"and if somebody´s going to make it, that somebody oughta be you"

Uih! Terveisiä Kortisolilaaksosta. Se on kummallinen epeli, kun sille voi teknisesti sanoa, että häivy, älä vaikuta, mutta kuunteleeko se aina? Ei täällä ainakaan! Elämän ironiaan kuuluu juuri se, että kirjoittaa eräälle yhdistykselle rentoutus- ja hyvänolonillan synopsista ja haaveilee itse punaviinistä tahi muusta turruttavasta. Mutta antaa tuntua. Elämä saa olla sykliä. Mäkin olen saanut niin paljon hyvää viime aikoina, että luulis sen avulla kestävän vähän rankemmankin vaiheen :)

Pidin eilen puoliväkisin sellaisen puolivapaapäivän. Osittain siksi, että olin jostain syystä todella pahoinvointinen edellisyönä. Piti vähän toivuskella siitäkin. Pari mailijuttua hoidin, mutta muuten siivosin, katsoin telkkaa, chillailin ja tein blogijuttuja. Illalla kävin salilla ja pyörähtämässä kaupungissa, piti hakea posteja kämpiltä. Seuraava vapaapäivä näyttäisi olevan edessä vasta ehkä viikon päästä, mutta enköhän mä viikonloppuna ehdi ottamaan rennosti. Seuraavaan kahdeksaan päivään kuuluu taas vähintään kolmea eri työtä tän normimeiningin lisäksi. Eikun neljää. Viittä :D Saakeli, oon ihan työnarkki. Pitää siis säästellä akkuja. Väsymyksen ennaltaehkäiseminen - urbaani legenda vai oikeasti mahdollista??!

joskus pitää vaan tuijottaa tulta

oma korttelikin näkyy siellä, tuitui

Arvostan blogeja, joissa ei pestä minkäänlaista likapyykkiä. On ihan hyvä homma, että se oma blogi toimii pelkästään kivojen asioiden alustana. Mulle tämä päiväkirjamaisuus toimii kuitenkin yllättävän hyvänä terapiana. Syksy taitaa olla monella vähän vaikeampaa aikaa? Mulla se on aina ollut, mutta tähänkään totuttuun malliin en halua jäädä kiinni. Tiedättekö, sellainen ai nyt vaihtu syyskuuks, aletaanpa masistelemaan, kun toi auringonvalokin alkaa vähenemään, aijaijai, ja hirveet d-vitamiinivierarit alkaa. Nope, ei jaksa lähteä siihen, vaikka houkutus olisi. Ihan liikaa kaikkea kivaa. Mutta toisaalta, nyt saisi myös rauhoittua. Tuijotella kynttilää ja laulaa illat pitkät, jos siltä tuntuu. Vähentää kierroksia sen luonnon oman syklin rytmissä. 

Stressinhoitovinkkejä, anyone? :) Jos mä jotain (viinin lisäksi) kaipaisin, niin kampaajalle, kasvohoitoon ja hierontaan <3 oih miks oi miks se maksaa suomessa niin kamalasti?

vauvalta terkut

Nyt on sen verran puhki olo, että ei jaksa kirjoittaa mitään kuulumisia...senare, senare. Olo on kuin sirkustirehtöörillä ja siippakin rupes eilen suunnittelemaan aikuistenviikonloppua... 

Tekotaiteelliset mustavalkokuvat saa nyt puhua puolestaan. 

T...

...nukkuu asiallisessa paikassa

...tillittää (aina, kokoajan ja seuraakuin hai laivaa. Takaa kuuluu jatkuvasti pieni täp-täp-täp-täp-täp...)

...hoopoilee

duunissa

demonikoirailee

(ja treenaa pihalla agilityn MM-kultaa varten)

Penelope Chilvers puubootsit

I-HA-NAT!

TheOutnetista löytyi.

Damn that site ;)

makeannälkä?

No siihenpä makoisa vinkki joka toimii allekirjoittaneelle aina

Pari taatelia ja teelusikallinen makeuttamatonta pähkinävoita (manteli-tai cashewvoit vielä parempia ravintoarvoiltaan kuin maapähkinävoi). Vie myös tehokkaasti akuutin näläntunteen pois!

Jos oikein haluaa viherhifistellä, niin korvaa taatelin sellerillä ;) yrh, mä en. Halajan makiaa. 

maaseutua, maadoittamista ja maallisuutta

Tietty aikakausi on vaihtumassa omassa elämässä, ja kutsutaan tätä nykyistä nyt vaikka nimellä maadottaminen. Resonointi on varmaan mun lempisanani nykyään. Tai jos ei lemppari sinänsä, niin varmaan käytetyin. Elämäntapaintiaanien keskusteluissa se vilahtelee vähän väliä. 

"Se ei jotenkin resonoinut mulle yhtään se ihminen."

"Pitää mennä kokeilemaan, että resonoiko se paikka."

"Resonoiks suhun yhtään tää asia?"

Mä resonoin tällä hetkellä niin hyvin espooelämän kanssa, että keskustassa piipahtaminen on välttämätön paha, ei nautinto. Stockan herkku löytyy Tapiolastakin ;) Mikä lie maailmankaikkeudellinen superjärjestely muuten onkaan, että siippala ja meidän kesäasunto on linnuntienä laskettuna n. 8km päässä toisistaan? Muistan jo silloin, kun kävin ekan kerran silloin-vielä-ystävän luona, että onpa hauska sattuma. No, kuka tässä elämässä enää uskoo sattumiin, mä en ainakaan. Alkukesästä tuli hengattua paljonkin tuossa terassin katoksen alla juttelemassa ja lukemassa. Vieläkin on ollut niin lämmin, että mä olen voinut tehdä työjuttuja läppärin kanssa tuossa sohvalla, juoda kahvia ja syödä vaikka lounastakin. Kisu on ollut usein seuralaisena. Nyt myös uusi pieni assarikin. 

Mä sitoutumiskammoilin aikaisemmin useammankin teeman suhteen. Viime aikoina oma filosofia on kuitenkin muuttunut. Vapaus, vastuu ja sitoutuminen ei ole toisiaan kumoavia juttuja, vaan jokaista aspektia tarvitaan. "Vapaastisitoutuminen" ei ole sitä, että tänään yhtä ja huomenna toista. Ennemminkin sitä, että tekee kulloisenkin asian elämässään aina täysillä. Nyt tuntuu äärimmäisen hyvältä maadoittaa juuriaan tähän elämään ja tähän rooliin. 

Kiinnittyminen (negatiivisessa mielessä) ei ole mun juttu, vaan ennemminkin se, että on olemassa tiettyä pysyvyyttä erilaisia tarpeita, tunteita ja itseääntoteuttamista varten. Mulla on mun auto, jonka kyydissä mä tunnen aina olevani turvassa ja vapaa. Itseasiassa oon sen verran kiinnittynyt Pieneen Siniseen, että oon vähän käsipuoli kun auto ei ole käytössä. Mulla on kesäasunto, joka on kaikista pysyvin lapsuudenkoti. Tiedän, että siitä ei luovuta, ellei katastrofi käy. Toivottavasti se saa toimia samanlaisena turvapaikkana meidän koko pesueelle ja tulevaisuudessa ehkä sille omalle skidillekin. Mulla on mun metsätiet joissa oon lenkkeillyt koko ikäni. On myös hirveän kiva, että mulla on mun pienet rakkaat, jotka tarvitsee mua. 

Arki maadottaa. Elämä on tällä hetkellä niin superhullua, että kumpikin tämän asunnon aikuisista tulisi coo-coo hulluksi, ellei olisi penskoja, eläimiä, ruokakaupassa käymistä ja tiskikoneen tyhjentämistä. Mulle se on nimenomaan vastapainoa, joku toinen kaipaa sille elämälle vastapainoa spessujutuista. Himmeetä mutta aika kivaa :)

kosteaa menoa

Sukujuuria ei pitäisi Laihialta olla, mutta tietynlaisen piheyden tunnistan itsessäni. Voi siis sitä riemua, kun purkkiaddikti kävi ex-tempore Tarjoustalossa (!) ja bongasi Lumenen tuotteita megalomaanisin alehinnoin. Hamstrasin kunnolla, ja kuvasta puuttuukin äidille annetut Arctic Aqua päivä- ja yövoide. Oon hyvä tytär aina välillä. 

Mä olen vasta muutama vuosi takaperin tajunnut kuinka pintakuiva mun kasvojen iho on ja kuinka rutikuiva kroppa mulla on. Lumenen kosteuttava sarja on ollut aina ihan loistava, ja niitä on ollut kiva läträtä iholle kunnon annos. Tuoksu on sellainen kesäsateen raikas ja niin...enpä ole käyttänyt koko tänä aikana juuri yhtään meikkiä, koska iho vaan hehkuu ja sävyttävä päivävoide tuo ihan kivasti lisähehkua. Moisture Boosterin nimeen tulen vannomaan varmaan 4ever. Toi sävyttävä kroppavoide tuli vähän huonoon aikaan, sillä kesäsääret ei ole enää kovinkaan usein esillä. Odottakoon ensi kesää ja talven juhlia - tai vaikka laulukeikkoja. 

Mun ihonhoitofilosofia on less is more, ja rutiineihin kuuluu vedellähuuhtelu aamulla (kasvovesi olis parempi...), seerumi ja sävyttävä päivävoide ennen mahdollista meikkaamista, meikinpoisto iltaisin luonnonkosmetiikkasarjan puhdistusliinoilla ja hirrrrveä kerros kosteusvoidetta yöksi - tai seerumi ja kookosöljy. Kroppaa saisi rasvailla varmaan kaksi kertaa päivässä. Perusvoide ei riitä, vaan paras tulos tulee superkosteuttavalla rasvalla ja sen jälkeen neitsytkookosöljyllä. Kookosöljyä aion käyttää myös elukoille jatkossa, kissalle ruoan sekaan välillä, Nakukoiran ihoon ja jos on joskus oma heppa, niin varsinkin kesäisin sen ihoon. Antibakteerisena se hoitaa tosi hyvin hepojen herkkää hipiää. 

Ihme ihopaasaus :) vähänks oon ylpeä kun osaan puhua muustakin kuin koiravauvasta! Tossa se nukkuu kippuralla sylissä. Me käytiin tänään shoppaan eläinkaupassa puuttuvia tarvikkeita, ja nyt on style tyttö, esittelentamineet myöhrmmin. Tummanpuhuvaa, rajun näköistä isiä tosin saattaa nolottaa näyttäytyä hänen kanssaan julkisesti...vinkki: very parishilton. Kohta viskaan lapsosen mummille ja vaarille ja lähden maastolenkille. 

Kertokaa hyvistä tuotteistanne ja omista rutiineistanne! Näitä on aina kiva vertailla ja löytää uusia juttuja :)

baby

Kuka yllättyi?

Ihminen tekee alitajuisesti päätöksiä, ja kun kaikki palaset loksahteli ihmeellisesti kohdilleen (kerron myöh tarkemmin, nyt on niin hössissään ettei kertakaikkiaan malta <3), ja kotiin muutti lauman pienin, sisukas ja rohkea ruttunahkainen Tähti. Kertokoon hän kuitenkin itsestään enemmän. 

"Oon Tähti aka. Kirppu aka Possu aka Siiseli, 10 viikkoa. 

Oon kuulemma aika harvinainen rotu. Woop! Me is special.

Mun kasvattaja-äiti ei ollut ihan varma, että jäänkö edes henkiin, kun synnyin niin pienenä. Pidin kuitenkin huolen, että mun yli ei kävellä! Taisteluhenki teki musta rohkean ja sisukkaan tytön. Siks oon kuulemma hyvä matkakoira. Rakastan olla sylissä. Mun perusasentoni on olla makkarana ja tunkea pää sylihenkilön kainaloon. En tykkää olla ulkona, paitsi patiolla on ihan kiva leikkiä. Oon aika kuuliainen tapaus, et maman ei tarvi kauheesti ärähtää ku oon jo ihan lauhkeana. Mama on aika ankara mulle jo nyt vaiks oon ihan vauva vielä mut ei se mitään, se on lämmin ja antaa mulle ruokaa ja on ihan hyvä leikkimään, et kai mä kestän. 

Musta saa kysellä kaikkee ja mun elämän aloittelua saa seurata täällä!"

Konkistadorin jälkisanat: En oo ihan varma onko toi tapaus koira, kissa vai siiseli. Mukavuudenhaluisempaa elukkaa en oo koskaan nähnyt, eli tallikoiraksi ja lenkkikaveriksi karaisemisesta tulee mielenkiintoista :p Ainoa, mistä tää on ihan rikki, on se, että ei pääse hyppäämään vielä sohvalle  :D Tää on maailman suurisydämisin ja suloisin pieni tyttö. Kunnon terapiakoira <3 Oon täysin rakastunut, olin jo ensihetkestä.