Ratsastaminen on ihan kivaa, mutta tallipuuhailut ja hevosten hoitaminen on aina ollut se mun juttu. Kun ystävä pyysi tsekkaamaan vuokraissikkaansa siinä mielessä, että voisinko mäkin jatkossa vuokrailla häntä, oli heppaunelmat taas astetta konkreettisempia. Kas kummaa, kun en ollut vanhoja ratsastussaappaitanikaan myynyt ;) Kiitos, maailmankaikkeus, heh...

No olihan se aivan ihanaa. Meinasi tulla itku siinä vaiheessa, kun sain pussailla issikkamörön korvaa. Nyyh!!!

Selkään päästessä totesin, että kaveri ei ole mikään herkkähipiäinen kouluheppa, johon olen aiemmin tottunut, mutta oikeastaan sellainen yhteinen kehittyminen tuntuu nyt ihan hauskalta ajatukselta. Luonnolliset hevosmiestaidot, yhteyden saaminen tuohon luontokappaleeseen, luottamus ja oppiminen, oppiminen, oppiminen houkuttaa. Ainoa, mistä tämä aikaa- ja rahaavievä ratsastus on nyt kiinni, on mun aikataulut :/ Keikkaluontoiset työt ja hevostelu ei ole mikään paras pari. 

MUTTA...

Asioilla on tapana järjestyä

Ja jos ei nyt, niin joskus

Tulipahan testattua, että rakkaus roihuaa edelleen ja syvästi

mutta katsokaa nyt mua.... <3 

Salaisuus: aion kuitenkin testata tänä vuonna, säässä kuin säässä, pirteänä ja väsyneenä, kiireisenä ja joutilaana, sen, kuinka tiiviisti tähän elämään voisi sukeltaa. Tuolla talleilla on parikin henkilöä, joilta on mahdollista ottaa yksityistunteja. Ja siippakin haaveilee heppaelämästä. Hitto sekin vielä!!!